Monet sukulaiseni suomensivat nimensä Kalevalan juhlavuonna 1935. Onko tapahtumasta ja nimenvaihdon toteutuksesta saatavana kirjaa tai muuta koottua tietoa? Esimerkiksi enoni väitti että oli halvempaa ottaa nimi, joka alkoi samalla alkukirjaimella kuin alkuperäinen?! Miten kampanja markkinoitiin? Miten nimenvaihdos käytännössä toteutettiin?
Vastaus
Nimenmuutosten taustalla oli suomalaisuusaate. Sukunimien suomalaistaminen alkoi jo 1800-luvulla, mutta J. V. Snellmanin 100-vuotispäivänä vuonna 1906 järjestettiin suuri nimenmuutto, jolloin yli 30000 henkilöä vaihtoi nimensä. Vuoden 1935 nimikampanjan järjestäjänä toimi Suomalaisuuden Liitto. Tällöin nimenmuutoksia tehtiin eniten Kalevalan päivänä, Snellmanin päivänä, Hakkapeliittain päivänä (6.11) sekä uuden vuoden aattona. Vuonna 1935 suomalaistettiin yhteensä 74064 henkilön nimet.
Sirkka Paikkala käsittelee Se tavallinen Virtanen -väitöskirjassaan (https://www.kotus.fi/julkaisut/nimijulkaisut/se_tavallinen_virtanen) 1930-luvun nimikampanjoita. Sivulta 525 alkaen Paikkala esittelee nimenmuutosmotiiveja ja nimien vaihdon käytännön toteutusta.
Alla myös muita vuoden 1935 nimenmuutoksia käsitteleviä lähteitä:
Johanna Jääskeläinen, Släktnamnsbyten 1906 och 1934-35 : en studie i namnvalsprinciper (Helsingin yliopisto, 1995, pro gradu -työ)
Eeva Närhi, Suomalaista sukunimikäytäntöä (Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1996)
Outi Patronen, Otetut nimet : sukunimien joukkomuutto Suojärvellä 1935 (Helsingin yliopisto, 1998, pro gradu -työ)
Kari Tarasti, Suomalaisuuden liitto 1906-1966 (WSOY, 1966, erityisesti sivut 74-77 ja 80)
Kommentit
Isäni suvulta kuullun tiedon mukaan sukunimi Hänninen on suomennettu nimestä Streng. Suku on lähtöisin Hangosta. Onkohan tieto paikkansa pitävä, ja koska suomennos on tehty?
Kommentoi vastausta