Mitkä ovat suomen kielen epäsäännölliset verbit? Entä mistä johtuu, että esim. olla-verbi taipuu eri kielissä poikkeavasti? Muita tällaisia ovat esim. tehdä, mennä ja tulla.
Vastaus
Suomen kielessä ei oikeastaan ole epäsäännöllisiä verbejä. Meillä on vain käytössämme 5 erilaista verbien taivutustyyppiä, 6 aikamuotoa ja omintakeinen astevaihtelu sanoissa, joissa on konsonatti k, p tai t.
http://www.kielitoimistonohjepankki.fi/haku/taivutustyypit/ohje/391
http://kaino.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=105
http://www.kielitoimistonohjepankki.fi/haku/verbit/luokka/765
Suomen kielen kielioppi löytyy Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen sivuilta, http://scripta.kotus.fi/visk/etusivu.php
Wikipedia kertoo asiasta näin: "Verbien taivutusmuodot jaetaan kahteen luokkaan: finiittisiin ja infiniittisiin.
- Finiittiset eli persoonamuotoiset verbit taipuvat persoonamuodoissa, aikamuodoissa sekä moduksissa.
- Infiniittiset verbimuotoja ovat infinitiivit ja partisiipit. Niissä voi olla nominien taivutuspäätteitä, kuten sijamuodon ja monikon tunnus tai possessiivisuffiksi."
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_kielioppi#Verbien_taivutus
Monimutkainen verbien taivutus tekeekin suomen kielestä hankalasti opittavan. https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/11865/URN_NBN_fi_jyu-2006142.pdf?sequence=1
Olla-verbin taivutus on monissa kielissä monimutkainen. Esim englannin kielessä on tavallaa kaksi olla verbiä eli olla ja omistaa. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2012/06/14/kielioppia-67.
Saksan kielessä taivutus on muuten vain epäsäännöllinen https://saksaa.wordpress.com/tag/verbien-taivutus/
Espanjan kielessä on neljä eri verbiä, jotka vastaavat suomen olla-verbiä. http://www02.oph.fi/etalukio/espanja/kurssi1/9_olla-verbit/olla_verbit.html
Suomen kielessä olla-verbi on yllättäen säännöllisen oloinen. https://www11.edu.fi/ymmarra/index.php?moduli=verbit&sana=olla
Sitä, mistä olla-verbin taivutuksen monimutkaisuus johtuu, en saanut selville. Kenties oleminen on niin tärkeää, että sen sanoittamiseen on paneuduttu erityisen perusteellisesti?
Kommentit
Myös suomen kielessä on olla-verbin taivutus poikkeuksellinen:
olen, olet, on, olemme, olette, ovat
Säännönmukainen taivutus olisi: olen, olet, olee, olemme, olette, olevat.
Kysyttiin suomen kielen epäsäännöllisistä verbeistä, siis verbien poikkeuksellisista taivutuksista. Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että suomen (ja viron) olla-verbiä vastaavassa tehtävässä käytetään monessa muussa kielessä kahta eri verbiä, merkityksen mukaan valiten. "Englannissa on tavallaan kaksi olla-verbiä, ja saksassa taivutus on muuten vain epäsäännöllinen."
Myös saksassa "olemista" ja "omistamista" ilmaisee kaksi eri verbiä (sein / haben), joista jälkimmäinen on helppo tunnistaa englannin have-sanan sukulaiseksi. Samoin ruotsissa (vara / ha, vanh. hava), ja ranskassakin on kaksi eri sanaa (être / avoir) kuten myös sen emokielessä latinassa.
Tapanin havainnon lisäksi: suomen olla-verbin potentiaali onkin lie-alkuinen eikä tule samasta vartalosta kuin indikatiivin muodot, esim. hän lienee mennyt.
Kommentoi vastausta