Miten vaatteita tehtiin (Suomessa tai yleisesti) ennen kuin kaavapaperi ja paperi yleensäkin yleistyi? Eli siis oliko heillä jotakin muuta materiaalia kaavana …

Kysytty
12.1.2022

Miten vaatteita tehtiin (Suomessa tai yleisesti) ennen kuin kaavapaperi ja paperi yleensäkin yleistyi? Eli siis oliko heillä jotakin muuta materiaalia kaavana (esim kangasta) vai pärjättiinkö täysin ilman kaavoja ja vaatteet koostettiin ns helpoista osista? Jos tästä aiheesta on kirjallisuutta, olisin kiinnostunut lukemaan niitäkin.

Vastaus

Vastattu
18.1.2022
Päivitetty
20.1.2022

Aiheesta löytyi yllättävän hankalasti tietoa, varsinkaan suomeksi. Itse vaatetuksesta on olemassa paljonkin kuvia ja muuta materiaalia, mutta ei niinkään siitä, miten vaatteet on valmistettu. Koetan tähän hieman tiivistää lukemaani englanninkielisistä lähteistä. Pahoittelen etukäteen pitkähköä vastausta!

Ompelua on ilmeisesti harrastettu ainakin jo 20000–25000 vuotta, neulominen on hieman uudempaa alkuperää ja syntynyt aikaisintaan vasta 500-luvulla. Ihmiset valmistivat pitkään itse kaikki vaatteensa, jolloin riippui paljon neulojan tai ompelijan omasta taidosta ja näppäryydestä millaisia niistä tuli. Naiset olivat päävastuussa vaatteidenvalmistukseen liittyvästä työstä. He myös kävivät keskenään vaihtokauppaa taidoistaan ja erikoisosaamisestaan tietyllä alueella. Vaatteet olivat arvokkaita, joten niiden korjaaminen tai paikkaaminen sen sijaan että ne olisi korvattu uusilla oli lisäksi kunnioitettu taito.

Räätälien ammattikunta nousi korostetummin esiin keskiajalta lähtien, ja läntisessä Euroopassa räätälöinti alkoi monipuolistua 1100–1300-lukujen välillä. Räätälien esiintulo kertoi asenteenmuutoksesta vaatetusta kohtaan. Tätä ennen vaatteet oli yleensä valmistettu yhdestä yhtenäisestä palasta kangasta, ja niillä oli lähinnä käytännöllinen merkitys kehon suojaajina mm. kylmältä, istuvuudelle ei juuri annettu paljon painoarvoa. Kyse oli siis pääasiassa välttämättömyydestä. Lisäksi kankaan kehrääminen ja kutominen oli sen verran vaativa prosessi, että niiden katsottiin olevan liian arvokkaita leikeltäviksi eikä mitään haluttu menevän hukkaan. Vasta myöhemmin istuvuus sai sijaa ja teki vaatteista haluttuja vartalonmuotoja korostavia tai mukavampia ja käytännöllisempiä. Istuvuus oli kuitenkin ensin yleensä jotain sellaista, joka käsitettiin ylellisyydeksi ja vain rikkaiden ulottuvilla olevaksi, jotka pystyivät käyttämään varojaan nimenomaan heille räätälöityihin vaatteisiin oman mitoituksensa mukaan. Tavallinen väestö teki kuitenkin edelleen itse vaatteensa kuten ennenkin.

Räätäleillä oli ensin käytössään kullakin omat kaavansa ja leikkauksensa vaatteissa, joilla he loivat itselleen tunnusmerkkisen tyylin. Kerran hyväksi havaittuja leikkauksia tai malleja myös käytettiin suoraan vaatteesta toiseen, tai mikäli eri asiakkailla oli samankaltainen mitoitus, jolloin työ vaati vain pieniä muutoksia. Räätälin ammatti opittiin käytännön työn kautta, eikä varsinaisia oppaita ollut olemassa satoihin vuosiin. Näin ollen vaatteetkin olivat huomattavasti yksilöllisempiä kuin nykyisin. Vanhimmat räätäleille suunnatut säilyneet yleiskaavat löytyvät espanjalaisten Juan de Alcegan vuonna 1580 julkaistusta Libro de Geometria, Práctica y Traça -teoksesta ja La Rocha Burguenin Geometria y traça perteneciente al oficio de sastres -teoksesta vuodelta 1618. Kirjat olivat kuitenkin melko pintapuolisia, ja vasta myöhemmin 1700-luvulla julkaistuissa kirjoissa annettiin yksityiskohtaisempia ohjeita oikeaoppiseen mittaamiseen, leikkaamiseen, sovitukseen ja koostamiseen. 

1800-luvulla tuli tavallisten ihmistenkin ulottuville kirjoja, joita ei ollut suunnattu pelkästään räätäleille. Samaan aikaan kaavoja alkoi olla myös naisille suunnatuissa lehtijulkaisuissa. Kirjoissa annetut kaavat olivat täysikokoisia, kun taas lehdissä ne oli mitoitettu lehden sivuille sopiviksi, ja sen tähden hankalia käyttää. Vuosisadan puolessa välissä isompia kaavoja alkoi ilmestyä Godey’s Lady’s Book -lehdessä Ellen Demorestin tekeminä, mutta niitä oli vain yhdessä koossa, ja lukijan täytyi itse tehdä niistä paremmin sopivia. William ja Ellen Demorest lisäksi mm. myivät paperisia kaavoja myös erikseen. 1860-luvulla Ebenezer Butterick -niminen räätäli keksi käyttää ohuempia kaavapapereita, jotka oli mitoitettu tietyn luokitusjärjestelmän mukaan. Näitä kaavoja oli mahdollista myös tuottaa suurissa määrissä.

Lähteet:

https://minkymamas.com/the-history-and-art-of-hand-sewing/

https://hotpinkhaberdashery.com/blogs/news/the-history-of-sewing

https://journal.alabamachanin.com/2016/05/the-history-of-tailoring/

https://journal.alabamachanin.com/2016/05/history-of-patternmaking/

https://quatr.us/central-asia/invented-sewing-history-clothing.htm

https://www.moodfabrics.com/blog/a-history-of-measuring

 

Kirjallisuutta (valitettavasti nämäkin vain englanniksi):

Barber, Elizabeth Wayland. 1996. Women's Work: The First 20,000 Years: Women, Cloth, and Society in Early Times (W. W. Norton)

Burman, Barbara (toim.) 1999. The Culture of Sewing: Gender, Consumption and Home Dressmaking: v. 12 (Dress, Body, Culture) (Bloomsbury Academic)

Kooler, Donna. 2009. Donna Kooler's Encyclopedia of Sewing: Hand & Machine Sewing: 12 Projects. (Leisure Arts)

Schoeser, Mary. 2003. World Textiles: A Concise History (World of Art) (Thames & Hudson)

7 ääntä
Oliko vastauksesta sinulle hyötyä?
 
Haluatko jättää uuden kysymyksen? Lähetä se kysymyslomakkeen kautta.

Kommentit

Ns. tavallisen kansan keskuudessa Suomessa vaatteet tehtiin "entisellä kaavalla", eli usein aiemmin käytössä ollut vaate purettiin osiin, joita sitten käytettiin kaavana. Kun vaate oli todettu aiemmin hyväksi istuvuudeltaan, käytettiin kaavaa sellaisenaan, jos taas johonkin haluttiin parannusta, koetettiin kaavaa muutella uutta vaatetta tehdessä (kuositella) paremmaksi. Näin mallit kehittyivät. Ja jos jostain joskus saatiin "ostovaate", samalla periaatteella sen osia myöhemmin käytettiin kaavana.

Kommentoi vastausta

Ei muotoiluja

  • Sallitut HTML-tagit: <i> <b> <s>
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
  • Verkko- ja sähköpostiosoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.