Miten kauhukirjallisuus on levinnyt maailmalle ja mikä tilanne ja taso on Suomessa?

Kysytty
4.2.2014

Miten kauhukirjallisuus on levinnyt maailmalle ja mikä tilanne ja taso on Suomessa?

Vastaus

Vastattu
7.2.2014
Päivitetty
8.11.2018

Kauhukirjallisuuden juuret ovat kansansaduissa. Osan kansansaduista voisi hyvällä syyllä laskea mukaan kauhukirjallisuuteen, esim. Grimmin veljesten keräämät sadut sisältävät varsin paljon kauhuelementtejä. Kauhukirjallisuuden tarkoituksena on yleensä herättää lukijassaan samoja kauhun tunteita, kuin mitä kirjan henkilöt kokevat.

Modernin länsimaisen kauhukirjallisuuden juuret ovat 1700–1800-lukujen vaihteen englantilaisessa goottilaisessa romaanissa, joka liittyi kirjallisuuden romanttiseen suuntaukseen, kuvaten ihmismielen selittämätöntä ja pimeää puolta. Kauhun perusteoksena pidetään Horace Walpolen The Castle of Otrantoa (1764). Muita kauhukirjallisuutta määrittäneitä kirjailijoita ovat Mary Shelley, Bram Stoker, Edgar Allan Poe ja H. P. Lovecraft.

Rajanveto tieteis-, fantasia- ja kauhukirjallisuuden välillä on joskus vaikeaa. Yliluonnollisia kauhuelementtejä yhdistetään myös esimerkiksi tällä hetkellä suosittuihin vampyyri/ihmissusiromanseihin.

Suomalaisia kauhukirjailijoita ovat mm. Marko Hautala, Boris Hurtta, Petri Laine, Kari Nenonen, Stefan Nyman, Oskar Reponen ja Mia Vänskä. Suomeksi julkaistaan varsin vähän kauhukirjallisuutta, jonkin verran julkaistaan esim. novelliantologioita.

Uudesta suomalaisesta kauhukirjallisuudesta löytyy Matti Järvisen artikkeli ”Ruumiin kulttuuri” -lehden numerosta 2/2013. Kauhukirjallisuudesta on kirjoitettu ”Ruumiin kulttuurin” ohella mm. ”Portissa” ja ”Tähtivaeltajassa”. Yksittäisiä artikkeleita voi etsiä Arto-haulla osoitteessa https://arto.linneanet.fi käyttämällä asiasanaa ”kauhukirjallisuus”. Artosta löytyy myös tietoa kauhukirjojen arvosteluista, jotka antavat kuvaa siitä, miten kriitikot ovat suhtautuneet niihin Suomessa.

Lähdeteoksia:
”Haamulinnan perillisiä : artikkeleita kauhufiktiosta 1760-luvulta 1990-luvulle” (Kirjastopalvelu, 1992)
Eino Railo: ”Haamulinna : aineistohistoriallinen tutkimus Englannin kauhuromantiikasta” (Kirja, 1925)
Harto Hännisen ja Marko Latvasen ”Verikekkerit : kauhun käsikirja” (Otava, 1992)
”Horror literature : a core collection and reference guide” (R. R. Bowker, 1981)
”Gothic horror : a guide for students and readers” (Palgrave Macmillan, 2007)
Jukka Sarjala: ”Salonkien aaveet : varhaisin kauhuromantiikka Suomen kirjallisuudessa” (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007)

Nämä löytyvät ainakin HelMet-kirjastosta, kaukolainauksesta voit kysyä omasta kirjastostasi, jos et asu pääkaupunkiseudulla.

Kauhukirjallisuutta ilmestyy varmasti ympäri maailmaa, mutta ikävä katsausta vaikka Japanin tai Etelä-Amerikan kauhukirjallisuuteen en onnistunut osaamillani kielillä löytämään.

7 ääntä
Oliko vastauksesta sinulle hyötyä?
 
Haluatko jättää uuden kysymyksen? Lähetä se kysymyslomakkeen kautta.

Kommentit

what

,gf,

Kommentoi vastausta

Ei muotoiluja

  • Sallitut HTML-tagit: <i> <b> <s>
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
  • Verkko- ja sähköpostiosoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.