Miten käsikirjasto määritellään, mitä se sisältää, mikä on museoiden käsikirjastojen tehtävä ja merkitys?

Nykysuomen sanakirjan määritelmä käsikirjastosta: jonkin alan keskeistä kirjallisuutta käsittävä kirjakokoelma, joka on tarkoitettu käytettäväksi vain sen sijoituspaikassa.

Käsikirjastotyötä käsitellään lyhyesti ainakin kirjoissa Kirjastotyön perusteet / toimituskunta: Vuokko Blinnikka... (s. 71), Kirjastotieto / Marja-Liisa Vilkko-Hämäläinen... (s. 201) ja Tietopalvelu yrityksissä / toim. Ulla Hirvensalo (s. 21). Käsikirjasto mielletään neuvonnan ja tietopalvelun apuneuvoksi, joten käsikirjastosta pitäisi löytyä ajantasainen ja luotettava tieto asiakkaan kysymyksiin.

Käsikirjaston kokoelman pitäisi sisältää siis tiedonhaun apuneuvoja. Kokoelmaan kuuluvat esim. tietosanakirjat, sanakirjat, lait, asetukset, bibliografiat, tilastot, käsikirjat, eri alojen hakuteokset, kartat, osoite- ja henkilöhakemistot, matrikkelit, biografiat, sukututkimuskirjallisuus, taulukot, virallisjulkaisut, patentit. Yksinkertaistaen voidaan luonnehtia, että lainauspuolen kirjan asiakas yleensä lukee alusta loppuun, mutta käsikirjaston hakuteoksia ei ole mielekästäkään lukea kokonaan, vaan niistä vain etsitään kulloinkin tarvittava tieto. Käsikirjastosta pitäisi löytyä eri alojen olennaisin tieto.

Museoiden käsikirjastoista minulla ei ole kokemusta, mutta käsikirjaston yleisistä tehtävistä voidaan johtaa sellainen ajatus, että museon käsikirjasto on tarkoitettu museon henkilökunnan käyttöön. Siinä pitäisi olla historiatieteiden keskeisintä tietoa ja alan hakuteoksia, myös yleisalojen tietosanakirjoja, varmaankin myös vanhoja sanakirjoja, sellaiset tiedolliset apuneuvot, joita sen alan työssä tarvitaan.