Mitä järkeä on tuomita rikollisia satavuotisiin vankeusrangaistuksiin, harva kun saa elää edes satavuotiaaksi ja sitäkin vanhemmaksi? Esim. meksikolainen Juana Barraza tuomittiin 759 vuoden vankeusrangaistukseen.
Vastaus
Mitään järkeä monen sadan vuoden tuomiossa ei itse tuomitun näkökulmasta tietenkään ole, elinikäinen on elinikäinen. Ihmisen normaali-ikää pidemmät tuomiot tähtäävätkin luultavasti synnyttämään pelkoa ennen muuta nuorempien potentiaalisten rikollisten mielissä. Suomessahan "elinkautinen" ei todellisuudessa yleensä tarkoita varsinaista kuolemaan asti kestävää vankeutta. Pisimmät Suomessa istutut tuomiot ovat olleet 25 vuotta. Wikipedian tietojen mukaan maailmassa on neljä valtiota (Yhdysvallat, Israel, Etelä-Afrikka ja Tansania), joissa on elinikäisvankeja, joilla ei ole mahdollisuutta päästä ehdonalaiseen vapauteen. Myös monissa Euroopan maissa elinkautinen on nimensä mukainen, ellei tuomittua armahdeta. Näin on mm. Virossa ja Englannissa.
Yhdysvalloista tutut absurdin pitkät vankeustuomiot eivät ole maailmalla täysin ainutlaatuisia, mutta muualla yleensä tuomion pituudesta riippumatta istutaan käytännössä vain osa ajasta. Thaimaalainen Chamoy Thipyaso tuomittiin vuonna 1989 141 078 vuoden vankeustuomioon, mutta koska tuomio lukuisista tuli petoksista, joissa on 20 vuoden katto, rangaistus lyheni merkittävästi. Samoin kävi Espanjassa, missä Madridin junapommi-iskusta 42 924 vuoden vankeuteen tuomittu Otman el-Gnaoui istuu enintään 40 vuotta, koska se on Espanjan lain maksimi. Lain määräämän vankeuden pituus ja todellisuudessa istuttava määrä eivät siis aina ole samoja. Tosin Yhdysvalloissa tällaiseen hempeilyyn ei ole menty, vaan tuomarit voivat käyttää absurdin pitkiä tuomioita varmistamaan, ettei sitkeähenkisinkään pääse vankilasta ennen kuolemaansa. Joku voisi kutsua tällaista menettelyä "lännen laiksi".
Heikki Poroila
Kommentoi vastausta