Otsikko

Mitä elokuvan ohjaaja tekee ja miten hänen työnsä näkyy lopputuloksessa? Esimerkki: Näyttelijäsuoritukset ovat hienoja mutta valitettavasti amatöörimäinen…

Elokuvaohjaajan ammatin sisällöstä ja siihen vaadittavasta osaamisesta kerrotaan esimerkiksi Työmarkkinatori-sivulla seuraavasti:

Ohjaajan ammatissa tarvitaan elokuvailmaisun kokonaisvaltaista hallintaa, luovuutta, taiteellista lahjakkuutta ja persoonallista näkemystä.Ohjaajan tärkeitä ominaisuuksia ovat tilan ymmärtäminen, rytmitaju ja kyky vangita asiat oikeista näkökulmista.Ohjaajan on tunnettava myös kuvauksen, leikkauksen, äänisuunnittelun, lavastuksen, käsikirjoituksen ja muiden elokuvan osa-alueiden erityisluonteet.Ammatissa tarvitaan hyviä vuorovaikutus- ja johtamistaitoja sekä kykyä välittää omia ideoita ja näkemyksiä työryhmälle. Taito ohjata näyttelijöitä oikein on erittäin tärkeää. (--)

Suomen Elokuvaohjaajaliiton mukaan "Elokuvaohjaaja päättää elokuvan kerronnasta, muodosta ja sisällöstä. Elokuvaohjaajan ratkaisut määrittävät elokuvan taiteellisen kokonaisuuden ja tunnelman."

Elokuvaohjaaja Saara Cantell määrittelee teoksessaan "Lähikuvan lumo" (2018) ohjaamisen keskeiseksi haasteeksi ohjaajan oman päänsisäisen vision jakamisen monelle ihmiselle: “Yksityiset, abstraktit mielikuvat on kyettävä kommunikoimaan ja sitten konkretisoimaan yhdessä koettavaksi teokseksi."

Yksi elokuvaohjaajan keskeisistä tehtävistä on siis ohjata näyttelijöitä ja muita elokuvanteossa mukana olevia toivotunlaisen lopputuloksen saavuttamiseksi. Yksittäiset näyttelijät voivat loistaa myös ohjaajasta “huolimatta”, mutta elokuvan tekeminen on pohjimmiltaan yhteistyötä monen eri ammattilaisen välillä. Ohjaajan vastuuta kokonaisteoksesta voi lähestyä myös auteur-käsitteen kautta:

“Auteur viittaa käsitykseen, että ohjaaja on elokuvan varsinainen luoja. Tällainen käsitys on vähintään kiistanalainen jo siksi, että pienenkin budjetin fiktioelokuvan tuotantoryhmässä on kymmeniä tekijöitä. Samoin dokumenttielokuvan tuotantoon osallistuu useita tekijöitä. Elokuvatuotanto on yhteisöllistä, joten voi kysyä onko käsitys "yhdestä luojasta" edes relevantti. Auteur-termillä voidaan viitata myös ohjaajaan, jolla on selvästi tunnistettava tyyli (--)”

Kuten näemme, kysymys siitä onko elokuva koko työryhmän yhteistyön tulos, vai ohjaajan henkilökohtainen luomus ei ole yksioikoinen. Auteurismiin kohdistuneesta kritiikistä huolimatta, elokuvanteon kokonaislopputulos lasketaan edelleen yleisesti juuri ohjaajan kontolle: etenkin elokuvakritiikki on edelleen korostetun auteuristista.

Kysyjän mainitsemassa esimerkissä “näyttelijäsuoritukset ovat hienoja mutta valitettavasti amatöörimäinen ohjaus ja kuvaus varastavat niiden tehon.” Voi olla vaikeaa erottaa vain elokuvaa katsomalla onko kyse juuri ohjauksen amatöörimäisyydestä, kun kohtaus tai näyttelijätyö ei toimi. Viime kädessä juuri elokuvan ohjaaja on vastuussa kokonaislopputuloksesta, hänen työnsä näkyy, toki yksittäisestä ohjaajasta ja hänen toimintatavoistaan riippuen, lopullisen elokuvan jokaisella osa-alueella. Näin ollen elokuvan kuvaustyönkin lopullisen vastuun voidaan ajatella olevan ohjaajalla. Voisimme siis päätellä, että tässä lyhyessä esimerkissä kenties kritisoidaan tapaa, jolla elokuva on kuvattu. Näyttelijöiden valinnassa ja ohjaamisessa ohjaaja on ehkä onnistunut paremmin, kun näyttelijäsuorituksia kehutaan.

Kysyjä pohtii myös, millä perusteella elokuvasta kirjoittava kriitikko näkemäänsä elokuvaa arvioi. Yleisesti ottaen hyvän kriitikon tulee muodostaa oma itsenäinen näkemyksensä teoksesta ja hänen tulee kyetä perustelemaan kantansa mahdollisimman hyvin. Tähän kyetäkseen kriitikon on tunnettava kritikoimaansa taiteenlajia syvällisesti ja laajasti sekä kyettävä sijoittamaan taideteos laajempaan kulttuuriseen kontekstiin.  Kritiikki ei missään nimessä ole objektiivinen näkemys taideteoksesta, vaan kriitikonkin mielipiteeseen vaikuttaa esim. henkilökohtainen maku, arvot, tausta ja asenteet. Kriitikon näkemys on siis parhaimmillaan eräänlainen “valistunut arvio” teoksesta. Jonkun toisen katsomana sama elokuva voi saada hyvinkin erilaisen vastaanoton, sillä mitään objektiivista arviota teoksesta ei käytännössä voida laatia.

Suomen arvostelijain liitto ry, SARV on laatinut Kritiikin eettiset ohjeet, joissa todetaan:

“Kritiikin tulee kohdistua taideteokseen, -tekoon tai tapahtumaan ja pohjata argumentaationsa sen piirteisiin, eikä väittää siinä olevan sellaisia piirteitä, joita siinä ei ole.”

Tämä tukee sitä ajatusta, että kritiikissä esitetyt väitteet tulee perustella elokuvasta löytyvin esimerkein.

Lisälukemiseksi näyttelijän ohjaamiseen liittyen suosittelemme esimerkiksi jo edellä lainattua Saara Cantellin teosta:

Cantell, S. (2018). Lähikuvan lumo: Ohjaajan ja näyttelijän yhteistyö elokuvassa. Aalto Arts Books.

Ja käännöskirjallisuudesta esimerkiksi:

Weston, J. & Hartzell, P. (2011). Näyttelijän ohjaaminen: Kuinka luoda vaikuttavia esityksiä elokuvaan ja televisioon (3. p.). Nemo : TAIK.