Mistä tulee sana johtolanka, jota dekkareissakin etsitään? Onko se ollut oikea lanka, vai mistä sanaton tullut?

Kysytty
30.1.2018

Mistä tulee sana johtolanka, jota dekkareissakin etsitään? Onko se ollut oikea lanka, vai mistä sanaton tullut?

Vastaus

Vastattu
31.1.2018
Päivitetty
31.1.2018

Johtolangan ajatus voidaan johtaa aivan "oikeasta" langasta. Sen taustalla on mitä luultavimmin kreikkalaisesta mytologiasta tuttu Ariadnen lanka. Ariadne antoi ihmishärkä Minotauruksen uhriksi lupautuneelle rakastetulleen Theseukselle lankakerän, jotta tämä sen avulla osaisi pois Minotauruksen labyrintin eksyttävistä käytävistä. Labyrinttiin mennessään Theseus kiinnitti langan pään ovensuuhun ja antoi langan juosta kerältä sitä mukaa kuin hän tunkeutui käytäviin yhä syvemmälle. Sisimmässä perukassa hän tapasi Minotauroksen, kävi hirviön kimppuun ja surmasi sen miekallaan. Langan avulla hänen oli helppo löytää labyrintista takaisin ulos. - Arvelisin, että suomen johtolanka-sana on kuitenkin käännöslaina ruotsin kielestä, jossa vastaava sana on ledtråd.

Kuvaannollisen johtolangan taustaa valottaa oivallisesti italialaisen historioitsijan Carlo Ginzburgin kirjoitus Johtolankoja samannimisessä tekstikokoelmassa. Ginzburg yhdistää termin esihistoriallisin metsästäjäesi-isiimme, jotka oppivat "haistelemaan, luetteloimaan, tulkitsemaan ja luokittelemaan mitättömimpiäkin jälkiä (kuten kuolavanaa) ja tekemään mielessään salamannopeita, monimutkaisia päätelmiä tiheässä metsässä tai vaaroja täynnä olevalla aukealla". Tälle metsästykseen liittyvälle tietämykselle on ominaista kyky muodostaa näennäisesti merkityksettömien tietojen pohjalta monisäikeinen todellisuus, joka ei ole suoraan koettavissa. Havainnoija järjestää nämä tiedot siten, että niistä muodostuu kerronnallinen jatkumo. "Metsästäjä on saattanut olla ensimmäinen 'tarinankertoja', koska vain hän pystyi lukemaan yhtenäisen tapahtumaketjun saaliin jättämistä jäljistä." - Tieteellisen johtolankamenetelmän taustalta Ginzburg nostaa esiin kolme nimeä: taidehistorioitsija Giovanni Morellin, Sigmund Freudin ja Sherlock Holmesin. "Kaikissa kolmessa tapauksessa äärimmäisen pienet yksityiskohdat ovat avain syvempään todellisuuteen, jota ei muuten voisi saavuttaa. Freudilla nämä yksityiskohdat ovat oireita, Sherlock Holmesilla johtolankoja ja Morellilla siveltimenvetoja."

Lähteet:

Carlo Ginzburg, Johtolankoja : kirjoituksia mikrohistoriasta ja historiallisesta metodista

Claes Lindskog, Kreikkalaisia jumalaistaruja ja satuja

Mytologian sanakirja

14 ääntä
Oliko vastauksesta sinulle hyötyä?
 
Haluatko jättää uuden kysymyksen? Lähetä se kysymyslomakkeen kautta.

Kommentoi vastausta

Ei muotoiluja

  • Sallitut HTML-tagit: <i> <b> <s>
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
  • Verkko- ja sähköpostiosoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.