Otsikko

Milloin Suomessa esimerkiksi törkeissä väkivaltatapauksissa tai raiskaustapauksissa eriytyi ns. täysjärkisen ja mielenterveysongelmaisen saamat tuomiot?

Milloin Suomessa esimerkiksi törkeissä väkivaltatapauksissa tai raiskaustapauksissa eriytyi ns. täysjärkisen ja mielenterveysongelmaisen saamat tuomiot?

Voimassa olevan rikoslain mukaan mielisairautta voidaan pitää syyntakeettomuuteen johtavana tekijänä. Mielisairauden käsitettä ei ole kuitenkaan erikseen laissa määritelty. Tuomioistuimella on viimekäteinen ja riippumaton harkintavalta henkilön syyntakeisuuden arvioinnissa. Tuomioistuin käyttää harkintansa tukena asiantuntijalausuntoja, kuten esimerkiksi lääkärin lausuntoa syytetyn mielentilasta.

Mielisairaudet vaikuttivat rangaistuksen määräämiseen jo 1200-luvulla Ruotsi-Suomen maakuntalakien aikana. Ruotsissa varhaisin mielisairaan rikoksentekijän mainitseva lainkohta on luvulla 1220 kootussa Länsi-Götan maakuntalaissa. Näiden lainkohtien sovellettavuudesta on kuitenkin epäselvyyttä. Maakuntalakien mukaan mielisairaiden rikoksentekijöiden kohdalla oli sovellettava normaalia lievempää menettelyä. Vastuu mielisairaan rikoksentekijän teoista vieritettiin rikoksentekijän omaisille. Vuonna 1296 vahvistettu Upplannin maakuntalain säännöksestä mielisairaista rikoksentekijöistä tuli myöhemmän oikeuskehityksen tärkein malli.

Upplannin maakuntalain soveltamisalan suppeudesta huolimatta säännökset kopioitiin lähes sellaisenaan ensimmäisiin yleisvaltakunnallisiin lakikokoelmiin, Maunu Eerikinpojan maan- ja kaupunkilakiin vuodelta 1350.Vuonna 1442 annettu Kristoferin maanlain säännökset olivat pitkälti samansisältöiset edeltäneen Maunu Eerikinpojan maanlain kanssa. Mielisairaasta rikoksentekijästä säänneltiin muun muassa tapaturmaisen tapon kaaressa. Heitä ei pidetty vastuullisina tekemistään surmatöistä. Suku oli vastuussa mielisairaiden teoista.

Vuoden 1734 yleisvaltakunnalinen laki syrjäytti Kristoferin maanlain. Sääntely mielipuolten osalta vastasi edeltäneiden maan- ja kaupunginlakien sääntelyä. Suomessa vuoden 1734 lain korvasi vuonna 1889 voimaan tullut rikoslaki, joka on edelleen voimassa.

Vuoden 1889 rikoslaissa säädettiin ymmärrystä vailla olleen teko rankaisemattomaksi, joka on edelleen voimassa rikoslain 3 luvun 4.2 §. Samaisen lain mukaan, täyttä ymmärrystä vailla olevalle henkilölle säädettiin lievempi rangaistus kuin täydessä ymmärryksessä olleille. Tämäkin kohta on voimassa olevassa rikoslaissa, tämän 3 luvun 4.3 §. Kuten edellä käy ilmi, mielentilaan perustuvat syyntakeisuussäännökset ovat säilyneet rikoslaissa saman sisältöisenä vuodesta 1889 lähtien.

Linkkejä kokoelmassamme oleviin teoksiin:

Pajuoja, Jussi: Väkivaltaa ja mielentila https://eduskunnankirjasto.finna.fi/Record/selma.174088 

Syyntakeettomuus ja mielentilalausunnot vuosina 1925-1980 https://eduskunnankirjasto.finna.fi/Record/selma.76900

Psykiatria ja syyntakeisuus https://eduskunnankirjasto.finna.fi/Record/selma.140143

Syyntakeisuuden määräytyminen: vuosina 1950-1985 tehtyjen mielentilalausuntojen valossa https://eduskunnankirjasto.finna.fi/Record/selma.224532