Miksi rikoksia tehdään? Syitä ja motiiveja on tietysti monenlaisia, mutta mitkä ovat yleisimmät syyt.
Vastaus
Rikollisuutta tutkitaan monilla eri tieteenaloilla, mutta erityisesti rikollisuuteen keskittynyt tieteenala on kriminologia. Sen piirissä tarkastellaan rikoskäyttäytymistä ja siihen kohdistuvia reaktioita. Kriminologit korostavat, että rikollisuus on ymmärrettävä ajassa, paikassa sekä yksilökohtaisesti vaihtelevana alttiutena. Tätä korostaa myös käsite rikoskäyttäytyminen (criminal behaviour), jolla tarkoitetaan sosiaalisten normien rikkomista (Kivivuori et al. 2018, 15–19). Rikollisuuden syiden selvittäminen ei siis ole yksinkertaista tai yksiselitteistä.
Rikollisuuden selittämistä voidaan pitää kriminologian perustavanlaatuisimpana kysymyksenä. Rikollisuus ei ole täysin sattumanvaraista, vaan se muodostaa selkeitä ja toistuvia rakenteita yhteiskunnassa. On esimerkiksi havaittu, että useimmat rikoslajit keskittyvät miehille, nuorille ja alueellisiin rikoskeskittymiin. Kriminologi kuitenkin kysyy, onko taustamuuttuja (sukupuoli, ikä, alue) todellisuudessa rikollisuuden syy, vai onko taustamuuttujan ja rikollisuuden suhde vain näennäistä (Kivivuori et al. 2018, 144–145). Rikollisuuden selittämiseksi on kehitetty useita teorioita, joihin voi tutustua esimerkiksi teoksessa Kriminologia: Rikollisuus ja kontrolli muuttuvassa yhteiskunnassa (2018) sekä Janne Kivivuoren teoksessa Rikollisuuden syyt (2013).
Yleisimmistä rikoksien syistä on vaikea saada tarkkaa tietoa, koska käsitykset syyn luonteesta ja olemuksesta vaihtelevat. Rikosalttiuden katsotaan johtuvan sekä yksilöllisistä että sosiaalisista riskitekijöistä sekä näiden vuorovaikutuksesta. Esimerkiksi Henrik Elonheimo on arvellut väitöskirjassaan, että nuorisorikollisuuden taustalla on vanhempien alhainen koulutustaso, rikkinäinen perherakenne, lapsen käytösongelmat ja hyperaktiivisuus (Suomen Kuvalehti, 9.4.2010). Tietoa ja taustaa rikollisuuden syistä ja niiden tutkimuksesta löytyy esimerkiksi Rikoksentorjuntaneuvoston ja Kriminaalihuollon tukisäätiön verkkosivuilta.
Sisäministeriön tiedote vuodelta 2017 ilmoittaa, että suurin osa Suomen rikoksista on omaisuus- ja liikennerikoksia. Sen mukaan poliisin tietoon tulleista rikoksista tai rikkomuksista (vähäiset rikokset) noin puolet on liikennerikkomuksia. Yleisin varastettu esine on polkupyörä. Henkirikosten määrä on ollut laskussa 1990-luvun puolivälistä lähtien. Henkirikokset liittyvät kiinteästi alkoholinkäyttöön, ja yleisimpiä ne ovat syrjäytyneiden ja alkoholisoituneiden miesten kesken.
Lähteet ja kirjallisuus
Kivivuori, Janne: Rikollisuuden syyt (Nemo, Helsinki 2013)
Kivivuori, Janne & Aaltonen, Mikko & Näsi, Matti & Suonpää, Karoliina & Danielsson, Petri: Kriminologia: Rikollisuus ja kontrolli muuttuvassa yhteiskunnassa (Gaudeamus, Helsinki 2018)
Laine, Matti: Kriminologia ja rankaisun sosiologia (Tietosanoma, Helsinki 2014)
Rikollisuuden syyt. Kriminaalihuollon tukisäätiö. (https://www.krits.fi/2018/02/mista-rikollisuus-johtuu/)
Suomen sisäministeriö. (https://intermin.fi/poliisiasiat/rikollisuus-suomessa)
Teorioita rikollisuuden syistä. Rikoksentorjuntaneuvosto, Rikoksentorjunta.fi. (https://rikoksentorjunta.fi/teorioita-rikollisuuden-syista)
Uusilehto, Jenni: "Miten nuoresta tulee rikollinen? Nämä tekijät ennustavat." Suomen Kuvalehti, 9.4.2010. (https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/miten-nuoresta-tulee-rikollinen-nama-tekijat-ennustavat/)
Kommentoi vastausta