Miksi Helsingissä ja Etelå-Suomessa ollaaan hiljaisia, ei katsota silmiin, ei puhuta kun vaan jos on pakko? Etelä-Savossa on täysin päinvastainen meininki…

Lähtisin purkamaan kysymystäsi suomalaisten heimojen kautta - vaikka ne eivät olekaan nykyisin enää niin selkeästi erotettavissa, kuin aiemmin historiassa. Perustietoa suomalaisista heimoista löytyy ihan Wikipedian Suomalaiset heimot -artikkelista. Artikkelin mukaan suomalaiset heimot ovat muinaisia etnisiä ryhmiä - siis enemmän ja vähemmän erillään toisistaan eläneitä porukoita. Etninen ryhmä -Wikipedia-artikkeli määrittelee ne näin:

"Etnisellä ryhmällä tarkoitetaan ihmisjoukkoa, jonka katsotaan muodostavan erillisen ryhmän, joka perustuu sen jäsenten yhteiseen kulttuuriperintöön, uskontoon, kieleen, alkuperään tai ulkonäköön. Etniset ryhmä korreloivat kielialueiden kanssa ja ryhmien väliset etniset ja kielelliset rajat ovat usein samoja."

Suomen eri heimot ovat kyllä olleet (itämeren-)suomalaisia, mutta niillä on ollut omat, tunnistettavat erityispiirteensä, joiden perusteella ne on voitu määrittää erillisiksi etnisiksi ryhmiksensä. Näin maallikkokansatieteilijän silmin katsoen nämä muinaiset etniset jakolinjat selittänevät ainakin osittain nykyisinkin yhä havaittavissa olevat eroavaisuudet eri alueiden asukkaiden välillä - vaikka toki muuttoliike ja muutenkin yhtenäistynyt kulttuuri ovatkin hämärtäneet niin kielellisiä kuin kulttuurillisiakin eroja Suomen eri heimojen kesken, kuten Wikipedia-artikkelikin toteaa.

Eri heimoja voi näkökulmasta riippuen olla eri määrä, mutta tässä Wikipedian määritelmä:

"Pääasiallisia heimoja ovat hämäläiset, joiden juuret ovat suoraan kantasuomen puhujissa sekä karjalaiset, jotka nimensä mukaisesti ovat läheistä sukua Venäjän karjalaisille. Hämäläiset asuttivat Hämeen lisäksi Ylä-Satakunnan ja osan Keski-Suomesta, tosin viimeksi mainitussa joutuivat suureksi osaksi väistymään vieläkin nopeammin levinneiden savolaisten tieltä. Joskus lasketaan vielä kolmanneksi pääheimoksi lounaissuomalaiset, jotka ovat syntyneet hämäläisten ja Suomeen muuttaneiden virolaisten sekoittuessa. Eteläpohjalaiset ovat pääosin pohjoisemmaksi siirtyneiden lounaissuomalaisten jälkeläisiä, joiden suonissa virtaa lisäksi runsaanpuoleisesti rannikon ruotsinkielisen väestön verta. Osuutensa on savolaisillakin, varsinkin Järviseudulla niin sanotun savolaiskiilan alueella. Savolaiset ovat karjalaisten ja hämäläisten välissä asuva heimo, joka kuuluu geneettisesti lähinnä karjalaisiin mutta on sulattanut itseensä myös hämäläistä ainesta. Keski- ja pohjoispohjalaisten suonissa virtaa lähinnä eteläpohjalaista ja savolaista verta."

Ja, kuten em. artikkeli edelleen toteaa: "Itä- ja länsisuomalaiset eroavat toisistaan geneettisesti enemmän kuin englantilaiset ja saksalaiset."

Suomalaista kansaa ja kulttuuria on toki tutkittu aikojen saatossa monestakin näkökulmasta aina rotuopista kansallisromantiikkaan ja geenitutkimukseen; tieteenaloista ainakin (bio-)antropologia, kansatiede, arkeologia ja historiatiede ovat olleet kiinnostuneita Suomesta ja suomalaisista. Myös murteita ja kieltä on tutkittu, ja, kuten Toivo Vuorela sanoo kirjassaan Suomalainen kansankulttuuri (WSOY 1975; s. 13): "Suomensukuisia kieliä puhuvien kansojen varhaisvaiheisiin on ollut mahdollista luoda valoa vain vertailevan kielentutkimuksen avulla. --- Kielentutkimuksen ja arkeologian yhteisin asein on menestyksellisesti onnistuttu tunkeutumaan vasta itämerensuomalaisen kantakansan eli kantasuomalaisten aikaan ---."

Suomen muinaisesta asutushistoriasta voi lukea esimerkiksi seuraavista teoksista:

• Aalto, S., Kolbe, L., Lehtonen, T. M. S. & Joutsivuo, T. (2002). Suomen kulttuurihistoria: 1, Taivas ja maa. Tammi.  (s. 44-51; "Suomen asuttaminen")
• Talve, I. (1990). Suomen kansankulttuuri (3. tark. ja täyd. p.). Suomalaisen kirjallisuuden seura. (etenkin Johdanto-luku)

Suomalaisten juuria on avannut esimerkiksi Kalevi Wiik:

• Wiik, K. (2004). Suomalaisten juuret. Atena.
• Wiik, K. (2007). Mistä suomalaiset ovat tulleet? Pilot-kustannus.

Myös tähän kannattaa tutustua:

• Vilkuna, K. H. J.: Suomen kansan heimot. Teoksessa: Pirjo Markkola, Hanna Snellman, Ann-Catrin Östman (toim.) (2014). Kotiseutu ja kansakunta. Miten suomalaista historiaa on rakennettu, s. 25–53.  Historiallinen Arkisto 142. Suomalaisen kirjallisuuden seura.

Jos hieman humoristisempi näkökulma heimoihin kiinnostaa, niin niiden eroihin voi tutustua esimerkiksi:

• Malmberg, I. & Vanhatalo, T. (1985). Heimoerot esiin ja härnäämään! Weilin + Göös.

Uusimpia julkaistuja kirjoja aiheesta on Valter Langin Homo Fennicus : Itämerensuomalaisten etnohistoria (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2020). Teos etsii itämerensuomalaisten kansojen juuria esihistoriasta alkaen käyttäen hyväkseen kielitieteen, genetiikan ja arkeologian tutkimustuloksia.

Summa summarum: mikään yksittäinen tieteenala (esim. antropologia) ei pysty selittämään suomalaisten (heimojen) välisiä kulttuurieroja, sillä ne ovat monen tekijän monimutkainen summa, jonka useat palaset ovat vieläpä haipuneet historian hämäriin. Paljon kuitenkin on saatu selvitettyä eri tieteenalojen tutkimustuloksia yhdistelemällä.

Eri alueden nykyisiä kulttuurieroja voi selittää siis pitkälti historialla, mutta on tietenkin hyvä muistaa, että kulttuuri (ihmisten käyttäytyminen) on jatkuvassa muutoksessa, ja esimerkiksi Helsingin tai Etelä-Savon kulttuurit ovat eittämättä asukkaidensa monimutkainen summa, jossa yksilöiden ja koko yhteisön tausta, kokemukset, arvomaailma, historia ym. sekoittuvat nykyiseksi käyttäytymisnormistoksi.