Marhaminta
Eli riimunaru. Mihin on tallennettu vanha hevos-sanasto?
Esim satulahuovalle oli ennenvanhaa eri nimi ( voi ...).
Onko olemassa kirjaa tyyliin Toivo Vuorela "kansanperinteen sanakirja"?
Vastaus
Kyseessä on Toivo Vuorelan teos Kansatieteen sanasto (1958). Satulahuovasta aiemmin käytetty nimitys on voilokki. Mainitut käsitteet on selitetty teoksen uudemmassa painoksessa (1964) seuraavasti:
Marhaminta PKarj., PSavo, Pohj., Peräp. riimuun, päitsiin jne. kiinnitettävä hihna t. rautainen riimunvarsi, jolla hevonen sidotaan kiinni LS riimunvarsi.
Voilokki länkien pehmike, -> hamutta; paksu huopamainen villakangas, josta tehdään hevosloimia.
Teos löytyy Akaan kaupunginkirjaston kokoelmista.
Kommentit
Kummatkin ovat tuoki tarpeellisia. Näen punaista ja nyky käytössä tyttösten kielessä ilmaisua riimunnaru, sehän ei olemahdollista yhdistää kettinkiin narua, tai tietty, voi, mut mitä käyttöä sillä on? MARJAMINTA ON TODELLINEN JA VAIN TALUTIN, eikä mitään muuta
Marhaminta ON hyvä ja kaunis sana!
Riimunnaru on sopiva aivan kuin konekirjoituskone. Tai koiran talutushihnanketju.
Riimunnarua on käytetty jo kauan entisten tyttöstenkin kielessä. Mikä sitten on se riimu tai riimut? Nykykielessä sama kuin päitset, jotka joskus tarkoittaa samaa kuin suitset, joskus samaa kuin riimu. Riimu oli mun mummoni kielessä kettinki joka tuli hevosen kaulaan, eli kaukana mun näkemyksestäni riimusta. Marhamintaa en oo kuullut käytössä koskaan, lukenut vaan tyttökirjoista.
Marhaminta ON hyvä ja kaunis sana!
Riimunnaru on sopiva aivan kuin konekirjoituskone. Tai koiran talutushihnanketju.
Kommentoi vastausta