Hei! Luin juuri Ilmar Taskin romaanin Pobeda 1946. Kysymykseni kuuluu: miten paljon virolaiset kirjailijat (kauno- tai tietokirjailijat) ovat kirjoittaneet toisen maailmansodan jälkeisestä ajasta, jolloin Viro oli osa Neuvostoliittoa? Saksalaiset ovat käsitelleet natsihistoriaansa perusteellisesti, mutta minulla on sellainen käsitys, että Neuvostoliitossa ja nyt Venäjällä Stalinin aikaa ei ole käsitelty samaan tapaan kuin saksalaiset omaa historiaansa. Mietin, että onko aika nyt Virossa kypsä alkaa käsitellä neuvostomiehityksen aikaa?
Vastaus
Helmet aihe-haulla: Vironkielinen kirjallisuus ja Neuvostoliitto sekä rajauksilla: kirja, aikuistenkokoelma, viron kieli löytyy 32 kirjaa.
Niistä suurin osa näyttäisi olevan aiheeltaan lähihistorian tarkastelua.
Melko vähän löytyy kirjallisuutta suomennettuna. Samalla haulla, mutta suomen kieleen rajattuna löytyy kasitoista teosta. Uusimpana juuri tuo lukemasi Taskan Popeda 1946.
Kirjoja on vähän verrattuna saksan natsimenneisyyttä käsittelevään kirjallisuuteen.
Neuvostovallan aikana Viron kirjasensuuri oli melkoista, kuten Kai Ekholmin artikkeli kertoo:
https://sananvapauteen.fi/artikkeli/664
Vaikenemisen aikaa on käsitellyt myös Outi Hytönen: Ei voinut puhua, ei voinut kirjoittaa. Parnasso, 4/2016, s. 20–21.
Hänen artikkelinsa pohjalta kirjoitettu Wikipedia artikkeli kertoo mm. "Vaikenemisen kulttuuria käsittelee syksyllä 2016 ilmestyvässä romaanissaan kirjailija Kätlin Kaldmaa. Hän kirjoittaa lapsen näkökulmasta, koska lapsi kysyy ja ihmettelee luontevasti. Aihetta käsitelleitä muita kirjailijoita ovat Jan Kaus, Maarja Pärtna ja Kai Aareleid, vanhemmasta kirjailijapolvesta myös Ene Mihkelson on kyennyt käsittelemään sukunsa vaiheita suorasukaisesti.[1]"
Varmaan lisää Neuvostoajasta kertovaa kirjallisuutta on tulossa Eesti 100 juhlavuoden myötä.
Kommentoi vastausta