Kun sukukirja on kirjoitettu henkilökohtaisin kokemuksin ja jossa fiktiivisiä kertomuksia ja omia tarinoita, se ei täytä sukukirjan ominaisuuksia. Miksi…

Kysytty
9.7.2017

Kun sukukirja on kirjoitettu henkilökohtaisin kokemuksin ja jossa fiktiivisiä kertomuksia ja omia tarinoita, se ei täytä sukukirjan ominaisuuksia. Miksi tällaista sukukirjaa, jossa on myös henkilöiden aikaista maamme historiaa mukana. Sukutiedot lähtevät 1560-luvulta

Se ei kait täytä sukuromaani määritelmää.

Vastaus

Vastattu
11.7.2017
Päivitetty
11.7.2017

Fiktiivisissäkin tarinoissa lienee usein sekä fiktiota että faktaa jonkinlaisena sekoituksena. Toisaalta myös faktana kirjoitettu teos sisältää monesti paikkansa pitämätöntä tietoa. Ja fiktiivisestä teoksesta "itsensä" löytänyt saattaa loukkaantua. Rajan vetäminen ei ole ollenkaan aina itsestään selvää.

Tästä rajanvedosta on kirjoitettu paljon. Mm. Dorrit Kohnin teoksessa Fiktion mieli on aiheesta artikkeli nimeltä Fiktiiviset ja historialliset elämät: rajoja ja rajatapauksia (s. 29-50). Nettilähteitä ovat vaikkapa alla olevat:

http://www.ennenjanyt.net/1-01/i-mu.htm

http://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:historiallinen…

https://kirjakko.wordpress.com/2012/08/17/kirjalappaa-fakta-fiktio-ja-s…

http://www.ts.fi/kulttuuri/kirjat/arviot/1074123444/Kerronta+erottaa+fa…

https://fi.wikipedia.org/wiki/Fiktio_kaunokirjallisuudessa

Suvun, ainakin osin fiktiivisiä tarinoita, voisi nimittää historiallisiksi kertomuksiksi tai sukutarinoiksi, jotka siis käsittelevät todellisia historiallisia tapahtumia ja historiallisia henkilöitä, mutta tarinan keinoin. Yllä mainittujen lähteiden avulla voit myös löytää tarinoillesi paremmin sopivan nimen.

0 ääntä
Oliko vastauksesta sinulle hyötyä?
Asiasanat
 
Haluatko jättää uuden kysymyksen? Lähetä kysymyksesi.

Kommentoi vastausta

Ei muotoiluja

  • Sallitut HTML-tagit: <i> <b> <s>
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
  • Verkko- ja sähköpostiosoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.