Kummat pehmittivät pihviä satulan alla, hunnit vai tataarit?

Jussi Talvi tuomitsee kirjassaan Gastronomian historia (Otava, 1989) lihan pehmittämisen satulan alla epähistoriaksi, joka perustuu Mongolian tataarien sotaretken eurooppalaisen kronikoitsijan väärinymmärrykseen. Tataarit kyllä laittoivat pihvejä satuloidensa alle, mutta eivät pehmittääkseen ravinnoksi tarkoitettua lihaa, vaan lääkitäkseen ratsujensa selkiin tulleita haavaumia:

"Tuosta mongolien sotaretkestä kerrottiin kaikenlaista. Spalatossa, nykyisessä Splitissä, kirjoitti munkki Tuomas (Thomas) kronikkaansa: 'He (mongolivaltiaat) ovat pienikokoisia miehiä, mutta leveähartiaisia. Heidän parrattomat kasvonsa ovat aivan sileät, nenä tylppä ja leveä, ja säihkyvät silmät seistä harittavat kaukana toisistaan... He eivät syö lainkaan leipää, vaan raakaa lihaa, jonka he satulansa alla ratsastavat mureaksi...'"

"Tämä epähistoria on sen jälkeen seikkaillut gastronomisilta palstoilta koulukirjoihinkin; yksikään tosiasia ei sitä tue. Liha ei sillä lailla mureudu vaan pilaantuu. Sen sijaan tiedetään, että noiden tuulen nopeudella ratsastavien valloittajien vinttikoiramaisten hevosten selät hieroutuivat satulan alla vereslihalle. Sen takia tataarit teurastivat alkuhärkiä ja ottivat niiden lihasta pihvejä, joilla hoitivat haavaumia. He kastoivat lihan arnikan mehuun ja asettivat sen hieroutumalle ja vasta sen päälle satulansa. Arnika oli silloin, niin kuin on nytkin, ihmeyrtti parannusvoimansa takia; se kuuluu Compositae-heimoon ja on myös myrkyllinen."

"Ei ole olemassa vähäisintäkään luotettavaa tietoa, että mongolit olisivat syöneet tätä lihaa. Sen sijaan he söivät paljon borssikeittoa, jota he tekivät noiden teurastamiensa alkunautojen lihasta."