Kenen runo tämä on ja mistä se löytyy? 92-vuotias äitini on sen aina esittänyt näin:
Taas on syytä sydämessä kiitoksehen kyllä,
vaik on synkät syksyn pilvet taaskin taivaan yllä.
Rauhallisna raataja nyt hetken huolet heittää,
taivaan suuri suojahansa uudet päivät peittää.
Kuka meidän kuopoksia?? kaikkoaa ja kaihtaa
pehmitetyn pellon mullan katukiviin vaihtaa.
Se ei tunne sykkehiä elon synnyn syvän,
kuinka herkät henget kutoo hedelmän ja jyvän,
kuinka pellon kantta kattaa kaunehimmat taulut,
missä soivat solumalla suloisimmat laulut.
Kyllä meidän kyntäjien väheksytään työtä,
kun on kaikki hyvin, kun on virta myötä.
Mutta milloin maata painaa ahdas, raskas aika,
silloin vasta tunnustetaan talonpojan taika.
Tie on meillä suora, selvä, isänmaalle työmme,
huomispäivä paremmaksi siitä kuokan lyömme,
siitä auroin arkena ja lauluin työmme pyhin,
siitä polku onnehen on Suomellemme lyhin.
Vastaus
Tätä runoa ei pystytty valitettavasti tunnistamaan. Olisiko lukijoillamme tietoa runon tekijästä? Vastauksen voi kirjoittaa kommenttikenttään.
Kommentoi vastausta