Jos ajanlasku alkoi Jeesuksen syntymästä, eikö joulun pitäisi olla uutena vuotena?

Uudenvuodenpäivän paikan länsimaisessa kalenterissa vahvisti Julius Caesar noin 2050 vuotta sitten, nelisenkymmentä vuotta ennen Jeesuksen syntymää. Kun nykyinen vuosien merkintätapa sai alkunsa apotti Dionysius Exiguuksen 500-luvulla tekemistä laskelmista, länsimaisen ajanlaskun alkukohta koetettiin ajoittaa Jeesuksen syntymän tienoille. Koska lukua nolla ei tuohon aikaan Euroopassa tunnettu (se saatiin länsimaihin arabialaisilta matemaatikoilta vasta myöhemmin), ajanlasku alkoi vuoden 1 alusta. Kun englantilainen historioitsija Beda 600-luvulla ulotti Dionysiuksen vuosilaskutavan myös Jeesuksen syntymää edeltäviin tapahtumiin, hän merkitsi vuotta 1 edeltäväksi vuodeksi 1 eKr. Vuosi 0 jäi siis kokonaan pois ajanlaskustamme.

Jeesuksen syntymän muistopäivän vieton kiinteä ajankohta 25. joulukuuta määrättiin Roomassa jo 300-luvulla. Jeesuksen tarkkaa syntymäaikaa ei tunneta; arvelut syntymävuodestakin vaihtelevat melkoisesti - välillä on arvioitu, että Jeesus on voinut syntyä jopa 7 vuotta ennen ajanlaskumme alkua, toiset lähteet arvelevat syntymävuodeksi vuotta 3 tai 2 eKr. Päivä on tuskin ollut 25. joulukuuta - tämä päivämäärä on valittu muista syistä: joulukuun lopulla oli aikaisemmin vietetty pakanallisia keskitalven juhlia, ja niiden tilalle kirkko halusi tarjota yhtä iloista kristillistä juhlaa. Joulun vietto levisikin nopeasti suureen osaan kristikuntaa, ja joulujuhla voitti nopeasti niin roomalaisen saturnaliajuhlan ja voittamattoman auringon päivän kuin pohjoisten kansojen keskitalven juhlan.

Lähteet ja kirjallisuutta:
Heikki Oja, Aikakirja
David Ewing Duncan, Kalenteri : ihmiskunnan historiallinen taistelu todellisen ja tarkan vuoden määrittämisestä