Hyvä kirjastonhoitaja!
Vielä haluan intialaisesta runoilija Rabindrath Tagoresta. Käsittääkseni häneltä on sitaatti
"Kuolema kuuluu elämään yhtä hyvin kuin syntymäkin. Jalan nostaminen on kävelyä yhtä lailla kuin sen laskeminen maahankin."
Mistäköhän teoksesta tämän löytäisi, ja kenen kääntämänä?
Kysyn toisestakin tekstistä, joka painaa mieltäni. Se on Rabbe Enckelliltä, Tuomas Anhavan kääntämänä. Menee näin:
"Niin yksinkertaista se on. Itku on toivon kouristus,
kun me tahdomme pitää jostain kiinni, se on lapsi
joka ei suostu tajuamaan,
että menetyksen tunto antaa elämälle
sen syvimmän sisällyksen."
Eli mistäköhän kirjasta tämän löytäisi?
Sateisesta iltapäivästä tervehtien,
kiitollisena.
Kiitos!
Vastaus
Kyseessä on tosiaankin Rabindranath Tagoren mietelmä. Suomennettuna se löytyy teoksesta "Villilintuja" (suom. Pertti Seppälä, Memfis Books, 2002). Pertti Seppälän on sommitellut mietelmän sanat hiukan toisin:
”Kuolema kuuluu elämään niin kuin syntymäkin. Käveleminen on jalkojen nostamista ylös ja laskemista alas.”
Etsimäsi Rabbe Enckellin sitaatti puolestaan on katkelma runosta ”Välisanat, pitkospuut”. Runo sisältyy Enckellin runojen kokoelmaan ”Hiljaisuuden varjo. Runoja vuosilta 1923 - 1974” (suom. Tuomas Anhava, toim. Helena ja Jaakko Anhava, Otava, 2004). Runo on alunperin ilmestynyt kokoelmassa "Andedräkt av koppar" ("Vaskihengitystä", 1947).
http://www.eldritchpress.org/rt/stray.htm
https://fennica.linneanet.fi/vwebv/searchBasic
https://www.vaskikirjastot.fi/web/arena
Tagore, Rabindranath: Villilintuja : elämänviisautta (suom. Pertti Seppälä, Memfis Books, 2002)
Enckell, Rabbe: Hiljaisuuden varjo : runoja vuosilta 1923-1974 (suom. Tuomas Anhava ; toim. Helena ja Jaakko Anhava, Otava, 2004)
Kommentoi vastausta