Hyvä kirjastonhoitaja
Haluaisin saada runon, joka on vanha, lapsuudesta tai ainakin nuoruudesta tuttu. Se on harras runo, mielestäni jostakin legenda kokoelmasta. Siinä kerrotaan äidin sydämestä, jonka lapsi antaa lahjaksi. Sydän joutuu mutaan tai pölyyn. Runo päättyy äidin sydämen sanoihin suunnillen näin:lapseni, toivottavasti sinuun ei sattunut.
Löytyyköhän.
Vastaus
Etsitty runo saattaisi olla Uuno Kailaan Ballaadi, jota kirjoittaja itse luonnehtii "Jean Richepinin runon vapaaksi mukailuksi". Se ilmestyi ensimmäisen kerran kokoelmassa Uni ja kuolema (1931). Runossa poika kosii tyttöä, joka rakkauden vakuudeksi vaatii pojalta tämän äidin sydäntä koiralleen. Poika käy täyttämään lemmittynsä toivetta ja sydäntä kantaessaan pudottaa sen tien pölyyn. Maassa maatessaan sydän lausuu: "Laps, eihän sinuun sattunut vain?"
Kommentoi vastausta