Haluaisin mielipiteesi asiasta, joka on askarruttanut mieltäni jo kauan. Kun F.E. Sillanpää sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1939, niin saiko hän sen mielestäsi ansiokkaan tuotannon perusteella (Hurskas kurjuus, Nuorena nukkunut jne.), vai oliko se myötätunnon osoitus Suomelle, joka oli juuri joutumassa sotaan Neuvostoliiton kanssa? En itse usko, että tällä sodalla olisi ollut merkitystä asiaan, koska palkintolautakunta julisti voittajan jo muutama päivä ennen sodan syttymistä. Mitä mieltä Sinä olet?
P.S. Henkilökohtainen suosikkini Sillanpään tuotannossa on "Elokuu", josta Matti Kassila teki vuonna 1956 mielestäni parhaan kotimaisen elokuvan...ehkä.
Vastaus
Juhani Niemi pohtii esseessään "Kirjallisuutemme Nobel-palkinnon taustaa - Palkittiinko vuonna 1939 Sillanpää vai Suomi?". Essee on Juhani Niemen vuonna 1988 ilmestyneestä esseekokoemasta "Lammas ja vuohipukki" sivuilla 94-101. Nähdäkseni Niemi tulee siihen johtopäätökseen, että Sillanpäälle palkinto myönnettiin sekä kirjallisista ansioista että ulkokirjallisista syistä. Suosittelen tutustumista Niemen esseeseen. Siinä viitataan myös muihin lähteisiin,joita Niemi on käyttänyt, mm. Kjell Espmarkin teos " Det litterära Nobelpriset",
Pekka Tarkan " Otavan historia", Anna von Hertzenin teos vuodelta 1955 nimeltään "F. E. Sillanpään Nobelin-palkinnon saanti ja Ruotsin-matka vv. 1939-40" sekä tutkijoista Panu Rajala. Rajala on laaja-alaisin ja perusteellisin Sillanpää-tutkijamme. Jos haluaa etsiä mahdollisimman paljon tietoa F.E. Sillanpäästä ja hänen tuotannostaan suosittelen poimintaa seuraavista kirjallisuusluetteloista ja hakuteoksista Rajalan tutkimusten ja niiden lähteistön ohella: Luettelo suomalaisista kirjallisuudentutkimuksista
vuosilta 1901-1925, 1926-1933, 1934-1937, 1938-1950, 1951-1960, 1961-1970, 1971-1980 ja 1986-1994; kirjallisuusluetteloa Bibliographia studiorum Uralicorum 1917-1987 ja hakuteosta Suomen kirjailijat 1809-1916, ilm.1993. Lisäksi käyttäisin internetin Linnea-lietokantoja Lindaa, Artoa ja Mandaa.Ne ovat käytettävissä kuntien ja kaupunkien kirjastoissa internet-päätteiltä. Henkilökunta opastaa kirjastoissa näihin tietokantoihin tai tekee haun.
Sillanpään kirjallisuuden Nobel-palkintoa voi tietysti miettiä yhtäältä Sillanpään oman tuotannon näkökulmasta ja toisaalta suhteessa muiden maiden 1930-luvun palkittaviin kirjailijoihin. Aihetta voi pohtia siitäkin näkökulmasta, olisiko Suomessa koko kirjallisuudenhistorian aikana, jolloin palkintoa on jaettu, ollut muita suomalaisia kirjailijoita, - aiemmin tai nykyaikana - , jotka myös olisivat palkinnon ansainneet. Omana mielipiteenäni pidän Sillanpäälle myönnettyä palkintoa oikeaan osuneena. Ehkä olisin jo "Hurskaasta kurjuudesta" (ilm. 1919) sen myöntänyt, jos minulta olisi kysytty. Suomalaisista kirjailijoista mielestäni palkinnon olisivat ansainneet Väinö Linnan ohella vaikkapa Joel Lehtonen, Eino Leino tai vaikka Eeva Joenpelto, Veijo Meri, Leena Krohn ja monet muut.
Nobel-palkinnon yhteydessä vedetään usein esille monien muidenkin Nobelilla palkittujen kirjailijoiden kuin Sillanpään yhteydessä ulkokirjallisia palkitsemisen syitä. Toisaalta useat loistavat kirjailijat ovat myös muuallakin kuin Suomessa jääneet Sillanpään aikana ja nyt myöhemminkin palkitsematta vaikka palkinnon olisivat ansainneet - viimeaikaisista vaikkapa virolainen Jaan Kross. Vaikka palkinnon olisi heille suonut, ei palkinnotta jääminen vähennä parhaiden kirjailijoiden arvoa.
Kommentit
Pyytäisin apua lukupiirissä luettavan Nobel-palkinnon voittaneen kirjan valintaan. Kirja saisi olla mieluummin proosaa kuin runoutta -eikä ihan kaikkein vaikeimmasta päästä.
Kommentoi vastausta