Haluaisin löytää jonkun kauniin, mutta kenties surumielisen pianosävellyksen Bachilta tai Mozartilta tai molemmilta. Mitkä olisivat parhaita?

Musiikin kauneus on tunnetusti makuasia, joten tähän kysymykseen on olemassa monenlaisia vastauksia, kaikki yhtä "oikeita". Esimerkiksi minun mielestäni melkein kaikki Bachin ja Mozartin säveltämä on "kaunista":) Mutta yritetään jotain ajatuksia heittää.

Oma suosikkini Mozartin klaveerituotannossa on pianosonaatin KV300i=331, A-duuri hidas osa Andante grazioso, joka varsinkin vähän rauhallisemmin soitettuna on minusta lumoavaa kuunneltavaa esteettisessä mielessä. Varsinkin pianokonserttojensa hitaissa keskiosissa Mozartilla on myös monia muita sielua hiveleviä sävellyksiä, joita voi lämpimästi suositella, ellei taustalla soittava orkesteri häiritse. Esimerkiksi pianokonserton nro 27, KV595 Larghetto-osa täyttää minusta erittäin hyvin kauniin ja kenties surumielisen vaatimukset, samoin pianokonserton nro 23 KV488 Adagio-osa.

Bachin klaveerimusiikki sisältää ehkä vähemmän musiikkia, joka klassis-romanttisen musiikkimaun näkökulmasta on "surumielistä". Monet ovat selkeää tanssimusiikkia barokin suosittujen tanssien mukaan, eikä näitä juuri surumielisinä voi pitää. Voisin silti suositella tutustumaan Bachin laajan preludien ja fuugien kokoelmaan Das Wohltemperierte Klavier (BWV846-893), jossa vaihtelevat tempot ja tunnelmat laidasta laitaan (osia on kaikkiaan 48). Itse pidän kokoelman avaavaa C-duuri-preludia tavattoman kauniina sävellyksenä, jossa varsinkin riittävän mietiskelevänä tulkintana on ajattoman nerouden tunnelmaa.

Bachia esitetään sekä cembalolla, jolle Bach pääasiassa sävelsi ns. pianoteoksensa, mutta myös modernilla pianolla. Cembalon kirpakka ääni ei kaikkia korvia miellytä, silloin voi piano olla hyvä vaihtoehto.

Toivottavasti näistä ajatuksista on jotain vinkkiä. Ehdottomasti kannattaa käydä kirjastossa ja ottaa omaan kuunteluunsa vaikka kokoelmia. Vain itsehän sitä tietää, mikä on sitä eniten kaunista.

Heikki Poroila
HelMet-musiikkivarasto