Etsin lastenrunoa/-laulua, jossa sanotaan jotenkin näin: "Liikkuu, kiikkuu ....." sekä "tää on paras leikki ...." Lopussa sanotaan jotenkin niin että lentäisin korkealle taivaaseen mutta se saisi isäni itkemään ja siksi laskeudun taas alas maahan.
Tämän muisti 95-vuotias isoäiti, joten runo on varmaankin hänen lapsuudestaan.
Vastaus
Kyseessä lienee suomen kielen ja kirjallisuuden professori Julius Krohnin (1835-1888) "Kiikkulaulu". Runoilijana Krohn käytti nimeä Suonio. Runon alkuperäistä julkaisuajankohtaa emme pystyneet pikaisesti selvittämään. Krohn julkaisi lastenrunojaan kokoelmissa "Kotieläimet" (1872), "Minun äitini" (1875), "Pikku joululahja" (1878), "Kylän lapset" (1880) ja "Suonion lastenrunoja 1-2" (1898-99). Suonion lastenrunoja ilmestyi myös vuonna 1870 perustetussa "Pääskysessä", Suomen ensimmäisessä lastenlehdessä.
"Kiikkulaulu" sisältyy lastenrunovalikoimaan "Hopoti hoi: lastenrunoja isoäidin ajoilta" (1990). Runo kuuluu kokonaisuudessaan näin:
"Kiikkumaan,
Liikkumaan,
Annas alku, veikko!
Autathan sä mielelläs
Pientä kulta-Helmiäs,
Joll' on voima heikko.
Hei nyt vaan
Heijaamaan!
Lennä, kiikku, lennä!
En mä pelkäis, latvoihin
Josko kiikku rapsaiskin -
Annetaan vaan mennä!
Näin nyt vois
Lentää pois
Vaikka taivahasen.
Tok' en sinne vielä jäis,
Pappaani se itkettäis -
Alas lennän taasen."
Kommentoi vastausta