Etsin internetistä tarkennusta Wikipediasta löytämiini temporaali-adverbisijan muotoihin ´taannoin´, ´muinoin´ ja ´aika ajoin´, vastausta löytämättä. Nämä…

Ajan instruktiivi voidaan rinnastaa paikan instruktiiviin ja on pitkälti adverbistunut tai fraasiutunut, esimerkiksi usein, illoin, vuoroviikoin, päivin öin. Erikoisasemassa ovat sellaiset sanat kuin maanantaisin, jotka voidaan tulkita ‑isin-joh­ti­mel­la muodostetuiksi adverbeiksi, mutta muodoltaan myös sellaisten sanojen kuin maa­nan­tai­nen instruktiiveiksi. Instruktiivi­tulkinta on kyllä sikäli kyseenalainen, että esimerkiksi maanantainen on kyllä käytössä, mutta merkityksessä ’(viime) maanantaina tapahtunut’, joka ei sovi yhteen adverbin merkityksen kanssa. Lisäksi monien -isin-loppuisten sanojen selittäminen sija­muodoiksi tai sellaisista syntyneiksi on ongelmallista esimerkiksi päivisin olisi sanan päivinen muoto, eikä sellaista sanaa ole. (Sen sijaan on päiväinen.) Uusi havainto on myös temporaali- ja distributiivi­muotojen kyky saada instruk­tiivi­muotoi­sia adjektiivi­attribuutteja: lausekkeet satunnaisin viikon­loppuisin ja tietyin aihe­alueit­tain muistuttavat marginaalisuudessaankin sija­muotoja ja etenkin komitatiivia (omin ~ omine lupineen).

Lähteet: Iso Suomen kielioppi. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2004.

Ylikoski, Jussi: Kielemme kääpiösijoista. Virittäjä 4/2020