Aikoinaan kirjastoissa oli käytössä kameralainausjärjestelmä, lainauskoneella otettiin kuva muistaakseni kirjan takasisäkannesta ja kirjastokortista. Miten tuon järjestelmän aikaan löydettiin tiedot myöhässä olevistä lainakirjoista ja niiden lainaajista?
Vastaus
Kameralainausjärjestelmässä kuvattiin samaan kuvaan lainaajakortti, tiedot kirjasta (jotka oli yleensä kirjoitettu kirjan takakannen toiselle puolelle liimattuun paperitaskuun) sekä numerojärjestyksessä eräpäivälipuke, joka asetettin paperitaskuun. Kun lainat palautettiin, eräpäivälipukkeet otettiin talteen ja järjestettiin numerojärjestykseen. Mikäli joku numero puuttui, katsottiin, että laina oli palauttamatta. Filmit luettiin puuttuvien numeroiden osalta, jolloin saatiin selville puuttuva kirja ja voitiin lukea vastaavat lainaajatiedot. Karhut kirjoitettiin käsin saatujen tietojen perusteella. Tärkeätä siis oli, että lainaajat palauttivat lainojensa mukana myös eräpäivälipukkeet. Joissakin kirjastoissa niiden hukkaamisesta saatettiin laskuttaakin. Kaikista palautuksista, joista ei löytynyt eräpäivälipuketta, merkittiin käsin tiedot ylös. Jotta aiheettomia myöhästymismuistutuksia ei olisi lähtenyt asiakkaille, nämäkin lippuset käytiin läpi karhuamismenettelyn aikana.
Kommentoi vastausta