Yhteishengen nostatus

Olen suorittanut johtamisen erikoistutkinnon, käynyt lukuisia esimieskursseja ja lukenut vinon pinon johtamiskirjallisuutta. Olen soveltanut oppejani vuosikaudet työyhteisössä ja yrittänyt parhaani mukaan olla tasapuolinen ja kannustava pomo.

Vaan missä luuraavat alaistaidot? Miksi niitä ei painoteta eikä alaisilta odoteta vastuuta työpaikan hyvän hengen ylläpitämisessä? Minä kuuntelen, annan tilaa ja aikaa, kuljen tuntosarvet tanassa ja ratkon ongelman toisensa jälkeen. Joskus tunnen olevani juoksupoika ja roskakori ilman vastakaikua tai kiitosta.

Eniten harmittaa se, että olen toistuvasti yrittänyt palkita ja virkistää alaisiani vaikkapa yhteisellä teatteri-illalla tai lounaalla tai kokonaisella virkistyspäivällä. Kaikki pääsevät työajalla arjesta pois, mutta kukaan ei kiitä, ei kommentoi. Pikemminkin ilmassa on ahdistusta, kun tavallinen arki muuttuu - vaikka vain muutamaksi tunniksi.

Itse ilahdun kovasti kunnan järjestämistä virkistysmahdollisuuksista enkä tohtisi sellaisia ylenkatsoa. On mukavaa tavata vapaa-ajalla ja tutustua kollegoihin muutenkin kuin palaveripöydässä. Monta vuotta olin myös kirjastossa alaisen roolissa eikä silloin olisi tullut mieleen nyrpistellä tarjotuille lounaille tai yhteisille illanvietoille. Ei ennen katsottu kelloa vaan kiitollisin mielin otettiin vastaan esimiesten suoma virkistys. Etenkin nuori työporukka tuntuu olevan tarkka reviiristään eikä halua antaa itsestään mitään perustyön lisäksi. Yritä siinä sitten palkita väkeäsi, kuten johtamisoppaat käskevät. Yhteishengen luomiseen tarvitaan pomon lisäksi alaiset!!

Vain kerran olen kokenut kirjastoalalla työyhteisön, jossa keksittiin juhlan aihe vaikkapa koiranpennusta. Sille kilistettiin yhdessä työajan jälkeen ja aina oli joku virkistysprojekti vireillä. Vaikka väkeä oli paljon, kaikki osallistuivat hengennostatukseen eivätkä kyselleet, moneltako saa lähteä kotiin.

Mihin alaisten vastuu työyhteisöstä on kadonnut? Onko yhteishengen nostatus turhaa nostalgiaa, joka saa hautautua arkisen aherruksen alle? Harmillista, jos tähän on tultu.

Score: 0
Pysyvä linkki

Hyvän aiheen nostit esille. Itse olen ollut alaisena monissa erilaisissa työyhteisöissä sekä kirjastopuolella että muualla ja olen saanut todeta, että aika monessa paikassa esimiehillä ei ole taitoa eikä halua olla esimies. Tämä vaikuttaa hyvinkin paljon alaisiin. On hienoa, että olet alaa tutkistellut, uskon sinun olevan hyvä esimies.

Niitä harvoja kirjastoalan paikkoja, joissa olen työskennellyt, suurin osa työntekijöistä on vuosikymmeniä samaa työtä tehneitä saman työyhteisön kanssa, heitä ei näytä kiinnostavan oikealla tavalla mikään muu kuin oman erinomaisuuden esiintuominen. Mielestäni kaikki yli kymmenen vuotta samassa työssä olevat pitäisi automaattisesti potkia pellolle!!

Jos työyhteisössä on yksikin vahva tai "minua ei kiinnosta mikään"- persoona, jota ei kiinnosta mikään, se vaikuttaaa myös muihin henkilöihin.

Joihinkin tyhy-päiville olen armosta päässyt, vaikka olen vain määräaikainen. Sekin latistaa tunnelmaa, kun mietitään, mihin lähetään, paljonko saa maksaa, mitä pitää töissä tehdä ennen huvittelua.

Olen samaa mieltä kanssasi, että työelämässä ei osata toimia yhteiseksi hyväksi. Itse olen ainakin innoissani työpäivän katkoista, ne virkistävät ja silloin saa jutella vapaammin asioista, kuin joissain kokouksissa.

Score: 0
Pysyvä linkki

Olen kuullut eräästä suomalaisesta yrityksestä, varsin tunnetustakin vielä, jossa on harrastettu kaikenlaista yhteishengen nostatusta henkilöstön sitoutumisen varmistamiseksi. Joo - entä yrityksen sitoutuminen työntekijöihinsä?

Ainakin siinä organisaatiossa, jossa itse toimin, saisi ylempi johto katsoa itseään peiliin organisaation hengen pilaamisessa. Kylmää kyytiä on ollut jo pitkään.

Ajattelevat ihmiset, kuten useat kirjastolaiset, eivät kyllä hevin halpaan mene, jos näkevät jotain epäaitoja 'temppuja' hengen nostattamiseksi.

En väitä, että ensimmäinen kirjoittaja tekisi niin, mutta kuitenkin työpaikoilla olisi tärkeintä aito demokratia, oikeudenmukainen kohtelu ja palkkaus, työn sujuminen. Eikös se hyvinvointi ala siitä työpaikoilla.

Yhteishenkeä on vaikea, jopa mahdoton luoda jostain. Kuten sanotaan: tyhjästä on paha nyhjästä. Perusta pitäisi olla kunnossa. Epäoikeudenmukaisuus johtaa katkeruuteen ja turhautumiseen työpaikoilla.

Niin alaisten kuin esimiestenkin vastuulla olisi toimia kuten kultainen sääntö ohjaa: tee toisille niin, kuin toivoisit itsellesi tehtävän, jos olisit hänen asemassaan. Aina yhtä vaikeata??

Score: 0
Pysyvä linkki

Ajankohtainen aihe, kun seuraan siippaani, joka on töissä yksityisellä puolella. Hänen firmansa järjestää kevätretkiä, virkistyspäiviä (-iltoja), joihin koko henkilöstö osallistuu. VAIKKA joutuvat uhraamaan yhdessäoloon vapaan perjantai-illan pari kertaa vuodessa. Kirjastomaailmassa moinen tuntuu olevan utopiaa, kun teatteri-illan jälkeenkin rynnätään äkkiä ekalla bussilla kotiin. Todella henkeä nostattavaa!

Score: 0
Pysyvä linkki

Ajankohtainen aihe, kun seuraan siippaani, joka on töissä yksityisellä puolella. Hänen firmansa järjestää kevätretkiä, virkistyspäiviä (-iltoja), joihin koko henkilöstö osallistuu. VAIKKA joutuvat uhraamaan yhdessäoloon vapaan perjantai-illan pari kertaa vuodessa. Kirjastomaailmassa moinen tuntuu olevan utopiaa, kun teatteri-illan jälkeenkin rynnätään äkkiä ekalla bussilla kotiin. Todella henkeä nostattavaa!

Score: 0
Pysyvä linkki

Ajankohtainen aihe, kun seuraan siippaani, joka on töissä yksityisellä puolella. Hänen firmansa järjestää kevätretkiä, virkistyspäiviä (-iltoja), joihin koko henkilöstö osallistuu. VAIKKA joutuvat uhraamaan yhdessäoloon vapaan perjantai-illan pari kertaa vuodessa. Kirjastomaailmassa moinen tuntuu olevan utopiaa, kun teatteri-illan jälkeenkin rynnätään äkkiä ekalla bussilla kotiin. Todella henkeä nostattavaa!

Score: 0
Pysyvä linkki

Entisessä työpaikassani missä olin sijaisena en koskaan ollut tervetullut mihinkään henkilökunnan yhteisiltamiin - en tyky-päiville, en pikkujouluihin. Olinhan vain sijainen ja se, joka aina oli töissä, kun muut piti hauskaa.. Ei kovin yhteisöllistä, sanoisin.

Nykyisessä työpaikassa olen tervetullut kaikkeen mukaan, vaikka edelleen olen vain sijainen... ja vaikka se onkin näin pienestä kiinni, niin tuntuu, että olen tänne sopeutunut niin monin tavoin enemmän lyhyemmässä ajassa kuin entiseen...

Välttämättä tokikaan tällaista eriarvoisuutta ei ole kaikissa kirjastoissa ja hyvä niin!

Score: 0
Pysyvä linkki

Joku kirjoitti yhteisistä illanistujaisista. Monille lapsiperheille jo työelämän ja arjen sovittaminen yhteen on hankalaa.

Kirjastoalalla saa iltoja tehdä jo muutenkin, joten yhdenkin illan lisäys, vaikkapa sitten vapaan merkeissä, on jo ponnistus, sillä jonkun on kuitenkin katsottava lapsia. Tai vietävä harrastuksiin.

Itse sain nauttia sinkkuelämästä kohtuullisen pitkään, nyt nautin elämästä ympärilläni, lapsista, perheestä.

Mutta entäpä jos työpaikka joustaisi vaikkapa niin, että työntekijäkin voisi harrastaa esim. yhtenä päivänä, jolloin hänellä olisi vakiaamuvuoro? Kieltämättä iltatyö haittaa elämää, niin sosiaalista kuin harrastuspuoltakin.

En yhtään ihmettele, jos 'ylimääräisistä' illanistujaisista haluttaisiin nopeasti kotiin. Ainakin minulle riittävät nämä illat, jolloin olen poissa lasten luota. Iltatyö on tällä alalla rasite ja haittapuoli.

Score: 0
Pysyvä linkki

voisi paljonkin oppia.

Millaisia tyhy-päiviä halutaan? Millaisia virkistyspäiviä? Minne mennään kehittymään?

Kuuntelemisen taitoa tarvittaisiin enemmän. Minusta ensimmäinen kirjoittaja oli kuin puskutraktori, sorry to say. 'Näin meidän pitää toimia hengen nostattamiseksi'.

Aika keinotekoista, muuten, koko nostatus. Ikään kuin oltais jotain jalkapallofaneja ta kansallissosialisteja.

Score: 0
Pysyvä linkki

Tyhystä olis /todella/ naseva artikkeli jossain lehdessä vähän aikaa sitten, ehkä kuukausi sitten... olisiko ollut Hesarissa. Valitettavasti ei nyt ole kunnon viitettä tarjolla. Muistaako kukaan muu? Siinä käsiteltiin tyhyn järjestämisen taloudellista puolta kunnallisella tasolla ja siitä mitä vaikutusta vuotuisilla tyhypäivillä on. Tulos oli sen kaltainen, että jos jossakin on tehostamisen tarvetta, niin tyhy-menetelmissä.

Omassa työyhteisössäni ei ole valittamista, päin vastoin olen jatkuvasti tekemisissä upeiden ihmisten kanssa sekä oman organisaationi piirissä että muualla työskentelevien kanssa toimiessani. Kiitos <3. Tyhypäivistä ei ns. yhteishenki synny, mutta niissä se voi monimuotoistua.

Tsemppiä Marmelaadille sekä kaikille muille joiden organisaatioissa on viihtyvyysongelmia. Eilen Birgit Mager sanoi luennollaan Kansallismuseolla, että muodollinen organisaatio on työkalu varsinaisen työn organisoimiseen. Työyhteisö on jotain aivan muuta; väitän että jokainen voi luoda oman työyhteisönsä.

Score: 0
Pysyvä linkki

Meidän työyhteisössämme kenelläkään ei ole pieniä lapsia; usea on yksineläjä. Alaisilta on kysytty toiveita ja niitä on toteutettu, mutta toistakymmentä päätä harvoin pääsee yksimielisyyteen niin, että kaikkien hartain toive toteutuisi yhdellä kertaa.

Järjestämilläni virkistypäivillä ei ole puhuttu työasiaa eikä tehty mitään ihmissuhdeharjoituksia. Tarkoitus on ollut lepuuttaa mieltä ja kroppaa ja olla vapaasti. Mutta ilmeisesti sellainen ei toimi, jos ainoa henkilöitä yhdistävä asia on nimenomaan se työ.

Virkistykset ovat tapahtuneet keskellä työpäivää, työajalla siis. En ole koskaan vaatinut iltapainotteista työtä tekeviä uhraamaan iltojaan, vaikka itse olen siihenkin valmis. Myös kaikki sijaiset ovat olleet tervetulleita mukaan.

Jatkossa ajattelin osoittaa tietyn rahasumma alaisteni käyttöön, jolloin he voivat järjestää mieleistään puuhaa. Katsotaan, mitä tapahtuu vai tapahtuuko mitään. Ehkäpä on niin, että kaikkeen pomon järjestämään pitää suhtautua kyynisesti eikä siitä kannata edes hyvien tapojen mukaisesti kiittää.

Score: 0
Pysyvä linkki

Eiköhän yhteishengen paras herättäjä ole yhteisesti sovitut tavoitteet työpaikalla? Eli alaiset enemmän mukaan päätöksentekoon - ja jo suunnitteluvaiheessa. Vaikka tulenkin omasta mielestäni toimeen hyvinkin erilaisten ihmisten kanssa, en mieluusti osallistu teennäisiin yhteisillanviettoihin sellaisten työtovereiden seurassa, jotka ovat aivan eri aallonpituudella kuin minä. Usein tämä tarkoittaa toisenlaista elämäntapaa ja erilaisia kiinostuksen kohteita (esim. shoppailu/luontoharrastus). Vapaa-aika on kuitenkin omani.

Score: 0
Pysyvä linkki

Nykyisessä työssäni minulle ja työkavereilleni on annettu paljon vapautta - vapaus tehdä asioita, muuttaa työvuorolistoja (sikäli kuin toisille sopii) ja tehdä omia tärkeitä asioita työssä.

Vapaus, vapaus - hyvä esimies antaa pitkää siimaa (eli luottaa alaisiinsa.)

Score: 0
Pysyvä linkki

Kirjoista ja erikoiskursseilta ei välttämättä opita sitä aitoa johtamista ja vilpitöntä jakamisen iloa, kuten Marmelaadin tekstistä tarkkaavaiselle lukijalle paljastuukin. Liika yrittäminen ja konemainen tehtävien suorittaminen ylhäältä päin ei varmasti tuota haluttua tulosta. Kyseisen johtajan omahyväinen tulkinta omasta erinomaisesta toiminnastaan alaistensa parhaaksi kääntyy häntä itseään vastaan. Ennen oli ennen ja nyt on nyt. Ihmiset vaihtuvat ja muuttuvat. Läheskän kaikki alaisille työyhteisö ei ole enää niin merkittävä asia, että sieltä käsin pitäisi välttämättä saada virkistystä elämäänsä. Jokaisella olkoon oikeus valita seuransa varsinkin silloin, kun on kysymys vapaa-ajalla tapahtuvasta virkistystoiminnasta.

Score: 0
Pysyvä linkki

Työpaikkani ja työkaverini (myös esimies) ovat huippuja. Osastomme (vajaa 10 ihmistä) henki on hyvä. Rakastan työtäni. Olen erittäin sosiaalinen, tulen toimeen kaikkien kanssa.... siltikään yhteishengen nostatus tapahtumat yms. kissanristiäiset ei kiinnosta pätkääkään.

Score: 0
Pysyvä linkki

Kokeile tällaista ettet itse järjestä alaisillesi mitään vaan annat tosiaan heille "pähkinän" purtavaksi, eli he saavatkin järjestää itse jotain. Tuo rahasumma on hyvä, mutta tämän lisäksi anna heidän valita ajankohta milloin he pääsevät hyödyntämään tämän. Pahoittelen etten osaa ilmaista itseäni kauhean hyvin mutta idea on juurikin siinä että kun he saavat keksiä itselleen mielekästä puuhaa virkistys tai tyhy- päivänä niin silloin he luultavimmin siitä myös nauttivat enemmän kuin että "lähdetään jollekin pomon keksimälle jutulle"

En meinaa tässä sitä että olisit keksinyt mitään huonoa ja selkeästi olet hyvällä asialla, mutta mielestäni pomo on aina pomo ja kun tullaan asiaan työhyvinvointi/virkistys niin silloin tämän asian alullepanija ei voi olla pomo. Kirjastoala on sen verran hierarkinen laitos että se ei toimi meillä samalla tavalla kuin yksityisillä.

Toivotaan että saatte hyvän virkistystapahtuman aikaiseksi.

Score: 0
Pysyvä linkki

Miksi ihmeessä pitää pakkosyöttää yhteistä virkistystä alaisille, jotka ilmeisestikään eivät sita halua/tarvitse. Hyvä johtaja kuuntelee tässäkin asiassa alaisiaan. Ehkäpä siitä tulee sitä kaivattua kiitostakin vihdoin!

Score: 0
Pysyvä linkki

"Työpaikan henki" on yllättävänkin vaikeasti hallittavissa oleva ilmiö. Kirjastot ovat julkisen hallinnon hierarkkisia organisaatioita, joissa on äärimmäisen vähän ylimääräisen palkitsemisen keinoja. Tuntuu siltä, että meillä on myös suhteellisen vähän palkitsemisen perusasioiden ymmärtämistä, siis ammattitaitoista johtamista.

Mielestäni on tärkeätä tehdä selvä ero yksilöön ja koko yhteisöön kohdistuvien "virkistystoimien" välillä. Yksilön palkitseminen esimerkiksi jollain TYHY-kurssituksella on suhteellisen helppo tehtävä; osaa sellainen kiinnostaa ja innostaa, osaa ei. Harva kai rupeaa muuta teeskentelemään.

Kokonaisen työyhteisön - pienenkin - kollektiivinen oleminen varsinaisten työtehtävien ulkopuolella on puolestaan äärimmäisen haastavaa mitä ilmeisimmistä syistä. Ihmisten toiveet ja odotukset vaihtelevat, on vaikeata löytää kaikkia kiinnostavaa ja ilahduttavaa aktiviteettia. Se mikä saattaa toimia työn ympärillä hyvin tai ainakin välttävästi, ei ehkä toimi ollenkaan, kun ollaan työpaikan ulkopuolella. Myös esimiehen ja alaisten välinen kitka on aina olemassa.

Minusta avain mihin tahansa onnistuneeseen kollektiiviseen tekemiseen on vapaaehtoisuus. Hauskanpito hierarkkisella määräyksellä tuskin onnistuu, eikä ole ainakaan aitoa. On myös hyväksyttävä se, että kaikki eivät nauti ylimääräisestä sosiaalisesta kanssakäymisestä, vaikka jotkut nauttivatkin. Olen itse todennut ainakin puoleksi tosissani, että kun näen kollegoja jatkuvasti 35 tuntia viikossa, minulla ei ole polttavaa tarvetta nähdä heitä vielä työajan jälkeenkin.

Vapaaehtoisuuden ja oman ideoinnin pohjalta voi silti syntyä onnistuneita kollektiivisia kokemuksia. Parhaissa tapauksissa tällaiset voivat lisätä työviihtyvyyttä, ihmisten ammatillista osaamista ja keskinäistä toimeentulemista. Mikään tapa ei kuitenkaan voi olla automaattisesti hyvä tai huono, yhteisöt ovat niin monenlaisia. Fiksu esimies ei yritä vain muodon vuoksi vääntää kuviota, joka ei tule toimimaan. Joskus on ihan parasta olla tekemättä koko ajan virkistymisaloitteita ja jättää pallo alaisille.

Heikki Poroila

Score: 0
Pysyvä linkki

Millä perusteella kirjasto on sen hierarkisempi laitos kuin yksityisen työnantajan työpaikka? Miksi pomo ei voi olla aloitteentekijä? Itse olen "pomona" ja virkistystoiminta tapahtuu aloitteestani, annan liikkumavaran eli näkemyksen mahdollisista kustannuksista ja muut hoitavat käytännön järjestelyt, myöskin ideoivat sisällön. Ei ole ollut mielestäni mitään ongelmaa, ei myöskään silloin kun aiemmin hoisin järjestelytkin pienemmässä työpaikassa. Ne osallistuvat joita kiinnostaa, kaikki eivät eikä sekään ole ongelma!

"Pomo on aina pomo?" Pomo ja työyhteisö luovat roolinsa varsin väljästi itse, ei minusta ole mitään kovin täsmällistä ennalta määrättyä. Pomolla on omat työtehtävänsä ja vastuunsa, mutta ei kai häntä pidä sen takia karsinoida.

Joskus harmittaa ajatus että julkishallinnon työpaikka olisi automaattisesti kauhean hierakinen, byrokraattinen jnpp. Tunnetteko yksityisiä työpaikkoja? Minä tunnen hyvin läheltä ja sieltä on välillä hyvä organisonti ja johtaminen todella hukassa.

Score: 0
Pysyvä linkki

Yhdet haluavat liikuntaa, toiset kulttuuririentoja ja kolmannet ravintolailtaa, jossa voisi sanoa suorat sanat loppuillasta. Mieltymysten kirjo on laaja, toisen viihtyminen on toiselle piinaa, kuten kirjoituksissa on todettu.

Sekä esimiehenä että alaisena ajattelen, että parasta yhteishengen nostatusta on se, että hyviä hetkiä viljellään pääasiassa työpaikoilla ja työaikana. Esim. kun ollaan yhdessä tehty hyvää tulosta tai uudistuksia, se on kiitoksen ja juhlan paikka. Minusta esimiehet antavat liian vähän tunnustusta hyvin tehdystä työstä alaisilleen. Uskon, että myönteinen suhtautuminen toisiin ihmisiin lisää sitä hyvinvointia. Pitää luottaa ja olla oikeudenmukainen.

Score: 0
Pysyvä linkki

Jotenkin alkaa tulla sellainen tunne, että olisin alinomaa usuttamassa työkavereitani pitämään hauskaa työajalla. Eipä se määrärahojen puitteissa onnistu kuin kerran, pari vuodessa. Ja vielä korostan, että yhteiset retket on toteutettu työajalla. Miksei kahta päivää vuodessa voisi viettää toisin? Tuntuu aika hurjalta, jos tällaisen toiveen esittävä esimies on joku määräävä tyranni, joka pakottaa ihmiset tekemään itselleen ei niin mieluista asiaa. Luulisi olevan jo peruskäytössääntö, että käyttäytyy aikuismaisesti työn vaatimissa tilanteissa. Yhteinen virkistyshetki laavun äärellä vaatii ainoastaan ja vain sen verran kuin ihminen tarvitsee yleensäkään toimiessaan toisten parissa.

En minäkään koe jokaista työpaikan jäsentä yhtä läheiseksi enkä lähtisi monenkaan kanssa yhteiselle vapaa-ajan matkalle. Mutta olen valmis venyttämään omaa mukavuudensietoani yhteisen hyvän nimissä. En edelleenkään jaksa uskoa, että muutama tunti pois työpaikalta olisi liikaa vaadittu pari kertaa vuodessa. Varsinkaan, kun jotakin kivaa toivotaan, mutta ei osata määritellä, mitä se on.

Score: 0
Pysyvä linkki

Minusta Marmeladin kompastuskivet tässä asiassa ovat pari seuraavaa lausetta:

"Ei ennen katsottu kelloa vaan kiitollisin mielin otettiin vastaan esimiesten suoma virkistys." ja

"Ehkäpä on niin, että kaikkeen pomon järjestämään pitää suhtautua kyynisesti eikä siitä kannata edes hyvien tapojen mukaisesti kiittää. "

Voin kyllä myöntää ettei ole pieneen mieleenkään tullut ikinä kiittää tykypäivistä tms. Ne on kivoja lisiä, mutta se, että pitäisi melkein nuolla sen esimiehen jalanpohjia sillä, että hän suvaitsi laskeutua meidän palkollisten tasolle ja tarjota tällaista hienoa hetkeä jolloin pitäisi olla katsomatta kelloa ja ottaa vastaan esimiehen suoma virkistys - niin no way. Varsinkaan jos tykypäivistä on muodostunut tapa, niin minun työkulttuuriin jatkuva kiitoksen antaminen tuollaisessa asiassa tuntuu jopa naurettavalta. Mielummin kiitän hyvistä työoloista ja muutenkin niistä jutuista mitkä onnistuvat työpaikalla vietetyllä työajalla.

Jos näiden virkistyshetkien antaminen on näin läpinäkyvää alaisillekin niin en ihmettele etteivät he halua lähteä mukaan... Mielestäni tällaisten hetkien antaminen pitäisi olla pyyteetöntä eikä sellaista, että esimies joko a. kiillottaa sädekehää, b. kalastelee kohteliaisuuksia tai c. mahdollisesti murjottaa virkistyshetken jälkeisen viikon sen takia, kun ei saanut kiitoksia.

Score: 0
Pysyvä linkki

Minusta on ihan paikallaan, että työympäristössä ollaan tuttuja, mutta ei kavereita. Siinä vaiheessa kun työpaikalle alkaa muodostumaan kaveripiirejä, on aina vaarana, ettei mahdollisista mokista uskalla kukaan huomauttaa, kun vastuussa asiasta oli se hyvä kaveri.

Hyvä esimies-alaissuhde on mielestäni kombinaatio "toveruutta" (kuvaten tässä suhdetta "juttelemme kahvitauoilla eilisen telkkariohjelmasta, mutta emme avioeroistamme") ja tahdikkuutta, jossa esimies voi tarpeen niin vaatiessa vedota auktoriteettiinsa ilman, että alainen voi vedota keskinäiseen kaveruuteen.

En ole koskaan ollut tilanteessa, jossa pomo hinkuisi työpaikaltaan niitä varsinaisia kavereita, joten ihan mielenkiintoinen keskustelu.

Score: 0
Pysyvä linkki

En oikein ymmärrä tätä keskustelua joiltain osin... eihän tässä kaveruudesta ole ollut kysymys vaan työpaikan virkistyspäivistä. Miksi tehdä niin vaikeaa tästä. Ne osallistuu yhteiseen toimintaan jotka haluaa/pystyy ja puolin tai toisin turha tehdä siitä sen isompaa numeroa.

En tiedä onko kiittäminen niin konkreettisesti tarpeen, mutta toisaalta, hyvä ja huomaavainen käytös myös pomoa kohtaan ei ole nuoleskelua.

Välillä tuntuu että esimies, vaikka nyt tämä Marmelaadi, ei kertakaikkiaan voi tehdä oikein tai sanoa oikeita lauseita. Työyhteisötaitoja tarvitaan, mutta jostain syystä ne on aika paljon vähemmän esillä kuin esimiestaidot.

Score: 0
Pysyvä linkki

Ihan hyvästä asiasta tässäkin on kysymys, mutta joko riittäisi vatvominen? Jokainen työpaikka tehköön kuten parhaaksi näkee. Jos esimies tai alaiset eivät ole tyytyväisiä asiallisesti ja hyvää hyvyyttään tehtyihin järjestelyihin niin se on työpaikan ongelma ja voi voi. Halukkaat voivat virkistyä ja viettää aikaa kollegoiden kanssa jos haluaa, mutta ketään voi pakottaa virkistymään jos jotkut eivät halua. Olen samaa mieltä, että tästä ei kannata sen monimutkaisempaa tehdä. Minä en tee, vaan annan ihmisille vapauden valita.

Score: 0
Pysyvä linkki

Totta on, että nyt saa riittää tämän aiheen puiminen. Loppukaneetiksi osaltani totean, että eihän työajalla tehtävää toimintaa voi valita ken haluaa. Kyllä työaika on kaikille yhteinen ja edellyttää koko yhteisön osallistumista. On mukavaa joskus käsittää asiat tahallaan väärin, mutta en tosiaankaan ole odottanut osakseni palvontaa tai erityistä kaveruutta. Peruskäytöstavat riittäisivät. Mutta tämä tästä. Viihtymistä kaikille työpaikoillaan ja aurinkoista kesää ;)

Score: 0
Pysyvä linkki

Tästä asiasta olen eri mieltä Marmelaadin kanssa. Minusta tulee toimia niin, että virkistymään haluttomat tekevät sitten vaan normaalia työtä työaikana. Ei ole kovin hyvä lähtökohta tai virkistävää, jos mukaan pakotetaan... toki toivon että mahdollisismman monelta löytyy sen verran "asennetta".

Score: 0
Pysyvä linkki

"Minusta tulee toimia niin, että virkistymään haluttomat tekevät sitten vaan normaalia työtä työaikana. Ei ole kovin hyvä lähtökohta tai virkistävää, jos mukaan pakotetaan"

Omalla työpaikallani teen näin: mikäli joukolla virkistäytyminen ei kiinnosta, voi mennä itsekseen esim. uimahalliin. Mikäli tämäkään ei sovi, sitten ollaan normaalisti töissä. Toimii hyvin ainakin meillä, kaikki ovat tyytyväisiä. Ja nyt, minun osaltani end of discussion.

Score: 0
Pysyvä linkki

Meillä on hyvin pieni kirjasto enkä kaipaa erityistä virkistystä työnantajan puolelta, mutta ymmärrän hyvin että totta kai työntekijän pitää saada valita meneekö virkistykseen vai ei, ilman että sitä kukaan arvostelee, sen paremmin pomo kuin muut työntekijätkään.

Kaikki eivät näet pidä kaikesta, enkä ymmärrä jos edellytetään osallistumaan esim. johonkin liikunta-aiheiseen tms. jos siitä ei pidä. Ne osallistuvat jotka haluavat ja muita ei ylenkatsota jos eivät osallistu, sillä sipuli.

Mielestäni työpaikka voi panostaa ne rahat ennemmin siihen että järjestetään /annetaan mahdollisuus työntekijälle itse valita miten haluaa virkistyä. Kysyä voi aina henkilöstöltä itseltään, muutama vaihtoehto antaen.

Score: 0
Pysyvä linkki

"En oikein ymmärrä tätä keskustelua joiltain osin... eihän tässä kaveruudesta ole ollut kysymys vaan työpaikan virkistyspäivistä."

Siis, jos luit koko ketjun, niin tuolla kaukana alempana juuri valiteltiin, kun työyhteisö ei tee mitään yhdessä, ei lähde kaljalle eikä höpöttelemään työpäivän päätteeksi. Minusta siinä on juurikin kyse kaveruudesta, ei työtoveruudesta, joka rajoittuisi office-aikaan.

Score: 0
Pysyvä linkki

Minä olisin ihan onnessani jos saisin osallistua tyky-päivään! Tähän mennessä olen päässyt mukaan kerran, ja silloin oltiin erään työntekijän mökillä. Edellisessä työpaikassani vakituiset kävivät vuosittain jalkahoidossa ja syömässä "puolisalaa", määräaikaiset ja harjoittelijat pitivät kirjastoa pystyssä sen aikaa. Joskus on ihan suoraan sanottu, että en saa osallistua vaikka maksaisin itse, koska kuiteissa täytyy näkyä oikea osallistujamäärä (!), mutta eipä oikein huvittaisikaan maksaa työnantajan "tarjoamasta" virkistyksestä.

Kysyn vaan, miten tämä lisää yhteishenkeä, minusta se enemmänkin vähentää yhteishenkeä, kun kohtelu on eriarvoista työsuhteen laadusta riippuen. Ketjutetut määräaikaisuudet usein kestävät kuitenkin yhteensä monia vuosia samalla työnantajalla, kyllä siinä kaipaa virkistystä siinä missä vakituinenkin!

Score: 0
Pysyvä linkki

Niinpä! Ne, joille etu kuuluu, eivät sitä arvosta. Toiset syrjäytetään. Virkistys kuuluu kaikille, myös määräaikaisille. Ovatko ihmiset nykyään tosiaan niin kiittämättömiä ja tylsiä, että jäisivät mieluummin hyllyttämään kuin lähtisivät vaikkapa ongelle? uvastaa meidän alan yleistä apaattisuutta, sillä eri alan ystäväni risteilevät ja illastavat aika ajoin yhdessä ja työpaikan henki on leppoisa ja avoin. Toivoisinpa olevani Marmelaadin alainen. Voisi joskus irrottautua arjesta :)

Score: 0

Juuri näin. Olen kanssasi samaa mieltä. Itse käytän vapaa-aikani todellakin ennemmin perheeni parissa kuin työkavereiden. Minua suoraansanottuna ahdistaa aivan järjettömästi lähteä näin introverttinä sosialisoitumaan työajan ulkopuolella. Pari kertaa alussa osallistuin johonkin joululounaan tapaseen, mutta totesin ettei minua siellä kaivata. Kyllä ne kaverisuhteet luodaan pienissä piireissä ja samat pienet piirit ovat keskenään tekemisissä myös firman juhlissa. Se hiljainen kaveri istuu hiljaa myös siellä firman juhlissa. Lähinnä ahdistaisi olla ap :n kaltaisen esimiehen alaisena.

Score: 0

Päivän lopussa kaikki todella ansaitsevat työnantajiltamme tällaisia ​​etuja. Lähinnä siksi, että olemme ihmisiä, ei koneita. Se vaikuttaa myös tuottavuuteen pitkällä tähtäimellä.

Score: 0

Kommentoi vastausta

Ei muotoiluja

  • Sallitut HTML-tagit: <i> <b> <s>
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
  • Verkko- ja sähköpostiosoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.