Case Tuntematon Kimi Räikkönen ja yksinoikeudelliset palvelut

Syksyn kuumin kirjauutuus (tähän asti) on Kari Hotakaisen kirjoittama Tuntematon Kimi Räikkönen. Helmetin varausennätys taisi mennä kirkkaasti uusiksi (tällä hetkellä yli 3200 varausta). Kirjaston asiakkaille ei kuitenkaan ole tarjolla vaihtoehtoista ääni- tai e-kirjaa, sillä niistä on yksinoikeus Elisa Kirjalla. Myöskään viime syksyn urheilijakohukirjaa Jere ei näytä kirjastoille (e-)äänikirjana saadun, vaikka se Storyteliltä löytyykin.

Storytelillä ja Bookbeatille ovat myös useat tunnetut kotimaiset nimet kirjoittaneet yksinoikeudella muualla julkaisemattomia tarinoita - nämäkin jäävät kirjastoilta (ja köyhiltä) saamatta. 

Miksi asiasta ei ole nostettu kohua? Onko Kirjastoseura tarttunut asiaan? Saisiko tästä vaalien lähestyessä kannanotot puolueilta?
 

Score: 0

Tästä tilanteesta päätettiin käytännössä jo 1990-luvulla, kun kansainvälinen verkkomaailman tekijänoikeussopimus rakennettiin oikeudenhaltijan yksinoikeuden pohjalle. Jo silloin voitiin oivaltaa, että jonain päivänä verkkojulkaisut tulevat olemaan kirjaston näkökulmasta puhdasta armopalan anomista.

Nykyinen lainsäädäntö lähtee siitä, että e-kirjan oikeudenhaltija myy käyttöoikeuksia juuri niille joille huvittaa. Kustantajilla tai välittäjillä ei siis ole mitään velvollisuutta antaa kirjastoille mitään käyttöoikeuksia. Oikeudenhaltija voi myös sanella käyttöehdot, hintatason ja ennen muuta valikoiman. Kun usein ihmetellään kirjastojen e-valikoimien suppeutta ja halutuimpien kirjojen puuttumista, syynä on normaalisti se, ettei oikeudenhaltijalla ole intressiä antaa kirjastolle oikeuksia nimekkeeseen, joka käy kaupaksi muutenkin. Meille annetaan nimekkeitä, jotka eivät muuten mene kaupaksi.

Asiaan voi toki reagoida, tilannehan on älytön. Täysin toivotonta valittaminen kuitenkin on, sillä tämä tilanne, jossa oikeudenhaltija päättää, kenen kanssa asioi ja millä ehdoilla, on juuri sitä, mitä mm. kustantajat 1990-luvulla halusivat, kun vaativat kirjastojen perinteisten erivapauksien lakkauttamista verkkomaailmassa. Sinänsä olisi mielenkiintoista kuulla Elisan & Co selittelyt, mutta kun raha ratkaisee - kuten se nykyään ratkaisee kaiken ja kaikessa -, on katteetonta odottaa tilanteen muuttuvan. EU-tasoisen lainsäädännön muuttaminen oikeudenhaltijoille epäedullisemmaksi ei ole nyt ainakaan realistisempaa kuin 1990-luvulla.

Jos olisin itse Räikkös-kirjan kustantaja, en edes harkitsisi e-version lisenssin myymistä kirjastolle, ellei se olisi valmis maksamaan jokaisesta käyttökerrasta saman verran kuin kustantaja saa yksityiskäyttäjien markkinoilla. Ei kustantajille mitään kirjastomyyntiä vastaan ole, mutta heillä on monopoli määrätä käyttöehdoista ja hinnoista. Näin ovat myös lainsäätäjien enemmistöt eri maissa ja EU:n tasolla aikoinaan påäättäneet. Verkkomarkkinoilla määrää oikeudenhaltija, kirjasto voi vain anella ja toivoa parasta.

Heikki Poroila

Score: 0
Pysyvä linkki

Hei, olette kirjastojen tulevaisuuden kannalta mielestäni tärkeimmän asian ytimessä. Tässä alla lyhyt ote Suomen kirjastoseuran tulevan hallituskauden (2019-2023) tavoitteista. Paperi on vielä työn alla ja julkaistaan seminaarissa tammikuussa 2019. Kirjastoseurassa meillä on tiedossa tämä tilanne ja teemme parhaamme asiaan vaikuttamiseksi. Asiasta on myös ennakkotapaus EU-tuomioistuimesta, ks. alla lisää.

Suomen tekijänoikeuslainsäädäntöä täytyy kehittää vastaamaan muuttuvaa toimintaympäristöä. Tällä hetkellä lainsäädäntö ei tunnista kirjastojen oikeutta lainata digitaalisia aineistoja.

Asia on ajankohtainen koko Euroopan tasolla. EU-tuomioistuin otti vuonna 2016 tuomiossaan kantaa kirjastojen oikeuteen lainata e-kirjoja (”VOB v Stichning Leenrecht” C- 174/15 ).

EU-tuomioistuin totesi, että ottaen huomioon yleisölle lainaamisen merkityksen kulttuurikehityksen kannalta, sähköisten aineistojen lainaus tulisi tekijänoikeudellisesti rinnastaa painotuotteiden lainaukseen. Tämä tulkinta on tuomioistuimen mukaan paitsi yleisen edun, myös tekijöiden edun mukainen.

Kirjastoseura edellyttää, että tulevan hallituskauden aikana tekijänoikeuslainsäädäntöä tuodaan ajan tasalle ja mahdollisestetaan kirjastojen toiminta digitaalisessa ympäristössä. Asia on yhteiskunnallisesti niin merkittävä, että siitä olisi syytä säätää lain tasolla. Tämä säästäisi kirjastojen resursseja ja lisäisi toiminnan ennakoitavuutta.

Score: 0

Kommentoi vastausta

Ei muotoiluja

  • Sallitut HTML-tagit: <i> <b> <s>
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
  • Verkko- ja sähköpostiosoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.

Mikä on tuttu lemmikkieläin, joka syö hiiriä?