Sakot vanhenevat kolmessa vuodessa

Hei!

laitan asian tänne tiedoksi, koska sillä on mielestäni yleisempää kiinnostavuutta.

Tiedustelin Kuntaliiton lakimieheltä tulkintaa kirjaston sakkomaksujen vanhentumisesta. Perintäasioihin erikoistuneen lakimiehen mukaan kirjastojen sakkomaksujen vanhenemisaika on kolme vuotta (laki velan vanhentumisesta 15.8.2003/728).

Vanhentumisen voi katkaista, mutta se edellyttää yksilöityä velan vaatimista (esim. kirjattu kirje).

Kirjastojen tietojärjestelmissä ja käytännöissä velan vanhentumista ei kaiketi pääsääntöisesti ole huomioitu, vaikka asiakkaan oikeusturvan kannalta asia on mitä tärkein.

Kirjastojen rekistereissä lienee tällä hetkellä huomattava määrä sinne kuulumattomia sakkomaksuja ja asiakkaita saattaa olla lainauskiellossa ilman lainmukaista perustetta.

Sakkojen vanhentuminen kolmessa vuodessa vaikuttaa myös toiminnallisesti kohtuulliselta.

Jos lainsäädäntö on tältä osin jossain huomioitu tai jos laista on erilaisia tulkintoja, kuulisin niistä mielelläni, joko sähköpostitse tai tällä foorumilla.

Jari Paavonheimojari.paavonheimo@orimattila.fi

Score: 0
Pysyvä linkki

Olemme HelMet-kirjastoissa ottaneet saatavien vanhenemisen huomioon toiminnassamme. Aineistokorvaukset meillä on perintätoimistojen hoidettavina. Perintätoimistot huolehtivat, että ko. saatavat eivät pääse vanhenemaan.

Muiden maksujen osalta (pelkät myöhästymismaksut, varausmaksut ym. maksut) käytämme asiakkaille kerran vuodessa lähtevää maksumuistutusta, joka katkaisee saatavien vanhenemisen. Ensimmäisen kerran lähetimme maksumuistutuksen marraskuussa 2006.

Olen itse HelMet-kirjastojen yhteisen maksumuistutusprojektin vetäjä. Mikäli olet kiinnostunut tarkemmin menettelytavoistamme, voit ottaa minuun yhteyttä. Asia on hyvin monimutkainen kaikkine yksityiskohtineen, joten se selvinnee parhaiten puhelimitse.

Jaana Tyrnijaana.tyrni@espoo.fi050 330 1762

Score: 0
Pysyvä linkki

Kiitos Jaana Tyrnille vastauksesta. Mukava kuulla, että Helmet-järjestelmässä velan vanhentuminen on huomioitu juridisesti oikein. Seuraavassa kirjoitan yleisellä tasolla, en Helmet-järjestelmästä. Rajoitun sakkomaksuihin, joita on mielestäni perusteltua lähestyä eri kriteerein kuin aineiston korvausmaksuja.

Myös muodollisesti oikea toiminta velkomisessa voi olla ongelmallinen kirjaston yhteiskuntavastuun ja kirjastoetiikan näkökulmasta. Se voi nimittäin johtaa tilanteeseen, jossa asiakkaan saamat sanktiot eivät ole missään järkevässä suhteessa hänen suorittamaansa rikkeeseen.

Kuitenkin myös velan vanhenemisen katkaisu muistutuksella voi johtaa siihen, että asiakas "lusii" kirjaston rekisterissä elinkautista pelkän unohduksen seurauksena, vaikka kaikki aineisto olisi palautettu ajat sitten. Sen rinnalla hiihtovalmentaja Kari-Pekka Kyrön ankaralta vaikuttava elinikäinen toimitsijakielto on pikku juttu.

Jos ajattelemme, että kirjasto takaa kaikille kansalaisille vapaan pääsyn tiedon äärelle, yli kolmen vuoden ylittävä käyttökielto maksamattomista sakoista on inhimillisesti kohtuuton. Sakkojen maksamattomuuden syy voi olla aito varattomuus. Kirjastosta ihminen voi tietenkin aina olla lainaamatta, mutta silti hänen on syötävä ja mielellään asuttavakin jossain.

Sakkojen tehtävänä on ohjata kirjastoasiointia mielekkäästi, mutta kolmessa vuodessa maksujen positiivinen ohjaavuus ehtii menettää merkityksensä. Näin syntyy kirjastoa pysyvästi käyttämättömien vähävaraisten alakulttuuri. Juuri näillä ihmisille kirjasto voisi kuitenkin olla elämän tärkeä henkireikä. Tämän sosiaalisen ja kulttuurisen loukun, pattitilanteen, kirjaston voi purkaa vahvistamalla toimintansa humanistista ja sosiaalista puolta.

Jari Paavonheimo

Score: 0
Pysyvä linkki

Perinteisesti myöhästymismaksut ovat kirjastoalan ammattilaisille helpompi kohdata kuin varsinaiset käyttömaksut. Kun asiakas rikkoo tuottamuksellisesti (unohtaa, ei piittaa) sopimusta lainojen palauttamisesta, tuntuu eettisesti kestävältä vaatia, että asiakas maksaa sovitun hyvityksen muille kirjaston käyttäjille aiheuttamastaan vahingosta (vahinko on tietysti yleensä aika pieni, mutta satunnaisesti, esimerkiksi kurssikirjojen kohdalla, myös merkittävä).

Joukossa on tietysti myös ei-tuottamuksellisia myöhästymisiä, joita lainaaja ei ole voinut estää. Oman kokemukseni mukaan näihin tapauksiin suhtaudutaan kirjastoissa varsin ymmärtäväisesti, varsinkin jos asiakas tulee sopimaan asiasta. Saman kokemuksen mukaan kirjastot suhtautuvat muutenkin erittäin sovittelevasti tapauksiin, joissa asiakas haluaa maksaa isommaksi kasvaneen summan vähittäin. Kun sopimushalua on molemmilla puolilla, pattitilannetta ei hevin synny.

Millä ehdoin maksamaton myöhästymismaksu muuttuu eettisesti epäoikeudenmukaiseksi? Toisin kuin Jari Paavonheimo, en itse näkisi tässä ajankulua tärkeimmäksi tekijäksi. Vaikka suomalaisessa yhteiskunnassa perittävä jotenkin liukenee olemattomiin tietyn ajan kuluessa ja rikoksetkin murhaa lukuun ottamatta "vanhenevat", kirjaston kanssa tehdyn sopimuksen rikkominen tuntuu - ainakin minusta - sellaiselta, josta ei ihan vain odottamalla saa selvitä.

Vai pitäisikö? Onko muita kirjaston käyttäjiä kohtaan eettisesti oikein, että kunhan kärsii tietyn vuosimäärän lainauskieltoa, isonkin summan saa anteeksi ja pääsee aloittamaan puhtaalta pöydältä? Jos oletamme, että summa jää pysyvästi maksamatta aidon maksukyvyttömyyden takia, tiukinkin kirjastopoliisiluonne todennäköisesti heltyy ja toivottaa asiakkaan takaisin käyttämään kirjastopalveluita. Sitä vaatii yleinen kohtuullisuuden perinne. Mutta jos ne vuodet kuluvat yksinkertaisesti sen takia, että asiakas ei halua maksaa sopimusrikkomustaan, ehkä tilanne muuttuu?

Minusta palveluetiikan näkökulmasta olennaista on, että tapaukset eivät ole identtisiä. Minusta on tarkoituksenmukaista soveltaa oikeuksiin ja velvollisuuksiin tasapuolisuutta. Tasapuolisuus ei kuitenkaan toteudu, jos asiakas harkitusti käyttää lain sallimaa lyhyehköä karenssiaikaa ja palaa sitten muina miehinä tai naisina kirjaston käyttäjäksi todeten iloisesti, että hänpä ei mitään kirjaston määräämiä sakkoja maksele vaan pitää tarvittaessa vähän taukoa. Ja muijan kortillahan sitä lainattavaa sai senkin ajan (eräs maksuhaluton asiakkaani kuljetti poikaansa yli 10 vuoden ajan mukanaan vaivaisen 45 markan eli noin 9 euron sakon takia).

Siksi on minusta tärkeätä, että kirjastolla on mahdollisuus uudistaa maksuvaatimuksensa, kun kyseessä on ilmeinen maksuhaluttomuus ja antaa vaatimuksen raueta, kun kyseessä on ilmeinen maksukyvyttömyys. Ehkä eron tekeminen ei aina onnistu, mutta riittävän usein mielestäni kyllä.

Heikki Poroila

Score: 0
Pysyvä linkki

Heikin muotoilema palvelupolitiikka tekee kirjastoasioinnista asiakkaan kannalta kovin subjektiivista. Pelkään pahoin, että siten asiakkaiden tasavertainen kohtelu ei toteudu parhaalla tavalla.

Kirjaston tehtävänä ei ole ensisijaisesti arvioida, miten katuva, ovela, piittaamaton, maksuhaluinen tai –kykyinen asiakas on. On kuvitelmaa, että yksilölliseen ja puolueettomaan arviointiin usein edes olisi mahdollisuuksia. Kirjastoilla ei ole esimerkiksi asiakkaan varallisuudesta ja elämäntilanteesta tarkkaa tietoa, ja hyvä niin! Myös jokainen kirjastotyöntekijä arvioi tilanteita aina omalla tavallaan.

Sormenheristelyn sijaan tulisi huomio kiinnittää siihen, että kirjaston käytäntö toimii, aineisto on kierrossa ja palvelut ovat kaikkien väestöryhmien ulottuvilla. Sääntöjen tulee olla sellaisia, että myös maksukyvytön tulee niiden kanssa toimeen, mielellään ilman erityiskohtelua ja leimaantumista.

Sovittelu ristiriitatilanteessa on tietenkin hyvä, mutta käytäntöjä ei voi rakentaa ihmisten subjektiivisten ominaisuuksien varaan. Myös ikävillä ihmisillä on samanlaiset oikeudet kirjastopalveluihin kuin nöyrillä ja positiivisilla. Tasavertaisuuden tulisi toteutua kohtuudella riippumatta siitä ketkä tiskin molemmin puolin kohtaavat.

Reilu peli olisi esimerkiksi se, että asiakas joko maksaa sakot tai on kolme vuotta käyttökiellossa (jos kolme vuotta ei ole tarpeeksi, mikä on?). Sääntö olisi kaikille sama, eikä tarvitsisi pohtia asiakkaan motiiveja.

”Tästä et odottamalla selviä” –asenne ei mielestäni ole nykypäivää ja korostaa liiaksi rankaisua itseisarvona kirjaston tärkeämmän tehtävän, kaikille tarkoitetun tiedonvälityksen, sijaan.

Keskustelu päättyy osaltani tällä erää tähän; lomailen. Toivottavasti jatkossa tulee esiin uusia näkökulmia.

Jari Paavonheimo

Score: 0
Pysyvä linkki

Vaikka Jari uhkasi lähteä lomalle, rohkenen vielä yhden ripauksen kirjoittaa, toivottavasti niitä "uusia näkökulmia" edes hiukan sisältäen.

Esittämäni "palvelupolitiikka" (todellisuudessa ison kokonaisuuden yksi erityisnurkkaus) vastaa käsittääkseni useimpien kirjastojen nykyään noudattamaa käytäntöä. En voi tätä empiirisesti todistaa, mutta arvelen näin olevan.

En tiedä, onko 3 vuoden karenssi tilanteeseen katsomatta sitten objektiivista palvelupolitiikkaa. Itse olen ajatellut, että asiakkaalle täytyy jättää niin suuri harkintavalta oman elämänsä suhteen kuin mahdollista. Tällöin myös subjektiivinen suhtautuminen siihen, maksaako myöhästymismaksut vai ei, voidaan nähdä yksilönvapauden toteuttamisena, johon kirjaston ei pidä liikaa sotkeutua.

Kirjaston eräänä tehtävänä on edistää aineiston kiertämistä. Myöhästymismaksujen on yleisesti arvioitu olevan tässä tehokas keppi, koska useimmat ihmiset eivät pidä ylimääräisistä maksuista. Minusta on linjassa tämän kiertotehokkuuden edistämisen kanssa, että kirjasto ei helpota myöhästymismaksuista luistamista.

Mielestäni viittaukset "sormenheristelyyn" ovat tässä asiassa populismia, jolla vältetään ottamasta kantaa siihen, miten hyvin myöhästymismaksut toimivat kierron ja saatavuuden edistäjinä. Itse en ole suositellut sormenheristelyä vaan tilanteiden arviointia. Jos ihminen on maksukyvytön, maksuilla uhkaaminen ei tehosta kiertoa. Jos ihminen on vain maksuhaluton, sakotuskäytännöillä täytyy olla jotain uskottavuutta. Kysymys ei ole ollenkaan Jarin olettamasta rankaisumentaliteetista (ei ainakaan itselläni), vaan työkalun tehokkuudesta. Siitä ammattilainen yleensä pitää huolta.

Minusta Jarin linja "rahat tai x vuotta karenssia" on tasa-arvoinen vain näennäisesti. Maksukyvytön ja -haluton eivät ole samalla viivalla, toisella kun ei ole valinnanvaraa. Eikä tällä ole mitään tekemistä "ikävien" tai "nöyrien" ihmisten kanssa, sellaisesta puhuminen on mielestäni tässä yhteydessä asiatonta ja leimaavaa.

Heikki Poroila

Score: 0

Kommentoi vastausta

Ei muotoiluja

  • Sallitut HTML-tagit: <i> <b> <s>
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
  • Verkko- ja sähköpostiosoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.

Mikä on tuttu lemmikkieläin, joka syö hiiriä?