Kirjastoalan keskusteluista

Kirjastot.fi:n keskustelupalstat ovat selvästi menettäneet merkitystään alan viestinnässä. Ehkä avaukset ajankohtaisista aiheista puuttuvat siksi, että kanavia pohdiskella eri aiheita on nykyisin enemmän kuin ennen. Keskusteluja käydään teemakohtaisesti erityisesti koulutustilaisuuksissa, kokouksissa ja tapaamisissa.

Yksi tapa tarkastella aiheiden yleisyyttä, on katsoa Kirjastokaistan koulutuskanavan videoiden aihejakoa https://www.kirjastokaista.fi/koulutuskanava. Sinne ohjautuvat vain videoitujen tilaisuuksien alustukset, mutta Kirjastoalan koulutuskalenteria https://www.kirjastot.fi/procal/calendar/2018.12 selaamalla saa laajemman tuntuman ajankohtaisiin aiheisiin (vihreällä korostetut ovat etälähetettäviä). Koko vuoden tarjonnasta saa kuvan kun selailee kuukausinäkymiä.

Nostan tässä esiin teemoja, jotka oman kokemukseni mukaan ovat olleet pinnalla koulutustilaisuuksien lisäksi myös yksityisissä keskusteluissa. Uskoisin, että avaukset näiden asioiden suhteen voisivat aktivoida myös kirjoittamaan keskustelupalstoilla. Vaikkakin pohdinnat useamman teeman osalta vain kirjastoalan kesken ei tuota kuin puhetta. 

Mietin, miten niitä ryhmittää. Yksi tapa on tehdä luuranko Lain yleisistä kirjastoista tehtäväpykälän momenteista. Keskusteluissa on muun muassa :

1) tarjota pääsy aineistoihin, tietoon ja kulttuurisisältöihin

- kimppojen yhteiset varausjonot, kellutus ja logistiikka
- miten sisältöjen tarjoaminen ainoastaan verkossa vaikuttaa aineistojen käyttöön ja esimerkiksi metatietoon. Kun kirjat, lehdet, musiikki ja elokuvat mahdollisesti tarjotaan jatkossa yhä enemmän palveluna, miten kirjaston tulee toimia
- mitä tehdä kun iso osa tietoaineistosta on ainoastaan verkossa ja julkaisija ei ole perinteinen kustantaja: tietoa aineistosta ei välttämättä saada. Iso osa julkisen puolen tuottamista raporteista, selvityksistä ja tutkimuksista julkaistaan ainoastaan verkossa ja esim. vapaakappaleita ei synny
- millainen pitäisi kuvailun ja metatiedon tuotannon olla kun googletus on tiedonhaun normaali
- miten uusien formaattien käyttöön opastaminen käy omatoimikirjastoissa
- Finna-yhteistyön piirissä olevien organisaatioiden sisältöjen tarjoaminen asiakkaille oman kirjaston verkkokirjastossa? Valtakunnallisesti tuotettavien palvelujen asema jatkossa? Mitä kannattaa tuottaa keskitetysti ja mitä kunta/kimppakohtaisesti?

2) ylläpitää monipuolista ja uudistuvaa kokoelmaa

- mikä on kokoelma? Pitääkö kirjaston omistaa sisältö, jonka käyttöön asiakkaalla on oikeus? Jo nyt sanomalehtien muutos digitaalisiksi medioiksi (tekstiä, kuvaa, videota, keskustelualueita) kaventaa pelkästään fyysisen julkaisemisen piirissä olevien oikeutta tietoon – pitäisikö lisensioinnin osalta keskustella teoslisenssien ohella myös palvelulisensseistä, kenties asiakasseteleistä – kuka maksaa – miten tasa-arvo
- mitä tehdä kun fyysinen julkaiseminen kaventuu, esimerkiksi dvd-julkaisut kadonnevat nopeastikin erikoiskokoelmia lukuun ottamatta
- eriarvoistuminen: kaikilla kunnilla ei ole varaa ostaa käyttöoikeuksia yhtä kattavasti
- osaa sisällöistä ei tarjota kirjastoille lainkaan jatkossa – mihin pitäisi keskittyä

3) edistää lukemista ja kirjallisuutta

- ammattikuvien muutos: erilaisen koulu-, neuvola-, maahanmuuttaja- ym. yhteistyön kasvu, tilaisuuksien järjestäminen, vinkkaus, kirjallisuudesta kirjoittaminen, ym. asiakaspalvelun muutos
- digitaalisissa kanavissa toimimisesta tulossa yhä tärkeämpi osa asiakaspalvelua: videot, podcastit, sometyö, ym. Miten kirjaston työ löytyy googlella, jonka kautta näyttää eri palvelukanaviin tulevan yli 50% käynneistä
- monikulttuurisuus ja esteettömyys: palvelu monella kielellä, Celia-yhteistyö ym. 
- perinteinen kirjallisuuskritiikki käy harvinaisemmaksi, blogit ja vlogit ovat tärkeä osa kirjallisuudesta keskustelua 

4) tarjota tietopalvelua, ohjausta ja tukea tiedon hankintaan ja käyttöön sekä monipuoliseen lukutaitoon

- ylitse muun nousee tällä hetkellä keskustelu kirjastoissa työskentelevien digiosaamisesta ja asiakkaille tarjottavasta opastuksesta
- mikä on rajaus kirjaston tarjoamasta muiden organisaatioiden palvelujen opastamisessa
- miten vapaaehtoisten työpanos on muuttumassa yhteistyökumppaneiden kanssa työskentelyksi
- voiko kirjastossa työskentelevä tuntea tiedonlähteet kun ajankohtainen tieto on verkossa
- pitäisikö kirjaston tietopalvelun olla kuinka ajantasaisena verkossa – chat-ym. palvelut vaativat resursseja – kuka verkossa palvelee: kunnan kirjastot, kimppa, valtakunnallinen palvelu 

5) tarjota tiloja oppimiseen, harrastamiseen, työskentelyyn ja kansalaistoimintaan

- kirjastotila osana kunnan avoimia tiloja, varausjärjestelmät
- miten järjestää pienissä tiloissa hiljaista tilaa, kokoontumistilaa, tapahtumatilaa ym.
- mikä osa harrastamisesta ja kansalaistoiminnasta on kirjaston järjestämää? Kuinka laajasti tila avataan muiden käyttöön esimerkiksi omatoimiaikana
- turvallisuus, erilaisten asiakkaiden huomiointi
- tilaa ovat myös kirjastojen verkkopalvelut: mitä asiakkaat voivat niissä tehdä

6) edistää yhteiskunnallista ja kulttuurista vuoropuhelua

- kirjaston tiloissa järjestettävien näyttelyiden ja tilaisuuksien sisältöjen rajaus
- näyttelyt ja teemaviikot – mistä löytää resursseja näille
- mitä tämä momentti kirjastossa oikein tarkoittaa

Keskustelun aiheita on runsaasti.  Tässä oli vain raapaisu yleisten kirjastojen osalta. 

Alueellista kehittämistehtävää hoitavien kirjastojen uutiskirjeisiin, videoihin ym. löytää tiensä täältä.  Osa kirjastoalan somekanavia on koottu tälle sivuille linkkeinä. Näitäkin seuraamalla pysyy esiin nousevista aiheista perillä. Puhetta riittää minun ympäristössäni tekijänoikeuksista ja lisensioinneista, kirjastotyön pedagogisista osaamisvaatimuksista, markkinointiosaamisesta, hakeutuvasta kirjastotyöstä, verkkopalvelujen kehittämisestä, hallinnonuudistuksista kunnissa (kirjasto osana kulttuuritoimialaa tai vaikkapa hyvinvointitoimialaa), kokoelmakäsitteen muuttumisesta saavutettavan sisällön -käsitteeksi, äänihaun kehittämisestä, suosittelualgoritmien ymmärtämisestä, työajan muuttumisesta epätyypilliseksi etätyöksi, ym. ym. Toivottavasti myös Kirjastokaapelin keskusteluaiheet runsastuvat kohti alan arkea. 

Hyvää vuodenvaihdetta!

Päivi Litmanen-Peitsala, Viestinnänsuunnittelija, Kirjastot.fi

Score: 0

Kiitos Päivi Litmanen-Peitsalalle erinomaisesta koosteesta, joka varmaan selventää itse kunkin kuvaa kirjastoalan keskustelukentästä. Minua se muistuttaa ennen muuta siitä, mitä meillä ei ole, nimittäin yhteistä paikkaa kirjastoaatteelliselle keskustelulle.

Kainuun Sanomissa oli tänään melkein koko aukeaman juttu kirjastojen valintaperiaatteista. Kuvituskuvana oli Hitlerin Taisteluni ja tekstissä toimittaja yritti erityisesti penätä, rajoittavatko kirjastomme äärioikeistolaisten kirjojen hankintaa. Jutusta jäi käteen se, että suomalaisissa kirjastoissa ei hevin ruveta mielipiteitä sensuroimaan, mutta "joskus kuitenkin" ja "jossainhan se raja aina menee". Olisi silti tehnyt mieli käyttää aiheesta kommenttipuheenvuoro, sen verran löysästi kirjastojen edustajat paaluttivat sen, mitä ehkä ei otettaisi kokoelmaan. Taannoinen tapakasvatuskuritus kuitenkin hillitsi edelleen mieltäni, enkä sitten kirjoittanut mitään minnekään.

Juuri tällaisia aiheita - kuten valinnan kipupisteet, kirjastot sensorin roolissa jne. - jäävät uskoakseni kaikkein varmimmin nykyajan ammattilaisilta keskustelematta. Osittain siksi, että yleensäkin pelätään isoja aiheita, mutta varmasti osittain siksi, ettei luontevaa yhteistä foorumia ole (1970- ja 1980-luvulla tällaiset keskustelut käytiin Kirjastolehden paperisissa numeroissa).

Kuten aiemminkin jo totesin, saatan olla suhteellisen yksin sen ajatuksen kanssa, että kirjastoalalla ylipäätään tarvittaisiin (kirjasto)aatteellista keskustelua. Jos nykyhetken ammattilaiset eivät moista keskustelua kaipaa, sitten on valtakunnassa kai kaikki hyvin. Mutta jos mielipiteitä olisi ja niitä haluttaisiin esittää, alan järjestöjen velvollisuus on mielestäni tarjota tällainen foorumi. Ihan siitä riippumatta, että keskustelua käydään kymmenessä muussakin paikassa.

Heikki Poroila

Score: 0
Pysyvä linkki

Heikki Poroilan kulma keskusteluihin on aiheellinen ja ajankohtainen.

Isot filosofisemmat aiheet tuppaavat jäämään päiväkohtaisiin kiistoihin reagoimiseen. Niistä joudutaan keskustelemaan pääasiassa silloin kun kirjastoalan ulkopuolinen, usein toimittaja tai yleisönosastokirjoittaja, nostaa esiin esimerkiksi sensuurin tai kirjastotilan käytön. Oma kokemukseni on, että sensuuri ei nouse alalla keskusteluun siksi, että miltei kaikki ovat hyväksyneet sensuroimattomuuden. Muutaman vuoden ajalta muistan Turun keskustelun feministien ja Amnestyn näyttelyiden olemisesta kirjastossa, joidenkin asiakkaiden reagoinnin sateenkaarihyllyihin, Charlie Hebdo -näyttelyn Kalliossa, maahanmuuttovastaisiksi tulkittujen tilaisuuksien järjestämisen kirjastotilassa, Jyväskylän kirjastossa tapahtuneet väkivaltateot kirjajulkistuksessa ym. Sensuurista puhutaan nyt enemmänkin tapahtumien ja näyttelyiden osalta kuin varsinaisen valinnan kannalta. Kiistat nousevat samoista teemoista kuin yhteiskunnassa yleensäkin.

Kirjastoalalla keskustelua suurista teemoista käydään esimerkiksi Yleisten kirjastojen neuvoston tulevaisuusasiakirjaa ns. Suuntaa laadittaessa. Nyt asiakirja on voimassa vielä pari vuotta. Sen uusimisessa joudutaan ottamaan kantaa toimintaympäristön muutokseen, kirjastolain mukaisten tehtävien toteuttamiseen ja kirjaston toiminnan muutokseen kun lain tavoitteita ehkä ei voi saavuttaa toimimalla samalla tavalla kuin ennen. Yleisen kirjaston toimintaa ohjaa laki ja kunta, jolle kirjastotehtävä on annettu. Kirjastoissa toimivien asiantuntijoiden roolina on varmistaa, että tavoitteet toteutuvat. Laki yleisistä kirjastoista asettaa tavoitteet edistää:

1) väestön yhdenvertaisia mahdollisuuksia sivistykseen ja kulttuuriin;
2) tiedon saatavuutta ja käyttöä;
3) lukemiskulttuuria ja monipuolista lukutaitoa;
4) mahdollisuuksia elinikäiseen oppimiseen ja osaamisen kehittämiseen;
5) aktiivista kansalaisuutta, demokratiaa ja sananvapautta.
Tavoitteen toteuttamisessa lähtökohtina ovat yhteisöllisyys, moniarvoisuus ja kulttuurinen moninaisuus.

YKN:n asettama työryhmä keskusteli viime kokouksessa Suunta-asiakirjan tuottamisesta ja keskustelusta sen ympärillä. Kevään mittaan varmaan selviää, millä tavalla työstäen eri näkemykset tulevat huomioiduiksi. Toimin työryhmässä toisena sihteerinä. Hajotin juuri vanhan asiakirjan sisällön lain tehtävämomenttien alle. Näyttää siltä, että nyt nousee hieman toisia asioita esiin kuin 5 vuotta sitten.

Kun työtapa tuon osalta selkiää, varmaan keskustelu avataan laajaksikin. Miten keskenään ristiriitaiset kannanotot ja tendessit saadaan yhteen, on edustuksellisesti valitun Yleisten kirjastojen neuvoston asia.

/plp

Score: 0
Pysyvä linkki

Huomautuksena vielä isoihin kysymyksiin.

En pysty kommentoimaan isoja kysymyksiä esimerkiksi Kansalliskirjaston tai yliopisto- ja AMK-kirjastojen osalta. Kansalliskirjaston oikeudet digitoida ja julkistaa aineistoja, mahdollisuudet saada vain verkossa julkaistavista teksteistä ja av-aineistoista tai median  muutaman tunnin välein päivittyvistä sisällöistä tallenteita on oma lukunsa. Samoin yliopisto- tai amk-kirjastojen mahdollisuudet välittää lisenssien avulla käyttöoikeuksia aineistoihin tutkimusryhmien ulkopuolelle - oma lukunsa. Ehkä tämän keskustelun avaavat he, jotka osaavat kertoa nykytilanteesta. Oma kulmani noihin on vain se, että iso osa uutta tutkimusta on vain rajatun joukon käytössä.

Ja ymmärtääkseni iso osa vain verkossa julkaistavasta, jää nyt kokonaan tallentamatta perinteisesti toimien. Tästä kansantajuinen esimerkki kenties on, että vaikkapa Kirjastokaista.fi:n tallenteiden pitkäaikaissäilytys on hämärä, saati kirjastoalan ulkopuolisten kulttuurituottajien verkkovideot, blogit, ym. Entä yhteiskuntaan vaikuttavat epäviralliset mediat, verkkokeskustelut, Kaksi kertaa vuodessa Kansalliskirjaston nykyvoimin tehtävä tallennus ei mielestäni riitä. Pitäisi ratkaista sisällönkuvailun automatisointi ja hakujärjestelmä, joka on muu kuin googletus. Myöskään mahdollisuus tutustua tallenteisiin vain kirjaston tiloissa ei ole vapaan tiedonsaannin kulmasta riittävää.

Tämä kulttuuri- ja tietosisältöjen vapaata saatavuutta ja muistiorganisaatioiden toimintaa koskeva iso keskustelu vaatisi kirjastoalaa laajemman osallistujajoukon. Toivottavasti näille isoille kysymyksille syntyy keskusteluareena, jossa ei olla kirjastoalan sisällä voivottelemassa keskenämme.

/plp

 

Score: 0

Kun itse olen kaivannut yhteistä, kaikille tasapuolisesti avointa kirjastoaatteellista foorumia, on taustalla tietoisuus siitä, että kukaan meistä ei hallitse kuin pienen osan kaikesta siitä, mitä "tämän alan" pitäisi käytännössä hallita. Siksi olisi korvaamattoman arvokasta, että olisi etukäteen kahlitsematon foorumi kysymyksille, ideoille, konsultointipyynnöille jne.

Tekijänoikeus oli pitkään alue, jonka osaajia oli kirjastoalalla niin vähän, että täysille amatööreille kuten itselleni riitti vuosikausiksi koulutus- ja konsultointipyyntöjä (ja vastaan edelleen Kysy kirjastonhoitajalta -palvelun kautta). Päivin ilmaisema epävarmuus on ymmärrettävää, sillä vaikka peruskuviot ovat sinänsä hyvin selkeät (kirjastoilla on hyvin vähän lakiin perustuvia oikeuksia), arkeen tuppaa ilmestymään uusia kuvioita, jotka edellyttävät lainsäädännön pohtimista uudelleen. Jos olen oikein ymmärtänyt, olemme edelleenkin tekijänoikeuden osalta ulkopuolisen asiantuntemuksen varassa, mikä ei ole hyvä asia. Sen ei kuitenkaan pidä estää meitä käymästä periaatteellista keskustelua siitä, mitä kirjastot tavoittelevat esimerkiksi verkkomaailmassa. Vastikään lanseerattu vaatimus nykyistä laajemmista toimintaoikeuksista on perusteltu, mutta valitettavasti täysin epärealistinen. Olisin mielelläni osallistunut ko. vaatimuksen muotoilukeskusteluun.

Kansalliskirjaston rooli verkko-Fennican tallentajana on aivan varmasti jäänyt kovin tuntemattomaksi suurelle yleisölle, eikä kirjasto itsekään ole mielestäni tiedottanut siitä yhtä tehokkaasti kuin historiallisen aineiston digitoinnista. Olen itse käynyt vuosia "taistelua" sen puolesta, että KK ottaisi ainakin tärkeimmät suomalaiset blogit systemaattisen tallentamisen piiriin ja että pelkästään verkossa julkaistavat monografiat rinnastettaisiin painettuihin julkaisuihin. Isompaa keskustelua ei ole syntynyt, mutta asia on tietysti kulttuurihistoriallisesti järisyttävän iso.

Vielä lyhyesti YKN:n kaltaisesta suunnittelijasta. Tällaisissa organisaatioissa on aina vaarana, että toiminnasta tulee muodollista eli edustajat hyväksyvät asiakirjoja, joista ei ole käyty koko kentällä kunnon keskustelua ja jotka sen takia kuolevat syntyessään. Jos itse olisin YKN:n johdossa, pistäisin jokaikisen tulevaisuutta koskevan toiminta-ajatuksen julkiseen keskusteluun enkä päästäisi sitä eteenpäin, ennen kuin asiasta ollaan jotain mieltä. En sano, että YKN on tarpeeton, mutta arvele, etteivät sen toimintatavat välttämättä ole tämän hetken tarpeiden näkökulmasta mielekkäitä tehokkuudesta puhumattakaan.

Heikki Poroila

Score: 0

Kiitokset ensiksikin Paivi Litmanen-Peitsalalle mielenkiintoisesta koosteesta. Se antaa ehkä meille muillekin hyvin kuvaa siitä, mitä alan erilaisissa foorumeissa ja pöydissä keskustellaan, mikä sekin osaltaan kertoo myös jonkinlaisesta epävirallisemmasta agendavallasta nyky-suomalaisella kirjastoalalla. Mutta siellä on toki ihan mielenkiintoisia teemoja laajemminkin keskusteltaviksi.

Heti alkuun kuitenkin totean, että olen Heikki Poroilan kanssa kovasti samaa mieltä siitä, että myös julkista ja avointa keskustelua tarvitaan ja lisäksi, että sitä olisi myös kirjastoalan vastuullisissa tehtävissä olevien hyvä kuunnella ja jopa osallistua siihen. Erilaisista tietotekniikan mahdollistamista, tukemista ja jopa synnyttämistä kuplista puhutaan myös huolestuneesti, ja yksi lääke siihen voisi olla ihan kunnollinen entisajan jullkisuus eli varsinkin tärkeimipen, perustavimpien tai vakkapa strategisluonteisten asioiden esillä olo myös yleisesti avoimilla foorumeilla, joissa asioita voi myös kommentoida. Se olisi yhteiskunnallisen keskustelun tukemista aivan alan omassa piirissäkin, ja perusteltua se olisi siksikin, että esimerkiksi suomalainen yleinen kirjastolaitos on kuitenkin kansalaisillekin kuuluva yhteinen asia, res publica, jos juhlavasti sanoisin.

Kommentoin tässä nyt yhtä Päivin koosteen kohtaa. Nimittäin kohtaa ”6) edistää yhteiskunnallista ja kulttuurista vuoropuhelua”. Ymmärrän, että kooste on koottu muistinvaraisesti eikä siis välttämättä ole täydellinen. Jotenkin oireelliseltakin minusta kuitenkin tuntuu, että noita esimerkkejä tässä on niin vähän.

Erityisesti sieltä puttuu se, mikä kirjaston kohtalla tuntuisi kaikista ilmeisimmältä, nimittäin itse kirjallisuus ja varsinkin se kaikelle kansalle saatavilla pitäminen yhteiskunnallisen ja kulttuurisen vuoropuhelun edistämisenä. Käytännössähän kirjasto voisi painottaa tätä – kun laikikin sen nostaa esiin – vaikkapa hankkimalla hieman laajemmin esimekiksi luokkiin 3 ja 9 kuuluvaa kirjallisuutta ja muutoinkin eri asioiden yhteiskunnallis-kulttuurisia puolia esiin nostavaa kirjallisuutta.

Ehkä oireellinen on myös noista muutamasta asiasta ko. otsikon alla viimeiseksi mainittu, ”mitä tämä momentti kirjastossa oikein tarkoittaa”. Asiassa voi olla ihan aitoa hämminkiä, vaikka juuri tätä uuden kirjastolain puolta on myös vuolaasti kiitelty. Mutta juuri silloin – ja näinkin perustavan laatuisessa asiassa – laajempi ja julkinen keskustelu olisi kohtallaan. Jo pieni kommenttini tässä osoittaa, miten esimerkiksi tuon teeman kautta päästäisiin myös perustavanlaatuisiin itse kirjastoa koskeviin kysymyksiin, jotka myös kaipaisivat keskustelua. Olen ehkä maininnut aiemminkin, miten muistan Tuula Haaviston joskus vuosituhannen alulla kommentoineen (ehkä jossain näistä toisiaan seuranneista kaapelin muodoista), että uusien teknologioiden ja erityisesti Internetin huomioiminen 1990-luvun kirjastopolitiikassa meni vähän ilman keskusteluja, kun tilanne oli, mikä oli, mutta että jatkossa olisi hyvä keskustella enemmän (kovin muistinvaraisesti referoituna). 

Päivin koosteessa on muitakin kiintoisia kohtia, mutta palaan niihin erikseen myöhemmin, ettei tule tällä kertaa semmoista mammuttikirjoitelmaa, joita aina väliin vähän moititaankin.

Score: 0

Taannoinen tapakasvatuskuritus kuitenkin hillitsi edelleen mieltäni, enkä sitten kirjoittanut mitään minnekään.

Tällainen ison miehen (Heikki Poroila) itkuvirsi ei mitenkään kannusta ketään kommentoimaan tänne. Kun asiallisiin huomautuksiin vastataan näin alentuvasti ja niistä vitsiä vääntäen, voi avoimen ja kutsuvan keskustelukulttuurin unohtaa jo heti kättelyssä.

Score: 0

Arvoisa nimimerkki "LInda", en ole "iso mies" mutta sen verran iäkäs kuitenkin, etten voi täysin ilman ironiaa kohdata ja ohittaa tilannetta, jossa joku minulle täysin tuntematon ihminen ilmoittaa, millä tavalla minun on käyttäydyttävä, jotta hän suostuu edes harkitsemaan keskustelemista läsnäollessani. Ei lasten hiekkalaatikollakaan homma suju siten, että yksi ilmoittaa muille, millä tavalla näitten on leikittävä.

Vesa Suomisen keskusteluun tuomaa ilmaisua "tapakasvatus" pidän osuvana kuvaamaan sitä asennetta, että väistetään keskustelu itse asioista keskittymällä antamaan muille (tai ainakin joillekin keskustelijoille) käyttäytymisohjeita ehtona sille, että suostuu itse tulemaan mukaan. Ei tämä ns. vapaa yhteiskunta sillä lailla toimi, koska jos kaikki asettaisimme toisillemme jyrkät käyttäytymisehdot, yksinhän jokainen saisi ajatuksia itsensä kanssa vaihtaa.

Tässäkin ketjussa on yritetty, vaikkakin vain kolmen ihmisen voimin, puntaroida kysymystä kirjastoalan keskusteluista hyvin yleisellä tasolla, mutta jostain syystä, arvoisa "Linda", ainoa antisi on soimata pientä ironista viittaustani, vaikka asiallisesti ottaen minä vain vastasin henkilööni kohdistuneeseen julkiseen moitteeseen. Jos niinkään ei saisi tehdä, siis puolustaa omia näkemyksiään tai puhetapaansa, niin kovin olet kireälle keskustelun ehdot ja säännöt ruuvannut.

Olen tavalla tai toisella osallistunut kirjastoalan julkisiin keskusteluihin 1970-luvun loppupuolelta lähtien, ja tiedän, ettei halukkuutta tai rohkeutta avoimeen keskusteluun ole koskaan ollut kourallista suuremmalla kollegiaalisella joukolla. Kun tänä päivänä kuitenkin olisi teknisesti mahdollista pohtia niin pieniä kuin isojakin asioita vaivattomasti ja ilman viivettä, en kerta kaikkiaan ymmärrä asennetta, jota tuntuu ohjaavan pyrkimys löytää tapoja estää ja vaimentaa keskustelua. Koen sellaisen suoranaisena haasteena alan sisäiselle demokratialle, jos näin juhlallinen ilmaisu sallitaan.

Heikki Poroila

Score: 0
Pysyvä linkki

Toivoisin, että keskustellaan aiheista, ei keskustelusta tai keskustelijoista. Palasin tänään lomalta ja kirjoittamaani on kommentoitu vakikeskustelijoiden puheenvuoroissa sen verran moneen suuntaan, että haluan kommentoida kommentteja miettien, mitä monista eri asioista mieleen on tullut. Pohdin, mutta jo etukäteen ilmoitan, että Kirjastoseuran osuuteen keskusteluissa en ota kantaa. Seuran jäsenet lienevät heitä, joiden toivetta erilaisista keskusteluista Seuran pitää ottaa huomioon.

Kirjastot.fi:n palstoja keskustelun osalta seuraavat aika harvat. Meidän tilastomme eivät kerro, moniko lukee viestit vaikka palstojen tilaajia ovatkin. Tilaajat saavat viestit sähköpostiin, joten dataa lukijoista ei saa irti meidän lokista. Epäilys on, että aika paljon harvempi avaa nuo viestit kuin esim. alalle tulessani 10 vuotta sitten.

Score: 0
Pysyvä linkki

Päivi, Heikki ja Vesa olette tärkeiden aiheiden äärellä, kun ajattelee yleisen kirjaston tulevia näkymiä. Olen tehnyt väitöskirjaa Suomen yleisen kirjaston ympärillä, joka toivottavasti valmistuukin tässä joskus :), ja esim. digitaalisuus sekä kansalaisten eriarvoisuus erilaisten kirjastopalvelujen saamisessa ovat nousseet toistuvasti esiin.

Score: 0

Kommentoi vastausta

Ei muotoiluja

  • Sallitut HTML-tagit: <i> <b> <s>
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
  • Verkko- ja sähköpostiosoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.