Hämäläisten laulu

Alue

Hämäläisten maakuntalaulun sävelmästä on "tiedetty", että se on saksalaista alkuperää, mutta epävarmempaa on ollut, onko kyseessä perinnesävelmä vai Friedrich Silcherin sävellys. Alkuperäismelodian nimikään ei ole putkahtanut missään vastaan. Jos joku on sen tiennyt, ei tieto ole siirtynyt hakuteoksiin. Luetteloin vastikään Silcherin kokoamien kansanlaulujen laajan kokoelman (141 laulua...), ja rupesin ihan vasiten käymään sitä läpi nuottikuvia vertaillen. Ja löytyihän se Hämäläisten laulu sieltä. Tässä kokoelmassa Deutsche Volkslieder se on numerolla 82 oleva Treue Liebe (sanat Wilhelm Hauff). Kun lähdemme siitä perinteestä, että taidemusiikkityyliin tehdyt kansanlaulusovitukset merkitään sovittajan sävellyksiksi, olisi tämä Hämäläisten laulu standardoituna sääntöjen mukaisesti [Treue Liebe, suomi (Hämäläisten laulu) / Silcher, Friedrich] Olen muuttanut laulun HelMet-tietokantaan tähän muotoon, koska meillä ei ongelmaa tule suomenkielisellä muodolla etsittäessä kun viittaus vie oikeaan. Muitten täytyy miettiä, luovutaanko perinteisestä yksinkertaisesta muodosta vai ei. Joku voi ihan perustellusti olla sitäkin mieltä, että yhtä hyvin pitäisi Mamme-laulu standardoida sen perinnesävelmän (Der Pabst und Sultan) mukaan, jota Pacius käytti kansallislaulumme säveltämisessä. Omasta puolestani jätän asian itse kunkin harkintaan.

Score: 0
Pysyvä linkki

Tässä kohdassa voi kysyä yleisemmin, missä menee teoksen ja toisaalta yhtenäistetyn nimekkeen raja. Jos sävelmää käytetään tavallaan uuteen tarkoitukseen, onko "vanha" yhtenäistetty nimeke paikallaan? Jos joku kirjoittaa maakuntalaulun sanat valitsemaansa sävelmään, onko tämä maakuntalaulu uusi teos ja saa oman yhtenäistetyn?

Samanlainen tapaus on Keski-Suomen kotiseutulaulu, jonka sanat Martti Korpilahti on kirjoittanut ruotsalaisen Ivar Wideenin sävelmään. Wideen ei varsinaisesti ole säveltänyt maakuntalaulua, vaan aivan toisen sävelmän. Samoin kuin Hämäläisten laulun Silcher. Violassa aikoinaan raakkasimme Wideenin alkukielisen nimekkeen ja läksimme siitä, että maakuntalaulu on eri teos. Mutta tästäkin voi olla toisia, perusteltuja mielipiteitä.

Score: 0
Pysyvä linkki

Ullan nostama kysymys on aito ja ratkaisua vaativa. Silloin kun kysymyksessä on "aidon" perinnesävelmän käyttäminen aivan muun tekstin sävelenä, on minusta järkevää tulkita tämä uudella tekstillä varustettu "laulu" itsenäiseksi ja erilliseksi teokseksi.

Tässä Hämäläisten laulussa toinen vaihtoehto - jota kyllä pitkään punnitsin - olisi juuri tulkita uudella tekstillä varustettu perinnemelodia itsenäiseksi trad-kappaleeksi. Itse asiassa punnitsen asiaa edelleenkin, sillä myönnän tuon Silcher-ketjun osittain keinotekoiseksi. Siinähän olen olettanut, että Hämäläisten laulun musiikillinen asu on Silcherin sovituksesta peräisin, ei siitä alkuperäisestä kansansävelmästä. Jos nyt joku pystyisi osoittamaan, että hämäläisten laulun melodia on alunperinkin ollut täsmälleen samanalainen siinä Treue Liebe -kansanlaulussa, voisin hyvin pyörtää tuon hienon yhtenäistyn nimekkeen ratkaisuni.

Ullan mainitsema toinen esimerkki on meillä HelMet-tietokannassa Widéenin nimellä, mutta suomenkielisellä nimellään. Muistaakseni en (helposti) löytänyt sitä alkuperäisteoksen nimeä ja päädyin siksi tällaiseen ratkaisuun.

Nämä ovat kuitenkin pohjimmiltaan erilaisia tapauksia sikäli, että toinen on anonyymi sävelmä, toinen kuitenkin tiedetyn säveltäjän teos. Olisin sitä mieltä, että tekstillinen sovitus ei muuta asiaa niin paljon, että teos olisi kokonaan uusi. Eli Widéenin sävellyksen jos tietäisin, tekisin tuosta maakuntalaulusta vielä pidemmän nimekkeen.

Mikään ei estä meitä kuitenkaan miettimästä, miten näitä "muita" sovituksia tulisi käsitellä. YMN:n säännöthän kiinnittävät huomiota vain taidemusiikin perinteiseen sovitukseen toiselle esityskokoonpanolle. Juuri mitään huomiota ei ole kiinnitetty niihin moniin muihin sovituksellisiin ratkaisuihin, joita varsinkin populaarimusiikissa esiintyy.

Mielestäni Luumu-ryhmässä olisi hyvä ottaa kantaa ainakin seuraaviin tapauksiin:

(1) Perinnesävelmä, sama teksti mutta erilaisia musiikillisia versioita;(2) Perinnesävelmä, sama musiikillinen sisältö mutta erilaisia tekstiversioita(3) Perinnesävelmä, sama musiikillinen sisältö mutta toiselle kielelle käännetty versio; (4) Perinnesävelmä, sama musiikillinen sisältö mutta toisella kielellä esiintyvä teksti joka ei ole alkuperäisen käännös (esim. Hämäläisten laulu);(5) tiedetyn säveltäjän teos, uudet alkukieliset sanat; (6) tiedetyn säveltäjän teos, alkukielisestä käännetyt sanat toisella kielellä;(7) tiedetyn säveltäjän teos, uudet sanat toisella kielellä (esim. Keski-Suomen kotiseutulaulu);(8) tyylillinen sovitus, jossa sanat tai esityskokoonpano eivät olennaisesti muutu;(9) tyylillinen sovitus, jossa myös sanat ovat muuttuneet:(10) tyylillinen sovitus, jossa sanat alkuperäiset mutta esityskokoonpano aivan uusi.

Muitakin varmaan on, näistä voinee ainakin aloittaa. Ja tarkemmin ajatellen - ehkä se Hämäläisten laulu sittenkin on järkevämpää tulkita perinnesävelmän itsenäiseksi versioksi ja unohtaa koko Silcher.

Score: 0
Pysyvä linkki

Jatkan vielä keskustelua ainakin itseni kanssa, sillä tämä vaihtelevien tekstien ongelmatiikka on aidosti monimutkainen ja hankalasti ratkaistava.

Ullan pohdiskelussahan oli pointtina se, että kun kyseessä EI ole alkuperäisen tekstin käännös, vaan kokonaan uuden tekstin sovittaminen olemassaolevaan melodiaan, tulisi lopputulosta käsitellä uutena teoksena.

En puutu tässä siihen rajanvetoon, jota ainakin populaarimusiikissa jouduttaisiin tekemään, jos pitäisi kyetä määrittämään, onko erikielinen teksti käännös, väännös vai jotain ihan muuta. Sen sijaan minua(kin) askarruttaa kysymys siitä, missä määrin standardoimme sävellystä, missä määrin musiikillista teosta, jonka erottamattoman osan teksti muodostaa.

Luettelointisääntömme pitävät standardoinnin kohteena "musiikkiteosta", koostui se sitten pelkästä musiikista tai musiikista ja sanoituksesta. Emme siis standardoi "sävellystä" sinänsä, pelkästään nuotein ilmaistavissa olevaa kohdetta.

Jos tämä on ollut harkittu ratkaisu - tästä en olisi kovinkaan varma! -, voimme pitää mahdollisena Ullan esittämää ajatusta, että kokonaan uusi teksti synnyttää uuden "musiikkiteoksen", vaikka musiikki sinällään ei muuttuisi lainkaan.

Tällä logiikallahan perinnesävelmään tehty "laulu" saa itsenäisyytensä, koska nimikin muodostuu uuden tekstin mukaan. Tällaisia asiallisesti itsenäisiä ja erillisiä lauluja, joissa on sama musiikillinen sisältö, lienee maailmassa valtava määrä. Näinhän ehdotin itsekin jokin aika sitten ratkaistavaksi ongelman Peltoniemen Hintriikin/Hintriikan surumarssista. Kukaan ei muistaakseni vastustanut ajatusta, että soitinsävellykseen sovitetut sanat synnyttivät uuden laulun, joka oli enemmän kuin kansansävelmän sovitus.

Mielestäni tässä logiikassa on vain kaksi ongelmallista kohtaa. Ensimmäinen liittyy musiikin tunnistamiseen, toinen säveltäjyyden rooliin nimekkeessä.

Jos hyväksymme nimekkeiden standardoinnin siten, että uusi teksti synnyttää uuden laulun (kun säveltäjää ei tiedetä), yhteyttä samaa sävelmää käyttävien eri tekstien välillä ei nykysäännöillä pysty rakentamaan. Voimme toki huomautuksissa kertoa, että sen ja sen laulun sävel on sama kuin tässä ja tuossa. YMN:n näppäriä, alkuperäisimmän nimekkeen ympärille rakennettuja järjestelykä ei kuitenkaan liene mahdollista luoda.

Säveltäjyyden puolella on tämä Widéen-ongelma. Onko oikeutettua antaa tietokannassa ymmärtää, että Ivar Widéen on säveltänyt "Keski-Suomen kotiseutu" -nimisen laulun, vaikka tosiasiassa Widéenillä ei ole ollut tämän version kanssa yhtään mitään tekemistä (mahtoiko edes tietää näin käyneen?). Myöskään tiedetyn säveltäjän luoman sävellyksen eritekstisten versioiden välille ei voida luoda yhteyttä, jos luovutaan nykyisistä kieli- ja sovitusversiomerkinnöistä.

En itse vielä tiedä, mitä mieltä olen näistä anonyymeistä teoksista. Tiukka standardointi alkuperäissävelmän pohjalta saattaa johtaa paitsi hullunkurisiin ratkaisuihin, myös täydellisiin umpikujiin, koska tiedämme niin monista perinnesävelmistä niin hirvittävän vähän.

Tiedetyn säveltäjän teoksen kohdalla olen kuitenkin sitä mieltä, ettei vakiintuneesta tavasta käsitellä uuttakin tekstiä alkuperäissävellyksen versiona ole mitään painavaa syytä luopua. Nykyiset säännöt kaipaavat kyllä hiomista, sillä meillä ei ole ihan luontevaa tapaa ilmaista esimerkiksi Chopinin pianokappaleesta tehtyä iskelmäversiota tai vokaalisävellyksestä tehtyä tekstillisesti HIUKAN poikkeavaa versiota.

Eikä meillä ole luontevaa tapaa ilmaista, että kyseessä on Schubertin sen ja sen laulun toinen tai kolmas versio (versioiden erot voivat olla pieniä tai suuria, mutta teosluetteloiden tekijät suhtautuvat niihin usein ainakin noteeraten) tai sen ja sen populaarikappaleen (a) konserttiversio tai (b) studiolevytysprosessissa syntynyt vaihtoehtoinen "otto".

Näitä riittää, kuten näkyy. Jotain ratkaisuja täytynee ruveta etsimään, jos halutaan lisätä yhteisiä käytäntöjä ja yhteistä ymmärrystä (ja tiedonhaun laatua).

Score: 0
Pysyvä linkki

Lähtisin kyllä siitä, että YMN:n tarkoittama "musiikkiteos" on ensisijaisesti nimenomaan sävelteos (tekstillä tai ilman) ja sellaisena riippumaton siihen myöhemmin liitetyistä lauluteksteistä. Tätähän alleviivaa myös se, että vain säveltäjä on teoksen "tekijä". Erityisen vähän merkitystä pitäisi olla sillä seikalla, onko kyseessä tekstin käännös, väännös vai täysin itsenäinen uusi teksti. Itse sävellyshän ei siinä prosessissa muutu miksikään.

Pitäisin aika outona tätä Violan Widéen-ratkaisua, etenkin jos se on esikuvana yleisemminkin. Ainakaan se ei noudata YMN-säännöistä ponnistavien ohjeluetteloiden ym. käytäntöjä.

Mitä Hämäläisten lauluun tulee (ja muihin kaltaisiinsa tapauksiin: trad./anon.-sävellys, josta on säveltäjän tekemä ja tämän sävellykseksi merkitty sovitus), niin kovin olennaista ei edes ole se, onko maakuntalaulun teksti kirjoitettu Silcherin sovitukseen vai johonkin muuhun varhaisempaan versioon. Maakuntalaulun ja Silcherin sovituksen nuottikuvien vertailun pitäisi osoittaa onko kyse YMN:n kannalta (riittävän) samasta musiikkiteoksesta vai ei. Mikäli laulumelodioiden nuottikuvat eivät varsinaisesti poikkea toisistaan, voitaisiin todeta, että kyseessä on sama teos. Ja loogisuuden nimissä tulisi myös maakuntalaulu siinä tapauksessa ainakin periaatteessa kirjata Silcherin nimiin, kun tälle tiellle kerran on jo ammoin YMN:n puitteissa lähdetty.

Kansansävelmissä (kuten myös valtaosassa populaarimusiikkigenreihin kuuluvista lauluista) on kuitenkin usein mahdotonta selvittää millä tavalla teoksen varsinainen "perusversio" poikkeaa myöhemmistä versioista, koska sitä ei dokumentoituna yksinkertaisesti ole olemassa tai ainakaan saatavilla. (Tarkoitan tässä musiikillisia versioita, en eri kielisiä tai muita tekstiversioita, joista ei pitäisi puhua sovituksina lainkaan.) Yleensä populaarilaulun ensimmäinen levytyskin on jo "versio" tai "sovitus" useine sovittajanimineen, ja alkuperäinen on jäänyt seilaamaan jonnekin lauluntekijän sängynlaidan ja studionnurkan välille.

"Teoksista" ja "sovituksista" puhuttaessa on ylipäätään ongelmallista, että tekijänoikeudellinen käsite "musiikkiteoksen sovitus" on huomattavasti täsmällisempi ja rajatumpi kuin YMN:n vastaava. Meillä sovittaja on määritelmän mukaan "alkuperäisestä sävellyksestä jotenkin poikkeavan version tekijä", kun taas esim. Teostolla on pitkä lista sävellykseen tehtävistä muuutoksista, jotka eivät oikeuta sovittajuuteen. Näitä ovat mm. esittäjän tulkinnallinen panos, soitintaminen ilman luovaa panosta, helponnettujen versioiden laatiminen, teoksen siirtäminen toiseen äänialaan tai toisille soittimille. Monilla näistä muutoksista on kuitenkin tiedonhaun kannalta olennaista merkitystä.

Heikki mainitsi tarpeen kirjata mm. populaarimusiikin eri studio-otot samasta teoksesta toisistaan erottuvalla tavalla. Tämä edellyttäisi sitä, että ensin määritellään YMN:n teos-käsite ihan uudelleen. Kyllä kai itse teos ja siitä tehdyt levytykset ovat kuitenkin eri asioita.

Score: 0
Pysyvä linkki

Olen samaa mieltä kuin Tommi Viitamies tuosta 'musiikkiteos' käsitteestä ja sen tulkinnasta. Lähtökohtana jo AACR:n mukaankin on "musiikillinen teos"; sanat ja sanoittajat jäävät toisarvoiseen asemaan, jos niitä ei erikseen julkaisussa "nosteta" keskeisiksi tekijöiksi, jolloin ne voi jotensakin noteerata...Kyösti Mäkelä

Score: 0
Pysyvä linkki

Tommin jonkinasteinen haluttomuus tarttua näihin epäperinteisiin sovituksiin on täysin ymmärrettävää luettelointisääntöjen näkökulmasta. Itse olen lähestynyt asiaa puhtaasti tiedonhaun tarpeista käsin, ja niitä kai meidän pitää aika pontevasti ajatella ratkaisujen pohjana vai kuinka?

Pitkä listani erilaisia sovituksia ja versioita on syntynyt, kun olen tehnyt HelMet-tietokantaan viittauksia. Olen joutunut toteamaan, että sääntöjen (taidemusiikista kummunnut) näkemys maailma on aika rajoittunut. Musiikissa esiintyy ja asiakkaamme myös etsivät muitakin versioita kuin niitä, jotka voidaan yhtenäistetyn nimekkeen sääntöjen mukaan ilmaista.

Minusta ei ole ollenkaan niin yksiselitteistä, että teos ja siitä tehdyt levytykset olisivat eri asioita. Näin on taidemusiikin perinteessä, mutta ei populaarimusiikissa. Jos joku haluaisi vakavasti luetteloida jotain Charlie Parkerin sooloja, niin eihän siitä tule hullua hurskaammaksi todeta vain niiden melodioiden tai sävelmien nimet, joiden pohjalta Parker soolonsa rakensi. Asian harrastajan kannalta pitäisi jotenkin kertoa edes - siis nimekkeessä - milloin äänitys on tehty, mikä sen kesto on jne. Jos tavoitteena on kunkin musiikin lajin sisäisen kulttuurin mukainen löydettävyys, taidemusiikkia varten tehty säännöstö ei yksinkertaisesti riitä.

Mitä levytyksen ja sävellyksen suhteeseen tulee, on monikin 1900-luvun säveltäjä korostuneesti säveltänyt levyttämällä. Kuten moni ehkä arvaa, esimerkkini on Frank Zappa.

Vielä yksi huomio Tommille näistä perinnesävelmistä. Jos nyt lähdetään siitä, että uusiotekstitetylle musiikille pyritään etsimään "se oikea" ankkuripaikka, joudutaan tietenkin miettimään "sen oikean" kriteereitä. Monet perinnesävelmät jountuvat niin kaukaa, ettei kukaan voi tietää, oliko jo löydetty se vanhin versio. Tässä Hämäläisten laulun esimerkissä Silcherin sovittama versio tiedetyn runoilijan tekstiin saattaa olla vain yksi lukuisista saman sävelmän versioista, jolloin sen standardointi Silcherin tietynnimisen sovituksen perustalle voi osoittautua täysin sattumanvaraiseksi. Joku tutkija voi hetikohta löytää samasta sävelmästä 50 vuotta vanhemman version aivan toisenlaisella tekstillä tai kokonaan ilman tekstiä. Miksi juuri Silcherin versio olisi silloin "se oikein"?

Minä taidan olla Tommin ja Kyöstin kanssa hiukan eri mieltä tästä "musiikkiteoksen" olemuksesta pelkkänä musiikkina. Ei säännöissä sinänsä sanota, ettei sanoituksella etc ole väliä. Eikä voida sanoa, että sävellykset jotenkin yleisesti syntyisivät erillään teksteistä. Toki tekstejä voi jälkeenpäin lisätä ja muuttaa, mutta kyllähän varmaan pääosa vokaaliteoksista on syntynyt alunperin kokonaisteoksina. Minusta ainakin olisi outoa ajatella, että Mozart olisi säveltänyt puhtaan musiikkiteoksen, johon da Ponte sitten vain lätkäisi jonkun tekstin. Tai että Schubert olisi säveltänyt tukun sanattomia lauluja, joihin joku runoilija sitten tuuppasi jälkikäteen sanat.

Kyllä minusta "musiikkiteos" on musiikin ja tekstin kokonaistaideteos, kun säveltäjä on sen sellaiseksi suunnitellut. Käytäntömme korostaa vain säveltäjää johtuu siitä, että tämä on myös kulttuurinen perusratkaisu. Musiikin ensisijaisuudesta ei kuitenkaan mielestäni seuraa, että teksti olisi merkityksetön tai ettei sitä pitäisi/tarvitsisi standardinimekkeissä noteerata.

Score: 0
Pysyvä linkki

Puhun vain omasta puolestani, mutta totta kai kysymys on säveltäjän (ja tekstintekijän) luomasta musiikin ja tekstin kokonaisuudesta, varsinkin silloin kun on sävelletty valmiiseen tai edes samaan aikaan tai lomittain syntyvään tekstiin. Widéen-esimerkissä vaan on kyse myöhemmin tehdystä tekstistä olemassaolevaan lauluun, jolla on tiedetty tekijä ja alkuperäisnimi.

Hämäläisten laulu on vähän eri asia, koska tekijää ja alkuperäistä nimeä ei tunneta. HelMetissähän meillä on vakiintumassa oleva puolivirallinen ja toimivahko käytäntö kirjata nämä tradit erikseen kunkin tekstiversion mukaiselle nimelle. Tämä on minusta hyvä ratkaisu ainakin niin kauan kuin parempaa tietoa teoksen alkuperästä, alkumuodosta tai tekijästä ei ole käytettävissä.

Mutta jos kerran on ilmeistä, että esim. Hämäläisten laulu on sama sävellys kuin tämä Silcherin löytämä ja Hauffin runoon sovittama, niin en ihan ymmärrä miksi nämä eri versiot pitäisi kirjata ikään kuin ne olisivat ihan eri teoksia ja jäävät sitten löytymättä toistensa hauissa. Jos uutta tietoa sävellyksen alkuperästä joskus ilmenee, niin silloin menee nykytieto uusiksi Hämäläisten laulun osalta joka tapauksessa, päätämme me nyt sen kirjausmuodosta mitä vain. Mutta tietokannathan ovat päivitettävissä.

- - -

”Levyttämällä sävellettyä”.musiikkia löytyy tietysti paljonkin. Samaan kastiin mahtunee esim. suurin piirtein kaikki nyky-electro tai hip hop. Mutta kyllä niissäkin on käsitteen tasolla erotettavissa toisistaan itse teos abstraktiona ja äänitallenne sen konkreettisena representaationa (vau!). Minäkin olen sitä mieltä, että YMN ei ainakaan nykymuodossaan ole riittävä väline standardoimaan juuri muuta kuin perinteisellä tavalla sävellyslähtöistä musiikkia – lajista riippumatta. Ehkä olisikin haettava ihan muita reittejä dokumentoida niitä musiikkeja, jotka kaihtavat YMN-lähtöistä ajattelua. Koko ajan kun tuntuu tulevan yhä enemmän vastaan musiikkia, jonka täsmällisessä dokumentoinnissa YMN on teoriassakin aika aseeton. Näinhän on aina ollutkin, mutta jos yleisesti koetaan, että samanlaiseen täsmällisyyteen on muissakin genreissä tarkoituksenmukaista pyrkiä kuin mihin YMN:llä perustaidemusan dokumentoinnissa päästään, niin mikä avuksi.

Score: 0

Kommentoi vastausta

Ei muotoiluja

  • Sallitut HTML-tagit: <i> <b> <s>
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
  • Verkko- ja sähköpostiosoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.

Mikä on tuttu lemmikkieläin, joka syö hiiriä?