E-kirjojen kaukolainauksesta

Varastokirjan tuoreessa tiedotuslehdessä Eeva Savolainen ja Sirpa Janhonen kirjoittavat kokoelmatyöstä ja toteavat mm. näin:

"Sähköinen aineisto tuo myös haasteita esimerkiksi kaukolainaukselle - kukaan ei ole tainnut vielä pohtia e-kirjojen kaukolainauksen käytäntöjä."
Tähän voisi todeta, ettei kannata kauheasti ruveta tätä pohtimaankaan, sen verran selvä ja karu tilanne on.

"E-kirja" ei ole ylipäätään lainattavissa. Se ei ole tekijänoikeuslain 19§:n tarkoittama teoskappale, jota saisi vapaasti levittää edelleen. Vaikka e-kirja saattaa kirjaston tai käyttäjän näkökulmasta olla edelleen "kirja", lain näkökulmasta kyseessä on yleisölle välitettävä suojattu teos. Lain mukaan kaikki levitysoikeudet ovat ilman poikkeuksia oikeudenhaltijalla.

Omalta tiskiltä lainaaminen ja kaukolainaus perustuvat molemmat samaan lainsäädäntöön. Vastaavasti kaikkien e-sisältöjen levittäminen perustuu yhteiseen lainsäädäntöön sisällön lajista riippumatta. Siksi minkään e-sisällön levittämiseen "lainaamalla yleisölle" ei ole lain takaamaan oikeutta. (Jo vuosia pyörinyt e-kirjojen "lainaaminen" on vain taiten rakennettu simulaatio, joka saa verkkopalvelun näyttämään perinteiseltä lainaamiselta.)

Kirjastoalalla on viisainta hyväksyä vääjäämättömänä tosiasiana, että suojattuja e-sisältöjä ei voida sen paremmin lainata kuin kaukolainatakaan. Toisaalta ajatus verkkoaineiston "kaukolainaamisesta" on jo sinänsä epämielekäs, koska verkossa oleva on valmiiksi kaikkien ulottuvilla, siihen ei tarvita mitään erillistä "kauko"palvelua.

Se, mihin kirjastoväenkin on syytä kiinnittää huomiota, on tekijänoikeudellisesti vapaiden sisältöjen tehokas saattaminen yleisön saataville. Siinä sitä riittää haastetta ja tekemistä pitkäksi ajaksi, kun sisältöjä digitoidaan ja laitetaan verkkojakeluun.

Heikki Poroila

Score: 0
Pysyvä linkki

Jos jokin kirjasto haluaa kaukolainata kirjan, johon vaikkapa jokin HelMet kirjasto on ostanut oikeuden Ellibsiltä olisiko se kiellettyä. Kaukolainausta varten kirjastoilla on HelMet-kirjastokortti. Eikö kirjasto voisi ladata sen omilla HelMet-tunnuksillaan vaikkapa lukulaitteeseen ja lainata kyseisen laitteen omalle asiakkaalleen?

Score: 0
Pysyvä linkki

Anonymous, 5. joulukuuta 2010 2:47

Jos jokin kirjasto haluaa kaukolainata kirjan, johon vaikkapa jokin HelMet kirjasto on ostanut oikeuden Ellibsiltä olisiko se kiellettyä. Kaukolainausta varten kirjastoilla on HelMet-kirjastokortti. Eikö kirjasto voisi ladata sen omilla HelMet-tunnuksillaan vaikkapa lukulaitteeseen ja lainata kyseisen laitteen omalle asiakkaalleen?
Ellibs ei välitä tekijänoikeuslain 19§:ään perustuvia lainausoikeuksia vaan sisällöntuottajalta sopimuksenvaraisesti hankittuja käyttöoikeuksia. Niissä voisi tietysti olla kohta, jolla sallitaan e-sisältöjen lataaminen johonkin muistilaitteeseen ja sitten tämän muistilaitteen lainaaminen tavarana. Mutta enpä oikein usko, että tällaista sopimuskohtaa löytyy.

Syykin on ilmeinen. Kun kustantaja antaa kirjastolle e-sisältöjen käyttöoikeuksia, sitä kiinnostaa rahan lisäksi varmuus siitä, ettei kukaan pääse käyttämään sisältöä ilman korvausta. Jos sopimus on hinnoiteltu kirjaston A potentiaalisen käyttäjäjoukon mukaan, siihen ei haluta jakajiksi enää kirjaston B käyttäjäjoukkoa. Sen sijaan kustantaja tekee kirjaston B kanssa samantyyppisen sopimuksen ja rahastaa tämän käytön erikseen. Näin toimii verkkojakelun perustalous yksinkertaisimmillaan.

Koska lähi- ja kaukolainaus perustuvat täsmälleen samaan lainsäädäntöön, myös niiden rajoitukset ovat täsmälleen samat. Nyt ilmeisesti vaan maksetaan väärien ja ylitoiveikkaiden luulojen muodossa siitä virheestä, että e-kirjojen käyttämisten yhteydessä käytettiin "lainaamisen" käsitettä, mitä olen itse koko ajan kritisoinut.

Kirjastoilla ei ole e-sisältöihin mitään muita oikeuksia kuin mistä käyttöoikeuksien oston yhteydessä on sovittu. Sinänsä sopimukset voivat olla millaisia hyvänsä, mutta itse en pidä todennäköisenä, että yksikään kaupallinen kustantaja sallii kirjaston simuloida kaukolainauksen kaltaista kierrätystilannetta sisällöillä, jotka voidaan myydä jokaiselle käyttäjälle erikseen.

On pakko muistuttaa siitä, että kustantajilla ei ole sama tavoite kuin kirjastoilla. He eivät tavoittele maksimaalista käyttäjäjoukkoa vaan maksimaalista taloudellista tuottoa. Sitä ei saavuteta kirjastotyyppisellä kierrätyksellä vaan pakottamalla käyttäjät maksamaan kaikesta mahdollisesta käytöstä. Perinteinen lainaustoiminta ei ole mahdollista kustantajien hyväntahtoisuuden takia vaan koska lain §19 sallii sen eikä kustantajilla ole mahdollisuutta estää lainaustoimintaa.

Kirjastopalvelut eivät ole koskaan perustuneet kustantajien tai teollisuuden hyväntahtoisuuteen. Kun näillä nyt verkkojakelun osalta on monopolipäättäjän asema, odotettavissa on vain omistajien taloudellista etua hyödyttäviä ratkaisuja. Kirjaston toimintamallit eivät sitä yleensä edusta.

Heikki Poroila

Score: 0
Pysyvä linkki

Kirjastokorttiahan ei ole sidottu asuinpaikkaan. Ulkopaikkakuntalainenkin voi saada Helmet-kortin ja "kaukolainata" Ellibsin kirjoja täysin vapaasti. Kysymys kuuluikin voivatko kirjastot tehdä saman. Myös kirjastoilla on "kortit" joilla kaukolainaus hoidetaan. Voiko niihin saada myös tunnusluvun joilla pääsee kirjautumaan Ellibsiin. Kirjojen lataamista lukulaitteisiin ei ole estetty kunhan laite vain tukee Ellibsin käyttämää suojattua formaattia.

Score: 0
Pysyvä linkki

Anonymous, 5. joulukuuta 2010 21:19

Kirjastokorttiahan ei ole sidottu asuinpaikkaan. Ulkopaikkakuntalainenkin voi saada Helmet-kortin ja "kaukolainata" Ellibsin kirjoja täysin vapaasti. Kysymys kuuluikin voivatko kirjastot tehdä saman. Myös kirjastoilla on "kortit" joilla kaukolainaus hoidetaan. Voiko niihin saada myös tunnusluvun joilla pääsee kirjautumaan Ellibsiin. Kirjojen lataamista lukulaitteisiin ei ole estetty kunhan laite vain tukee Ellibsin käyttämää suojattua formaattia.
Se on selvää, että sellaiset kirjaston tarjoamat palvelut, joita voidaan käyttää kotoa käsin kirjastokortin numerolla (mm. Naxos Music Library ja ilmeisesti myös jotkut Ellibsin palvelut), voivat olla kenen hyvänsä ulottuvilla. Kyse ei tällöin ole kaukolainauksesta vaan korkeintaan "kaukopalvelusta", mitä kaikki verkkopalvelu tietenkin asiallisesti ottaen on.

Kokonaan toinen asia on, mitä sopimuksissa lukee. Nämä "vanhat e-kirjat", joita on pyöritetty kirjastoissa jo vuosia Ellibsin kautta, ovat kuitenkin eräänlainen varhainen kokeilu, joiden sopimuksissa ei ehkä ole haluttu olla liian tiukkoja, kun palvelua kuitenkin on keinotekoisesti hankaloitettu muistuttamaan fyysisten teoskappaleiden lainaamista. Sellainen kaukopalvelu, joka käyttää kirjaston hankkimaa lisenssimäärää sitä ylittämättä, ei ole nyt eikä tulevaisuudessakaan ongelma. Ongelman muodostavat ne palvelut, jotka pitäisi myös kirjastossa yksilöllisesti ostaa.

Kannattaa myös muistaa se, että vaikka Ellibsin yleisille kirjastoille tarjoama valikoima näyttää äkkiseltään ihan mukavalta, on se kuitenkin määrällisesti ja laadullisesti erittäin rajoittunut. On lähinnä hyvää onnea, jos sieltä löytää juuri tarvitsemansa nimekkeen. Kaunokirjallisuuttahan siellä ei taida olla ollenkaan.

Oma käsitykseni on, ettei e-sisältöjen uusimman aallon kuvioissa ole enää tilaa Ellibsin kaltaisille malleille, kun puhutaan suosituista kirjallisuuden lajeista ja nimekkeistä. Tässä mielessä näistä kirjastokortilla kotoa käytettävät palvelut eivät edusta tulevaisuutta vaan enemmänkin menneitä erikoistapauksia, niin kivoja kuin ne sinänsä ovatkin.

Heikki Poroila

Score: 0

Kommentoi vastausta

Ei muotoiluja

  • Sallitut HTML-tagit: <i> <b> <s>
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
  • Verkko- ja sähköpostiosoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.

Mikä on tuttu lemmikkieläin, joka syö hiiriä?