Internet on maailmanlaajuinen, toisiinsa yhteydessä olevien tietokoneiden avoin verkko. Internetistä on tullut 1990-luvun puolivälistä lähtien yhä tärkeämpi tiedon ja palveluiden jakelukanava, tiedonhaun väline sekä osallistumisen foorumi.
Internetissä voidaan siirtää kaikkea digitoitua informaatiota: tekstiä, kuvia, ääntä, liikkuvaa kuvaa, puhelinliikennettä, keskusteluita, sähköpostia, tiedostoja, tietokoneohjelmia. Merkittävä osa Internetin tietoliikenteestä on sähköpostiviestejä. Erilaiset keskustelufoorumit (kuten postitus- ja keskustelulistat, chat-kanavat, www-foorumit ja uutisryhmät) sekä tiedostojensiirto ("imurointi", ftp-siirto, tiedostojen vaihto) ovat olennainen osa Internet-verkon käyttöä.
Internet on erittäin laaja informaation julkaisukanava. Informaatio julkaistaan pääasiassa www-hypertekstijärjestelmällä, jossa julkaisut (www-sivut) on yhdistetty toisiinsa linkein. Linkkejä seuraamalla päästään helposti julkaisusta toiseen. WWW-sivujen selaamiseen ja etsimiseen käytetään selainohjelmaa (kuten Mozilla Firefoxia, Microsoft Internet Exploreria tai Operaa).
Internet-verkossa on tuhansia miljoonia www-sivuja (=julkaisuja tai niiden osia, www-sivu ei ole sama asia kuin painetun julkaisun sivu. Jokaisella www-sivulla on oma osoitteensa).
Internet on täysin vapaa julkaisukanava, jossa on edullista ja helppo julkaista ilman perinteisiä julkaisukanavia ja jossa jakelukustannukset ovat tiettyyn rajaan asti suhteellisen vähäiset. Internet mahdollistaa globaaliin, tehokkaan, vapaan ja periaatteessa tasa-arvoisen yksityishenkilöiden ja yhteisöjen tiedonvälityksen, mielipiteidenvaihdon ja osallistumisen.
Julkaisemista, julkaisujen kuvailua tai niiden sisältöä ei valvota yleisesti tai keskitetysti. Siksi julkaisujen laatu ja muoto vaihtelevat suuresti ja tiedonhaussa epärelevantin tiedon määrä on yleensä suuri. Internetistä löytyy paljon keskeneräisiä ja vanhentuneita sivuja, hyvän julkaisemistavan vastaista, harhauttavaa informaatiota sisältävää sekä lapsille ja nuorille sopimatonta aineistoa.
Suurin osa Internetin sisällöstä on ilmaista tai mainosrahoitteista. Internet-verkon kautta pääsee erillisiin tietokantoihin, kuten kirjastojen kokoelmatietokantoihin, kokotekstiartikkelitietokantoihin sekä mm. erilaisiin tiedon seurantapalveluihin. Osaan tietokannoista on rajattu käyttöoikeus; ne ovat usein käytettävissä kirjastojen asiakastyösemilta.
Internet-verkossa pätevät kaikki samat julkaisemiseen, julkaisijan vastuuseen ja tekijänoikeuksiin liittyvät säädökset kuin muussakin julkaisutoiminnassa.
Tietoa voidaan etsiä www-sivuilta, keskusteluiden sisällöstä, tiedostoista ja joissakin tapauksissa myös käyttäjien työasemilta.
Internetissä olevat julkaisut eli verkkoaineistopoikkeaa monin tavoin painetusta aineistosta. Perinteisesti ajatellen Internetissä on myös kirjoja, lehtiä, hakuteoksia. Aineisto on pääosin muodoltaan kotisivuja, hakemistoja, linkkilistoja sekä erilaisia palveluita monipuolisine käyttö- ja osallistumismahdollisuuksineen. Verkkoaineisto on heti saatavilla kokotekstimuodossa kuvineen ja muine lisineen.
Verkkoaineiston käyttöliittymä on erilainen kuin painetuissa julkaisuissa: aineistosta voidaan etsiä haulla tai selata sitä eri tavoin tai linkkejä seuraamalla siirtyä toiseen julkaisuun tai palveluun. Verkkoaineistossa on usein vuorovaikutteisia ja personoitavia ominaisuuksia.
Useamman sivun ja palvelun kokonaisuudesta käytetään nimeä sivusto(engl. site). Sivustot ovat usein laajoja ja monipuolisia kokonaisuuksia ja pääsääntöisesti tietokantapohjaisia.
Verkkoaineisto on sisällöltään, muodoltaan ja usein sijainniltaankin muuttuvaa. Internet on paras kanava ajantasaisen tiedon julkaisemiselle, joskin sivujen ja tietojen päivittämisessä on varsin usein puutteita. Sivuja kannattaa seurata aktiivisesti ja ehkä välttää niiden tulostamista paperille.
Tänä päivänä Internet sisältää informaatiota kaikilta aloilta ja kaikista aiheista. Suurin osa www-sivuista on arvioitu olevan kaupallista informaatiota. Muu sisältö on mm. tieteellisistä tietoa, julkisen hallinnon tuottamaa tietoa ja yksityishenkilöiden sivuja. Esimerkiksi Suomessa julkinen hallinto on merkittävä verkkoaineiston tuottaja. Kaupallisista sivuista suurin osa on yhteystietoja, osto- ja muita palveluita, viihdettä sekä ajankohtaistietoa. Arviolta puolet julkisista sivustoista on julkaistu Yhdysvalloissa ja yli 70 prosenttia sivustoista on englanninkielisiä. Aiheesta tarkemmin, ks. Internet tiedonlähteenä.
Internet-tiedonhaku eli verkkotiedonhaku on yksinkertaista: hakupalvelut ovat helppokäyttöisiä, ne hakevat erittäin laajasta aineistosta ja tulokset saadaan nopeasti. Nykyisin tyydyttävään tulokseen päästään usein hakemalla yhdellä tai muutamalla suosituimmalla hakupalvelulla. On kuitenkin muistettava, ettei Internetissä ei ole sellaista hakupalvelua, joka etsisi kaikkea siellä olevaa informaatiota. Monimutkaisimmissa tiedontarpeissa kannattaa käyttää useita hakupalveluita ja hakutapoja. Verkkotiedonhaun keskeinen ongelma on ollut se, että epärelevanttia, turhaa, huonolaatuista ja suodattamatonta informaatiota saadaan haussa useimmiten liikaa.
Internet mahdollistaa tiedon etsimisen useasta erilaisesta tiedonlähteestä samanaikaisesti (esim. kirjojen viitetietoja ja verkkoaineistoa). Tärkeimmissä hakupalveluissa voidaan hakea useilla tavoin ja useasta eri tiedonlähteestä.
Hakutapoja on useita: - haku automaattisesti indeksoiduista www-sivuista (esim. Google ), - hakemistoihin valittujen sivujen aiheenmukainen selaus ja haku (esim. Yahoo ), - keskustelufoorumien hyödyntäminen, ajankohtaispalvelut, - erityistietokannat (kuten Ebsco,HelMet ), verkkotietopalvelu, - "surfailu".
Ohessa tiivistelmä internet-tiedonhaun hakutavoista tiedontarpeen mukaan. Aiheesta tarkemmin, ks. Hakutavat.
Täsmällinen, helposti rajattavissa oleva tiedontarve: - Haku hakuohjelmilla. Haku perustuu verkon sisällön automaattiseen indeksointiin. Haku kohdistuu tietokantaan, johon on indeksoitu (kopioitu ja analysoitu) palvelimilla olevia www-sivuja. Kaikkia www-sivuja (mm. erityistietokantojen sisältö) ei ole indeksoitu tällä tavoin. Kannattaa hakea usealla yleisellä hakuohjelmalla sekä tarvittaessa erityisalojen hakuohjelmilla. Erikseen voidaan etsiä myös esim. sähköpostiosoitteita, keskusteluita, tiedostoja ja audiovisuaalista aineistoa. Suomalaisia ja pohjoismaisia sivuja kannattaa etsiä myös suomalaisilla hakupalveluilla. tai pohjoismaisilla hakupalveluilla. Monihaulla (esim. Vivisimo, tai kirjastojen kokoelmien monihaut ) voidaan etsiä samanaikaisesti useasta eri hakuohjelmasta.
Laaja tiedontarve, tarvitaan syvällisempää tietoa tietystä aiheesta: - Aihehakemistojen selaus ja haku. Aihehakemistot ovat yleensä toimitettuja hakemistoja, joissa verkkoaineisto on järjestetty aiheenmukaisiin ryhmiin. Hakemistoja voidaan selata aiheenmukaisesti tai tehdä hakuja aiheryhmiin. Aihehakemistot ovat suositeltavia tiedonhaun aloituspaikkoja ja niiden avulla esim. maantieteellinen tiedonhaku on helppoa. Laajimmissa aihehakemistoissa on miljoonia linkkejä. - Virtuaalikirjastot, kuten Linkkikirjasto ja Tieteen linkkitalo, ovat kirjastojen tuottamia hakemistoja. Niiden aineisto on tarkimmin valittu ja systemaattisimmin järjestetty. Aineisto on yleensä myös kuvailtu, mikä lisää huomattavasti tiedonhaun tuloksellisuutta. Virtuaalikirjastoja on useita, joskin niissä on paljon vähemmän aineistoa kuin muissa aihehakemistoissa. - Tietokannat. Internetissä on www-liittymiä tuhansiin erillisiin tietokantoihin. Niiden sisältöä ei yleensä voida löytää yleisillä hakuohjelmilla. Tiedonhaun etusivulle on linkitetty keskeisiä tietokantojen hakemistoja, kuten CompletePlanet. Kirjastojen ja kirjastojen työasemilta käytettävissä olevat tietokannat: ks. Kirjastot-kanava. sekä esim. Helsingin kaupunginkirjaston Digitaalinen aineisto ja tietokannat.
Uusi tieto: - Keskusteluiden seuraaminen, verkkouutispalvelut, verkkolehdet, seurantapalvelut.
Vaikea aihe, ei tarkempaa käsitystä: - Kysy kirjastonhoitajalta -verkkotietopalvelu, kirjastojen tietopalvelut.
Lapsille: - Aihehakemistot ovat sopivia hakupalveluita lapsille, lisäksi heille on myös omia hakupalveluita, ks. Lapsille-kanava. Lisäksi lähes kaikissa tärkeimmissä hakuohjelmissa on toiminto, jonka avulla voidaan etukäteen suodattaa haun tuloksia. Ongelmana on lapsille epäsopiva aiheisto ja suomenkielisen lasten verkkoaineiston vähäinen määrä.
Lähteet