Jyväskyläläinen kitaristi Markus Elgland on musiikin monitoimimies, joka tunnetaan etenkin kotikaupunkinsa erittäin aktiivisen jazzelämän keskeisenä vaikuttajana. Mainetta tuo myös suomalaisten tango nuevo -yhtyeiden kärkeen kuuluva kvintetti ¡Otra Vez!, joka julkaisi ensimmäisen levynsä "Nuevo tango" alkuvuodesta 2002. Vakiokvintettiin kuuluvat seuraavat muusikot: Matti Ekman (bandoneon), Matti Laukkanen (piano), Antti Heermann (viulu), Tony Elgland (kontrabasso) ja Markus Elgland (kitara). Lisäksi levyllä ja myös monilla keikoilla on mukana vibrafonisti Severi Pyysalo.
Markus Elgland suosittelee:
Oivalsin jälleen kerran kuinka paljon hyvää musiikkia maailmassa onkaan, eikä sitä haluaisi rankata mitenkään. Huomasinkin tehtävän mahdottomaksi. Lopulta löysin tyydyttävän tavan hoitaa homman - siis rajaten seuraavaan tapaan. Ensinnäkin makuni vaihtelee iän myötä. Toiseksi valinta ei kohdistu välttämättä parhaaseen levyyn vaan tyylilajiin. Kolmanneksi valittu artisti, säveltäjä tai levy on vaikuttanut minuun syvästi. Joka tapauksessa tällainen lista on aina epätäydellinen.
Siispä minun makuuni eri aikoina on kolahtanut, ilman sen suurempaa loogista järjestystä:
Deep Purple: Made in Japan (1972)
Aggressiivista mutta lyyristä brittirockia 70-luvun livehenkeen. Machoilu ja kitarasankarismi puri teinipoikaan.
Pat Metheny Group: Travels (1982)
Tyyliniekka ja kitaravirtuoosi on kulkenut jo nyt pitkän ja arvostetun jazzarin uran. Triojulkaisujen ohella tämä livelevy on säilyttänyt tuoreutensa ja on mielestäni Methenyn uran huippuja.
Igor Stravinsky: Le sacre du printemps (löydä mieleisesi esitys!)
Ensikosketus bitonaalisuuden fantastiseen värien, rytmien, melodioiden ja harmonian maailmaan; myös hieno "opas" 1900 -luvun musiikin tutkimiseen. Kuuluu yleissivistykseen.
Julian Bream: The Guitar in Spain
Tämä loistava levy toimii soundtrackina samannimiseen kuusiosaiseen, kitaran historiaa käsittelevään dokumenttiin. Siinä Bream opastaa kuulijansa ymmärtämään vihuela- ja kitaramusiikin pitkää kehityskaarta 1400 -luvun lopulta aina tähän päivään. Itseään kunnioittava kitaristi kuuntele tämän.
Miles Davis: Decoy
Jazzin jättiläinen ei esittelyjä kaipaa. Tämä levy opasti minut kuuntelemaan jazzin vanhoja sekä uusia mestareita; livekokemus ei unohdu koskaan.
Astor Piazzolla: La Camorra (1989)
Levy on Astorin myöhäistä tuotantoa, vaikkakin mukana on vanhoja biisejä. Mestarin luova tango nuevo -tyyli soi tällä levyllä puhtaimmillaan eikä jätä kylmäksi ketään.
Keith Jarret: Personal Mountains
Nyky"jazz"pianismin guru on kaapannut tälle liveäänitteelle (1979) pohjoismaisen kompin Jan Garbarekin johdolla - ja tulosta syntyy. Ilmavaa ja raikasta; tyylilajinsa ensimmäisiä ja siksi parhaita.
Terem Kvartet: 1000th Concert (Live)
Venäläinen traditiokvartetti (domra, altodomra, bassobalalaikka, bajan) soittaa mitä vain miten vain aikakaudesta tai tyylilajista riippumatta sellaisella taidolla ja intensiivisyydellä, jota et kuulematta usko. 10+ !
Glenn Gould: J.S.Bach: 24 preludia ja fuugaa
Pianisti, joka jakaa kaikki muusikot ja erityisesti pianistit kahteen leiriin. Siinä se taika. Niitä harvoja pianisteja jotka tunnistaa heti. Piti tai ei, Bach rules.
Franz Schubert: Jousikvartetto n:o 14 d-molli (Tyttö ja kuolema)
Jousikvartettimusiikin ystävien korville silkkaa hunajaa.
John Coltrane: Giant Steps
Levyn komppi ja Coltranen uusi soundi jäävät pysyvästi musiikin historiaan.
Jean Sibelius: Sinfonia n:o 4 a-molli (etsi mieleisesi tulkinta)
Jos Sibba olisi jatkanut tällä ekspressionismin tiellä, olisi hän huomattavasti tunnetumpi keski-Euroopan maissa.
David Oistrah: Jean Sibelius: Viulukonsertto d-molli
Tämän mestarin käsissä musiikki muuttuu ylivertaiseksi. Johtuneeko kapellimestarikokeiluistaan, mutta Oistrahilla on erityisen läheinen suhde orkesteriin.
Dimitri Sostakovits: pianokonsertto ja jousikvartetto n:o 8 (jousiorkesterilaitoksena)
Levy on mielenkiintoinen myös siksi, että siinä Maxim Sostakovits johtaa ja Dimitri Junior esiintyy solistina. Kuka sanoikaan, että Sostan musiikki olisi aina raskasmielistä?
John Williams: Star Wars Episode I (Soundtrack)
Hyvinkin viihteellinen orkesterisäveltäjä ansaitsee paikkansa hienojen melodioiden sekä virtuoosimaisen orkesterinkäytön johdosta. Odotan mielenkiinnolla saagan sinfonisen runoelman täydentymistä.
John Scofield: Rough House
Täysin oman tyylinsä ja soundinsa luonut jazz-groove -kitaristi on harvoja jonka tunnistaa tuhansien "kitaristien" joukosta. Henkilökohtainen mieltymykseni taipuu hänen varhaistuotantonsa suuntaan.
Leonard Bernstein: West Side Story
Mielestäni 1900- luvun paras musikaali. Erityisen antoisaa on tutustua westiksen lukuisiin ja monimuotoisiin sovituksiin, joista päällimmäisenä mainitsen Joshua Bellin tulkitsemat variaatiot.
Robert Schumann: pianokvartetto Es-duuri (Julliard Quartet ja Glenn Gould)
Kamarimusiikin iloittelua löytyy levyltä jossa esitetään kaikki Schumannin pianokvintetot ja -kvartetot. Toisena pianistina toimii - Leonard Bernstein.
George Bizet: Carmen
"Ainutta oopperamusiikkia, jota järkevä ihminen voi kuunnella" (Nietzsche). Oopperan melodiset teemat ovat toinen toisensa jälkeen huikeita.
Gil Evans (arr. and cond.) and Miles Davis: Sketches of Spain
Hienompia ja sofistikoituneempia big band -soundeja saa hakea. Ehdoton suosikki.