logo

Tarkennettu haku
Kaikki kirjastot
Tulosta sivu »
Etusivu  >  KirjastoPro  >  Kirjastoautot  >  Evanin blogi

Evanin blogi

Evan SeppäKirjastopäällikkö Evan Seppä - sydämessään aina kirjastoautonkuljettaja - tarkastelee kirjastoautotoimintaan liittyviä asioita ja ilmiöitä.

Evanin blogi

Jäähyväiset kuljettajille?

Ystävämme EU ottaa liikenneturvallisuuden vakavasti. Niinpä kaikki työkseen raskaampaa kalustoa kuljettavat henkilöt joutuvat pitämään ammattitaitoaan yllä säännöllisin jatkokoulutuksin. Ajatus on kaunis ja kannatettava. Liikenneturvallisuus on syytäkin ottaa vakavasti, ja kukaan ei ole niin täydellinen, ettei lisäoppi olisi paikallaan. Nyt kaunis ajatus on kuitenkin toteutettu niin, että kirjastoautoille ei enää tulevaisuudessa ole kuljettajia.

Vanha kuorma-auton kuljettamiseen oikeuttava C-kortti sellaisenaan ei ole enää kelvollinen vuoden 2014 jälkeen, jos ajo on sellaista, että siitä maksetaan palkkaa. Ajolupa on pidettävä voimassa osallistumalla säännöllisesti jatkokoulutukseen. Käytännössä ajolupansa saavat pysymään voimassa ne, jotka jo ajavat ammatikseen ja joiden työnantaja kustantaa koulutuksen. Tuskin juuri kukaan aikoo kustantaa itse useiden satojen eurojen arvoisen jatkokoulutuksen ihan vain siltä varalta, että jonain päivänä ajolupaa saattaisi tarvita. Ja tuskinpa kirjastotkaan kustantavat jatkokoulutusta muille kuin vakituisille kirjastoautonkuljettajilleen. Se osa henkilökunnasta, jolta kuorma-autokortti löytyy mutta jonka työtehtäviin kirjastoauton kuljettaminen ei kuulu, jäänee koulutuksen ulkopuolelle.

Mitä tapahtuu, kun kirjastoautonkuljettaja jää eläkkeelle tai muuten irtisanoutuu tehtävästään? Lain edessä kelvollisia, kirjastoautotyöstä kiinnostuneita kuljettajia ei juuri enää ole.

Vuoden 2014 jälkeen kuljettajaksi voidaan palkata vain henkilöitä, joilla direktiivinmukainen jatkokoulutus on suoritettu tai joiden kortti on alle viisi vuotta vanha, jolloin kortin hankkimisen yhteydessä saatu oppi on yhä voimassa.

Löytyykö innokkaita tuoreen kortin omistajia? Uusien vaatimusten myötä C-kortin hinta moninkertaistui. Tuskin kovin moni enää ajaa sitä henkilöautokortin kylkiäisenä, ikään kuin kaiken varalta, kuten ennen usein tapahtui - etenkään jos suuntautuminen kuljetusalalle ei ole kortin hankintavaiheessa selvää. Jos taas on suorittanut kortin kuljetusalan ammattikoulutuksen yhteydessä, ei kirjastoauto varmaankaan ole se työpaikka, johon koulutuksella on tähdätty.

Entä sitten vanhan kortin omistavat jatkokoulutetut? Jostain saattaa löytyä kirjastoautonkuljettaja, joka haluaa vaihtaa autosta toiseen. (Mutta siinä tapauksessa kuskinpuute siirtyy vain toiseen autoon.) Ehkä joku linja-autonkuljettaja haluaa saada helpommat työajat ja hyväksyy palkanalennuksen. Yksityisellä kuljetuspuolella palkat ovat ymmärtääkseni sen verran yleisten kirjastojen palkkoja parempia, että kiinnostusta siirtyä kuntatyönantajan palvelukseen ei juuri ole.

Miten siis turvata kirjastoautonkuljettajien saatavuus myös tulevaisuudessa?

Laki kuorma- ja linja-autonkuljettajien ammattipätevyydestä 16.3.2007/273:
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070273

Asetus kuorma- ja linja-autonkuljettajien ammattipätevyydestä 640/2007:
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2007/20070640

7.5.2010 20:21  |  Evan Seppä   |  Viestejä: 5   |  Kommentoi

Kirjastoauto kunniaan

Uusimman Kirjastolehden (2/2010) pääkirjoituksessa Ritva Hokka-Ahti kirjoittaa kirjastoverkosta, haja-asutusalueiden kirjastopalveluista ja kirjastopalveluiden logistiikasta. Kirjastoverkkoa, myös kirjastoautojen määrää, karsitaan. (Pääkirjoitus on saanut jo kritiikkiä Kirjastot.fi:n Kirjastokaapeli-keskustelufoorumilla, mutta lienee joka tapauksessa fakta, että kirjastopisteiden määrä on ennemmin laskussa kuin nousussa.)

Olen usein miettinyt lähikirjastojen ja kirjastoautojen asemaa kirjastoverkossa, niiden vahvuuksia ja heikkouksia, sitä, onko toinen parempi tai tärkeämpi kuin toinen.

Tiedän olevani pahasti puolueellinen, mutta jos puhutaan yksinomaan kirjaston peruspalveluiden tarjoamisesta kuntalaisille, ajaa kirjastoauto - niin kuvaannollisesti kuin konkreettisesti - lähikirjaston ohi.

Miksi kirjastoauto sitten on mielestäni niin verraton väline?

Kirjastoauto tavoittaa asiakkaita huomattavasti suuremmalta alueelta kuin passiivisena kivijalassaan nököttävä lähikirjasto. Auto tulee ihmisten luo, vaikka kotipihaan saakka. Jos ihmiset muuttavat, auto voi seurata perässä. Lähikirjaston on huomattavasti vaikeampi vaihtaa paikkaa.

Kirjastoautoon mahtuu noin 4000-5000 yksikköä aineistoa. Se on vain pieni osa kivijalkakirjaston aineistomäärästä, mutta se riittää mainiosti. Auto ei tarvitse omaa kymmenien tuhansien niteiden kokoelmaa. Emokirjaston kokoelmaa voi myös hyödyntää.

Itse lasken kirjaston - siis KIRJAston - peruspalveluiksi lainaus- ja tietopalvelun sekä pääsyn tietoverkkoon. Kaikki tämä onnistuu kirjastoautossa. Olohuone- ja muut hengailuhöpinät voidaan unohtaa. Suurimmalla osalla meistä on olohuone ihan omasta takaa. Mikä siinä on vikana?

Taloudelliselta kannalta vertailu onkin sitten hankalampaa, ainakin minun kohdallani, koska tunnustan tietämättömyyteni erilaisten kirjastoyksiköiden käyttökuluissa. Tiedän kuinka paljon uusi kirjastoauto suunnilleen maksaa ja tiedän myös kuinka kauan auton vähintään odotetaan olevan liikenteessä. Näin hankintahinnan voi jakaa auton odotetulla käyttöiällä ja saada jonkinlaisen vuosikustannuksen. Esimerkiksi 250 000 euroa jaettuna 15 vuodella on hieman ylöspäin pyöristettynä 17 000 euroa. Voisiko tätä verrata lähikirjaston tilavuokraan? Tosin on huomioitava auton hankintakustannusten valtionosuus, joka pudottaa kunnan maksettavaksi jäävää osuutta jonkin verran. Toisaalta taas polttoaine maksaa, samoin auton huolto (etenkin jos tehtaan tuotantolinjalta on rullannut markkinoille ns. maanantaikappale).

Kirjastoauto voisi potentiaalisesti korvata useita pieniä lähikirjastoja. (Ja se tekisi sen yhdellä aineistokokoelmalla!) Auton voi myös hankkia yhdessä naapurikunnan kanssa, jolloin kuntakohtaiset kustannukset ovat pienemmät. Joensuun seudun lastenkirjastoauto kulkee kolmen kunnan alueella. Valkeakosken ja Lempäälän yhteinen auto on reitillä seitsemänä päivänä viikossa. Pohjoisessa parin auton omistus on jaettu jopa eri maiden kesken. Kyllä osataan ja voidaan, jos vain halutaan.

Minä muuten työskentelen tällä hetkellä lähikirjaston esimiehenä. En halua, että lähikirjastoja lakkautetaan. En haluaisi, että yhtään kirjastopistettä lakkautettaisiin. Joskus on vain pakko miettiä, millainen toiminta on järkevää. Kun pohditte mitä tehdä lähikirjastolle, jonka lainausluvut ovat vain muutamia kymmeniä päivässä, muistakaa kirjastoauto!

8.4.2010 19:49  |  Evan Seppä   |  Viestejä: 12   |  Kommentoi

Palvelu pelaa

Päälliköimäni lähikirjasto oli suljettuna remontin vuoksi marraskuusta 2009 helmikuun loppuun 2010. Remontin ajaksi kirjastoauton aikatauluun lisättiin kaksi pysäkkiä: auto kävi tiistaisin aamureittinsä päätteeksi remontissa olevan kirjaston läheisyydessä sijaitsevalla alakoululla ja lauantaisin se seisoi neljä tuntia kirjaston vieressä sijaitsevan kaupan paikoitusalueella.

Kirjaston remonttisulku tuli syksyllä ns. puskista, ja työsuojeluviranomaiset kehottivat sulkemaan kirjaston jo reilusti ennen remontin varsinaista aloitusta. Aikaa tiedottaa asiakkaille kirjaston sulkemisesta jäi vain muutama päivä. Korvaava lauantaipysäkki oli lähes ehdoton vaatimukseni. Sen toteuttaminen oli mahdollista, koska minä pystyin hoitamaan sen. Auto kulkee normaalisti arkisin kahdessa vuorossa kahden kuljettajan voimin, eivätkä he olisi pystyneet ottamaan hoidettavakseen vielä lauantaitakin.

Auto oli kirjaston luona lauantaisin neljä tuntia, kello kymmenestä neljääntoista. Tämä on sama aika, kun remontoitava kirjastokin on normaalisti lauantaisin auki.

Tiedän, että monet kirjaston asiakkaista siirtyivät remontin ajaksi käyttämään kymmenen kilometrin päässä sijaitsevan pääkirjaston palveluita. Tiedän kuitenkin myös, että on paljon asiakkaita, joille asiointi pääkirjastossa olisi ollut mahdotonta, tai se olisi vähintään tuottanut kohtuutonta vaivaa ja rahanmenoa. Heille kirjasto oli nyt auki edes lauantaisin.

Vaikka itselleni onkin vaikeaa suhtautua kirjastoautoon objektiivisesti, ymmärrän auton saaman kritiikin kun sitä verrattiin kivijalkakirjastoon. Se ei ollut ”auki”, paikalla, joka päivä. Siellä ei ollut sanomalehtiä eikä lehdenlukumahdollisuutta. Kokoelma oli pieni.

Sain kuitenkin myös valtavasti kehuja. Asiakkaat ymmärsivät, että jos on remontoitava, on remontoitava, ja että oli hienoa, että he saivat kirjastopalveluja edes lauantaisin (ja tiistaisin, jos uskaltautuivat lapsilauman sekaan koulupysäkille). Lauantaipysäkin pituutta kiiteltiin: neljä tuntia antaa liikkumavaraa. Kritiikin vastapainoksi kokoelmaa myös kehuttiin. Kaikki olennainen oli mukana, ja lähes aiheesta kuin aiheesta löytyi jotain, oli kyseessä sitten veden äärellä elävät hyönteiset tai venyttelyohjeet. Moni totesi että pienestä kokoelmasta on helppo valita. Tarjolla oli paljon uutuuksia, sillä osa remontissa olleen lähikirjaston uutuuksista oli lainattavissa autossa. Eräs asiakas pohti pitäisikö hänen oikein soittaa kulttuurijohtajalle ja kiittää erinomaisista kirjasto(auto)palveluista, mutta totesi sitten puolitosissaan, että jos hän äityy kehumaa autoa liikaa, käy vielä niin että lähikirjasto ei enää aukea lainkaan.

Mitä minä sitten sain lähes neljä kuukautta kestäneestä lauantaiautoilusta, paitsi että lauantaisauna siirtyi usein sunnuntaille ja maanantaivapaat sekoittivat viikkorytmin?

Sain sen vapauden tunteen, joka - ainakin minulla - aina liittyy autoiluun. Tiedetään, tiedetään, kirjastoauton rattia käännetään aina ennalta määrätyllä reitillä ennalta määrätyssä aikataulussa, samalla tavoin viikosta toiseen. Mutta niin se vain on, niin kuin Ritchie Blackmore on joskus muotoillut: ”as long as I ride the open road I’ll always have a home”.

Tunnen nyt osan asiakkaistani paljon paremmin kuin ennen, paremmin kuin ehkä koskaan olisin voinut heihin kivijalkakirjastossa tutustua. Tiedän nyt millaisia asiakkaita he ovat ja mistä he pitävät, ja tiedän ehkä myös vähän heidän perheestään, lemmikeistään ja harrastuksistaan. Olen itse tullut tutummaksi näille asiakkaille ja he uskaltavat nyt paremmin tulla kysymään jos he eivät tiedä mistä etsiä tai löydä etsimäänsä.

Kirjastoauto pakottaa asiakkaan ja henkilökunnan lähemmäs toisiaan. Niin kattava kuin auton kokoelma olisikin, on aina tilanteita, jossa laatu ei pysty korvaamaan määrää. Asiakkaat joutuvat autossa kysymään useammin löytyykö sitä tai tätä, ja he joutuvat myös useammin pyytämään aineistoa toisesta toimipisteestä. Auto ympäristönä tuntuu madaltavan kynnystä asiakkaan ja henkilökunnan väliseen vuorovaikutukseen. Kun asiakkaat ovat nyt ottaneet palvelun omakseen, uskon että heidän aktiivisuutensa tulee näkymään myös kivijalkakirjastossa.

Remontoitu kirjasto avataan asiakkaille huomenna. Odotan innolla autossa koko talven asioineiden asiakkaiden tapaamista. Vaikka monen kuukauden remonttisulku onkin kaiken kaikkiaan ollut ikävä ja palvelullisesti huono asia, rohkenisin kuitenkin väittää, että asiakkaiden ”pakottamisessa” kirjastoautoon on ollut myös hyvät puolensa. Uskon itse pystyväni nyt paremmin palvelemaan kirjastoni asiakkaita - siis ainakin niitä, jotka kirjastoautossa talven aikana säännöllisesti asioivat. Uskon myös, että nämä asiakkaat ovat nyt ”parempia” asiakkaita, pystyvät tarkastelemaan kirjastopalveluja laajemmin ja vaatimaan sitä palvelua, joka heille kuuluu.

Harmi vain, että kivijalkakirjastoon ei kukaan varmaan tuo minulle enää ruokaa.

28.2.2010 15:12  |  Evan Seppä   |  Viestejä: 1   |  Kommentoi

Kuopassa

Keskustelufoorumilla on kirjastoautonkuljettajien pätevyysvaatimusten yhteydessä nostettu jälleen esille alan surkea palkkaus. Jälleen, koska siitä on keskusteltu aiemminkin. Jälleen, koska siitä on keskusteltava edelleen. Olen itse sivunnut aihetta kirjoittaessani kirjastoautotyön kiinnostavuudesta - tai sen puutteesta. Kirjoitan siitä jälleen, koska siitä ei voi kirjoittaa liikaa.

Kyse on siis kirjastoautoa kuljettavista henkilöistä. Tehtävänimikkeitä on monia. Löytyy kirjastoautonkuljettajaa, kirjastoautonkuljettaja-virkailijaa, kirjastovirkailija-kuljettajaa, kirjastoautovirkailijaa, kirjastosihteeriä, kirjastonhoitajaa, ja todennäköisesti vielä monia muitakin titteleitä. Tämä saattaa olla osa ongelmaa: ei ole yhtenäistä nimikettä, joka löytyisi työehtosopimuksesta. Myös työajoissa on eroja. On yleistyöaikaa ja toimistotyöaikaa.

Yhteistä näille henkilöille on se, että he sekä hoitavat kirjastoauton asiakaspalvelua ja kokoelmaa että kuljettavat autoa ja vastaavat sen huollosta. Useimmilla on kirjastovirkailijan koulutus, joillakin kirjastonhoitajan. Joillakin ei ole lainkaan muodollista kirjastoalan koulutusta, mutta he ovat työssään saavuttaneet tarvittavan kirjastoalan ammattitaidon ja ovat näin käytännössä yhtä päteviä kuin koulutetut kollegansa.

Kun kirjastoautoon haetaan henkilökuntaa, lukee hakuilmoituksessa yleensä että palkkaus on KVTES:in mukainen. Tämä on varsin mielenkiintoinen muotoilu, KVTES kun ei mainitse kirjastoauton henkilökuntaa muuten kuin että autolaisille ei makseta ateriakorvausta. Yleensä KVTES:in mukainen tarkoittaa sitä, että koska haetaan virkailijatasoista työntekijää, tehtäväkohtainen palkka on KVTES:in mukainen alin kirjastovirkailijan palkka. Joulukuussa 2009 se on 1679,90 euroa/kk.

KVTES:issa kuitenkin puhutaan myös siitä, miten palkka määräytyy tehtävien vaativuuden mukaan. Minun ymmärrykseni ei ole vielä riittänyt siihen, miten kirjastoautoa kuljettavan virkailijan toimenkuvaa ei nähdä vaativampana kuin ns. normaalin virkailijan työtä tekevällä. Ovatko näistä asioista päättävät sitä mieltä, että neljännesmiljoonan arvoisen ajoneuvon kuljettaminen ja sen toimimisesta ja käytettävyydestä huolehtiminen eivät vaadi mitään ylimääräistä? Vaatimukset kirjastoautonkin kuljettamiseen vaadittavan kuorma-autokortin saamiseksihan lisääntyivät juuri huomattavasti. EU:kin katsoo raskaan ajoneuvon kuljettamisen niin vaativaksi työksi, että kuljettajien on osallistuttava säännöllisesti lisäkoulutukseen.

Kuulisin mielelläni minkälaisilla palkoilla kirjastoautoissa todellisuudessa työskennellään ja minkälaisin perustein palkka määräytyy. Minua kiinnostaa siis tehtäväkohtainen palkka ilman henkilökohtaisia ym. lisiä. Itse olen kirjastoautoissa työskennellessäni ”nauttinut” mm. seuraavanlaisista palkoista:

Syksy 2007: tehtävänimikkeenä kirjastoautonkuljettaja, yleistyöaika, 1464,23 euroa/kk (TVTES)

Kevät 2008: tehtävänimikkeenä kirjastoautonkuljettaja, yleistyöaika, 1544,99 euroa/kk (TVTES)

Syksy 2008: tehtävänimikkeenä kirjastovirkailija, toimistotyöaika, 1783,69 euroa/kk (KVTES) (Ja tämä oli muuten olevinaan aivan tolkuttoman hyvä palkka! Ehkä se olikin.)

Kevät 2009: tehtävänimikkeenä kirjastovirkailija-kuljettaja, toimistotyöaika, 1640,53 euroa/kk (KVTES)

Otin kirjastoautoa kuljettavien henkilöiden palkkauksen esiin ammattiliittoni opintopäivillä lokakuussa. Koulutustoimitsija raapusti jotain paperille, joten oletettavasti puheenvuoroni kirjattiin ylös. En tiedä oliko puheenvuorostani mitään todellista hyötyä, mutta ainakin toin asian esille.

Hiljaa olemalla emme ainakaan saa mitään.

29.12.2009 21:38  |  Evan Seppä   |  Viestejä: 2   |  Kommentoi

Direktiivikoulutusta

Ensimmäinen kirjastoautonkuljettajan ammattipätevyyden säilyttämiseen vaadittava koulutuspäivä - kutsuttakoon sitä nyt direktiivikoulutukseksi, ettei mene kieli solmuun - on nyt osaltani takana. Aiheena oli hätäensiapu ja paikkana Kouvolan pääkirjaston auditorio. Koulutukseen osallistui kuljettajia Kymenlaaksosta, Lappeenrannasta ja Lahdesta, sekä minä Nurmijärveltä. (Lisätkää, jos unohdin jonkun paikkakunnan.)

Koulutuspäivän järjestänyt Teppo Seppinen Kouvolasta on jo keskustelufoorumilla kertonut, kuinka yksinkertaista järjestäminen on. Koska kertaus on opintojen äiti, tässä vielä Tepon teesit uudelleen.

Kerätään sopivankokoinen joukko kuljettajia ja sovitaan kaikille sopiva ajankohta koulutuspäivän järjestämiseen. Keskustellaan ehkä hieman koulutuksen aiheesta. Otetaan yhteyttä Harri Manniseen (etunimi.sukunimi@jakk.fi) ja sovitaan koulutuksen ajankohta ja sisältö. Varataan koulutukseen sopiva tila. Ei vaatine suuria ponnisteluja.

Foorumilla on toivottu mm. kirjastoautotyöryhmää pitämään kädestä meitä pieniä kuljettajapoloisia direktiivikoulutukseen liittyvissä asioissa. Keskustelin aiheesta äskettäin ex-kollegan kanssa, ja hän kommentoi asiaa mielestäni varsin varteenotettavalla tavalla. Kyllä aikuinen ihminen pystyy itse koulutuksensa järjestämään, kuten lienee käynyt selväksi. Ei siihen työryhmiä tarvita. Mutta voisiko kirjastoautotyöryhmä kuitenkin olla se taho, joka suunnittelisi koulutuspäivien sisältöä, sitä, mistä aiheista olisi kirjastoautonkuljettajille eniten hyötyä ja miten koulutusta saataisiin räätälöityä juuri kirjastoihmisille?

Ehkäpä keskustelufoorumille voitaisiin avata viestiketju, jossa kuljettajat saisivat ehdottaa koulutuspäivien aiheita ja perustella ehdotuksiaan. Tältä pohjalta kaikki saisivat vinkkejä ja ideoita koulutuksien sisältöihin, ja jos kirjastoautotyöryhmä tai jokin muu taho alkaisi rakentaa runkoja koulutukseen, saataisiin näin koko kentän ääni helposti kuuluviin.

Kiitos Tepolle koulutuspäivän järjestämisestä. Terveisiä myös Harrille Kotkaan: kun sinulla noita ideoita ja ajatuksia yhä riittää, eivät eläkepäivät ehkä kuitenkaan ole sinua varten - ainakaan vielä. =)

5.12.2009 18:57  |  Evan Seppä   |  Viestejä: 4   |  Kommentoi

Kiinnostaako kirjastoautotyö

Viimeaikaisissa keskustelufoorumin viesteissä on sivuttu kirjastoautonkuljettajien rekrytoinnin vaikeutta. Olen itse huomannut saman ilmiön. Paikkoihin ei ole hakijoita, tai jos on, heiltä puuttuu vaadittu kirjastoalan pätevyys. Ja sijaisten löytäminen se vasta mahdotonta onkin.

Syitä vähäiseen kiinnostukseen on varmasti monia. Minun kokemukseni mukaan pääasiallisia syitä on kuitenkin neljä. Yksi syistä on huono palkka, toinen pelko kuljettaa niin suurta ajoneuvoa, kolmas mielikuva kirjastoautotyön raskaudesta ja likaisuudesta ja neljäs kirjastoautotyön arvostuksen puute kirjastoissa.

Huonoa palkkaa voi mielestäni pitää osasyynä rekrytoinnin vaikeuteen silloin, kun ajatellaan, että kirjastoautonkuljettajan tulisi olla ensisijaisesti kokenut kuljetusalan ammattilainen. Varmasti ammattikuljettajille maksetaan parempaa palkkaa muualla. Kirjastoväen keskuudessa kirjastoalan palkat kuitenkin tiedetään. Se ei tarkoita sitä että palkkoihin pitäisi olla tyytyväinen, mutta yleisiin kirjastoihin töihin hakeutuvat ja niissä jo työskentelevät tietävät mikä palkkojen taso on. Kyllä he muihin kirjastoalan töihin suostuvat huonollakin palkalla.

Tosin monissa kirjastoissa virkailija-kuljettajille maksetaan työehtosopimuksen mukaista alinta kirjastovirkailijan palkkaa, mikä on minusta työehtosopimuksen vastaista. KVTES sanoo selvästi, että palkkaus pitäisi määritellä työn vaativuuden mukaan. Jos laitetaan rinnakkain tavallinen kirjastovirkailija ja kirjastovirkailija-kuljettaja, ei liene epäselvää kumman työ on vaativampaa - tavallisen kirjastovirkailijan työtä tai ammatillista osaamista tippaakaan väheksymättä. Tällöin virkailija-kuljettajalle kuuluisi korkeampi palkka kuin tavalliselle virkailijalle.

Olen viime aikoina huomannut työpaikkailmoituksia lukiessani, että vaikka hakijoilta toivotaan kirjastoalan koulutusta, pätevien hakijoiden puuttuessa myös epäpätevät huomioidaan, jos he lupautuvat suorittamaan puuttuvat opinnot työn ohessa esimerkiksi oppisopimuksella. Uskon tämän olevan toimiva ratkaisu tarvittaessa.

Pelko ison auton kuljettamista kohtaan istuu syvässä useissa kirjastojen työntekijöissä. Joitakuita pelottaa olla jopa kirjastoauton kyydissä, ainakin pimeällä tiellä tai kapeissa paikoissa. Rohkaisen silti kokeilemaan jos C-kortti vain löytyy, etenkin jos kirjastoauton vakituinen kuljettaja on kärsivällinen ja osaa opettaa. Tuntuman isoonkin autoon saa nopeasti.

Kirjastoautotyön mieltäminen fyysisesti raskaaksi ja likaiseksi lienee jossain määrin oikeutettua. Työn fyysinen raskaus tosin riippuu melko paljon siitä, millaiset tilat autolla ja sen kokoelmalla on, ja löytyykö tallista lastaussiltaa vai kannetaanko aineisto laatikoissa ylös ja alas auton rappusia. Mikäli autolla on talli ja siellä lastaussilta ja auto-osaston varasto sijaitsee heti tallin vieressä, voidaan aineistoa siirtää auton ja varaston välillä pyörillä kulkevilla vaunuilla, jolloin työ ei enää ole yhtään sen raskaampaa kuin muissakaan kirjaston toimipisteissä.

Kirjastoautoon kulkeutuu enemmän likaa ja pölyä kuin kiinteään kirjastoon. Ovi käy ahkerasti ja asiakkaat tuovat kengissään sisään hiekkaa ja kuraa. Alimmat hyllyt ja niiden aineisto pölyyntyvät helposti. Auto kuitenkin siivotaan siinä missä kiinteäkin kirjasto, ja hyllyt pyyhitään toivottavasti ainakin pari kertaa vuodessa. Auton yleiseen järjestykseen, siisteyteen ja viihtyvyyteen taas voi henkilökunta itse helposti vaikuttaa. Auton korjaustyöt ovat likaisia, mutta tuskin kukaan enää odottaa kuljettajan myös tekevän autolle korjauksia. Uusia autoja tuskin edes pystyttäisiin korjaamaan muualla kuin merkkikorjaamolla.

Kirjastoautotyön arvostukseen voi auton henkilökunta vaikuttaa tiettyyn rajaan asti, mutta arvostuksen rakentumisessa vaaditaan myös kirjaston johdon panostusta. Kirjastoauto on tasaveroinen toimipiste kirjastoverkossa, vaikka sen toiminta hieman perinteisestä kiinteästä kirjastosta poikkeaakin.

Mielikuva kirjastoautotyöstä on monien asioiden summa. Tämän kuvan kirkastaminen voisi auttaa myös rekrytoinnissa, joskin syvälle juurtuneita näkemyksiä voi olla vaikea muuttaa. On ymmärrettävää, että kirjastoautotyö - etenkään auton kuljettaminen - ei kaikille sovi. Haastan kuitenkin kokeilemaan! Ja te johtajat ja muu henkilökunta, jotka ette normaalisti autossa työskentele tai edes sijaista, lähtekää kuljettajan mukaan virkailijaksi. Kirjastoauton henkilökunta, valitkaa ne reitit, joilla on vilkkaimmat koulut, sydämellisimmät eläkeläisrouvat tai kauneimmat maisemat, ja kutsukaa työkavereitanne reitille mukaan.

Ehkä jokin vielä muuttuu.

11.10.2009 21:33  |  Evan Seppä   |  Viestejä: 3   |  Kommentoi

Aktiivisia ajatuksia 2

Kun helmikuussa sain valmiiksi artikkelini Kotkan kirjastoauton suunnittelusta ja hankinnasta (kyllä, tämä on mainos, käykää lukemassa jos ette vielä ole lukeneet: http://www.kirjastot.fi/fi-FI/kirjastoautot/linkkeja/), lähetin siitä kopion Kiitokorille. Ehdotin saateviestissäni, että koritehdas voisi harkita kirjastoautoammattilaisen palkkaamista suunnittelutiimiinsä. Näin suunnitteluun saataisiin myös tehtaan puolelta sellaisen ihmisen näkökulma, joka oikeasti tietää mitä kirjastoautossa työskenteleminen on ja mitä ominaisuuksia esimerkiksi auton sisätiloilta vaaditaan. Ehdotustani luvattiin pohtia.

Koritehdas näytti ratkaisseen asian niin, että he järjestivät Haminan kirjastoautopäivillä kyselyn siitä, mitä kirjastoautoväki tulevaisuudessa kirjastoautoilta toivoo ja mitä parannus- ja kehittelyehdotuksia heillä autojen suhteen on.

Ei mikään huono veto.

Kyselyyn vastasi kuulemma noin 50 henkeä. Vastausprosentti ei siis ollut kovin kummoinen. Vaikka päivien aikana tuskin oli aikaa mihinkään kovin syvällisiin pohdintoihin, uskoisin jokaisella kuitenkin olleen jotain ideoita.

Vastauksista 20 luettiin ääneen arvonnan yhteydessä. Mikäli muistan oikein, vain muutamassa oli oikeasti pohdittu asiaa. Suurimmassa osassa oli mainittu vain joku pikku juttu. Toivottavasti niissä kolmessakymmenessä vastauksessa, joita ei tilaisuudessa luettu ääneen, oli mietitty kehittämistyötä enemmän. Tai ehkä suurimman osan mielestä mitään kehittelytarvetta ei ole, mennään vain samoilla kuin aina ennenkin.

Minkä viestin tämä antoi koritehtaille? Menikö siinä vaikutusmahdollisuutemme?

27.9.2009 13:38  |  Evan Seppä   |  Viestejä: 2   |  Kommentoi

Aktiivisia ajatuksia

Kysyin keväällä eräältä kirjastoautonkuljettajalta aikooko hän osallistua Haminan kirjastoautopäiville. Hän sanoi ei. Kysyin onko hän ollut aikaisemmin kirjastoautopäivillä. Ei. Olisiko hän kiinnostunut osallistumaan? Ei.

No ei väkisin.

Tämä oli vain yksi esimerkki, mutta olen muutenkin saanut sellaisen kuvan, ettei kirjastoautoväki ole erityisen aktiivista porukkaa, vaikka poikkeuksiakin toki on. Oma työ koetaan merkitykselliseksi ja se hoidetaan hyvin, mutta siitä ei haluta kertoa muille. Kollegojen tekemisiä kohtaan ei osoiteta kovinkaan suurta kiinnostusta, ja niihin harvoihin alan tilaisuuksiin, joita yleensä järjestetään, ei osallistuta.

Minulle on esitetty syitä siihen, miksi esimerkiksi kirjastoautofoorumin keskusteluihin ei osallistuta tai alan harvoja uutisia seurata. Kun siellä autossa ei ole sitä nettiä.

On varmasti paljon kirjastoautoja, joissa ei ole internet-yhteyttä. Autot toimivat joko offline-tilassa tai internet-yhteyttä ei saada kirjastojärjestelmän rinnalle jonkin tietoturvajärjestelyn vuoksi. Mutta viettääkö näiden(kään) autojen henkilökunta 100 % työajastaan autossa? Kyllä varmasti jokaisella autolla on jonkinlaiset tilat jonkin kiinteän kirjaston yhteydessä, ja tänä päivänä tuskin enää on sellaista kirjastoa, jossa ei ole internet-yhteyttä. Voisihan siellä foorumilla käväistä silloin kun ei olla reitillä. Tai tilata keskustelut (ja minun blogini) sähköpostiin. Työnantajahan suorastaan velvoittaa jokaista lukemaan postinsa päivittäin.

Kirjastolehdessä on kuulemma vain tylsiä pohdiskeluja, joita tavallinen ruohonjuuritason kuljettaja-virkailija ei jaksa lukea. Miksei kukaan siis kirjoita sinne maanläheisiä, myös tätä ruohonjuuritason henkilökuntaa koskettavia juttuja? Kutsukaa toimittaja autoonne vierailulle. Jos saatte uuden auton, kirjoittakaa siitä monen sivun yksityiskohtainen esittely (ja paljon kuvia kanssa). Mainostakaa kaikkea mitä kirjastossanne ja autossanne tapahtuu. Olkaa itse aktiivisia. Kirjoittakaa itse niitä juttuja, joista haluatte lukea. Haastakaa toisiakin kirjoittamaan!

Ei se nyt niin hirveästi vaadi.

13.9.2009 17:21  |  Evan Seppä   |  Viestejä: 3   |  Kommentoi

Kirjastoauto sen olla pitää

Kysyin alkuvuodesta Kalle Varilalta, mitä aloitteleva kirjastoautoaktiivi voisi tehdä. Kalle ehdotti blogin pitämistä. Kevät meni kuitenkin eräänlaisen irtioton merkeissä, ja kesän alussa huomasin olevani pienen lähikirjaston esimies. Miten tässä näin pääsi käymään?

Blogi-ajatus polkaistiin uudelleen käyntiin kirjastoautopäivillä Haminassa. Ja tässä minä nyt olen, kirjastoautoton kirjastoautoblogin pitäjä, ja pohdin miksi ei ole kirjastoautotyön voittanutta.

Kirjastoautotyö on helppoa. Kokoelma on rajallinen, suorastaan pieni, ja se on helppo hallita. Päivä on aikataulutettu etukäteen.

Kirjastoautotyö on vaativaa. Kokoelman rajallisuus tekee sen rakentamisesta haastavan. Mukana olevan aineiston tulee olla tarkkaan harkittua ja sitä täytyy vaihtaa usein. Etukäteen aikataulutettu päivä saattaa sujua aikataulun, mutta ei välttämättä muiden suunnitelmien mukaan. Pysäkeillä ja pysäkkien välillä sattuu ja tapahtuu.

Kirjastoautossa maisemat vaihtuvat ja luonto on lähellä. Vaikka reitit ovat viikosta toiseen samat, muuttaa vuodenkierto maisemaa niin, että jokainen reitti on lopulta kuitenkin erilainen. Metsänreunan pysäkillä oravat juoksevat auton katolla. Läheisen talon kissa poikkeaa autoon rapsutettavaksi. Kahvitauolla voi kahlata polviin asti ulottuvassa hangessa metsään valokuvaamaan sinistä hämärää tai istua auton rappusilla katselemassa tuulessa aaltoilevaa viljapeltoa.

Ja ne asiakkaat. Ihastuttavan vihastuttavan ärsyttävän rakastettavat asiakkaat. Asiakkaat jotka tulevat nopeasti tutuiksi. Asiakkaat joiden kanssa pysäkkiajan puitteissa ehditään nostaa perunaa, asentaa digiboksia ja parantaa maailmaa - ainakin jutustelun tasolla. Asiakkaat jotka valittavat kaikesta. Asiakkaat jotka tuovat suklaata. Asiakkaat jotka laulavat. Asiakkaat jotka halaavat työntekijän viimeisenä työpäivänä.

Kirjastoauto on lähellä asiakasta. Kirjastoauto on aktiivinen toimija yhteisössään.

Kirjastoautotyössä on tekemisen meininkiä.

3.9.2009 19:44  |  Evan Seppä   |  Viestejä: 13   |  Kommentoi