Tuula Haavisto, tuulah@kaapeli.fi
huhtikuu 2003

Olin huhtikuun alussa työmatkalla Kööpenhaminassa ja Hollannissa. Käytin tilaisuutta hyväkseni selvittääkseni maksullisten kirjastopalvelujen tilannetta; koskaan ei voi tietää milloin maksuja Suomessakin taas ehdotetaan, vaikka tuore hallitusohjelma lupaa säilyttää kirjastopalvelut maksuttomina.

Hollanti on EU-maista ainoa, jossa kirjaston käytöstä peritään vuosimaksua, eikä siellä kaihdeta muitakaan maksuja. Tanska taas kuuluu Suomen ohella maihin, joissa peruspalvelujen maksuttomuus on läpikäyvä periaate. Kirjastonkäyttömaina nämä kolme ovat periaatteessa hyvin samanlaisia. Kaikilla kirjastoilla on resursseja (verrattuna vaikka Norjaan tai Ranskaan), niitä käytetään ja niitä arvostetaan keskimääräistä enemmän. Hollannissa on erityisesti 90-luvun loppupuolelta nähty kirjastot tärkeänä siltana kansalaisten ja päättäjien välillä; niiden arvostus on useiden arvioiden mukaan selvästi noussut. Kansalaiset mieltävät kirjastot moninaisiksi kokoontumispaikoiksi pohjoismaiseen malliin.

Historioiden erilaisuus näkyy maksukysymyksessä. Hollannin vuosimaksut ovat itse asiassa jäsenmaksuja: maan kirjastot ovat historiallisten lukuseurojen peruja edelleen säätiö- tai yhdistysmuotoisia. Suurin osa (n. 80%) kirjastojen rahoista tulee kyllä kunnilta, mutta ne eivät ole kunnallisia laitoksia samoin kuin Tanskassa ja meillä. Ne eivät myöskään saa valtion tukea kuin epäsuorasti. Valtio tukee kirjastojärjestö NBLC:n keskitettyjen palvelujen tuotantoa, joka puolestaan palvelee koko maan kirjastoja.

Maksut kaventavat "pääoman tuottoa"

Perusargumentti maksuja vastaan on se, että ne lähinnä rajaavat hankitun pääoman, siis jo kertaalleen maksettujen aineisto- ja muiden resurssien käyttöä. Maksujen osuus kirjastojen tuloista jää kuitenkin pieneksi. Kokoon saadaan kuntatalouden kannalta marginaalinen summa, mutta toisesta päästä kavennetaan lainaajamäärää. Tämä menettely on vastakarvainen ajan valtavirralle: ihmisten luovuuden ja uusien sisältötuotteiden sanotaan olevan yhteiskunnan taloudellisen ja muun toiminnan keskeinen moottori. Pelkällä olemassaolollaan kirjasto ruokkii tärkeitä mielen prosesseja, katsoo niitä sitten inhimillisen kasvun, oppimisen tai talouden näkökulmasta. Kirjasto kuuluu siihen lajiin resursseja, joka vaikuttaa sitä perusteellisemmin mitä enemmän sitä käytetään.

Tanskassa on selvitelty tällä vuosikymmenellä maksullisten palvelujen problematiikkaa. Yhtenä selvitettävänä oli kirjastokortin vuosimaksu eli siis peruspalvelujen maksullistaminen, mutta idea kaatui poliittiseen vastustukseen.

Vain muutaman prosenttiyksikön tähden?

Alla oleva taulukko kertoo saman asian numeroilla. Hollannissa kirjastomaksut tuottavat 15% tuloista, kun Tanskassa ja Suomessa varausmaksuista, sakoista, vuokratuloista jne. kertyy kymmenisen prosenttia tuloista [1] . Sen sijaan käyttöluvuissa Hollanti häviää pohjoismaille. Osaltaan Hollannin kirjastojen alhaisempia lainauslukuja tosin selittää myös asukaslukuun suhteutettuna selvästi pienempi aineistomäärä.

Hollannin kirjastojen vuosimaksut vaihtelevat. Rotterdamissa maksut ovat 18-65-vuotiaille 26€ ja senioreille 21€. Nuoriso käyttää kirjastoa ilmaiseksi. Amsterdam perii 20€ vuodessa. Alle 18-vuotialta ei peritä maksua. 19-22- sekä yli 65-vuotiaat maksavat 12€, samoin ns. kaupunkipassin haltijat. Yrityksen kirjastokortin vuosimaksu on 120€. Jos maksaa 32,50€, pääsee myös kotoa käyttämään pica- eli kirjastojen yhteisluettelotietokantoja. Lainan uusiminen maksaa (5sn), samoin musiikin lainaaminen (1,50-2€). Musiikin varaaminen maksaa enemmän (1,15€) kuin kirjan varaaminen (70sn). Muutenkin maksujen lista on pitkä. Lähde: http://www.oba.nl/v_inl00x.htm

Keskustelua kirjastomaksuista

Rotterdamissa poliitikot olivat yleensä oikeistolaisina tunnettujen liberaalien aloitteesta käyneet maksukeskustelua jokin aika sitten. Peruste ehdottaa maksujen poistamista oli niiden mitättömän pieni merkitys kunnan koko taloudessa; yhtä hyvin rahan voi osoittaa kunnan budjetistakin. Poliitikot päättivät lopulta säilyttää maksut, koska ajateltiin, että ilmaiselle ei anneta arvoa. Kirjaston johtaja Frans Meijer kuitenkin arvelee, että maksuton lainaus olisi tuonut lisää käyttäjiä. Rotterdamin kirjaston käyttö on nykyiselläänkin korkeaa, mutta painottuu kirjaston maksuttomaan hyödyntämiseen: 50-60% asukkaista käyttää kirjastoa, vuosittaisia käyntejä on 3,4 miljoonaa. Rekisteröityjä, siis maksavia lainaajia on vain 22,5% asukkaista. Kun Rotterdam (600.000 as.) on aika lailla Helsingin ja Kööpenhaminan kokoinen, on kiinnostavaa verrata lukuja (tilastot ovat vuosilta 2000-2001):

(kaikki nämä kirjastot palvelevat itse asiassa koko ympäristöään, jolloin käyttäjäpotentiaali on 1-1,5 miljoonaa asukasta).

Jossain määrin yllättävää kuulin myös Tanskan maksupoliittisesta tilanteesta. Viime vaaleissa (2001) valta siirtyi maassa varsin reippaasti oikealle. Kirjastoille seuraukset ovat olleet kahdensuuntaiset; tiedetään esim. että kansalliskirjastosta jouduttiin irtisanomaan väkeä. Kirjastojen odotetaan nyt tuottavan myös maksullisia palveluita (minkä selvittely ei kuulu tämän jutun piiriin vaan raportoidaan muualla). Toisaalta taas peruspalveluiden maksuttomuus on saanut keskustelukierrosten jälkeen nykyisestä nuoresta konservatiivi-kulttuuriministeristä innostuneen kannattajan.

Kuka maksaa kirjastokorvaukset?

Erityiskysymys Hollannissa ovat kirjastokorvaukset[ 2 ], jotka lankeavat suoraan kirjastojen maksettaviksi. Yleisempi malli maailmassa on se, että valtio hoitaa maksut jollain kirjastoihin sidoksissa olevalla järjestelyllä. Esim. Suomessa jaetaan apurahoja ja avustuksia summalla, joka vastaa 10% edellisen vuoden kirjahankintojen arvosta. Monissa muissa maissa korvaukset lasketaan lainojen tai hankittujen nimekkeiden määrän mukaan mutta maksetaan valtion rahoista. Hollannin kirjastot ovat ratkaisseet rahojen keräämisen eri tavoin (= kansalaiset ovat eri kunnissa eriarvoisessa tilanteessa). Joissain tapauksissa korvaukset maksaa kunta, joissain kulut vyörytetään käyttäjille eli vuosimaksu on korkeampi.

Syy Hollannin omalaatuiseen tilanteeseen on se, että maassa on niin paljon vaikutusvaltaisia kansainvälisiä kustantajia (Elsevier, Kluwer).

Lähteitä:

PULMAN-raportit Tanskasta, Hollannista ja Suomesta (klikkaa näiltä sivuilta Naples-report)

http://www.pulmanweb.org/countries/Denmark.htm

http://www.pulmanweb.org/countries/Netherlands.htm

http://www.pulmanweb.org/countries/Finland.htm

Public Libraries in the Netherlands, tiivis verkkoartikkeli vuodelta 2002 http://www.nblc.nl/news/show_message.asp?NEW_ID=357&NEW_Istwocolumn=0

Vastaavantyyppisen artikkelin Tanskasta (Jens Thorhauge) löytää Biblioteksstyrelsen sivuilta http://www.bs.dk . Klikkaa English, ja sieltä otsikon Publications alta Danish Library Policy.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------