MIETINTÖ

Kirjastojen rooli modernissa yhteiskunnassa
Kulttuuri-, nuoriso- ja koulutusasioita sekä tiedotusvälineitä käsittelevä valiokunta

Esittelijä: Mirja Ryynänen
25.6.1998 A4-0248/98

HUOM! Tämä on kulttuuri-, nuoriso- ja koulutusasioita käsittelevän komitean äänestäen hyväksymä versio. Seuraava käsittelyaskel on Euroopan Parlamentin täysinstunto, jonka käsittelyyn raportti tulee lokakuun lopulla 1998. Täysistunnon jälkeen raportti löytyy myös Europarlamentin omilta web-sivuilta, ja kaikilla EU-kielillä. Hakuelementtinä pitää käyttää tässä raporttiversiossa näkyviä koodinumeroita.

Lukuvihje: kannattaa sivuuttaa alussa olevat hallinnolliset tiedot sekä viitteet aikaisempiin asiakirjoihin ja aloittaa lukeminen perusteluista eli "kirjaimista". Koko dokumentin pituus on paperilla 20 sivua.

Raportin osat ovat:

A. Päätöslauselmaehdotus , jossa

käsittelyyn liittyvää tietoa ja viitteet aiempiin asiakirjoihin
lähtökohdat eli "kirjaimet" A-EE
varsinaiset päätösesitykset 1-22

B. Perustelut

Miksi oma-aloiteraportti?
EU:n kokemuksia kirjastoprojekteista
Tiedon merkitys ja käyttöön saaminen
Informaation muuttuminen ymmärrykseksi on yksilöllinen prosessi
Monenlaiset mediat ja lukutaito
Tekijänoikeudet ja kirjastot
Elektronisen aineiston käyttölisenssit
Verkkoaineiston muut haasteet
Kirjastokokoelmien fyysinen ylläpito vaatii tekniikkaa
Kirjastoverkko on edelleen potentiaalinen resurssi
Kirjastot ja talous
Maksullisuus

Tiedustelut: Tuula Haavisto, e-mail tuulah@fla.fi

KIRJASTOJEN ROOLI MODERNISSA YHTEISKUNNASSA
Oma-aloiteraportti
Euroopan parlamentin Kulttuuri-, nuoriso- ja koulutusasioita sekä tiedotusvälineitä käsittelevä valiokunta
Mirja Ryynänen
25.6.1998

Puhemieskonferenssin pyynnöstä Euroopan parlamentin puhemies ilmoitti 15. toukokuuta 1998 pidetyssä istunnossa, että kulttuuri-, nuoriso- ja koulutusasioita sekä tiedotusvälineitä käsittelevälle valiokunnalle oli annettu lupa esittää mietintö kirjastojen roolista modernissa yhteiskunnassa ja että tutkimusta, teknologista kehittämistä ja energia-asioita käsittelevältä valiokunnalta on pyydetty asiasta lausuntoa.

{JEUN}Kulttuuri-, nuoriso- ja koulutusasioita sekä tiedotusvälineitä käsittelevä valiokunta nimitti {20.05.97}31. maaliskuuta 1998 pitämässään kokouksessa esittelijäksi Mirja Ryynäsen.

Valiokunta käsitteli mietintöluonnosta 22. huhtikuuta, 19. toukokuuta ja 23. kesäkuuta 1998 pitämässään kokouksessa.

Viimeisessä näistä kokouksista valiokunta hyväksyi luonnoksen lainsäädäntöpäätöslauselmaksi yksimielisesti yhden äänestäessä tyhjää.

Äänestyksessä olivat läsnä seuraavat jäsenet: puheenjohtaja Pex; varapuheenjohtaja Baldi; esittelijä Ryynänen; A\'f1overos Trias de Bes, De Coene, Escudero, Evans, Guinebertière, G\'fcnther (Banottin puolesta), Kerr, Kristoffersen (Bonipertin puolesta), Kuhne, Leperre-Verrier, Monfils, Morgan, Pack, Perry, Ryynänen, Tongue, Vaz da Silva ja Whitehead (Ahlqvistin puolesta).

Tutkimusta, teknologista kehittämistä ja energia-asioita käsittelevä valiokunta päätti 3. kesäkuuta 1998 olla antamatta lausuntoa.

Mietintö jätettiin käsiteltäväksi 25. kesäkuuta 1998.

Määräaika tarkistusten jättämiselle ilmoitetaan sen istuntojakson esityslistaluonnoksessa, jonka aikana mietintöä käsitellään.

Päätöslauselmaehdotus – Päätöslauselma kirjastojen roolista modernissa yhteiskunnassa

Euroopan parlamentti, joka

- ottaa huomioon 30. maaliskuuta 1984 antamansa päätöslauselman yhteisön kirjaston luomisesta(1),

- ottaa huomioon neuvoston 27. syyskuuta 1985 antaman päätöslauselman kirjastojen ATK-yhteistyöstä(1),

- ottaa huomioon UNESCOn yleisten kirjastojen manifestin vuodelta 1994,

- ottaa huomioon 30. marraskuuta 1994 antamansa päätöslauselman suosituksista Eurooppa-neuvostolle "Eurooppa ja maailmanlaajuinen tietoyhteiskunta" ja komission tiedonannosta neuvostolle, Euroopan parlamentille, talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle "Euroopan tie tietoyhteiskuntaan: toimintaohjelma"(1),

- ottaa huomioon 16. helmikuuta 1995 antamansa päätöslauselman 25. ja 26. helmikuuta 1995 pidetystä tietoyhteiskuntaa käsitelleestä G7-konferenssista(1),

- ottaa huomioon 16. maaliskuuta 1995 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi elinikäisen oppimisen ja koulutuksen eurooppalaisen vuoden (1996) toteuttamisesta (KOM(94)0264 - C4- 0143/94 - 94/0199(COD))(1),

- ottaa huomioon komission valkoisen kirjan Kasvu, kilpailukyky ja työllisyys - haasteet ja mahdollisuudet 2000-luvulle saavuttaessa (KOM(93)0700 - C3-0509/93),

- ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille, talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle tietoyhteiskunnan sovellusten täytäntöönpanon metodologiasta (KOM(95)0224),

- ottaa huomioon komission vihreän kirjan tekijänoikeuksista ja lähioikeuksista tietoyhteiskunnassa (KOM(95)0382 - C4-0354/95),

- ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston päätökseksi monivuotisesta ohjelmasta Euroopan yhteisön kielellisen monimuotoisuuden edistämiseksi tietoyhteiskunnassa (KOM(95)0486 - C4-0152/96)(1),

- ottaa huomioon komission valkoisen kirjan koulutuksesta: Opettaminen ja oppiminen - Kohti kognitiivista yhteiskuntaa" (KOM(95)0590 - C4-0597/95),

- ottaa huomioon korkean tason asiantuntijaryhmän välikertomuksen tammikuulta 1996 ja loppuraportin huhtikuulta 1997 "Euroopan tietoyhteiskunnan rakentaminen kaikkia varten" ("Building a European Information Society for us all"),

- ottaa huomioon komission vihreän kirjan elämisestä tietoyhteiskunnassa: Eläminen ja työskentely tietoyhteiskunnassa: Ihmiset ensin (KOM(96)0398 lopull., 24.7.1996),

- ottaa huomioon 4. huhtikuuta 1995 annetun neuvoston päätöslauselman kulttuurista ja multimediasta(1),

- ottaa huomioon komission tiedonannon Oppiminen tietoyhteiskunnassa, koulutusta koskevan eurooppalaisen aloitteen toimintasuunnitelma (1996-1998) (KOM(96)0471 - C4-0528/96),

- ottaa huomioon 25. heinäkuuta 1996 annetun neuvoston päätöslauselman elektronisesta julkaisemisesta ja kirjastoista (96/C 242/02)(1),

- ottaa huomioon 13. maaliskuuta 1997 antamansa päätöslauselman tietoyhteiskunnasta, kulttuurista ja koulutuksesta(1),

- ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 126 ja 128 artiklan,

- ottaa huomioon työjärjestyksensä 148 artiklan,

- ottaa huomioon kulttuuri-, nuoriso- ja koulutusasioita sekä tiedotusvälineitä käsittelevän valiokunnan mietinnön (A4-0248/98),

A. ottaa huomioon, että tieto ja sen hallinta edistävät taloudellista, sosiaalista ja kulttuurista yhdentymistä ja että siksi on järjestettävä ja taattava kansalaisten vapaa tiedon saanti,

B. ottaa huomioon, että kulttuuri herättää uuden tiedon janoa ja että siksi kirjallisuudella on aivan erityinen asema kielellisenä rikastuttajana,

C. ottaa huomioon, että tietoyhteiskunnan eurooppalainen malli edellyttää huomion kiinnittämistä taloudellisten ja teknologisten tekijöiden lisäksi yhteiskuntakehityksen demokraattisiin, sosiaalisiin ja kulttuurisiin ulottuvuuksiin ja että Maastrichtin sopimuksessa hyväksytyn kulttuuriulottuvuuden ja erityisesti Amsterdamin sopimuksessa omaksutun aktiivisen kansalaisuuden toteuttamiseen tarvitaan välineitä,

D. ottaa huomioon, että ehdotuksessa direktiiviksi tekijänoikeuksista tietoyhteiskunnassa jäsenvaltioille annetaan mahdollisuus myöntää tekijän yksinomaiseen jäljentämisoikeuteen erityisiä poikkeuksia, jotka koskevat tietyissä tapauksissa jäljentämistä yleisölle avoimissa laitoksissa ilman välitöntä tai välillistä taloudellisen hyödyn tavoittelua, sekä mahdollisuus myöntää poikkeuksia tekijän yksinomaiseen jäljentämisoikeuteen ja yleisölle tiedottamiseen seuraavasti: jäljentäminen yksinomaan havainnollistamista varten opetuksen tai tieteellisen tutkimuksen piirissä siinä määrin kuin ei-kaupalliset tavoitteet siihen oikeuttavat sekä ei-kaupallinen jäljentäminen näkö- ja kuulovammaisten henkilöiden käyttöön; katsoo, että oikeuksien ja etujen välinen kohtuullinen tasapaino on varmistettava ja että poikkeuksia on sovellettava kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti; ottaa lisäksi huomioon, että poikkeuksia ei saa soveltaa siten, että se heikentää oikeudenhaltijoiden oikeutettuja etuja tai on ristiriidassa heidän töidensä tavanomaisen hyödyntämisen kanssa,

E. ottaa huomioon, että viestintäteknologian muutosten takia yhä suurempi määrä tietoa ja kulttuuria on verkoissa tai muussa digitaalisessa muodossa ja sen saatavuus on taattava,

F. ottaa huomioon, että kirjastojen olisi toimittava siltana perinteisten ja uusien tiedotusvälineiden välillä, jolloin eri tiedotusvälineiden ei tarvitsisi sulkea toisiaan pois vaan ne voisivat pikemminkin olla toistensa täydentäjiä,

G. ottaa huomioon, että kirjastot ja tietopalvelut ovat korvaamattomia tiedon saatavuuden kannalta ja että niiden merkitys vain kasvaa tiedotusvälineiden määrällisen lisääntymisen takia,

H. ottaa huomioon, että Euroopassa on n. 240 000 kirjastotyöntekijää, jotka vastaavat mitä erilaisimpiin tiedon- ja kulttuuritarpeisiin lähes 100 000 kirjastopisteessä, ja että kirjastotalouden yhteenlaskettu osuus Euroopan unionin alueen BKT:sta on noin 0,4 $$PROS$$,

I. toteaa, että yleisistä kirjastoista voidaan rakentaa ja on joissain jäsenmaissa jo rakennettukin kouluihin verrattava kaikkia kansalaisia lähellä oleva tiedon- ja kulttuurinvälitysverkko, jonka yksi perustehtävä on tarjota aktiiviselle kansalaisuudelle välttämätön perustieto jokaisen ulottuville asuinpaikkaan, koulutustasoon ja sosiaaliseen asemaan katsomatta; tällaisina ne auttavat rakentamaan demokraattista, avointa ja läpinäkyvää tietoyhteiskuntaa,

J. toteaa, että ammattitaitoisilla kirjastonhoitajilla on ainutlaatuisia tiedon hallinnan ja käsittelyn taitoja, jotka mahdollistavat kaikkien kansalaisten pääsyn ja käyttömahdollisuuden tietoon, mikä on yhä tärkeämpää tietoyhteiskunnassa ja tietotekniikan tärkeyden lisääntyessä,

K. toteaa, että koulu- ja oppilaitoskirjastot tukevat opetus- ja kasvatustehtävää yhä tärkeämpänä osana omia yhteisöjään, kun kouluissa omaksutaan opiskelijoiden itsenäiseen tiedonhankintaan perustuvia opetusmenetelmiä; nämä menetelmät ovat tyypillisiä myös lisääntyvälle aikuisopiskelulle, joten kirjastot ovat myös elämänikäisen opiskelun tärkeä tukipalvelu,

L. toteaa, että kansalliskirjastoilla on erityinen tehtävä kunkin maan oman kirjallisuuden ja muun julkaistun aineiston kerääjänä, säilyttäjänä ja luetteloijana, mikä on ehto kulttuuriperinnön säilymiselle ja siirtämiselle seuraaville sukupolville,

M. toteaa, että tutkimuksen tekeminen ja opiskelu ilman tieteellisten kirjastojen palveluita on mahdotonta ja että näiden palvelujen laadun ja määrän parantaminen nostaa tulosten tasoa olennaisesti,

N. toteaa, että myös yrityselämässä tarvitaan yhä enemmän tietoa osana taloudellista toimintaa, ja erityisesti pienet ja keskisuuret yritykset turvautuvat entistä useammin julkisesti rahoitettujen kirjastojen resursseihin; myös suurten yritysten tutkimuslaitokset ja omat tietopalvelut käyttävät jatkuvasti hyväkseen isoja tieteellisiä kirjastoja,

O. toteaa, että edellä mainittujen lisäksi Euroopassa toimii lukuisia eri käyttäjäryhmiin tai tiettyihin aineistoihin erikoistuneita kirjastoja, kuten näkövammaisten kirjastot, virastokirjastot ja varastokirjastot; joissain maissa toimii myös säätiöpohjaisia yksityisiä kirjastoja, joilla on usein suuri historiallinen merkitys,

P. korostaa, että vaikka kirjastojen kehitys eri maissa on historiallisista syistä johtanut erilaisiin tuloksiin, täytyy yhteiskuntakehityksen kirjastoille asettamia haasteita tällä hetkellä tarkastella myös Euroopan tasolla ja pyrkiä yhteisin toimin turvaamaan kaikille Euroopan kansalaisille peruspääsy tietoon ja kulttuuriin kirjastojen kautta,

Q. toteaa, että kirjastoilla on erityisasema lasten lukutaidon vakiinnuttajana ja heidän kulttuuripalvelunaan sekä lukutaidon yleisen tason ylläpitäjänä, ja että tässäkin tehtävässä on edessä uusia haasteita kun koko väestön lukutaitoa pitäisi laajentaa medianlukutaidoksi,

R. korostaa, että kirjastoilla on erityinen merkitys oman kielen, kirjallisuuden ja kulttuurin pitämisessä elävänä ja että tällä alueella löytyy runsaasti yhteistyömahdollisuuksia museoiden, arkistojen ja muiden kulttuuritoimijoiden, kuten kirjailijoiden kanssa,

S. toteaa, että kirjasto on myös ainutlaatuinen ja henkisesti rikastava ikkuna muihin kulttuureihin ja elämäntapoihin tarjotessaan käyttöön kirjoja, lehtiä, elokuvia ja muita videoita, musiikkia ja elektronista aineistoa, jotka kuvaavat käyttäjälle tuntemattomia elämänpiirejä,

T. ottaa huomioon, että parhaimmillaan yleiset kirjastot toimivat myös omien yhteisöjensä keskeisinä sosiaalisina foorumeina, joiden piiriin voidaan kerätä hyvin kattavasti ja yhteistyön kehittämisen hengessä monenlaista paikallista kansalaistoimintaa,

U. ottaa huomioon, että kirjastot ovat palveluita erityisesti niille työ- ja asuinyhteisöissään tärkeille kansalaisille, jotka jaksavat tehdä ylimääräistä työtä itseään kehittääkseen ja etsiä uusia sisältöjä elämäänsä ja jotka näin ovat aktiivisesti rakentamassa uutta kansalaisten Eurooppaa,

V. ottaa huomioon, että kirjastoalan panos erilaisten tiedon tallentamiseen, järjestämiseen, yhteensopivuuteen ja siirrettävyyteen liittyvien standardien luomisessa on huomattava, ja että tämän työn määrä ja merkitys verkkotiedon aikana lisääntyy; tällä alueella on myös suuri muille hallinnonaloille suuntautuva yhteistyötarve,

W. toteaa, että käyttölisenssejä edellyttävän elektronisen aineiston tulo tietomarkkinoille merkitsee kaikille kirjastoille laajaa uudenlaista työkenttää, ja että lisenssimenettelyn ja sen erilaisten seurannaisvaikutuksien takia on selvitettävä sekä Euroopan tasolla että jäsenmaissa kuinka oikeudenhaltijoiden edut voidaan turvata,

X. toteaa, että teleinfrastruktuurin tason parantaminen on tärkeä tekninen ehto sille, että kirjastot voivat tarjota käyttäjilleen tehokkaasti myös verkkomuodossa olevaa tietoa,

Y. ottaa huomioon, että kirjastoalalla on ratkaistavanaan myös aineiston säilytykseen liittyviä erityisongelmia, kuten säilyvän paperin käyttötarve sekä eri aikoina erilaisille teknisille välineille tallennettujen aineistojen pitkäaikaissäilytys ja niiden käytettävyyden takaaminen,

Z. toteaa, että Euroopan kirjastojen arvioinnille ja tilastoinnille tarvitaan yhteiset menettelyt, joiden kehittäminen on toistaiseksi kesken,

AA. ottaa huomioon, että kirjastot ovat eräille tuotannon aloille, kuten integroitujen kirjastojärjestelmien tuottajille ja eräille kustantajille, tärkein tai olennaisen tärkeä asiakaskunta, ja että kirjastotoiminnan laajeneminen ja tason paraneminen heijastuu positiivisesti myös näiden alojen talouteen,

BB. toteaa, että lähes 100 erityyppistä hanketta rahoittanut, vuonna 1990 alkanut Telematics for Libraries -ohjelma on käynnistänyt monia merkittäviä yhteistyöprosesseja jäsenvaltioiden kirjastojen ja muiden tahojen välillä ja että tämän prosessin jatkuminen pitää turvata myös tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen viidennessä puiteohjelmassa, vaikka siinä ei ole erillistä kirjasto-ohjelmaa,

CC. toteaa, että kirjastojen euroopanlaajuinen verkottuminen, jota parlamentti pyysi 30. maaliskuuta 1984 antamassaan päätöslauselmassa yhteisön kirjaston luomisesta() ja 13. maaliskuuta 1997 antamassaan päätöslauselmassa tietoyhteiskunnasta, kulttuurista ja koulutuksesta(), on käynnistetty - kuten "Telematics for Libraries" -ohjelma - kansalliskirjastojen ja parlamenttikirjastojen yhteistyönä sekä eurooppalaisten kirjastojärjestöjen yhteistyönä, mutta että tekninen verkottuminen on edelleen alkutekijöissään,

DD. toteaa, että toinen samassa mietinnössä asetettu tavoite, kulttuuriperinnön siirtäminen digitaaliseen muotoon, on kirjastojen osalta alkanut useimmissa maissa, mutta että edessä on edelleen suuri työkenttä,

EE. toteaa, että toistaiseksi kirjastot ovat modernin yhteiskunnan haasteisiin verrattuna aliresurssoituja ja että heikot resurssit johtavat niihin kerätyn suuren sivistyspääoman tehottomaan käyttöön;

1. On sitä mieltä, että kirjastot on otettava Euroopan unionin tietoyhteiskuntastrategioissa, sen kulttuuri-, sisältö-, koulutus- ja tietopoliittisissa suunnitelmissa ja ohjelmissa sekä niitä vastaavissa budjettipäätöksissä asianmukaisesti huomioon yhtenä tärkeimpänä tiedon- ja kulttuurin saatavuuden systemaattisena järjestelmänä;

2. Suosittelee jäsenvaltioille, että myös ne sisällyttävät kirjastot vastaaviin strategioihinsa, suunnitelmiinsa, ohjelmiinsa ja budjetteihinsa;

3. Kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään toimenpiteisiin, jotka edistävät kirjastojen mahdollisuuksia toimia aktiivisesti tiedonsaannin ja -välittämisen hyväksi;

4. Suosittaa, että jäsenvaltiot tarjoaisivat kirjastoille mahdollisuuden hankkia myös kalliimpia ja rajoitettuina painoksina ilmestyneitä teoksia, jotka edesauttavat kulttuurisen ja kielellisen moninaisuuden kehittymistä ja joita voidaan saattaa suuren yleisön ulottuville kirjastojen kautta;

5. Pyytää komissiota kiirehtimään tekeillä olevaa vihreää kirjaa kirjastojen roolista tietoyhteiskunnassa (The Role of Libraries in the Information Society) ja ryhtymään yksityiskohtaisiin toimiin sen ehdotusten ja käsittelyn pohjalta; perusteellisesti valmisteltuna asiakirjana se tarjoaa hyvän pohjan käydä keskustelua siitä, miten kirjastot voivat olla monella tasolla vastaamassa tietoyhteiskunnan ja sen kansalaisuuden haasteisiin;

6. Pyytää komissiota ottamaan kirjastojen ja niiden kautta kansalaisten tiedonsaantinäkökulman selkeästi huomioon ratkaistaessa tekijänoikeuskysymyksiä; tekijänoikeusdirektiivissä olisi turvattava eri osapuolten välisen tasapainon säilyminen nykyisellään ja harmonisoitava myös käyttäjäosapuolen oikeudet; poikkeuksia on sovellettava kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti; poikkeuksia ei saa soveltaa siten, että se heikentää oikeudenhaltijoiden oikeutettuja etuja tai on ristiriidassa heidän töidensä tavanomaisen hyödyntämisen kanssa;

7. Pyytää komissiota jatkamaan tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen viidennessä puiteohjelmassa tukea Euroopan kirjastojen verkostoitumiselle, niin että ne voivat edelleen tehostaa ammatillisen osaamisensa jakamista yhteisprojekteissa sekä teknisten yhteyksien rakentamista;

8. Pyytää, että komissio jatkaa tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen viidennen puiteohjelman varoin tukeaan kirjastojen yhteisten standardien laatimiselle tiedon käsittelyä, säilyttämistä, siirtämistä ja yhteensopivuuden turvaamista varten ja että komission muut näistä standardeista vastaavat elimet ottavat kirjastoalan tarpeet ja asiantuntemuksen huomioon omassa työssään;

9. Pyytää komissiota tukemaan euroopanlaajuista yhteistyötä aineiston pitkäaikaisen säilyttämisen ja käytettävyyden ongelmien ratkaisemiseksi perustamalla tätä varten clearing house -tyyppisen elimen tiedottamaan, kampanjoimaan ja edistämään kokemusten vaihtoa sekä rohkaisemalla yksityisen ja julkisen alan osapuolten yhteistyötä (kustantajat, paperintuottajat, säilytysalan tuottajat, kirjastot ja arkistot);

10. Suosittelee jäsenvaltioille, että ne rahoittavat kansallisesti omien aineistojensa digitointi- ja konservointiohjelmat tämän kulttuuriperinnön säilyttämiseksi jälkipolville muodossa, jossa se on mahdollisimman monen ulottuvilla ja jossa tietoa voidaan yhteisten standardien ansiosta käyttää myös yli kansallisten rajojen;

11. Pyytää komissiota ja jäsenvaltioita käynnistämään selvitykset elektronisen aineiston käyttöön liittyvien lisenssijärjestelmien toimintaperiaatteista, kuluista ja seurauksista kirjastojen kannalta sekä erityisesti siitä, miten myös pienet ja taloudeltaan heikot kirjastot pääsevät tarjoamaan elektronista aineistoa käyttäjilleen;

12. Pyytää komissiota suuntaamaan kulttuuriohjelmansa ja tiedotusbudjettinsa nykyistä laajemmin ja selkeämmin myös kirjastojen kulttuurityölle;

13. Pyytää komissiota ja jäsenvaltioita neuvottelemaan järjestelyistä, joilla voidaan vapaakappalelainsäädännön periaatteiden mukaan taata kussakin maassa mutta myös Euroopassa monikansallisesti ja kansainvälisesti tuotetun aineiston kerääminen, säilyttäminen ja luettelointi aineistomuodosta riippumatta;

14. Suosittaa jäsenvaltioille, että ne varustavat kaikentyyppiset kirjastot moderneilla välineillä, erityisesti Internet-liittymillä sekä riittävillä määrärahoilla, jotta kirjastot pystyvät vastaamaan tietoyhteiskunnan kansalaisten haasteisiin, ja että ne ottavat huomioon myös yleistyvän elektronisen aineiston lisenssimaksujen aiheuttamat kustannukset;

15. Suosittaa jäsenmaille, että ne tarjoavat UNESCOn yleisten kirjastojen manifestin (UNESCO Public Library Manifest) suosituksen mukaan maksuttomina yleisten kirjastojen peruspalvelut, kuten kirjaston omistaman aineiston lainauksen ja käsikirjastokäytön, koska kirjasto on luonteeltaan yleishyödyllinen julkinen palvelu, korostaakseen täten tasapuolisen tiedon- ja kulttuurinsaannin merkitystä;

16. Suosittaa jäsenmaille, että tärkeät verovaroin tuotetut aineistot laeista paikallistason päätöksiin ja tilastoista kansallisbibliografioihin ovat kirjastojen kautta kansalaisten ja muiden käyttäjien saatavilla riippumatta muodosta, jossa ne on tuotettu ja kehottaa erityisesti tutkimaan, mitä etua näiden aineistojen verkkoversioiden tuottamisesta olisi;

17. Suosittaa jäsenmaille, että tietoyhteiskunnan kehitys otettaisiin paremmin huomioon niiden kirjastotyöntekijöiden koulutus- ja täydennyskoulutusjärjestelmissä; kirjastohenkilökunnalla on nimittäin oltava tekniset valmiudet valikoida lakkaamatta kasvavasta tietomäärästä entistä vaativampien asiakkaiden tarvitsemat tiedot;

18. Pyytää komissiota selvittämään mahdollisuuksia perustaa Euroopan unionin kirjasto-osaamiskeskus (European focal point for libraries), jonka tehtävänä olisi sekä koordinoida kirjastoasioita ja alan tutkimusta että tarjota kirjastotyöntekijöille täydennyskoulutusta;

19. Pyytää komissiota ja jäsenvaltioita selvittämään, voidaanko kirjastoihin sijoitettuja Eurooppa-informaatiota jakavia pisteitä laajentaa muihinkin jäsenmaihin, koska kokemukset Eurooppa-tiedotuksesta kirjastojen yhteydessä ovat olleet hyviä;

20. Pyytää komissiota selvittämään kuinka kirjastopalveluja eri puolilla yhteisöä olisi arvioitava ja niitä koskevia tilastoja laadittava, jotta kirjastojen tarjoamista palveluista saataisiin vertailukelpoista tietoa;

21. Suosittaa jäsenvaltioille, että ne myöntäisivät Euroopan parlamentin jäsenille oikeuden käyttää oman maansa parlamentin kirjaston palveluja, ellei tätä oikeutta ole jo olemassa;

22. Kehottaa puhemiestään välittämään tämän päätöslauselman komissiolle ja neuvostolle.

Perustelut

I Miksi valiokunta-aloitteinen mietintö?

Kirjastojen roolia on hahmoteltu EU:ssa eri näkökohdista vuoden 1984 Euroopan parlamentin päätöslauselmasta "Resolution on the Creation of a European Library" lähtien. 1990 käynnistyi "Telematics for Libraries" -ohjelma, joka on ollut varsin näkyvä tekijä eurooppalaisen kirjastoyhteistyön kehittäjänä. Kirjastoasiat ovat olleet mukana erilaisissa kulttuuria, koulutusta ja tutkimusta koskevissa yleisluontoisissa asiakirjoissa, erityisesti Morganin mietinnössä "Tietoyhteiskunta, kulttuuri ja koulutus". Sen perusteella komissiossa alettiin laatia vihreää kirjaa kirjastojen roolista tietoyhteiskunnassa.

Valiokunta-aloitteisella mietinnöllä halutaan virittää keskustelua kirjastojen roolista tietoyhteiskunnassa vuoden 1998 aikana. Juuri nyt on tekeillä suuria päätöksiä, jotka vaikuttavat ratkaisevasti kirjastojen tulevaisuuteen. Tärkein näistä on tekijänoikeusdirektiivi. Myös kirjastolinjaukset 5. tutkimus-, teknologia- ja kehittämisohjelman osalta tulevat päätettäviksi lähiaikoina. Komissiossa tekeillä oleva vihreä kirja "The Role of Libraries in the Modern Society" tulee tarjoamaan jatkokeskustelulle tätä mietintöä huomattavasti enemmän yksityiskohtaista taustamateriaalia ja viemään siten keskustelun ja päätöksenteon uudelle kierrokselle.

II EU:n kokemuksia kirjastoprojekteista

DG XIII/4:n koordinoima Telematics for Libraries -ohjelma on vuodesta 1990 alkaen tukenut 87 projektia (main projects) ja kuutta foorumia (platforms). Projektiosapuolia on ollut n. 350, joista suunnilleen puolet kirjastoja. On merkillepantavaa, että myös projektien välille on syntynyt tavanomaista enemmän vuorovaikutusta.

Projektien profiilit ja samoin tulokset ovat olleet hyvin vaihtelevia ja heijastuvat monin tavoin Euroopan kirjastoihin. On kehitetty standardeja (UNIMARC; EDIFACT), vapaasti käytettäviä työkaluja (freeware tools) esim. Z39.50 standardiin liittyen (EUROPAGATE, SOCKER) ja teknisen know-hown siirtoa alueelta toiselle (FACIT, MOBILE, DEDICATE, LISTED). On hankittu tietoa teknisten sovellusten kypsyysasteesta ja käytettävyydestä (SPINTEL). Konkreettinen yhteistyö kansalliskirjastojen välillä (CoBRA, BIBLINK, NEDLIB) on ollut tärkeä painopiste. 1995 aloitettiin julkaisusarja "Libraries in the Information Society", jossa keväällä 1998 oli jo 14 julkaisua. Hyvin tärkeitä ovat olleet erilaiset foorumit (platforms), joista mainittakoon erityisesti tekijänoikeusasioihin paneutunut ECUP, European Platform for Copyright User.

Telematics for Libraries -ohjelman hyöty näkyy selvimmin standardien kehittämisessä, prototyyppien luomisessa ja teknisten ratkaisujen käytön edistämisessä. Se on tiivistänyt Euroopan maiden kirjastojen ja epäsuorasti myös kirjastojärjestöjen yhteistyötä selvästi. Edelleen se on lisännyt yhteistyötä kirjastojen niiden kaupallisten partnereiden välillä. Kaikki tämä yhdessä on johtanut myös siihen, että kirjastoasia on saanut uutta näkyvyyttä sekä Euroopan tasolla että jäsenvaltioissa.

III Tiedon merkitys ja käyttöön saaminen

Tietoyhteiskunnassa tieto on keskeinen resurssi ja informaatio tärkein raaka-aine. Siksi tietoon, sen kulkuun, saatavuuteen ja käytettävyyteen sekä sitä käsitteleviin instituutioihin kiinnitetään aiempaa enemmän huomiota. Niiden rooli pitää ajatella uudelleen. Euroopan Yhteisön tasolla on käsitelty eri näkökulmista varsinkin mediaa mutta myös koulutusta ja tutkimusta. Kun kirjastot ovat nousseet yhteisön keskusteluun, on painopiste ollut niihin kerätyn sivistyksellisen pääoman käytön tehostamisessa.

Kirjastojen ainutlaatuinen tehtävä on hankkia, järjestää, tarjota käyttöön ja säilyttää julkisesti saatavilla olevaa aineistoa pakkausmuodosta riippumatta (painettu, kasetti, CD-rom, verkkomuoto) niin, että se tarvittaessa löytyy ja sen saa käyttöönsä. Tätä pitkäjänteistä ja systemaattista työtä ei mikään muu instituutio tee.

Kirjasto on monen tietoyhteiskuntaan liittyvän prosessin ja ilmiön risteyskohta, vaikka sitä nykyään vielä aliarvioidaan. Kirjastojen sisällöllinen vaikutus leviää laajemmalle kuin voisi päätellä niiden taloudellisesta volyymista. Kirjasto tulee olemaan keskemmällä tietoyhteiskunnan yhteisöjä kuin se oli teollisuusyhteiskunnassa. Tämä toteutuu mm. virtuaalikirjastojen muodossa.

Modernissa yhteiskunnassa juuri kirjasto takaa, että kaikilla on mahdollisuus tarvitessaan saada käyttöönsä haluamaansa tietoa ja kulttuuria. Erityisen tärkeää on järjestää niiden aineistojen saatavuus, joilla on merkitystä kansalaisuuden toteuttamiselle kuten lait ja muut hallinnon päätökset sekä tapahtumien tasalla pitävät lehdet. Ilman tällaista palvelua yhteiskunnan demokraattisuus, avoimuus ja läpinäkyvyys eivät toteudu, koska ei voida olettaa kaikkien hankkivan itselleen kovin laajaa aineistomäärää. Investointi kirjastoon on investointi demokratiaan ja tasa-arvoon.

Tiedon saatavuuden kannalta erityinen ryhmä ovat maahanmuuttajat. Työvoiman liikkuessa maasta toiseen kirjastoissa tarvitaan myös muuta kuin aineistoa myös muuttajien kielillä, erityisesti sanomalehtiä. Oman maan tapahtumia on voitava seurata omalla äidinkielellä. Myös maahanmuuttajalasten kulttuuri-identiteetin muodostuminen on osittain kirjastojen vastuulla.

Verkkotiedon yleistyessä kirjastojen rooli tiedonsaannissa muuttuu muttei vähene. Osa ihmisistä hakee tietonsa suoraan verkosta, jolloin kirjastossa annetun tietopalvelun ja muun kirjastossa käymisen osuus saattaa pienentyä. Sitä enemmän painoa tulee kirjastojen työlle tiedon, myös verkkotiedon järjestäjänä. Tiedon hakemisessa ennestään tuntemattomilta alueilta tarvitaan edelleen ammattilaisten apua. On myös arvioitu tiedon aiempaa intensiivisemmän käytön tuottavan niin paljon uusia kirjastokontakteja, että käytön taso pysyy ennallaan tai jopa kasvaa.

Tietoyhteiskuntaperspektiivi ei tarkoita, että kirjastojen perinteiset tehtävät vähenisivät. Ne palvelevat edelleen kulttuuriperinnön säilyttämistä ja siirtämistä jälkipolville. Jotkut kirjastot ovat suorastaan erikoistuneet tähän: kansalliskirjastot omalla panoksellaan, historialliset kirjastot kuten esim. Coimbran kirjasto ja Prahan Strahovin luostarikirjasto omalla tavallaan. Näillä alueilla on suuria yhteistyömahdollisuuksia museoiden ja arkistojen suuntaan. Uusi tekniikka voidaan myös panna palvelemaan entisiä tehtäviä.

Kirjastot toimivat jatkossakin sekä tietopalvelun että kulttuurin aloilla, ja niillä on erittäin tiiviit suhteet erilaiseen opiskeluun. Monen eri tyyppisen tarpeen palveleminen aiheuttaa kirjastoille jonkin verran vaikeuksia, koska niitä on ollut vaikea nähdä yhtenä kokonaisuutena erilaisten kehysorganisaatioidensa sisältä. Tietoyhteiskuntakehitys on kuitenkin selvästi nostamassa niiden yhteisprofiilia tärkeänä tiedon ja kulttuurin välityksen valtatienä.

Koska kirjastoilla on tietoyhteiskunnassa näin tärkeä ja monipuolinen rooli, täytyy niiden resurssointia parantaa. Nykyisin voimavaroin ne eivät pysty vastaamaan kaikesta, mitä niiden tehtäväksi ollaan sälyttämässä. Kirjastojen rahoitus olisi koko Euroopassa ajateltava kokonaan uudelleen tietoyhteiskuntaperspektiivistä. Tämä koskee kaikkia kirjastotyyppejä. Tiedot jäsenmaista ovat tässä suhteessa huolestuttavia. Tuoreen tutkimuksen mukaan esim. yleisten kirjastojen välinen taloudellinen kuilu on kasvamassa: heikot jäävät kiihtyvällä vauhdilla jälkeen hyvin resurssoiduista (Thorhauge J., Larsen G., Thun H-P & Albrechtsen H.: Public libraries and the Information Society. Ed. by M. Segbert. Published by the European Commission, DG XIII/E.4, 1997. EUR 17648 EN)

IV Informaation muuttuminen ymmärrykseksi on yksilöllinen prosessi

Lisääntyvästä informaatiosta ei ole hyötyä, jos se ei muutu tiedoksi ja sitä kautta generoi uutta tietoa, tuotantoa ja kulttuuria. Monet uudet tuotannonalat, erityisesti sisältöjen tuottaminen, ovat ratkaisevasti riippuvaisia ihmismielen kyvystä luoda uutta. Tämä tietoyhteiskunnan keskeinen prosessi toteutuu yksilöllisesti. Sitä ei voi pakottaa, mutta sitä voi edistää tarjoamalla sille aineksia ja mahdollisuuksia. Kirjastot ovat muiden kulttuurilaitosten, koulujen ja median rinnalla mukana ketjussa, joka ruokkii ihmisten mielen liikettä.

Toinen intellektuaaliselle toiminnalle olennaisen tärkeä tekijä on kulttuuri. Se vaikuttaa osittain epäsuoremmin kuin tieto, mutta on mahdotonta kuvitella että kansalaisten luovat voimat saataisiin täysmääräisesti käyttöön ilman kulttuurin syvälle ihmismieleen ulottuvia vaikutuksia.

Voi ennakoida, että jatkossa kaikki eurooppalaisen tietoyhteiskunnan kansalaiset tarvitsevat kirjastoja elämänsä jossain vaiheessa, koululaisena, opiskelijana, yhteiskunnallisessa toiminnassaan, harrastuksissaan tai työssään. Syy on yksinkertaisesti se, että tiedon käyttö käy yhä intensiivisemmäksi. Yleisen tiedonvälityksen kuten median ja erilaisten laitosten oman tiedotuksen lisäksi tarvitaan palvelu, josta saa vastauksen juuri omaan kysymykseensä. Kansalaisen kannalta koko kirjastolaitos onkin viritetty vastaamaan yksittäisten ihmisten yksittäisiin kysymyksiin kaiken sen aineiston ja ammattaidon voimin, joka niihin on kerätty. Toisaalta se on myös ennalta-arvaamattomien löytöjen paikka, koska kokoelmista voi poimia sellaistakin mitä ei osannut etsiä.

V Monenlaiset mediat ja lukutaito

Kirjastoa on totuttu pitämään kirjojen tyyssijana, mutta modernissa yhteiskunnassa tämä kuva on vanhentunut. Monessa tieteellisessä kirjastossa kirjat ovat jo vuosikymmeniä olleet marginaalista aineistoa, koska tieto uusiutuu niin nopeasti. Ajantasaisimmissa kirjastoissa on viime vuosina rakennettu erilaisista verkkoaineistoista omia virtuaalikirjastoja. Kansalliskirjastoissa siirretään vanhaa kirjallisuutta, käsikirjoituksia, kuvia, karttoja ja muuta aineistoa digitaaliseen muotoon.

Kirjastoissa voi ja niissä pitäisi olla kaikkia medioita, jotka sopivat siellä käytettäviksi. Musiikista saatu elämys on samanarvoinen kuin lukuelämys, videolta saatu tieto yhtä hyvä kuin luettu. Erilaisille sisällöille sopivat erilaiset tallennusmuodot: on tarkoituksenmukaista panna muuttuva puhelinluettelotieto elektroniseen muotoon. Tärkein hankintakriteeri kirjastossa on aineiston laatu. Kirjastot siis tarjoavat ensi sijassa sisältöjä eivätkä tietynmallisia pakkauksia.

Kirjastojen kokemuksen mukaan uudet mediat eivät kirjastokäytössä syrjäytä vanhaa. Päinvastoin, erilaiset mediat tukevat kirjastossa toisiaan.

Edellisestä huolimatta yleisissä ja koulukirjastoissa annetaan erityinen paino lukutaidolle ja kirjallisuudelle. Täyspainoinen kansalaisuus ja muu modernin yhteiskunnan toimintaan osallistuminen edellyttävät lukutaitoa ja hyvää kielen hallintaa. Kirjastot tarjoavat edelleen lapsille keinon vakiinnuttaa lukutaitoaan ja aikuisille haasteita syventää lukutaitoaan. Verkkotieto puolestaan haastaa kansalaiset uudenlaiseen lukemiseen, jossa mediakrittisyydellä on keskeinen sija. Englanniksi puhutaan kuvaavasti siirtymisestä "literacysta" "mediacyyn". Kirjasto voi avoimien Internet-käyttöpisteitten tarjoajana lisätä merkittävästi kansalaisten verkko-osaamista; kokemukset eri maiden kirjastojen järjestämästä verkko-opetuksesta ovat hyvin rohkaisevia.

VI Tekijänoikeudet ja kirjastot

Elektroniset aineistot ovat kirjastojen lähitulevaisuuden suurin ja monipuolisin haaste. Suurin uhkakin liittyy siihen. Tekeillä oleva Komission ehdotus direktiiviksi tekijänoikeuksista ja lähioikeuksista (KOM (97) 628 lopull. 97/0359 (COD), julkaistu 10.12.1997) tulee vaikuttamaan voimakkaasti kirjastojen toimintaan ja niiden kykyyn toteuttaa palvelutehtäväänsä. Kansalaisten kannalta ehdotus sisältää vaaran, että elektronisessa muodossa olevan tiedon saanti kirjastojen, mutta myös arkistojen kautta tulee uhatuksi.

Ehdotusta on kritisoitu ennen kaikkea siitä, että se muuttaa tekijänoikeudellista tasapainoa. Oikeudenhaltijoiden oikeuksia lisätään käyttäjien kustannuksella.

Kirjastojen mielestä kansalaisilla pitää olla myös tulevaisuudessa oikeus katsella ja selailla elektronisessa muodossa olevaa tietoa kirjastoissa ja arkistoissa yhtä vapaasti kuin he nyt voivat lukea kirjoja. Direktiiviehdotus kuitenkin jättää kirjastojen ja arkistojen palvelut tässä suhteessa riippumaan oikeudenhaltijan mahdollisesti myöntämistä luvista. Oikeus tietoon ei kuitenkaan saa olla luvanvaraista.

Ehdotuksen mukaan jäsenmailla on halutessaan oikeus tehdä määrättyjä poikkeuksia tekijöiden oikeuteen määrätä teoksensa käytöstä. Ts. käyttäjien oikeuksia ei ehdotuksen mukaan tarvitse harmonisoida. Huomiota sangen kapeasti määriteltyjen poikkeusten joukossa kiinnittää mm. se, että niissä on mainittu vain rajattu opetuskäyttö ("luokkahuonekäyttö") ja tutkimus, ei opiskelua. Tämä on ristiriidassa mm. elinikäisen opiskelun periaatteiden kanssa - sitä ei voi toteuttaa laajasti ilman opiskelijoiden omaehtoista aktiivista tiedonkäyttöä. Kirjastoissa halutaan laajentaa tämä poikkeus koskemaan aineiston käyttöä opiskelun, opetuksen ja tutkimuksen tarpeisiin.

Kirjastoala kannattaa ehdottomasti verkkomaailman tekijänoikeuksien ratkaisemista siten, että kaikkien osapuolten edut turvataan. Ratkaisuja on kuitenkin tarkasteltava myös vapaan tiedon- ja kulttuurinsaannin kannalta. Se on välttämätön ehto uusille saavutuksille intellektuaalisen työn piirissä. Digitaalisten tieto- ja kulttuurituotteiden käyttökynnyksen nostaminen ja niiden kirjastokäytön tiukka rajaaminen vähentäisi henkisen työn tuottavuutta Euroopassa.

On syytä huomata, että direktiiviehdotuksesta käytävässä keskustelussa kirjastot ovat olleet lähes ainoa käyttäjäosapuolen edustaja.

Direktiivissä on syytä säilyttää nykyinen tasapaino oikeudenhaltijoiden ja käyttäjien kesken sekä muotoilla selkeästi yksittäisen käyttäjän ja kirjastojen oikeudet turvaavat poikkeukset yksinomaisesta tekijänoikeudesta. Se on Euroopan etu.

VII Elektronisen aineiston käyttölisenssit

Vastatakseen käyttäjiensä tarpeisiin kirjastojen on otettava käyttöön entistä enemmän elektronisia aineistoja. Siksi ne joutuvat tulevaisuudessa neuvottelemaan tuottajien kanssa aineistojen käyttölisensseistä. Näin käy riippumatta tekijänoikeusdirektiivin ratkaisuista. Lisenssimaksut merkitsevät myös uusia kuluja. Tämä on hyvä esimerkki siitä, että kirjastojen nouseminen tietoyhteiskunnan yhdeksi fokukseksi vaatii omat resurssinsa.

Lisenssit ovat kirjastoille uusi alue, joka kuuluu sopimusoikeuden piiriin. Joidenkin kansalliskirjastojen ja muiden isojen kirjastojen yhteistyönä on hankittu laajoja yhteislisenssejä, joista saadut alustavat kokemukset pitäisi vetää yhteen. Pienten kirjastojen toistaiseksi vähäisten kokemusten mukaan yksittäisten tuotteiden kuten cd-romien lisenssit erilaisine ehtoineen teettävät kirjastoissa runsaasti uudenlaista työtä. Tarvitaan keskustelua siitä, mikä on kirjastojen kannalta kohtuullista, millaisia mahdollisuuksia on yhteislisensseille ja mitä tämä kaikki tulee jatkossa maksamaan.

VIII Verkkoaineiston muut haasteet

Verkkoaineisto tarjoaa kirjastoille muitakin haasteita. Ensimmäinen niistä on avoimen käyttömahdollisuuden tarjoaminen, koska toistaiseksi vain harvat pääsevät verkkoon omasta takaa. Kokemukset ovat enimmäkseen hyviä maissa, joissa Internetin käyttöpisteitä on sijoitettu kirjastoihin. Etuna on pidetty mm. sitä, että samasta kirjastosta saa myös opastusta, ja siellä voi käyttää samaan aikaan kaikkea muutakin tieto- ja kulttuuriaineistoa. Mitä pitempään Internetin käyttömahdollisuus on ollut tarjolla, sitä enemmän on saatu mukaan epätyypillisiäkin käyttäjiä kuten naisia ja vanhuksia. Kirjasto koetaan siis hyväksi paikaksi opiskella verkkotaitoja.

Paljon podittavaa ja ratkaistavaa antaa Internet-aineistojen vaihteleva taso ja sisältö yhdistettynä siihen, että se tulee kokonaisuudessaan ja samanlaisena jokaisen käyttäjän päätteelle. Kirjastojen kannalta hyvä puoli on, että isot ja pienet, köyhät ja rikkaat kirjastot saavat Internetin kautta käyttöönsä juuri samanlaisen aineiston, mikä tasa-arvoistaa erityisesti resursseiltaan heikkoja kirjastoja. Tämä tilanne jatkunee vielä senkin jälkeen, kun osa Internetin maksuttomasta tarjonnasta muuttuu kaupalliseksi. Kansalaisen perustieto kuten lait ja vaikkapa EU-aineisto lienevät jatkossakin verkossa maksutta saatavilla samoin kuin monenlainen esim. matkailuun liittyvä tiedotusaineisto.

Ongelmallista aineistoa kirjastoissakin on pornografia, vahingollinen tieto kuten pomminrakennusohjeet ja tahallinen disinformaatio. Onhan yleensä totuttu siihen, että kirjastossa on tarjolla vain valikoitua aineistoa, mutta Internetissä ei voi valita pois. Toistaiseksi kehitetyt ns. filtteriohjelmat eivät ole olleet kovin vakuuttavia, koska ne seulovat mekaanisin perustein pois myös asialliset verkkolähteet. Esimerkkinä on mainittu ohjelma, joka estää pääsyn mm. sanan "rinta" sisältäville sivuille; sen ohi ei pääse myöskään rintasyöpää koskeville lääketieteellisille web-sivuille.

Kirjastojen kokemukset Internetin "ei-hyväksyttävien" sivujen käytöstä kuvastavat eri maiden kulttuureja. Pohjoismaissa Internet-aineiston hyvät puolet on arvioitu niin suuriksi, etteivät muutamat tietoon tuleet ylilyönnit ole synnyttäneet kontrollihalua. Joissain muissa maissa Internetin kirjastokäyttö on asetettu vastaavien tapahtumien takia kyseenalaiseksi, tai vähintään on haluttu käyttöön filtteriohjelmia.

Kirjastojen pitäisi täyttää verkkoaineistonkin suhteen kaksi perustehtäväänsä: sen säilyttäminen jälkipolville, ja toisaalta sen järjestäminen niin, että sieltä voi tarvitessaan löytää haluamansa. Kumpaakin tehtävää vaikeuttaa se, että Internet-aineisto muuttuu koko ajan. Pitkäaikaissäilytyksen vastuutahojen määrittelyä hankaloittaa sekin, että osa verkkoaineistosta tuotetaan ylikansallisesti tai yhteistyönä - esimerkiksi EU:n omat julkaisut. Muutamien Euroopan maiden uusissa vapaakappalelaeissa on jo otettu kantaa siihen, miten usein omassa maassa tuotettu verkkoaineisto pitää taltioida poikkileikkauksena, mutta tilanne ei ole läheskään vakiintunut.

Verkkoaineiston nykyinen kaoottisuus tarjoaa tilaisuuden havaita, miten arvokasta työtä kirjastot tekevät luetteloidessaan, luokittaessaan ja asiasanoittaessaan kirjat ja muut dokumentit myöhempää löytämistä silmälläpitäen. Kirjastojen tämänhetkisenä tavoitteena onkin järjestää myös verkkoaineistoa kirjastoille tyypillisin menetelmin eli auttaa löytämään verkosta merkityksiä. Parhaatkin ns. hakurobotit (Alta Vista, Lycos etc.) hakevat ensi sijassa merkkijonoja. Niiden rinnalla on selvä tarve valikoiville ja pitkäjänteisille hakupalveluille, jotka sisältävät tiedonhaun ammattilaisten, kirjastonhoitajien tekemän kuvauksen mukaan hyväksytyistä verkkoaineistoista.

IX Kirjastokokoelmien fyysinen ylläpito vaatii tekniikkaa

Kirjastojen laajat kokoelmat vaativat suuren panoksen fyysiseen ja tekniseen ylläpitoon. Tämä koskee erityisesti kansallis- ja muita kirjastoja, joilla on säilytysvelvoite. Hapan paperi on suuri ongelma, koska se hapertuessaan vie mennessään painetun tekstin. Kaikki nykyäänkään painettava aineisto ei täytä pitkäaikaisen säilyttämisen vaatimuksia. Uusien teknisten tallennustapojen pitkäikäisyydestä ei ole vielä saatu pitäviä todisteita. Kirjastoilta ja useimmiten myös niiden kanssa yhteistyössä olevilta aineistontuottajilta vaaditaan suuria investointeja aineiston säilyttämiseksi käytettävässä kunnossa. Mm. suurten aineistomäärien konvertointi eli siirtäminen jollekin muulle tallennusalustalle on jatkuva ja iso kustannuserä. Erityyppisiä esimerkkejä ovat sanomalehtien mikrofilmaaminen ja kokonaisten kirjastojen kokoelmien sisällön digitointi.

Aineiston säilyttäminen on ensi sijassa kansallisella vastuulla. Koulutusta ja ammattitaidon jakamista sekä yleisen tietoisuuden nostamista kulttuuriperinteen säilyttämisen ongelmista tarvitaan sen sijaan myös Euroopan tasolla.

X Kirjastoverkko on edelleen potentiaalinen resurssi

Tehokkaimmillaan kirjastot toimivat verkkona. Asiakkaalle toimiva verkko takaa, että hän saa tarvitsemansa aineiston mistä muusta kirjastosta tahansa, jos sitä ei löydy lähimmän kirjaston kokoelmista. Verkko toimii yli tieteellisten ja yleisten kirjastojen rajojen, sekä myös kansainvälisesti. Kaukopalvelu perustuu suurelle määrälle aiempaa yhteistyötä, jossa on luotu yhteiset säännöt ja standardit sekä huolehdittu siitä, että kirjastojen käytössä on tarpeeksi laajat tiedot toistensa kokoelmista. Erityisesti bibliografisten ja paikannustietojen saatavuuteen Internet tarjoaa aivan uusia näköaloja.

Kirjastoille itselleen verkostoitumisella on kaukopalvelua laajempi merkitys. Ne voivat jakaa myös ammattitaitoaan ja kokemuksiaan ja parantaa näin omaa toimintaansa. Kun avuksi otetaan Internet, voidaan jopa yksittäisten hankalien tietopalvelukysymysten ratkaisemiseen pyytää kolleegojen apua - tällaisesta on jo esimerkkejä. Viime vuosina voimistunut yhteistyö eri maiden välillä on korostanut tätä ulottuvuutta entisestään.

Ongelmaksi koetaan se, että monet tieteelliset kirjastot Euroopan maissa ovat vain kehysorganisaatioidensa käytettävissä. Niiden kokoelmista ja ammattitaidosta saadaan siis vain rajattu hyöty. Verkostoitumisen aikakaudella näiden aineistojen hyödyntäminen tulisi ottaa periaatteelliseen keskusteluun.

Verkostoituminen on kuitenkin Euroopan alueella edelleen kesken. Sen voi laskea yhdeksi kirjastoalan suurimmista käyttämättömistä potentiaaleista. Esimerkiksi em. Internetin käyttö yhteisluetteloiden jakamiseen ei toistaiseksi ole kovin pitkällä.

XI Kirjastot ja talous

Kirjastojen osuus Euroopan yhteisön bkt:sta on n. 0.4$$PROS$$ ja niiden työllistävä vaikutus n. 240.000 henkeä. Tietoyhteiskunnassa niiden taloudellista volyymia on väistämättä kasvatettava - siinä ne eivät eroa muista tietoa käsittelevistä aloista. Kun tieto muuttuu yhä keskeisemmäksi tuotannon tekijäksi, näkyy selvästi että sen levittäminen on yhteiskunnalle hyödyllistä ja siihen kannattaa sijoittaa yhteisiä varoja. Tässä kirjastot ovat keskeisiä julkisia palveluita. 80-luvun puolivälissä Euroopan Unionissa todettiin, että kirjastoihin kerättyä aineistoa hyödynnetään erittäin heikosti, puhuttiin hyödyntämättömästä aarrearkusta. Tätä pääomaa ei saada tuottamaan ilman uusia sijoituksia. Telematics for Libraries ohjelma on ollut yksi vastaus ongelmaan, kun se on systemaattisesti panostanut juuri kirjastojen olemassaolevien resurssien käytön tehostamiseen.

Kirjastotoiminnasta ei saa taloudellisesti kannattavaa; tässä se rinnastuu peruskoulutukseen. Useita yrityksiä on tehty, mutta kunnianhimoisinkin, Yhdysvaltain Kongressin kirjasto, on jo muuttanut kurssiaan. Joillain alueilla kirjastojen toimintaa voidaan tuotteistaa kannattavasti, mutta tämä on marginaalinen ilmiö ja koskee vain osaa kirjastoista.

Sen sijaan kirjastojen taloudellinen hyötysuhde voidaan tehokkaalla työllä saada hyvinkin korkeaksi. Tilastoista voidaan lukea, että eräässä maassa yleisiin kirjastoihin panostetaan alle 1$$PROS$$ julkisista menoista ja niitä käyttää jopa kaksi kolmasosaa kansalaisista.

Yksi selvä talouden kasvupaine kirjastoissa ovat edelläkäsitellyt elektronisen aineiston lisenssimaksut, toinen luetteloiden ja alkuperäisaineistojen digitointi. Kirjastoalan ympärille onkin syntynyt myös omaa teollisuutta kuten integroitujen kirjastojärjestelmien ja cd-rom- ja verkkomuotoisten luetteloiden tuottajat. Heillä on Euroopassa edelleen suuret markkinat, mutta myös erittäin voimakkaita amerikkalaisia kilpailijoita. Edelleen aineiston pitkäaikaissäilytys ja esim. happamen paperin ongelmien ratkaiseminen merkitsevät lisää liiketoimintaa alan yrityksille.

Eräille kustantajille kirjastot ovat tärkein asiakaskunta, monille muille olennaisen tärkeä. Sitä paitsi on huomattava, että sisällön tuottajien kannalta kirjasto toimii myös tuotteiden markkinoijana. Varsinkin pienillä kielialueilla myös kirja-alan kaupalliset osapuolet myöntävät, että kirjastot ovat tärkeä elementti lukemisharrastuksen ja siten koko kirjallisuuden tuotannon ylläpidossa. Myynti kirjastoille voidaan myös laskea positiiviseksi kannattavuustekijäksi kaupallisesti epävarmoissa tapauksissa, jos tuote on laadukas. Sama asetelma pystyttäisiin luomaan myös videoiden ja elokuvien suhteen. Se olisi eduksi seuduilla, joilla ei ole elokuvateattereita.

Teleoperaattoreille kirjastot voivat olla Internet-verkottumisen pioneereja, koska ne ovat parhaassa tapauksessa ensimmäisinä omilla paikkakunnillaan tarvitsemassa esim. kiinteitä kaapeleita Internet-yhteyksiään varten. Kun kirjastot haluavat pysyä ajan tasalla, ne voivat olla raivaamassa markkinoita myös multimediateollisuuden tuotteille.

Omissa yhteisöissään ja käyttäjiensä arkielämässä yleisillä kirjastoilla voi olla suuri vaikutus, joka ulottuu talouteen asti. Lukemis-, musiikki- ja muut harrastukset, joita kirjasto tukee, pitävät yllä ihmisten toimintakykyä ja uudistavat sitä. Tämä näkyy erityisesti taloudellisesti taantuvilla paikkakunnilla. Tutkimustenkin mukaan laadukkaat kirjastopalvelut voivat silloin olla yksi asukkaitten tärkeimpiä henkirekiä. Kirjasto voi olla myös aktiivisena osapuolena kun aletaan etsiä yhteisölle uusia selviytymisstrategioita. Yhtä hyvin se voi tukea työttömäksi jääneiden yksilöiden omia pyrkimyksiä hankkia uutta osaamista ja etsiä uusia mahdollisuuksia - tässä jälleen yhtymäkohta elinikäisen oppimisen ja kirjastojen välillä.

XII Maksullisuus

Maksullisuus yleisissä kirjastoissa vaihtelee tällä hetkellä maittain. Joskus kirjastokortti on maksullinen, joskus tietyn aineistotyypin (videot, musiikki) lainaaminen on maksullista. Kaikissa maissa peritään sakko-, varaus- ja vastaavia maksuja.

Maksuilla on todettu olevan ensisijaisesti käyttöä ohjaava vaikutus, jolloin keskustelun fokuksessa ovat olleet nimenomaan lainausmaksut. Niiden vastustajat toteavat, että lainausmaksujen suurin seuraus on käytön väheneminen, mikä siis tarkoittaa kirjastoon jo kootun aineiston alhaista käyttöastetta. Siihen verrattuna lainausmaksujen tuotto on suhteettoman pieni hyöty, jolla ei ratkaista kirjastojen taloudellisia ongelmia.

Monessa maassa keskustellaan tällä hetkellä kirjastojen luettelotietojen, ennen kaikkea kansallisbibliografian, maksullisesta ja maksuttomasta käytöstä - kriitikot kokevat maksujen perimisen kohtuuttomana, koska tiedot on tuotettu verovaroin ja ne ovat kaikille kuuluvaa kansallista kulttuuriperintöä.

Kirjastoista on näköala muunkin verovaroin tuotetun aineiston saatavuuteen ja maksullisuuteen; on puhuttu mm. karttatiedosta ja tilastoista. Nämä aineistot ovat usein hyvin arvokkaita kirjastojen käyttäjille, ja niiden pitäisi olla yleisesti käytettävissä jo demokratian periaatteiden toteuttamiseksi. Tällaisten tietojen saaminen verkkomuotoon voi helpottaa niiden yleistä saatavuutta olennaisesti, koska se voidaan tehdä pienin jakelukustannuksin.

Keskustelu verovaroin tuotetun aineiston saatavuudesta tulisi käydä loppuun, jotta päästäisiin nykyistä parempaan yksimielisyyteen siitä, mikä on tarjottava maksutta ja mistä on perusteltua periä hinta.