logo

Tarkennettu haku
Kaikki kirjastot
Tulosta sivu »
Etusivu  >  KirjastoPro  >  Keskustelut ja blogit  >  Blogit  >  Marjo Perälä

Nutturat auki

Rovaniemeläinen projektiduunari Marjo Perälä pitää päiväkirjaa Lapin kirjastojen brändäysprojektista ja pohdiskelee kirjastojen markkinointia. Marjo Perälä
Nutturat auki

Kun ”kirjasto went pop” eli erään kapakkaillan tarina

Kokeilimme modernia hakeutuvaa kirjastotyötä marraskuussa kansallisen kirjavinkkausmaratonin yhteydessä. Ajatuksissa oli aluksi yllätysvinkkaus Rovaniemen keskustassa, mutta kaamosangsteissa päätimme, että se on liian repäisevää. Siispä menimme baariin.

Käsittääkseni tällaisella konseptilla ensimmäisenä Suomessa päätimme pitää vinkkausillan rovaniemeläisessä, paikallisen 20+ väen suosimassa retrobaarissa, Kahvila Kauppayhtiössä.

Kapakkareissun konsepti oli pop-kulttuurin vinkkaus uudessa ympäristössä ja yllättävässä yhteydessä, minkä jo sinällään luulisi toimivan hyvänä markkinointikikkana. Työryhmäämme kuului neljä kirjastoihmistä. Työnjako oli seuraava: Nina Maria Peltola vinkkasi sarjakuvia, Jouni Mäkinen aasialaisia elokuvia, Salla Erho luki Jukka Itkosen runoutta ja toimi muutenkin tapahtuman juontajana, väliajalla minä ja Jouni toimimme dj:n tehtävissä soittaen levyjä musiikkikirjaston kokoelmista.

Koska tapahtuma oli erityislaatuinen, tarvittiin erityislaatuiset markkinointikanavat perinteisiä tukemaan. Loka-marraskuussa julkistimme kirjaston Facebook-sivun, joka luonnollisesti toimi yhtenä markkinointityökaluna. Sen lisäksi apuna oli toinen FB-ryhmä reilulla 1000 seuraajallaan, Suur-Rovaniemen kulttuurielämä. Siellä mainostetaan nykyisin kaikkia katu-uskottavia tapahtumia ja fanijoukko painottuu nuoriin aikuisiin, eli Kirjasto goes popin kaltaisten tapahtumien ydinkohderyhmään.

(Tähän väliin pieni vinkki: suosittelen muitakin kirjastoja verkostoitumaan FB:n avulla paikallisen kulttuuritapahtumia aktiivisesti järjestävän porukan kanssa, heidän avullaan järjestämistänne tapahtumista saavat väkisin tiedon jopa ne paljon puhutut kirjaston ei-käyttäjät, jotka eivät edes fanittaisi kirjastoa Facebookissa. Miettikäähän kaveripiiriänne ja pyytäkää adminit…)

Graafikkomme, projektityöntekijä Karl Simonlehto suunnitteli tyrmäävän ja raikkaan julisteen tapahtumalle, jota veimme jakoon ja kiinnitimme tolppiin (jep, outlaw) ympäri kaupunkia: mainosta ei voinut mielestämme ohittaa. Media julkaisi tapahtumatiedotteen, mikä ei aina ole itsestäänselvyys. Muille suomalaisille kirjastoihmisille tästä tiedotettiin ammattikalenterissa.

Uskoin vahvasti siihen, että meillä oli hallussa oikeat markkinointikanavat. Uskoin myös konseptin vetovoimaisuuteen, olisihan se kiehtonut minuakin ja sentään edustin kohderyhmää ainakin ikäni puolesta.

Mutta. Sanon ihan rehellisesti, että ilta oli minulle pettymys. Tapahtuma keräsi alkuun noin 30 kuulijaa, joista osa oli kirjastolaisia (heitä olisi saanut olla enemmänkin kun teimme jotain näin erikoista) ja pari ravintolan työntekijää. Lapin kansan valokuvaajakin vaivautui paikalle ihan pyytämättä, mikä oli suoranainen ihme viime vuosina nauttimamme olemattoman medianäkyvyyden jälkeen. Synkistely alkoi kuitenkin viimeistään silloin, kun kuvaaja kysyi lupaa kuvata minua ja totesi: ”mennään kuvaamaan tuonne jotta näyttäisi siltä, että täällä olisi ollut porukkaa”.

Mikä meni vikaan? Ainakin se, että tapahtuma järjestettiin vasta ensimmäistä kertaa, eikä vastaaviin usein yleisöryntäystä ole ennen kuin tapahtuma vakiintuu. Toisaalta keskityimme liian tietoisesti hakemaan tiettyä kohderyhmää, vaikka lopulta paikalle tuli varsin eri-ikäisiä ihmisiä aina lukiolaisista pariin eläkeikäiseen. Nämä olivat tulleet nimenomaan kuulemaan sarjakuvavinkkauksia. Ei se määrä, vaan se laatu?

Tapahtuman kesto oli merkitty myös väärin Suur-Rovaniemen kulttuurielämän tapahtumatietoihin ja kuulin jälkeenpäin yhdeltä tutulta nuorelta mieheltä (siis siltä jota ei kirjastossa muuten näy), että hän olisi tullut paikalle jos tempauksen kesto olisi ollut tunnin sijaan vaikka pari tuntia, mitä se siis todellisuudessa oli reilustikin.

Tapahtuman ajankohta saattoi olla ongelmallinen. Järjestimme sen synkimmän kaamoksen aikana, tiistai-iltana keskellä pikkujoulukautta, kuppilan totutun normaaliaukiolon yli jatkuen.

Tapahtumaa kuuntelemassa ollut entinen äidinkielen opettajani toivoi, että lukiolaisille täysi-ikäisille olisi vielä voinut tiedottaa tapahtumasta viemällä tapahtumajulisteita kouluille. Tätä emme olleet tehneet, sen sijaan huolehdimme julisteet yliopistolle. Lukiolaisten piirissä oikeanhenkistä kohderyhmää olisi ehkä ollut enemmänkin.

Kokeilua voi luonnehtia vähintään opettavaiseksi. Seuraavaa kertaa varten on olemassa nyt mahtava tietopääoma. Silloin teemme kaiken viisaammin, paremmin ja kauniimmin. Vastaava tapahtuma järjestetään jonkun muun tapahtuman yhteydessä, muiden kunnallisten ja underground-kulttuuritoimijoiden kanssa.

Välilliset vaikutukset tällaisten tempausten järjestämisellä voivat olla merkittäviäkin: verkostoja syntyy ja ne voivat poikia vaikka mitä.

12.2.2010 14:58  |  Marjo   |  Viestejä: 4   |  Kommentoi

Facebook-viestinnän kiemuroita

Eräänä syyskuisena päivänä päätin, että Lapin maakuntakirjastolle täytyy luoda profiili Facebookiin. Johtaja Ritva Nurminoro oli ajatukselle suopea ja ajattelin, että profiilin voi nyt tehdä niks naks, simppelisti kuin stressistä toipuva projektityöntekijä päästää päiviltä rasiallisen Pandaa! Tarkoituksena oli testailla kuinka kirjaston profiili toimii viestinnässä ja voisiko sitä muuallakin Lapissa hyödyntää yhtenä brändin viestintäkanavana.

Kuinkas sitten kävikään. Sosiaalisen median pelisäännöistä keskusteltiin kunnassa vähän vaikka kenen kanssa ja näin hurahti kuukauden päivät. Tästä yksinkertaisesta pikku asiasta kehkeytyi varsin mielenkiintoinen, jopa kafkamainen seikkailu itseäni monimutkaisemmissa kiemuroissa. ”Sukupolvien välinen kuilu ja silleen”, voin pyöreästi todeta. Kun odottelin, että itsestäni riippumattomat asiat hieman kehittyisivät, kirjastoja putkahteli Facebookiin lähes päivittäin, Lapissa Posion kirjasto ja Kolarin kirjasto. Kylläpä ahdisti, kun itse joutui malttamaan mielensä. Nyt siellä on Pellokin.

Oletteko muuten huomanneet, että yritysten uutisoidaan olevan jäljessä tai aristelevan sosiaalista mediaa (http://www.marmai.fi/uutiset/article362821.ece). Virkamiehiä puolestaan kannustetaan sosiaaliseen mediaan inhimillistämään työtään. Ja mitä tekevät kirjastot? Ovat siellä jo, siis ainakin niissä tunnetuimmissa kanavissa.

Haluaisin kuulla kriittisiä perusteluita vaihteeksi toisesta näkökulmasta sille, olemmeko todella niin jälkeenjääneitä tällä kentällä kuin kuvittelemme olevamme. Minä en nimittäin ole sitä mieltä alkuunkaan. Kyse on mielestäni siitä, mihin meitä verrataan. Pienet ja keskisuuret yritykset taitavat olla iloisemmin pihalla kuin kirjastot. Ja kehysorganisaatiomme puolestaan – aijai. Kirjastokentän omat uudistumispaineet pitävät meidät ainakin jossain määrin perillä uusista työtavoista ja trendeistä ylipäätään. Toisinaan itsekritiikkimme estää meitä näkemästä tätä. Nuttura kiristää ehkä sittenkin juuri sopivasti.

FB:sta alkaa olla toisaalla kunnissa varmasti jo useiden kuukausien kokemusta, mutta jossain ollaan todella varovaisia. Kunnissa ei välttämättä ole vieläkään mietitty miten uudet nettityökalut istuvat oman kunnan viestintästrategiaan. Rovaniemellä ollaan nyt Facebookissa kirjaston ohella myös Unicef-kumppanuuskaupunkivuoden merkeissä. Ja Lapin yliopisto taisi tehdä historiaa olemalla ensimmäisenä suomalaisena yliopistona FB:ssa. Yliopisto viestii siellä erittäin mallikkaasti värväämiensä opiskelijoiden kautta, vähemmän anonyymisti organisaation suulla. Vilkaiskaahan Lapin yliopiston sivua: http://www.facebook.com/ulapland. Oulun kaupunki puolestaan viestii muikeasti omassa profiilissaan http://www.facebook.com/Oulu.Finland?ref=mf.

Mielestäni kirjastoissa voitaisiin helposti hyödyntää profiileja samoin kuin Lapin yliopistossa. Pois etäännyttävästä organisaation suulla puhumisesta kohti henkilökohtaisempaa otetta! Värvätään asiakkaitamme kirjoittajiksi. Outi-kirjastojen Facebook-profiilissa http://www.facebook.com/group.php?gid=149891940520 viestinnän tyyli on yhteisölliselle medialle ominainen. Kirjastonhoitajat viestivät kirjastoasiaa rohkeasti omana itsenään, outilaiset ovat todella sisäistäneet oikeanlaisen viestintätavan.

Minun ja muiden FB-päivittäjien pitää ottaa heistä oppia. Ja Lapin yliopistosta. Meillä Lapin maakuntakirjaston profiilissa (http://www.facebook.com/pages/Rovaniemi-Finla...180956966017) kirjavinkkauksia ja musiikkiosaston päivän soittolistoja kirjoittelee etäinen Lapin maakuntakirjasto. Miksi? Olemmehan päivittäin asiakaspalvelussakin omana itsenämme. Altistumme pelottaville tilanteille perustyössämmekin perinteisinä asiakaspalvelijoina, tuskin sen enempää ongelmia tulee verkossakaan. Sama työ, eri ympäristö. Täytynee siis päivittää profiiliamme parempaan suuntaan, onneksi virheet ja jatkuva päivitystyö kuuluvat asiaan nykyisessä verkkomaailmassa. Olen oppinut niiiin paljon.

Mietin, että kirjaston asiakkaita voisi rohkaista mukaan yhteiseen viestintään aluksi yhteistyöllä vaikkapa lukion äidinkielen opettajien kanssa. Kirjallisuuskurssin osasuorituksena nuoret voisivat vinkata lukemiaan kirjoja ja vaikkapa kritisoida kirjastokäyntiään, siis ylläpitää keskustelua profiilissa kunnes tämä käy muiltakin luontevasti.

(Jos jaksoit lukea tänne asti, onnittelut. Minun varmaan pitäisi kirjoittaa useammin jottei kerralla tulisi näin pitkää tekstiä.)

21.1.2010 12:41  |  Marjo   |  Viestejä: 5   |  Kommentoi

Kirjasto + markkinointi = looginen yhtälö

Paljon jännittäviä asioita on tapahtunut kirjastojen markkinoinnissa sinä aikana, kun olen viettänyt enemmän tai vähemmän aikaa aiheesta joko yleisesti kiinnostuneena, sitä opiskellen tai sen parissa työskennellen. Huikealla parivuotisella kirjastoalan kenttäkokemuksella (ts. nöyrästi alaa opetellen) sanoisin ”markkinoinnillisen” ilmapiirin muuttuneen selkeästi, sillä enää asian tarpeellisuutta ei juuri tarvitse kirjastoammattilaiselle korostaa. Toiselta tilanne vaikutti ainakin minulle silloin, kun syksyllä 2006 istuin Oulun seudun ammattikorkeakoulussa markkinoinnin pakollista oppimäärää.

Markkinointiajattelu istuu kirjastoihin luontevasti kuin lappilainen hankeen: olihan itse Ranganathan varsin markkinointihenkinen tyyppi. Olette viidestä kirjastolaista huomanneet esimerkiksi kohdat ”Kirjat ovat käyttöä varten” ja ”Jokaiselle kirjalle lukija”. Aika suoraviivaisia kehotuksia markkinoinnin pariin.

Kirjastojen asiakaslähtöisyys on markkinointihenkisyyttä, joten jos väittää olevansa markkinointiajattelua vastaan, on silloin myös nykyisten markkinointikäsitysten mukaan asiakaslähtöisyyttä vastaan.

Kirjastojen markkinoinnista on puhuttu ainakin ammattikirjallisuuden perusteella jo 1970-luvulta, mutta mitä konkreettista on tehty? Pohjois-Ruotsissa on brändätty kirjastot saman lipun alle, tradenomiopintoihin kuuluu markkinointia ja kirjastoissa työskentelee tiedottajia markkinointi- ja viestintätehtävissä.

Kirjastot järjestävät paljon erilaisia tapahtumia aina kirjakahviloista (Sompion kirjasto) ja mangapäivistä kirjavinkkaukseen kapakassa (niin kuin meillä Rovaniemellä), teettävät jääkaappimagneetteja aukioloajoistaan (Kiri-kirjastot) ja jakavat propagandaheijastimia (mm. Helmet). Vierailinpa Provinssirockissa ollessani Ykä-kirjastoautossakin!

Useat Suomen kirjastoista ovat valjastaneet Facebookin uudeksi tiedotuskanavakseen, on Kirjastokanava ja Kirjastolehdestä aletaan mahdollisesti muokata asiakaslehteä. Ihan hyvältä vaikuttaa.

Markkinoinnin suunnitelmallisuus näyttää hyvistä markkinointipyrähdyksistä huolimatta puuttuvan edelleen ja osassa kirjastoista uskotaan, että vain ja ainoastaan kallis mainostoimisto voi minkäänlaista strategiaa tehdä. Ja se onkin syy jättää markkinointisuunnitelmat kirjoittamatta, vaikka samalla luodaan kirjastolle esimerkiksi visiolausetta.

Saattakaa minut nyt paremmin ajan tasalle, hyvät kollegat. Miten markkinoitte kirjastojanne?

Tulipas sekavanlainen aloitus blogille. Mikä minä sitten olen tällaisia puhumaan? Marjo Perälä, tradenomi vuosimallia 2009, OAMK, projektityössä Lapin maakuntakirjastossa. Hauska tutustua! Työskentelen Lapin kirjastojen markkinointi- ja verkkopalveluhankkeessa, joka starttasi toukokuussa 2009. Projektin aikana luodaan Lapin kirjastoille kimpasta riippumaton brändi, siis markkinoinnin yhteiset suuntaviivat ja näkymisen tavat. Brändisuunnitelman ohessa säädän kaikessa, minkä koen tukevan projektia, eli suunnittelen paikallisesti tapahtumia & kirjastopropagandaa ja hoidan jonkin verran Lapin maakuntakirjaston tiedotusta. Blogissani haluan kertoa markkinointikokeiluistamme ja pohdiskella aihepiiriä yleisesti ja käytännöllisesti. Blogin nimen voi ottaa niin raskaasti kuin haluaa, mutta ”Nutturat auki” viittaa lähinnä oman kirjastokäsitykseni muutokseen omassa kaaressani teinistä markkinoivaan kirjastonhoitajaan.

7.1.2010 11:04  |  Marjo   |  Viestejä: 5   |  Kommentoi

Rekisteröitymällä voit myös tilata foorumien ja blogien viestit sähköpostiisi.  Voit myös tilata viestit RSS-syötteenä.