logo

Tarkennettu haku
Kaikki kirjastot
Tulosta sivu »
Etusivu  >  KirjastoPro  >  Keskustelut ja blogit  >  Blogit  >  Marjo Perälä

Nutturat auki

Rovaniemeläinen projektiduunari Marjo Perälä pitää päiväkirjaa Lapin kirjastojen brändäysprojektista ja pohdiskelee kirjastojen markkinointia. Marjo Perälä
Nutturat auki

Kertokaa ajatuksistanne Turussa 30.9.

Tarvittaisiin erilaisia kirjastopersoonia Turkuun 30.9. Jos keksitte sopivia keskustelijoita tai olette itse sellaisia, ottakaa yhteyttä minuun (marjo.perala@rovaniemi.fi) tai Virve Miettiseen (virve.miettinen@hel.fi). Tämä on kaikille avoin ammatillinen kokoontuminen.

Tässä alustava ohjelma, jota saa kommentoida:

Kirjasto rokkaa & runoilee

Turun messukeskus, xxx-sali 30.9.2010 klo 10-16
(Aamupäivän puheenjohtajana Päivi Almgren, iltapäivästä tahtipuikko siirtyy nuorkirjastolaisille)

10-11 Tienviittoja tulevaisuuteen, Suomen kirjastoseuran puheenjohtaja Jukka Relander
11-12 Tulevaisuuden työkaluja, Turun kaupunginkirjaston xxx xxx (puhuja ei varmistunut vielä)

12-13 Lounas

13-16 Kirjastofeedi: Puheenvuoroja kirjastoelämän monimuotoisuudesta
TAI vaihtoeht. :
Hiekkalaatikolla: Puheenvuoroja kirjastoelämän monimuotoisuudesta

Open mic-keskustelutilaisuus, jossa kaikilla mahdollisuus kommentoida ja osallistua. Mistä kirjastojen täytyisi olla huolissaan? Keskustelun vetäjinä toimii lauma idealistisia kirjastoihmisiä.

Tule tekemään tulevaisuuden kirjastoa ja tutustumaan uusiin kirjastolaisiin. Muutoshalukkuus ei ole iästä vaan asenteesta kiinni!

26.8.2010 8:55  |  Marjo   |  Viestejä: 1   |  Kommentoi

Verkostoitumalla(ko) kirjastomaailmaa parantamaan

Kokosimme avoimella kutsulla IFLA:ssa olijat tapaamaan toisiaan 12.8. Paikalle tuli 26 eri ikäistä, taustaltaan kirjavaa kirjastoammattilaista, joita yhdisti halu keskustella avoimesti kirjaston ja kirjastoammatin tulevaisuudesta. Kaikkia keskustelijoita tuntui kiehtovan ajatus kaikkia kirjastoja hyödyttävästä toiminnallisesta ja laadullisiin tuloksiin tähtäävästä verkostosta. Katsotaan nyt, miten porukan toiminta lähtee muotoutumaan. Pyöriteltiinpä tuolla ajatusta myös firman perustamisesta…

Ryhmän nimi on edelleen nuorkirjastolaiset, eikä sillä ole tarkoitus viitata ikään tai mihinkään nuoruuden korostamiseen, vaan asenteeseen. Ryhmän perustivat siis alunperin entiset UDK:n opiskelijat, jotka työskentelevät tieteellisten kirjastojen puolella.

Julkistan miittimme muistion sellaisenaan täällä, jotta saisin hälvennettyä muutamia ennakkoluuloja ryhmästä ja tapaamisen sisällöstä. Kiinnostuneet voivat tsekata minun ja Veera Ristikartanon haastattelun Kirjastokaistalta http://www.kirjastokaista.fi/video/9037/nuork...n-toimintaan.

Muistio 12.8.2010

Paikalla:

Jani Nieminen
Jonas Tana
Timo Tuominen
Petri Tonteri
Mervi Tilvis
Niina Salmenkangas
Mervi Vaara
Heli Metsä
Jori Hellsted
Jaana Kohta
Minna Saastamoinen
Ritva Nyberg
Maria Bang
Antti Impivaara
Iri Isopoussu
Heikki Varjomaa
Riitta Taarasti
Tuomas Lipponen
Minna Marjamaa
Aino Rautio
Virve Miettinen
Antti Pakarinen
Virve Miettinen
Marjo Perälä
Veera Ristikangas
Mace Ojala

Aluksi puhuttiin yleisesti kirjastojen tilanteesta ja siitä, miksi nk. nuorkirjastolaisten ryhmä alkoi muotoutua. Liikehdintä alkoi eri puolilla kirjastokenttää yllättäen samanaikaisesti. Ammatilliseen tapaamiseen tarjottiin tukea aluksi Suomen Kirjastoseuralta ja ensimmäinen tapaaminen päätettiin järjestää Turun Kirjamessujen yhteydessä 30.9.2010. Tästä päätettiin järjestää tapaaminen Göteborgin IFLA-konferenssiin 12.8.2010. Ennen kyseistä tapaamista sovittiin Kimmo Tuomisen kanssa Suomen Tieteellisen kirjastoseuran tuesta tähän ammattitapaamiseen.

Varsinaisessa tapaamisessa oli yllättäen 26 ihmistä ja miitti siirrettiin messukeskuksen lähellä sijaitsevaan puistoon. Tapaamisesta ja ryhmän toiminnasta toivottiin avointa, ei pelkästään yleisiin tai tieteellisiin kirjastoihin painottuvaa. Vanhat raja-aidat halutaan poistaa. Palaverissa keskusteltiin myös paljon puhuttaneesta nuorkirjastolaisuuden ikärajasta. Yksimielisesti päätettiin, että asenne on edellytys, sillä muutoshalukkuus ei ole iästä kiinni. Alussa keskusteltiin myös siitä, että vaikka yleisten kirjastojen ja oppilaitos- ja tieteellisten kirjastojen tehtävä on erilainen, ovat ongelmat pitkälti yhteisiä.

Alle on listattu muutamia keskeisiä intressejä, joita nousi tapaamisessa:

• Kirjastojen asema digitalisoituvassa maailmassa: pitäydytäänkö vanhassa totutussa vai yritetäänkö mennä eteenpäin. Osataanko asema ottaa?
• Mitä digiarjen eläjät odottavat kirjastoilta
• Miten kirjastoalan koulutus vastaa kirjastoarkea: oma osaaminen koetaan ongelmaksi
• Uusien ammattilaisten rekrytoinnissa toistetaan usein vanhoja perinteitä, vaikka nykyaika vaatisi erilaista osaamista kuin esim. 15 vuotta sitten
• Sekä kirjaston että kirjastonhoitajuuden määritelmä tällä hetkellä hankalaa
• Johtamisessa toisinaan aistittavissa autoritaarinen, käskyttävä henki, joka ei välttämättä anna tilaa ideoille
• Kirjastojen avauduttava toisilleen ja turhasta kilpailuasetelmasta ja mustasukkaisesta omimisesta on päästävä
• Nk. nuorkirjastolaisten verkostosta ei haluta "valituspiiriä". Toiminnan täytyy olla laadullista. Se, miten verkoston toiminta kehittyy, riippuu sen jäsenistä. On selkeää, että nuorkirjastolaisten toiminta on vasta muotoutumassa.

Tapaamisessa koettiin melko yksimielisesti, että verkostoitumiselle on tilausta: tarvitaan sekä ammatillinen foorumi, että toiminnallinen verkosto, jossa jaetaan hyviksi todettuja käytäntöjä ja koetetaan olla hyödyksi kirjastomaailmalle.

Yhteinen huolenaihe oli kirjastoalalla yleinen muutosvastarinta, jota uusia käytäntöjä ehdottava helposti kohtaa. Ryhmässä keskusteltiin, että mukanaseilaaminen ja passivismi on erityisen hankalaa alalla, jonka täytyisi seurata aikaansa. Joku ehdotti, että ryhmässä täytyisi aikaansaada innostus, joka leviäisi muuallekin. Virheidentekoa pelätään liikaa ja toisaalta uusien toimintatapojen kokeilusta ja yrittämisestä saatetaan myös rankaista työyhteisössä: ”tähänkin nyt menit sitten käyttämään työaikaasi”.

Osaamisesta keskusteltiin pitkään ja ilmoille heitettiin, että kirjaston on mukauduttava ympäristöönsä: jos ammattikorkeakoulukirjaston asiakkaina on diginaativien enemmistö tai lähiökirjaston asiakaskunta koostuu maahanmuuttajista, olisi sen hyvä näkyä henkilökunnassa.

Porukassa intouduttiin myös kehumaan työyhteisöä. Jossain ollaan todella muutoshalukkaita johtajaa myöten ja innokkaita toteuttamaan uusia kirjastotyön sovelluksia. Toisaalla kärsitään siitä, että työaika ei tahdo riittää kehittämistehtäviin. Itse voisi tehdä paljon, jos vain olisi työaikaa.

Joku muistutti porukkaa siitä, että mistään radikaalista tämän ryhmän toiminnassa ei ole kyse, vaan vastaavaa liikehdintää on ollut alalla keskimäärin joka sukupolvessa. Helle Kannilan ajatukset ovat edelleen ajankohtaisia ja häntä radikaalimpaa kirjastovaikuttajaa on hankala edelleenkään löytää.

***
Kirjasto rokkaa & runoilee
Turun kirjamessut 30.9.2010
Kirjasto rokkaa & runoilee -tapahtumaan kyseltiin vapaaehtoisia osallistumaan paneelikeskusteluun. Tarkoitus on saada kuuluville niiden ääni, jotka eivät sitä mahdollisuutta usein saa. Vapaaehtoisina keskustelijoiksi ilmoittautuivat Timo Tuominen, Heikki Varjomaa ja Antti Pakarinen. Keskustelijoiksi toivottiin mahdollisimman eri näkökulmia edustavia kirjastoammattilaisia. Myös Jukka Relanderia ehdotettiin yhdeksi keskustelijaksi. Jokainen keskustelija pitää pienen virittävän puhevuoron, jonka inspiroimana keskustellaan avoimesti.

Keskustelusta tulisi saada mahdollisimman osallistava, open mic -meiningillä. Suomen kirjastojen johtajat aiotaan haastaa mukaan. Johtajien ja esimiesasemassa toimivien läsnäolo on selkeä signaali siitä, ketä halutaan kuunnella ja ketkä halutaan hiljentää. Jos keksitte sopivia keskustelijoita, joilla on sana hallussa, ottakaa yhteyttä Marjo Perälään (marjo.perala@rovaniemi.fi) tai Virve Miettiseen (virve.miettinen@hel.fi).

Alustava ohjelma:
13-16 Kirjastofeedi - Puheenvuoroja kirjastoelämän monimuotoisuudesta vaihtoehtoinen nimi Hiekkalaatikolla – Puheenvuoroja kirjastoelämän monimuotoisuudesta

Open mic -keskustelutilaisuus, jossa kaikilla mahdollisuus kommentoida ja osallistua keskusteluun kirjastoasioista. Mistä kirjastojen täytyisi olla huolissaan? Keskustelun vetäjinä toimii lauma idealistisia kirjastoihmisiä.

n. klo 16 Maljankohotus
Iltaohjelma Dynamolla: elävää musiikkia jne. Tarvitaan bändejä!!!
Majoittuminen Turun retkeilymajassa tms

19.8.2010 18:33  |  Marjo   |  Viestejä: 25   |  Kommentoi

Nutturat ovat muodikkaita

Jaana, riemastuin kommentistasi Alamme peruskysymys -kirjoituksessani. Aloin ensin kommentoimaan sinulle, mutta koska eksyin hieman aiheesta ja aloin muutenkin rönsyillä, päätin laittaa vastaukseni uutena tekstinä. Ooh, mikä perjantai-iltapäivän innovaatio.

Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että kirjastolla olisi tällä hetkellä paljonkin vahvuuksia JOS niitä vaan haluttaisiin hyödyntää. Mielestäni on varsin inspiroivaa selailla Kansallisen nuorisotutkimuksen (2010) tuloksia ja Nuorisobarometria; niiden mukaan nuoret ovat arvoiltaan vanhempiaan pehmeämpiä. Luovuus on arvossaan, samoin ekologisuus. Nuoriso ei arvosta rahan perässä juoksemista. Näitä arvoja kirjasto tosiaan tukee. Se vain täytyisi sanoa ääneen, niinkuin kansalliset suuryrityksetkin tekevät. Äitien tekemää ruokaa ja silleen. Ja siinä ei ole todellakaan mitään pahaa. (Onhan sillekin syynsä, miksi jotkut ihmiset ostavat macin eivätkä pc:tä. Mac on siistimpi vehje, mutta sitäkin voi miettiä, onko brändi aikaansaatu kuitenkin suurimmalta osin mielikuvamarkkinoinnin avulla.) Sitä me itsekin voimme harrastaa. Pieni raha tarkoittaa vain isompaa aivotyön määrää ja kokeilunhalua. Myös se epäonnistunut kokeilu on viesti siitä, että yritystä on. Eipähän vaikuteta staattisilta jos aika ajoin tyritään. Siis tämän jaarittelun pointti oli, että kirjasto kyllä on trendikäs ainakin tällä hetkellä, mutta sen perusviesti täytyy hoksata toisinaan päivittää. Lappilaisten kirjastojen perusviesti on "Fiksusti ajan hengessä". Sopisi kaikille muillekin kirjastoille maakunnissa yhtä hyvin.

Kirjastossa on paljon hyvää ja me pystymme minun mielestäni mukautumaan moneen jos vähän viitsitään vaivautua. Eri paikoissa erilailla, mutta kumminkin.

Nuorisolle kirjastoa voi tuoda esille noiden tutkimusten tuloksia hyödyntäen vaikka miten. Esitteiden tekstit uusiksi vähintään. Ja kun enemmän viitsii satsata, voi järjestää nuorten ehdoilla jännittäviäkin palveluja tms. Ja nyt kun kaikenlainen "homing" on ihan yleisesti maailmalla trendikästä, kirjasto voi osoittaa olevansa hengessä mukana järjestämällä vaikkapa Marttojen kanssa yhteistyössä sukankudonnan yön tai jotain. Ja sinne sitten paikallisen kirjastonhoitajan rokkibändi soittamaan ja Taikalamppu-verkosto kaveriksi jakamaan kustannuksia. Tai sitten vain simppelisti tarjoatte kirjaston tilaa kaikenlaisille harrastajapiireille, vaikka lautapelikerhoille. Eikä vaadi itseltä juurikaan panostusta. Kirjasto on saatava houkuttelevaksi foorumiksi, vaikkei niitä kirjoja haluaisikaan lainata.

Ja aineistonäyttelyitä kyllä saa järjestää, olen vain itse huomannut että kynnys tähänkin perustyöhön on monella ihan liian korkea. Laajennetut aineistonäyttelyt ne vasta kivoja ovatkin, museoilta krääsää monipuolistamaan näyttelyä. Kokeiltu on ainakin meillä menestyksekkäästi.

Mikä tahansa kirjastoon eloa tuova juttu on mielestäni plussaa ja kokeilemisen arvoista. Innovaation puute, sehän se ongelma on. Ja se kansallisesti tärkeä, mitä itse emme ehdi tehdä, tehdään varmaankin Labsin, Kansalliskirjaston, Kirjastoseuran ja Yleisten kirjastojen keskuskirjaston avulla. Tasapuolisesti kaikille ympäri Suomea. Eikö niin?

Ja sitten vielä pakollinen nutturakommentti, kun jotkut sillä innostuivat trollaamaan aiemmin. Nythän nutturat ovat hyvin muodikkaita. Sen oikeaoppinen paikka on tällä hetkellä päälaella, niinkuin Pikku Myyllä...näin on tosin ollut jo kaksi vuotta, joten se päälakinuttura saattaa pian poistua muodista. Ja Wayfarerit päähän, ylleen voi pukea mustan kynähameen tai chinot (niistä voi hieman kääräistä lahkeita) ja sitten vielä valkoinen paitapusakka josta ylin nappi auki, niin aijai. Oikeaoppinen kirjastoasu löytynee jokaiselta.

Olemme oikeasti aika kuumiksia, kunhan vain itse haluaisimme sen myöntää ja näitä avuja hyödyntää. Ajassa kuin ajassa.

2.7.2010 14:53  |  Marjo   |  Viestejä: 1   |  Kommentoi

Nuorten kirjastopäivät 2011?

Päätin aloittaa tähän nyt uuden keskustelun aiheesta uuden kirjastosukupolven kokoontuminen/Kirjastopäivät. Komppaan Sinikka Sipilän ehdotusta Nuorten kirjastopäivien perustamiseksi. Tapahtuman voisi järjestää joka toinen vuosi. Mielestäni meidän nuorten pitää aktivoitua niin alalla kuin Kirjastoseurassa ja tämä voisi olla oikein hyvä tapa.

Esitän työryhmän perustamista tapahtuman järjestämiseen. Mielestäni kevät 2011 voisi olla hyvä, että sitä olisi aikaa järjestää. Sisällöllisesti ei kannata kilpailla Oulun Kirjastopäivien kanssa, saati sitten Turun kirjamessujen yhteydessä järjestettävän seminaarin kanssa. Esitän tapahtumasta kaksipäiväistä, uskon sisältöä syntyvän sen verran.

Näkökulma on uusi kirjastosukupolvi ja puhujat valitaan tällä kriteerillä. Osallistujat voivat varmaan olla keitä hyvänsä iästä huolimatta, mutta toivon että äänessä ovat ne, jotka eivät ole olleet alalla kovin pitkään tai joilla on (vaikkapa omasta mielestään) uutta annettavaa. Alan gurut ja pitkään työskennelleet ovat tietenkin tervetulleita, mutta luonnollisesti me uudet tulokkaat vedämme tapahtuman ja ote tulee olemaan sen mukainen. Raikkaita ideoita voi olla iästä riippumatta, joten siihen lienee turha takertua muutoin kuin huumorilla.

Luonnollisesti myös iltaohjelma on meidän tyylinen. Bändikisa? Tiedän heti parikin kokoonpanoa, joissa on kirjastosetiä soittamassa. Ja vaihteeksi Kirjastopäivät voidaan pitää joko täällä Rovaniemiroksitissä tai Oulussa. Oulussa on kirjastoalan oppilaitoksia, Rovaniemellä järjestelyapua voinee pyytää Ramk:sta vaikkei alan opiskelijoita täällä ole.

Asiasta kiinnostuneet voisivat alkaa heitellä ideoita tänne. Mielestäni tällaiselle olisi tarvetta, entä teistä? Voidaan vaikka kokoontua jonnekin päin Suomea miettimään asiaa.

Ps. Olisin muuten Helsingissä tiistaista perjantaihin ELAG-konferenssissa. Jos joku ehtisi istahtaa kanssani hetken vaikka perjantaina iltapäivästä? FB-grouppi olisi myös mahdollinen mietintäalusta, jos perjantai tulee liian pikaiseen.

7.6.2010 12:05  |  Marjo   |  Viestejä: 32   |  Kommentoi

Alamme peruskysymys ja muuta sälää

En millään haluaisi toistella omalla blogillani sitä, mistä kirjastoihmiset ovat keskustelleet Kifissä ja Kirjastokaapelilla jo vuosia. Jos koet kyllästyneesi kirjasto-käsitteen pyörittelyyn, lopeta lukeminen tähän. Haluaisin kuitenkin herätellä ikäisiäni kirjastoihmisiä keskustelemaan siitä, mihin suuntaan viemme Suomen kirjastoja. Tämä ei välttämättä ole oikea kanava, mutta yritetään. Voitaisiinko me alle 40-vuotiaat muuten perustaa Nuorten kirjastopäivät? Miten olisi oma epävirallinen workshop vaikka Göteborgin Iflassa? Vai perustaisiko joku kanssani Kirjasto Oy:n, jossa kukaan jäyhä kunnanisä ei rajoita kehitystyötä?

Olen työni luonteen vuoksi pohdiskellut lappilaisen kirjaston olemusta ja samalla mietiskellyt kirjastoja yleisesti. Ahdistun kerta toisensa jälkeen, enkä usko olevani ainoa. Saan syötteitä foresight.fi-sivustolta, johon kerätään tulevaisuudentutkimuksen julkaisuja, blogikirjoituksia jne. Sieltä löysin maaliskuussa jännittävän Kulttuuri – tulevaisuuden voima -taustaselvityksen, tämän blogitekstin muusan. Mietitäänpä muutamaa kontekstistaan revittyä kohtaa, mutta peilataan myös viimeaikaisia Kirjastolehden kirjoituksia ja muita kansallisia ja kansainvälisiä kirjastoviboja. Virikkeeksi voisitte lukaista myös Seppo Verhon tuoreen Kirjaston kätketty aarre -artikkelin http://kirjastoseura.kaapeli.fi/etusivu/lehti...sti_id=17021, jonka hoksasin Riippumaton asiantuntijalta http://xmacex.wordpress.com/2010/05/31/kayttodata-auki/.

Tampereella Niitä ja näitä maakunnista -tapaamisessa 31.5. sivuttiin ohimennen hieman identiteettiasioita. Milloin ottaa kirjaston kokoelmiin kävelysauvoja, miksi kirjaston kaikkivoipaa metadataa pitäisi värittää funktionaalisella luetteloinnilla? Vastauksia näihin ei sielläkään mietitty, vaikka pari provosoivaa lausetta taidettiin ilmoille lennättää. Kiinnostuin oitis Labsin kehittelemästä musiikkitiedonhausta, jossa funktionaalista luettelointia on käytetty nykyaikaisemmalla otteella kuin mihin olen suomalaisessa kirjastoskenessä törmännyt. Klikkaamalla Miles Davisia, saat kirjaston tuottaman metatiedon lisäksi myös lisäarvoa siitä, että kappaleen voi klikkauksella kuunnella Spotifysta. Mielestäni kirjaston ja tiedon liitto tulee olemaan tällainen. Go Labs go! Kirjaston metatieto on arvokasta vasta jalostettuna, yhdisteltynä, jaettuna.

Tieto siis on kirjaston ydin, mutta toisaalta arjen tiedonhakuun perehtynyt Reijo Savolainen sanoo että kirjaston pitäisi profiloitua kenties muulla tavoin kuin tiedonhaun väylänä. Oukei, mikäpä siinä. Olkaamme sitten sivistävä, elämyksellinen kohtaamispaikka kulttuurin sykkivässä sydämessä.

Mutta tarkemmin ajateltuna, ehkei sittenkään. ”Antikvariaatit ja kirjakaupat ovat yhdistäneet voimansa. On syntynyt erikoistuneita kirjakauppoja, joissa on erilliset kerrokset eri osastoille ja näissä oleskelumahdollisuus. Kirjakaupoista on tullut eräänlainen elämystila.” Lukaiskaa äskeinen lainaus OPM:n julkaisusta osoitteesta http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM....pdf?lang=fi. Tekstin löytää liitteestä no 1, Tulevaisuusmaisemat.

Noh. Kun kirjasto ei sitten olekaan elämysten eikä tiedonhaun paikka, nojatkoon sen identiteetti sitten kaunokirjallisuuteen ja sen tuottamaan elämyksellisyyteen: kirja on kirjaston brändi, kuten minulle Turun Kirjastopäivillä eräs vanhempi kollega kiivaasti esitti. Kyllä ja ei. Kirja on meille hyväksi nyt kun nostalgia ja perinteiden kaipuu on pinnalla. Mutta onko kaunokirjallisuuden tuntemuksen korostaminen siltikään se millä yleinen kirjasto voi kilpailla? Kaunokirjallisuuden asiantuntijan voi tuosta vain repäistä kadulta, muualtakin kuin kirjaston läheisyydestä.

Eilen Tampereella paneelikeskustelumme kirjastojen asiakasverkkoliittymistä muistaakseni käväisi tässä hetkellisesti. Ja muistaakseni juuri tähän ei kukaan tarttunut, eikä foorumi ehkä olisi muutenkaan tälle sopinut. Jossain se keskustelu on kuitenkin käytävä. Niin ja samanaikaisesti olisi tietysti myös toimittava.

Mietitäänpä edellistä vaikkapa mainitsemani opm:n julkaisun pohjalta. Miksi kirja on kirjastolle paha? Teksti jatkuu kohdasta ”Kirjallisuus” seuraavasti. Huomaattehan myös, että kirjastot ja kirjallisuus käsitellään julkaisun tulevaisuusmaisemissa erillään, sen sijaan kirjallisuuden yhteydessä löytyy edeltävä lainaus antikvariaateista ja kirjakaupoista…

” Kirjallisuudesta on tullut pienen piirin eksoottinen harrastus ja sen käyttäjät ja tuottajat löytyvät tosiaan blogeista ja pienen piirin tapaamisista. Toisaalta kirjallisuus on löytänyt muut taiteen lajit, mikä on vahvistanut sen asemaa. Poikkitaiteelliset tapahtumat ovat lisääntyneet, esim. kirjallisuus ja tanssi, kirjallisuus ja kuvataide, kirjallisuus ja musiikki törmäävät uusissa tapahtumissa ja yhteyksissä. Kirjallisuuden uhkana on vahva elämyksellisyyden tarve.”

Tässä positiivista on kirjaston potentiaali foorumina. Tuodaan eri alojen ihmisiä kirjastoon elämyksellisiin kirjallisuusiltoihin. Hmm…

Julkaisussa sanotaan kirjastoista seuraavaa, meille kenties ei niin uutta. Voiko kirjasto kilpailla tällä? Miten muotoilet tästä tiiviin perustelun sille, miksi tulla kirjastoon? Onko tämä asiakkaiden silmissä oikea suunta? Onko tämä virkamiesten toivoma suunta?

” Yhteiskunta tarvitsee muistia, joka säilyttää ja luetteloi tietoa ja kulttuuriperintöä. Kirjasto on paikkana ulospäinsuuntautunut ja muuntautuva. Ihmiset kokoontuvat ja ryhmääntyvät tiedon ja kirjallisuuden pariin. Kirjasto on paikka, jonne kokoonnutaan kirjallisuuden ympärille keskustelemaan, tutkimaan ja luomaan uutta.”

” Kirjastoilla on uusia tehtäviä sosiaaliselta puolelta, mm. kirjastojen rooli on merkittävä kotouttamisessa ja syrjäytymisen estämisessä samoin eri alojen neuvontapalvelut on yhtenäistetty, tarjotaan esimerkiksi ikäihmisille terveystietoa. Lainauspalvelut ovat täysin automatisoituneet, mutta informaatikkojen tarve on lisääntynyt.”

Mitä mieltä me itse olemme?

Kirjasto painiskelee perinteisen brändinsä (=kirja) kanssa ja yrittää löytää paikkaansa tulevaisuuden kulttuurikentällä ja yhteiskunnassa. Epäselvää tuotetta ei myöskään auta markkinoida. Jos meillä ei ole selvää säveltä siitä, mikä on kirjaston tehtävä, miten voi tehdä pitkäjänteistä palvelusuunnittelua? Entä viestintä- ja markkinointisuunnittelua? Henkilöstösuunnittelusta puhumattakaan. Onnea sille, joka alkaa vääntämään kansallista kirjastobrändiä. Maakunnallisessakin on aikalailla pohdittavaa. Ei, en ole käyttänyt kulunutta vuotta logojen ja sloganin kehittelyyn.

1.6.2010 14:54  |  Marjo   |  Viestejä: 35   |  Kommentoi

Kun ”kirjasto went pop” eli erään kapakkaillan tarina

Kokeilimme modernia hakeutuvaa kirjastotyötä marraskuussa kansallisen kirjavinkkausmaratonin yhteydessä. Ajatuksissa oli aluksi yllätysvinkkaus Rovaniemen keskustassa, mutta kaamosangsteissa päätimme, että se on liian repäisevää. Siispä menimme baariin.

Käsittääkseni tällaisella konseptilla ensimmäisenä Suomessa päätimme pitää vinkkausillan rovaniemeläisessä, paikallisen 20+ väen suosimassa retrobaarissa, Kahvila Kauppayhtiössä.

Kapakkareissun konsepti oli pop-kulttuurin vinkkaus uudessa ympäristössä ja yllättävässä yhteydessä, minkä jo sinällään luulisi toimivan hyvänä markkinointikikkana. Työryhmäämme kuului neljä kirjastoihmistä. Työnjako oli seuraava: Nina Maria Peltola vinkkasi sarjakuvia, Jouni Mäkinen aasialaisia elokuvia, Salla Erho luki Jukka Itkosen runoutta ja toimi muutenkin tapahtuman juontajana, väliajalla minä ja Jouni toimimme dj:n tehtävissä soittaen levyjä musiikkikirjaston kokoelmista.

Koska tapahtuma oli erityislaatuinen, tarvittiin erityislaatuiset markkinointikanavat perinteisiä tukemaan. Loka-marraskuussa julkistimme kirjaston Facebook-sivun, joka luonnollisesti toimi yhtenä markkinointityökaluna. Sen lisäksi apuna oli toinen FB-ryhmä reilulla 1000 seuraajallaan, Suur-Rovaniemen kulttuurielämä. Siellä mainostetaan nykyisin kaikkia katu-uskottavia tapahtumia ja fanijoukko painottuu nuoriin aikuisiin, eli Kirjasto goes popin kaltaisten tapahtumien ydinkohderyhmään.

(Tähän väliin pieni vinkki: suosittelen muitakin kirjastoja verkostoitumaan FB:n avulla paikallisen kulttuuritapahtumia aktiivisesti järjestävän porukan kanssa, heidän avullaan järjestämistänne tapahtumista saavat väkisin tiedon jopa ne paljon puhutut kirjaston ei-käyttäjät, jotka eivät edes fanittaisi kirjastoa Facebookissa. Miettikäähän kaveripiiriänne ja pyytäkää adminit…)

Graafikkomme, projektityöntekijä Karl Simonlehto suunnitteli tyrmäävän ja raikkaan julisteen tapahtumalle, jota veimme jakoon ja kiinnitimme tolppiin (jep, outlaw) ympäri kaupunkia: mainosta ei voinut mielestämme ohittaa. Media julkaisi tapahtumatiedotteen, mikä ei aina ole itsestäänselvyys. Muille suomalaisille kirjastoihmisille tästä tiedotettiin ammattikalenterissa.

Uskoin vahvasti siihen, että meillä oli hallussa oikeat markkinointikanavat. Uskoin myös konseptin vetovoimaisuuteen, olisihan se kiehtonut minuakin ja sentään edustin kohderyhmää ainakin ikäni puolesta.

Mutta. Sanon ihan rehellisesti, että ilta oli minulle pettymys. Tapahtuma keräsi alkuun noin 30 kuulijaa, joista osa oli kirjastolaisia (heitä olisi saanut olla enemmänkin kun teimme jotain näin erikoista) ja pari ravintolan työntekijää. Lapin kansan valokuvaajakin vaivautui paikalle ihan pyytämättä, mikä oli suoranainen ihme viime vuosina nauttimamme olemattoman medianäkyvyyden jälkeen. Synkistely alkoi kuitenkin viimeistään silloin, kun kuvaaja kysyi lupaa kuvata minua ja totesi: ”mennään kuvaamaan tuonne jotta näyttäisi siltä, että täällä olisi ollut porukkaa”.

Mikä meni vikaan? Ainakin se, että tapahtuma järjestettiin vasta ensimmäistä kertaa, eikä vastaaviin usein yleisöryntäystä ole ennen kuin tapahtuma vakiintuu. Toisaalta keskityimme liian tietoisesti hakemaan tiettyä kohderyhmää, vaikka lopulta paikalle tuli varsin eri-ikäisiä ihmisiä aina lukiolaisista pariin eläkeikäiseen. Nämä olivat tulleet nimenomaan kuulemaan sarjakuvavinkkauksia. Ei se määrä, vaan se laatu?

Tapahtuman kesto oli merkitty myös väärin Suur-Rovaniemen kulttuurielämän tapahtumatietoihin ja kuulin jälkeenpäin yhdeltä tutulta nuorelta mieheltä (siis siltä jota ei kirjastossa muuten näy), että hän olisi tullut paikalle jos tempauksen kesto olisi ollut tunnin sijaan vaikka pari tuntia, mitä se siis todellisuudessa oli reilustikin.

Tapahtuman ajankohta saattoi olla ongelmallinen. Järjestimme sen synkimmän kaamoksen aikana, tiistai-iltana keskellä pikkujoulukautta, kuppilan totutun normaaliaukiolon yli jatkuen.

Tapahtumaa kuuntelemassa ollut entinen äidinkielen opettajani toivoi, että lukiolaisille täysi-ikäisille olisi vielä voinut tiedottaa tapahtumasta viemällä tapahtumajulisteita kouluille. Tätä emme olleet tehneet, sen sijaan huolehdimme julisteet yliopistolle. Lukiolaisten piirissä oikeanhenkistä kohderyhmää olisi ehkä ollut enemmänkin.

Kokeilua voi luonnehtia vähintään opettavaiseksi. Seuraavaa kertaa varten on olemassa nyt mahtava tietopääoma. Silloin teemme kaiken viisaammin, paremmin ja kauniimmin. Vastaava tapahtuma järjestetään jonkun muun tapahtuman yhteydessä, muiden kunnallisten ja underground-kulttuuritoimijoiden kanssa.

Välilliset vaikutukset tällaisten tempausten järjestämisellä voivat olla merkittäviäkin: verkostoja syntyy ja ne voivat poikia vaikka mitä.

12.2.2010 14:58  |  Marjo   |  Viestejä: 4   |  Kommentoi

Facebook-viestinnän kiemuroita

Eräänä syyskuisena päivänä päätin, että Lapin maakuntakirjastolle täytyy luoda profiili Facebookiin. Johtaja Ritva Nurminoro oli ajatukselle suopea ja ajattelin, että profiilin voi nyt tehdä niks naks, simppelisti kuin stressistä toipuva projektityöntekijä päästää päiviltä rasiallisen Pandaa! Tarkoituksena oli testailla kuinka kirjaston profiili toimii viestinnässä ja voisiko sitä muuallakin Lapissa hyödyntää yhtenä brändin viestintäkanavana.

Kuinkas sitten kävikään. Sosiaalisen median pelisäännöistä keskusteltiin kunnassa vähän vaikka kenen kanssa ja näin hurahti kuukauden päivät. Tästä yksinkertaisesta pikku asiasta kehkeytyi varsin mielenkiintoinen, jopa kafkamainen seikkailu itseäni monimutkaisemmissa kiemuroissa. ”Sukupolvien välinen kuilu ja silleen”, voin pyöreästi todeta. Kun odottelin, että itsestäni riippumattomat asiat hieman kehittyisivät, kirjastoja putkahteli Facebookiin lähes päivittäin, Lapissa Posion kirjasto ja Kolarin kirjasto. Kylläpä ahdisti, kun itse joutui malttamaan mielensä. Nyt siellä on Pellokin.

Oletteko muuten huomanneet, että yritysten uutisoidaan olevan jäljessä tai aristelevan sosiaalista mediaa (http://www.marmai.fi/uutiset/article362821.ece). Virkamiehiä puolestaan kannustetaan sosiaaliseen mediaan inhimillistämään työtään. Ja mitä tekevät kirjastot? Ovat siellä jo, siis ainakin niissä tunnetuimmissa kanavissa.

Haluaisin kuulla kriittisiä perusteluita vaihteeksi toisesta näkökulmasta sille, olemmeko todella niin jälkeenjääneitä tällä kentällä kuin kuvittelemme olevamme. Minä en nimittäin ole sitä mieltä alkuunkaan. Kyse on mielestäni siitä, mihin meitä verrataan. Pienet ja keskisuuret yritykset taitavat olla iloisemmin pihalla kuin kirjastot. Ja kehysorganisaatiomme puolestaan – aijai. Kirjastokentän omat uudistumispaineet pitävät meidät ainakin jossain määrin perillä uusista työtavoista ja trendeistä ylipäätään. Toisinaan itsekritiikkimme estää meitä näkemästä tätä. Nuttura kiristää ehkä sittenkin juuri sopivasti.

FB:sta alkaa olla toisaalla kunnissa varmasti jo useiden kuukausien kokemusta, mutta jossain ollaan todella varovaisia. Kunnissa ei välttämättä ole vieläkään mietitty miten uudet nettityökalut istuvat oman kunnan viestintästrategiaan. Rovaniemellä ollaan nyt Facebookissa kirjaston ohella myös Unicef-kumppanuuskaupunkivuoden merkeissä. Ja Lapin yliopisto taisi tehdä historiaa olemalla ensimmäisenä suomalaisena yliopistona FB:ssa. Yliopisto viestii siellä erittäin mallikkaasti värväämiensä opiskelijoiden kautta, vähemmän anonyymisti organisaation suulla. Vilkaiskaahan Lapin yliopiston sivua: http://www.facebook.com/ulapland. Oulun kaupunki puolestaan viestii muikeasti omassa profiilissaan http://www.facebook.com/Oulu.Finland?ref=mf.

Mielestäni kirjastoissa voitaisiin helposti hyödyntää profiileja samoin kuin Lapin yliopistossa. Pois etäännyttävästä organisaation suulla puhumisesta kohti henkilökohtaisempaa otetta! Värvätään asiakkaitamme kirjoittajiksi. Outi-kirjastojen Facebook-profiilissa http://www.facebook.com/group.php?gid=149891940520 viestinnän tyyli on yhteisölliselle medialle ominainen. Kirjastonhoitajat viestivät kirjastoasiaa rohkeasti omana itsenään, outilaiset ovat todella sisäistäneet oikeanlaisen viestintätavan.

Minun ja muiden FB-päivittäjien pitää ottaa heistä oppia. Ja Lapin yliopistosta. Meillä Lapin maakuntakirjaston profiilissa (http://www.facebook.com/pages/Rovaniemi-Finla...180956966017) kirjavinkkauksia ja musiikkiosaston päivän soittolistoja kirjoittelee etäinen Lapin maakuntakirjasto. Miksi? Olemmehan päivittäin asiakaspalvelussakin omana itsenämme. Altistumme pelottaville tilanteille perustyössämmekin perinteisinä asiakaspalvelijoina, tuskin sen enempää ongelmia tulee verkossakaan. Sama työ, eri ympäristö. Täytynee siis päivittää profiiliamme parempaan suuntaan, onneksi virheet ja jatkuva päivitystyö kuuluvat asiaan nykyisessä verkkomaailmassa. Olen oppinut niiiin paljon.

Mietin, että kirjaston asiakkaita voisi rohkaista mukaan yhteiseen viestintään aluksi yhteistyöllä vaikkapa lukion äidinkielen opettajien kanssa. Kirjallisuuskurssin osasuorituksena nuoret voisivat vinkata lukemiaan kirjoja ja vaikkapa kritisoida kirjastokäyntiään, siis ylläpitää keskustelua profiilissa kunnes tämä käy muiltakin luontevasti.

(Jos jaksoit lukea tänne asti, onnittelut. Minun varmaan pitäisi kirjoittaa useammin jottei kerralla tulisi näin pitkää tekstiä.)

21.1.2010 12:41  |  Marjo   |  Viestejä: 8   |  Kommentoi

Kirjasto + markkinointi = looginen yhtälö

Paljon jännittäviä asioita on tapahtunut kirjastojen markkinoinnissa sinä aikana, kun olen viettänyt enemmän tai vähemmän aikaa aiheesta joko yleisesti kiinnostuneena, sitä opiskellen tai sen parissa työskennellen. Huikealla parivuotisella kirjastoalan kenttäkokemuksella (ts. nöyrästi alaa opetellen) sanoisin ”markkinoinnillisen” ilmapiirin muuttuneen selkeästi, sillä enää asian tarpeellisuutta ei juuri tarvitse kirjastoammattilaiselle korostaa. Toiselta tilanne vaikutti ainakin minulle silloin, kun syksyllä 2006 istuin Oulun seudun ammattikorkeakoulussa markkinoinnin pakollista oppimäärää.

Markkinointiajattelu istuu kirjastoihin luontevasti kuin lappilainen hankeen: olihan itse Ranganathan varsin markkinointihenkinen tyyppi. Olette viidestä kirjastolaista huomanneet esimerkiksi kohdat ”Kirjat ovat käyttöä varten” ja ”Jokaiselle kirjalle lukija”. Aika suoraviivaisia kehotuksia markkinoinnin pariin.

Kirjastojen asiakaslähtöisyys on markkinointihenkisyyttä, joten jos väittää olevansa markkinointiajattelua vastaan, on silloin myös nykyisten markkinointikäsitysten mukaan asiakaslähtöisyyttä vastaan.

Kirjastojen markkinoinnista on puhuttu ainakin ammattikirjallisuuden perusteella jo 1970-luvulta, mutta mitä konkreettista on tehty? Pohjois-Ruotsissa on brändätty kirjastot saman lipun alle, tradenomiopintoihin kuuluu markkinointia ja kirjastoissa työskentelee tiedottajia markkinointi- ja viestintätehtävissä.

Kirjastot järjestävät paljon erilaisia tapahtumia aina kirjakahviloista (Sompion kirjasto) ja mangapäivistä kirjavinkkaukseen kapakassa (niin kuin meillä Rovaniemellä), teettävät jääkaappimagneetteja aukioloajoistaan (Kiri-kirjastot) ja jakavat propagandaheijastimia (mm. Helmet). Vierailinpa Provinssirockissa ollessani Ykä-kirjastoautossakin!

Useat Suomen kirjastoista ovat valjastaneet Facebookin uudeksi tiedotuskanavakseen, on Kirjastokanava ja Kirjastolehdestä aletaan mahdollisesti muokata asiakaslehteä. Ihan hyvältä vaikuttaa.

Markkinoinnin suunnitelmallisuus näyttää hyvistä markkinointipyrähdyksistä huolimatta puuttuvan edelleen ja osassa kirjastoista uskotaan, että vain ja ainoastaan kallis mainostoimisto voi minkäänlaista strategiaa tehdä. Ja se onkin syy jättää markkinointisuunnitelmat kirjoittamatta, vaikka samalla luodaan kirjastolle esimerkiksi visiolausetta.

Saattakaa minut nyt paremmin ajan tasalle, hyvät kollegat. Miten markkinoitte kirjastojanne?

Tulipas sekavanlainen aloitus blogille. Mikä minä sitten olen tällaisia puhumaan? Marjo Perälä, tradenomi vuosimallia 2009, OAMK, projektityössä Lapin maakuntakirjastossa. Hauska tutustua! Työskentelen Lapin kirjastojen markkinointi- ja verkkopalveluhankkeessa, joka starttasi toukokuussa 2009. Projektin aikana luodaan Lapin kirjastoille kimpasta riippumaton brändi, siis markkinoinnin yhteiset suuntaviivat ja näkymisen tavat. Brändisuunnitelman ohessa säädän kaikessa, minkä koen tukevan projektia, eli suunnittelen paikallisesti tapahtumia & kirjastopropagandaa ja hoidan jonkin verran Lapin maakuntakirjaston tiedotusta. Blogissani haluan kertoa markkinointikokeiluistamme ja pohdiskella aihepiiriä yleisesti ja käytännöllisesti. Blogin nimen voi ottaa niin raskaasti kuin haluaa, mutta ”Nutturat auki” viittaa lähinnä oman kirjastokäsitykseni muutokseen omassa kaaressani teinistä markkinoivaan kirjastonhoitajaan.

7.1.2010 11:04  |  Marjo   |  Viestejä: 5   |  Kommentoi

Rekisteröitymällä voit myös tilata foorumien ja blogien viestit sähköpostiisi.  Voit myös tilata viestit RSS-syötteenä.