Teksti Ville Hänninen
Kirjoittaja on sarjakuviin erikoistunut toimittaja.
Kirjastolehti 3/2006
Suomen sarjakuvaseuran kokoelmasta vastaava Kalle Hakkola toivoo Suomeen Elokuva-arkiston kaltaista sarjakuvakirjastoa.
Sarjakuvat ovat kirjastojen luetuinta aineistoa. Myös niiden arvostus on noussut viime vuosikymmeninä. Silti Suomessa ei ole alalle vihkiytynyttä erikoiskirjastoa, jolla olisi edes jonkinlaisia taloudellisia resursseja.
Aralis-kirjastokeskuksen tiloissa Helsingissä sijaitsevassa Suomen sarjakuvaseuran kokoelmassa on yli 5 000 nimikettä sekä tuhansia lehtiä. Erityisen laajasti löytyy ranskalaista sarjakuvaa sekä kotimaisia omakustannelehtiä, joita mikään muu kirjasto – ei edes Helsingin Yliopiston kirjasto – ole onnistunut hankkimaan samassa laajuudessa.
”Tarkoituksena on jatkossa kerätä kokoelmiin kaikki suomeksi julkaistava sarjakuvamateriaali. Kotimaisen sarjakuvan osuus on meillä ehkä 25 prosentin luokkaa, mutta sen merkitys on keskeinen”, linjaa informaatikko Kalle Hakkola.
Sarjakuvaseuran kokoelmaa on hiljalleen kartutettu yhdistyksen perustamisesta (1971) lähtien. Kokoelmaa hoidettiin alussa vapaaehtoisvoimin, kunnes se lahjoitettiin vuonna 1994 Helsingin kaupunginkirjaston Kirjakaapelille. Kokoelma palautui sarjakuvaseuran haltuun vuoden 1998 lopussa, kun kaupunginkirjasto ei pystynyt enää täyttämään lahjoituksen ehtoja. Vuodesta 2003 kokoelma on ollut sijoitettuna Taideteollisen korkeakoulun kirjastoon.
Vaikka sarjakuvaseura on onnistunut saamaan viime vuosina satunnaisesti rahoitusta määräaikaisen työntekijän palkkaamiseen sekä pohjoismaisen sarjakuvaportaalin suunnitteluun ja rakentamiseen, toiminnan jatkuvuudesta ei ole tietoa.
”Kokoelman kartuttaminen pohjaa täysin kustantajilta ja yksityisiltä henkilöiltä saataville lahjoituksille. Sen vuoksi kokonaisuus voi vääristyä, emmekä voi kerätä aineistoa johdonmukaisesti”, Hakkola harmittelee.
Eräs hänen tärkeimmistä työhankkeistaan on maaliskuussa avattava pohjoismainen NordiComics- sarjakuvaportaali, joka on suunnattu niin sarjakuvan harrastajille kuin tutkijoille ja opiskelijoille. Sivustoon on koottu Suomen sarjakuvaseuran kokoelman, Tukholman sarjakuvakirjaston Serieteketin sekä Helsingin kaupunginkirjaston aineistoa. Teosten sisältöä esitellään tavallista tietokantaa laajemmin, ja mukana on yleensä myös kansikuva antamassa osviittaa tarinoiden tyylistä. Hakkola on kehittänyt yhteistyössä sarjakuvaseuran kanssa sarjakuva-aineiston asiasanastoa, koska normaalien kirjastojen sarjakuvaluokittelu on melko jäsentymätöntä ja pintapuolista.
Hakkolan mielestä sarjakuvien ja siihen liittyvän informaation johdonmukainen haaliminen on osa kulttuurin säilyttämistä jälkipolville.
”Sarjakuvakulttuuria pitää tallentaa tuleville sukupolville, sen omilla ehdoilla. Eihän kukaan halua, että Kiasman työt siirrettäisiin yliopiston kirjastoon. Elokuvakin on saanut oman statuksensa, jossa taiteenalaan liittyvä aineisto kerätään itsenäiseen elokuva-arkistoon. Ehkä olisi aika tunnustaa sarjakuvan asema itsenäisenä taiteenlajina eikä jonkinlaisena kirjallisuuden sivutuotteena.”
”Erikoiskirjasto voisi myös kerätä alasta kirjoitettavia kritiikkejä ja haastatteluja sekä muuta materiaalia. Rahoituksen puutteesta huolimatta olemme koettaneet tehdä tätä työtä: esimerkiksi kaikki Sarjainfo-lehdessä julkaistut artikkelit ovat tulossa internetiin, mikäli kirjoittajat antavat tähän suostumuksensa.”
Uudet kotimaiset sarjakuvantekijät keräävät usein kannuksiaan erilaisissa omakustannejulkaisuissa, joiden painos saattaa olla 50–500 kappaletta. Pienestä painoksesta huolimatta niiden kulttuurinen arvo on huomattava: esimerkiksi Mauri Kunnas, Tarmo Koivisto, Matti Hagelberg, Katja Tukiainen ja Juba Tuomola ovat aloittaneet uransa omakustanteissa tai sarjakuvayhdistysten lehdissä.
”Viime vuosina tekijät ovat alkaneet yhä useammin julkaista tarinoitaan netissä: niiden kerääminen vaatisi aivan oman projektinsa”, Hakkola muistuttaa lopuksi.
Muita tärkeitä suomalaisia sarjakuvakirjastoja:
Kemin sarjakuvakirjasto
Kemissä on Suomen laajin valikoima 1960- ja 1970-lukujen amerikkalaisia underground-sarjakuvia. Pekka Gronow’n lahjoittamaa tuhansien julkaisujen kokoelmaa on täydennetty vuosien mittaan. Kemin sarjakuvakeskuksen Heikki Porkolan mukaan nimikkeitä on yhteensä 8–9 000.
Kokoelma sijaitsee fyysisesti Kemin kirjaston tiloissa (Marina Takalon katu 3), mutta sen käyttöoikeutta pitää kysyä Kemin sarjakuvakeskukselta (heikki.porkola@kemi.fi).
Helsingin Yliopiston kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto (Unioninkatu 36, puh. 09–1 911) on myös sarjakuvan tutkijoille kaiken A ja O. Vapaakappalelain vuoksi Fennicaan on saatu kerättyä verrattain kattavasti viime ja tällä vuosisadalla ilmestyneet sarjakuvalehdet ja -albumit – ainakin, mikäli ne on painettu Suomessa. Myös sanomalehdissä tai aikakauslehdissä ilmestyneistä sarjakuvista kiinnostuneen kannattaa suunnata yliopiston kirjastoon, josta lehtiä saa luettavaksi, yleensä mikrofilmeillä.
Kirjasto Kymppi
Populaarikulttuuriin erikoistunut uudenlainen kirjasto (Pääpostitalo, Elielinaukio 2 G, 09–310 85703) panostaa myös sarjakuviin. Pääosin Helsingin Kirjakaapelilta periytyvä valikoima laajenee kuitenkin nopeasti. Painopisteenä on kotimainen sarjakuva, joka pyritään hankkimaan koko laajuudessaan. Kokoelmiin on haalittu myös japaninkielisen mangan kaltaisia erikoisuuksia. Tiloissa pidetään myös useita sarjakuvanäyttelyitä vuodessa.