Teksti: Heikki Saure

Kjell Westön edellinen romaani Leijat Helsingin yllä sai erinomaisen vastaanoton. Suositusta kirjasta valmistellaan elokuvaa. Haastattelussa Westö sanoo uudessa kirjassaan leikittelevänsä historialla. Isän nimeen -teos kertoo kolmen sukupolven miehistä.

Mitä suomenruotsalaiselle kirjailijalle merkitsee se, että hänen teoksiaan suomennetaan?

Suhtaudun suomentamiseen suurella pieteetillä. Joskus pelkään, että kääntäjä ja suomenkielinen kustantajani pitävät minua täysin niuhona. Lopputulos on tietysti kääntäjän vastuulla, mutta olemme pitäneet suomentaja Katriina Savolaisen kanssa istuntoja. Minulla on tapana esittää paljon mielipiteitä, mutta suomentajalla on tietysti viimeinen sana.

Millaista palautetta olet saanut suomenkielisiltä lukijoilta? Poikkeaako se suomenruotsalaisten näkemyksistä?

Olen myönteisesti yllättänyt siitä, että Leijat Helsingin yllä sai niin lämpimän vastaanoton suomenkielisten keskuudessa.
Mutta eroja liioitellaan usein. Älkää luulko, että olemme kovin erilaisia kuin suomenkieliset. Olemme syvälle juurtuneet suomalaiseen kulttuuriin.
Koska kirjani eivät ole menestyneet Ruotsissa, minulla on enemmän suomenkielisiä lukijoita kuin ruotsinkielisiä. Kirjani ovat hyvin suomalaisia. Ruotsissa minua on syytetty pateettisuudesta ja sentimentaalisuudesta.

Uusin romaanisi Isän nimeen seuraa pääasiassa kolmen miehen elämänvaiheita aina 1890-luvulta tähän päivään saakka. Onko kyseessä historiallinen romaani?

Ei, mutta olen ujuttanut historiaa mukaan takakautta. Kirjallinen traditiomme on historian suhteen äärimmäisen realistinen ja vakava. Tosin poikkeuksiakin on, kuten Veijo Meri. Mutta enimmäkseen on toitotettu, että jos kirjoitat historiasta, katsokin että kaikki on päivälleen täysin oikein.
Olen hakenut toisenlaista lähestymistapaa. Kerron esimerkiksi täysin valheellisen tarinan siitä mitä tapahtui, kun Coca-Cola rantautui Suomeen vuonna 1952.

Miksi olet valinnut erilaisen historiallisen näkökulman?

Latinalaisessa Amerikassa historia ei ole sen kevyempi kuin Suomessa, mutta sen käsittely kirjallisuudessa on aivan erilaista, paljon leikittelevämpää ja iloisempaa. Keski- ja Itä-Euroopan perinteessä kärsimys käännetään usein absurdismiksi.
Meidän on hyvä päästä joskus pois siitä ajatuksesta, että kirjallisuus ja historiankirjoitus eivät eroa toisistaan. Tarinankertojalle historiallisiin tosiseikkoihin tuijottaminen on rajoitus.

Rohkenet kirjoittaa tiiliskiven paksuisia romaaneja, vaikka monien mielestä sellaisten aika on jo ohi. Onko kukaan tullut huomauttelemaan?

Turpiin tulee aina välillä. Kun aloitin runoilijana, runoillani oli taipumus venähtää sivun mittaisiksi kertomuksiksi. Kun kirjoitin novelleja, niistä tuli toisinaan yli satasivuisia.
Toki olen kokenut olevani epäajanmukainen kirjailija, huono aikalainen. Mutta jokaisella on oma tyylinsä. Kirjallisuuden linjariitoihin en osallistu, koska ne eivät ole mielestäni kiinnostavia. Hyvin voi kirjoittaa hyvin monella eri tavalla.

Miten suomenruotsalainen kirjallisuus voi tällä hetkellä?

Sekä ruotsiksi että suomeksi kirjoitettu kotimainen kirjallisuus on tasokasta. Aiemmin suomenruotsalaisilta tuli ennen kaikkea laadukkaita runoja, esseitä ja lyhyttä proosaa, mutta eeppinen ote on ollut välillä tuuliajolla.
Suomenkielisellä puolella on väitetty, että laajat kertomukset eivät enää toimi nykyaikana. Nyt sitten yhtäkkiä suomenruotsalaiset ovat ryhtyneet kirjoittamaan laajoja, eeppisiä kertomuksia. Enkä tarkoita vain itseäni. Sellaisia kirjailijoita on iso liuta, kuten Ulla-Lena Lundberg, Monica Fagerholm, Lars Sund, Pirkko Lindberg ja Agneta Ara.

Ajattelin kysyä sähköpostin välityksellä, sopisiko sinulle haastattelu. Mutta eihän sinulla ole sähköpostia! Mikä kummajainen oikein olet?

Eihän minulla ole edes kännykkää. En halua olla kaikkien kanssa kaikkialla yhtäaikaa. Tykkään kävellä rauhassa kaupungilla.
Mutta alan pikkuhiljaa tajuta, että minua pidetään kummajaisena. Ihmiset ovat minulle suorasukaisesti ilmaisseet, että tällainen elämäntapa ei kertakaikkiaan enää onnistu. Hankin piakkoin sähköpostiosoitteen, kun arkiasioiden hoitaminen pelkän puhelimen ja kirjeenvaihdon välityksellä alkaa olla aika toivotonta.