Teksti: Ritva Hokka-Ahti
Kirjastolehti 1/2001

Ensin kirjailija Tomi Kontio kertoi tyttärilleen tarinoita omasta lapsuudestaan. Kun hän ei enää muistanut uutta, oli ruvettava keksimään juttuja. Myös tyttäret saivat keksiä ja kertoa tarinoita. Näin syntyi alku palkittuun kirjaan "Keväällä isä sai siivet".
- Minä olin yksi lapsi muiden mukana, ja sain kertoa mitä tahansa. Se oli hieno kokemus. Siitä sitten vähitellen alkoi syntyä idea kirjasta, jossa seikkailisivat tytöt ja pojat. Juoni oli tietysti aluksi tärkeä, mutta kyllä minulla siinä on ollut kielellisiäkin tavoitteita, kertoo Tomi Kontio.
Tytär Sanni toimi teoksen esilukijana, kriitikkona ja editorina. Kirjailija otti kiitollisena vastaan alle kymmenvuotiaan kustannustoimittajan näkemykset. Jos joku juonen kohta tuntui lapsesta epäuskottavalta tai liian pelottavalta, sitä muutettiin.

Hyvyyden puolesta

- Kirjoitin sitä ainakin kaksi vuotta, aloitin vuonna 1996. Ennen kuin "Keväällä isä sai siivet" ilmestyi, julkaisin runokokoelman "Taivaan latvassa" vuonna 1998. Kirjoitin aina silloin tällöin nuortenkirjaa, ja samalla valmistelin runoja. Joku kollega hämmästelikin, kuinka ihmeen kauan yhden nuortenkirjan kirjoittaminen vie.
Nuortenkirja "Keväällä isä sai siivet" palkittiin Finlandia Junior -palkinnolla 30.11.2000. Kuuden kirjan joukosta sen nosti muiden yläpuolelle kiehtova tarina, kielellinen taituruus ja humanistinen näkemys. Palkinnon saajan valinneeseen eduskunnan puhemies Riitta Uosukaiseen teos oli tehnyt syvän vaikutuksen. Erityisesti hän kiitti teosta myönteisestä mallista, jonka se antaa paitsi nuorille myös aikuisille. Ihminen voi kääntää ominaisuutensa positiivisiksi kyvyiksi. Hyvyyden puolesta kannattaa kamppailla.

Kirjastosta eväitä maailmalle

Tomi Kontio on tunnustettu runoilija ja kirjailija. Hän ei ole pysynyt yhdessä lajissa, vaan siirtynyt notkeasti kirjalliselta kentältä toiselle. Rokin sanoitukset ja kolumnit Metro-lehteen syntyvät kirjailijalta kaunokirjallisen tekstin ohessa.
- Päätin jo viisi-kuusitoistavuotiaana kirjailijan ammatista. Pienenä olin aikamoinen tiedemies, tutkin tähtitiedettä ja kasvitiedettä. Niin, ja tekniikasta olin kauhean innostunut! Ja nyt taas oikeastaan vastustan tätä tekniikan ylivaltaa
- Omat vanhempani eivät olleet kovin kirjallisia, eikä meillä juuri ollut kirjoja. Kävin innokkaasti kirjastossa lainaamassa, ja pitkään lueskelin seikkailua ja jännitystä. Sitten kerran näin hyllyssä kiinnostavan näköisen kirjan: Dostojevskin Idiootin. Sitä lukiessa maailmassani tapahtui muutos, enkä enää palannut jännityksen pariin. Kahlasin sen jälkeen läpi paljon venäläistä kirjallisuutta, olin vasemmistolainen, punkkari ja tein protestilauluja. Sitten pääsin yliopistoon opiskelemaan kirjallisuustiedettä.
Kirjallisuudentutkimuksen valmiiksipureskeltu maailmankuva ei kuitenkaan kiinnostanut aloittelevaa kirjailijaa. Kirjallisuuden opinnot Helsingin yliopistossa jäivät vuoden mittaisiksi. Sen jälkeen Kontio siirtyi filosofiaan ja estetiikkaan.

Isäksi ja runoilijaksi

- Sain ensimmäisen lapseni 90-luvun alussa. Olin voittanut J.H. Erkon novellikilpailun 1988, ja kirjoittelin laulujen sanoituksia. Lapsen hoidon lomassa ei ollut aikaa kirjoittaa pitkiä tekstejä, joten kirjoitin runoja. 1993 ilmestyi runokokoelma "Tanssisalitaivaan alla", ja se palkittiin vuoden parhaana esikoisteoksena.
- Runoissani olen aina yrittänyt kokeilla kielen käytön mahdollisuuksia. Lapsethan nauttivat kielestä, kielen oppiminen on heille seikkailu. Runoilijalla on oltava samanlainen aistimistapa kuin lapsella. Sanoja pitäisi kuunnella, tunnustella, tuntea. Haluaisin pysyä aikuisenakin avoimena kieleen ja maailmaan, niin kuin lapset ovat.
Tomi Kontiolla on kolme tytärtä, 10-, 8- ja 3-vuotiaat. Lastenkirjallisuutta kuluu paljon. Tyttärien suosikkeja ovat olleet Timo Parvelan kirjat sekä Heinähatut ja vilttitossut.
-Pidän Parvelan ja Nopoloiden kirjojen anarkismista. Ne ovat hyviä kirjoja. Sen sijaan sellaiset liukuhihnalla tuotetut romanttiset tyttösarjat - apua!

Maailma on suuri tietokonepeli

Harry Potter -kirjat ovat vilahtaneet Tomi Kontion kirjan yhteydessä. Vauhti, seikkailu, ironia ja hulvaton huumori on yhdistetty niin Pottereihin kuin Kontion nuortenkirjaan. Samaan aikaan nuortenkirjoihin on peräänkuulutettu hiljaisuutta ja pohdintaa.
-Tyttäreni oli innostunut Pottereista ja luki kaksi paksua kirjaa muutamassa päivässä. Itse luin yhden ja se kyllä innosti minua, mutta enempää en jaksanut. Innostukseni ei johtunut pelkästään kirjan vauhdikkaasta sisällöstä. Luulin, ettei tämä tekstiviestisukupolvi jaksaisi ahmia monisatasivuisia romaaneja. Potter loi siis jossain mielessä uskoa kirjan tulevaisuuteen.
- Kirjassa, varsinkin sen lopussa, oli jotain tietokonepelin kaltaista. Tarina pääsee etenemään vain jos on onnistunut edellisellä "tasolla". Ehkä tämä tietokonepelimäisyys on osaltaan vaikuttanut Potter-kirjojen suosioon.
Tomi Kontio pohtii, kuinka vaikeaa on nähdä asioita ja puhua niistä, kun on itse kiinni tässä ajassa. Nämä asiat vaikuttavat kuitenkin pitkälle tulevaisuuteen.
- Pitäisi kirjoittaa sellaisia kirjoja, että nuoret haluavat lukea niitä. Ainakin se pitää heitä jonkin aikaa poissa tietokoneruudun äärestä. Itse halusin kirjoittaa oman kirjani nuorten ehdoilla. Vaikka kirjassa on vauhtia, lopussa hiljennytään, ja löytyy sieltä rakkauttakin.
Kontio pohtii maailmaa, joka tarjoaa "aivan hirveästi" mielikuvia. Hän pelkää sen johtavan ihmisen tahdon heikkouteen, ihmisestä tulee pelkkä vastaanotin. Syntymättä jää omatahtoinen ihminen: ihminen jolla on oma mielikuvitus, oma sisäinen elämä. Ihminen jää kehittymättä, koneita kehitetään.
- Lapsuus on lyhentynyt, oikeastaan vain alle 10-vuotiaat ovat lapsia. Sitä vanhemmat elävät jo aikuisen elämää ja katsovat televisiosta Salattuja elämiä, pohtivat seksiä ja huumeita. Minä olen ihan omavaltaisesti kieltänyt sarjan katsomisen, eivätkä tytöt ole sitä edes halunneet katsoa. Nykyään aika monen vanhemman arvot ovat kuluttamisessa ja teknologiassa. Ei ihme, että lapset haluavat päästä ansaitsemaan mahdollisimman nuorina, saada näin arvostusta.

Runot tuotteina

Kirjailijat ja kirjat on nyt virallisesti tuotteistettu. Kirja on tuote, jonka täytyy myydä - lukemisen perään ei kysellä. Kirjailijan on ensin myytävä itsensä, sitten myydään hänen kirjojaan. Television visailujen kautta voimme saada kokonaan uudentyyppisiä kirjailijoita.
-Tunnen musiikkibisnestä sen verran, että pelottaa ajatus sen suuntaisesta kehityksestä. Jos myyt paljon, voit päästä presidentin juhliin, kuten BomFunkMc's. Suomi-poppi on katoamassa. Sinua arvostetaan myyntilukujen, ei muun perusteella. Jonain päivänä sama ajattelu voi olla kustannustaloissa. Nyt vielä kustannetaan runouttakin, se nähdään kulttuuriarvona.
Tomi Kontio perää kirjallisuuden sisältöjen ja arvojen nostamista tärkeimmäksi kriteeriksi. Kun suuret kustantajat keskittyvät dekkareiden kustantamiseen, tarjoavat vaihtoehtoiset, pienet kustantajat uuden kanavan kirjallisuudelle.
- Pienelle kustantajalle myynti ei ole se kaikkein tärkein. Siellä tehdään vielä todellista kulttuurityötä, sivistyksen ja suomalaisen kulttuurin tähden.

Vastentahtoinen asiantuntija

Tomi Kontio on avoimesti kertonut asuvansa Kontulan lähiössä. Kirjailija ei voinut aavistaa, että siitä syntyisi kohu.
- Kantakaupungin toimittajat matkustivat katsomaan minua, lähiörunoilijaa. Yksi toimittaja tuli varta vasten haastattelemaan minua "lähiöasiantuntijana". Minulta pyydetään lausuntoja lähiöasioissa. Uskomatonta.
Kontio on iloinen saatuaan oman työhuoneen. Nyt hän voi rauhassa päivisin keskittyä kirjoittamiseen. Työhuone sijaitsee kellarissa.
- Olen iloinen korkkimatosta ja keinutuolista. Kolmen-neljän tunnin kirjoittamisen jälkeen voin keinutella tuolissa ja ajatella. Näköala on vaatimaton, mutta mielikuvitukselle ei kukaan aseta rajoja.

Tomi Kontion tuotanto

Tanssisalitaivaan alla ( runoja) 1993
Säädyttömät (novelleja) 1994
Uumen (romaani) 1995
Lukinkehrä (runoja) 1996
Taivaan latvassa (runoja) 1998
Keväällä isä sai siivet (nuortenromaani) 2000

Tämän artikkelin ilmestymisen (2001) jälkeen ilmestynyt tuotanto:
Hermokuume (kirjoituksia) 2002
Austraasian viimeiset lapset (nuortenkirja) 2002
Vaaksan päässä taivaasta (runoja) 2004
Miten puhua miehelle (kirjoituksia) 2005
Maan veli (nuortenkirja) 2005
Lehmä jonka kyljessä oli luukku (lasten kuvakirja) 2006
Huoneistossa on eläimiä ja muita kirjoituksia (kolumneja) 2007
Delta (runoja) 2008