Dekkarikirjailija Seppo Jokinen - PERUSPROOSAN TAITAJA
Teksti: Ari Haasio
Kirjastolehti 8/2000
Vähän päälle kaksikymppisenä nuorukaisena Jokinen kierteli maailmaa ja vietti melko irrallista elämää. Hän asui Australiassa nelisen vuotta ja ehti työskennellä peräti neljässäkymmenessä eri työpaikassa.
Noista ajatuksista ja Australian vuosista syntyi 1980-luvulla käsikirjoitus, jota Jokinen kuvaa veijari-, matka- ja seikkailuromaanin sekoitukseksi.
- Käsikirjoitusta luettiin Tammessa pari vuotta ja sen julkaiseminen oli hilkulla, mutta sitten kustannusjohtaja vaihtui ja hän putsasi pöydän vanhoista käsikirjoituksista, Jokinen kertoo.
Jokinen tajusi että itse asiassa rikosromaani tarjoaa mahdollisuuden kritisoida yhteiskunnan lieveilmiöitä parhaiten. Dekkarin rakenne on perusproosaa parhaimmillaan. Siinä on aina selkeä alku, keskikohta ja loppu.
- Rikosromaanissa voi käsitellä erilaisia arkipäivän asioita ja rivien väliin voi piilottaa syvällisiäkin ajatuksia. Kirjallisuudenlajina dekkari on kirjailijalle ihanteellinen, koska siinä voi käsitellä kaikkia asioita, Jokinen toteaa.
Jokinen ottaa kantaa yhteiskunnan epätasa-arvoon, syrjäytymiseen ja puhuu pienen ihmisen puolesta, hän ei saarnaa tai moralisoi. Viesti välittyy tarkkaavaiselle lukijalle pienien yksityiskohtien ja lausahdusten kautta.
Komisario Koskinen - sympaattinen nallekarhu
Jokisen teosten päähenkilö on komisario Koskinen, kirjailijan oloinen ja näköinen iso, parrakas mies, vähän juro ja pohdiskeleva, mutta hyväntahtoinen ja oikeudenmukainen jörrikkä.
Jokinen myöntää, että Koskisessa on paljon vaikutteita kirjailijan omasta persoonasta.
- Kyllä kirjailijan minä heijastuu helposti päähenkilöön. Omia ajatuksiaan ja kokemuksiaanhan sitä päähenkilön kautta usein peilaa. Minusta esimerkiksi myös Leena Lehtolaisen ja Reijo Mäen sankarit Maria Kallio ja Jussi Vares ovat myös kovasti luojiensa näköisiä, Jokinen hymähtää.
Koskisen henkilöhahmo elää sarjan myötä. Ylipainoinen ja keski-iän kriisissä kamppaileva Koskinen löytää sarjan aikana itsestään uusia puolia ja hänen perhesuhteensa muuttuvat.
Pesunkestävä tamperelainen
Jokisen esikoisteos oli harvinaisen harkittu ja kypsä dekkari. Laadukkaan perusdekkarin taitajana Jokinen on jatkanut samoilla laduilla. Hänen teostensa parhaita puolia ovat erityisesti Tampereen loistava miljöökuvaus ja inhimilliset ja todentuntuiset henkilöhahmot.
Jokinen tuntee kirjojensa tapahtumapaikat ja maalaa lukijan eteen elävän kuvan Tampereen alamaailmasta, lähiöistä ja ihmisistä. Etenkin Koskinen ja siimamies on upea ja tarkkanäköinen kuvaus Jokisen omasta kotiseudusta, Hervannasta.
-Kun kirjoitin Siimamiestä, niin taka-alalla oli koko ajan idea lähiöromaanin tekemisestä. Loppujen lopuksi se sai dekkarin muodon. Jokinen kertoo.
Jokinen työskentelee Tampereen kaupungin tietotekniikkakeskuksen pääoperaattorina. Tällä hetkellä hän on kuitenkin virkavapaalla ja kirjoittaa kuudetta dekkaria.
- Alun perin minulla oli mielessä kuusiosainen sarja, jonka jälkeen ajattelin lopettaa Koskisesta kertovien kirjojen kirjoittamisen. Nyt kuitenkin olen tullut hieman toisiin aatoksiin, sillä uudet käänteet poikivat aina uusia ideoita. Myös lukijoilta tullut positiivinen palaute on kannustanut jatkamaan.
Työn alla olevasta kirjastaan Jokinen ei halua paljoa puhua, mutta kertoo sen sijoittuvan tiiviisti Tampereelle ja Hervantaan.
- Koskinen on nyt reissannut ihan tarpeeksi, kirjailija hymähtää.
Kirjaston ystävä
Jokiselle kirjasto on aina ollut tärkeä ja läheinen paikka. Erityisesti Hervannan lähikirjasto Tampereella on hänelle kuin toinen koti. Jokinen kutsuukin Hervannan kirjastoa mieluummin kotikirjastoksi kuin lähikirjastoksi.
- Etsin sieltä paljon taustamateriaalia ja olen toiminut muun muassa Hervannan kirjan ystävissä. Kaikki kirjastonhoitajat ovat tulleet vuosien varrella tutuiksi ja siksi Hervannassa on mukava käydä. Siellä on kotoisa ilmapiiri.
Paitsi aktiivisena käyttäjänä, Jokinen osallistuu kirjaston toimintaan myös muutenkin. Hän kuuluu Hervannan kirjaston järjestämän vuotuisen kirjoituskilpailun raatiin ja esiintyy mielellään kirjastoissa. Itse Jokinen ehti voittaa kirjoituskilpailun useamman kerran ennen esikoisteoksensa ilmestymistä.
Lämpimän kirjastosuhteensa ansiosta komisario Koskisen vaimokin työskentelee Hervannan kirjastossa.
- Halusin jotenkin huomioida kirjoissani minulle rakkaan paikan ja siksi Koskisen vaimosta tuli kirjastoihminen.
Teokset
Seppo Jokinen: Koskinen ja siimamies. Karisto 1996.
Seppo Jokinen: Koskinen ja raadonsyöjä. Karisto 1997.
Seppo Jokinen: Koskinen ja pudotuspeli. Karisto 1998.
Seppo Jokinen: Koskinen ja taikashow. Karisto 1999.
Seppo Jokinen: Koskinen ja kreikkalainen kolmio. Karisto 2000.
Seppo Jokiseen ja hänen maailmaansa voi tutustua myös kirjailijan kotisivuilla http://www.sunpoint.net/~sjokinen .
Dekkarikirjailija Seppo Jokisen dekkarivinkit
Arthur Conan Doyle: Baskervillen koira.
Maj Sjöwall - Per Wahlöö: Koko tuotanto.
Matti Yrjänä Joensuu: Harjunpää ja heimolaiset.
Agatha Christie: Hercule Poirot -kirjat
Donald E. Westlake: Ihmisryöstön käsikirja
Leena Lehtolainen: Kuolemanspiraali
Karin Fossum: Älä katso taaksesi