Kirjastot.fi - Viestit

Re:Etiikkatyöryhmän tehtävästä

Tuula Haavisto | 18.5.2009 17:32:47

Etiikkatyöryhmän viimeisimmät aikaansaannokset on siirretty Kirjasto-Wikiin Kirjastoalan etiikka-ryhmän alle.
Kirjastotyön eettiset periaatteet ovat nyt menossa järjestöjen käsittelyyn. Tulos esitellään myös Turun kirjastopäivillä.

Enkä minäkään malttanut olla hiljaa...

Heikki Poroila | 18.5.2009 2:20:48

... vaan kommentoin Ollin kommentteja (ja niitä, jotka loogisesti näyttivät Ollin kommenteilta siitä riippumatta, oliko niissä Ollin nimeä perässä.) Selvyyden vuoksi lisäsin vielä päivämäärän, jotta vain uusista jankkauksistani kiinnostuneet voivat ohittaa ne vanhat.

Aika hankala tuota Wikiä kyllä on kommentoida ja lukea, kun alla on näinkin laaja kommentoitava tekstimassasto.

Heikki Poroila

Etiikka-Wiki on elossa

Olli Alanko | 16.5.2009 22:16:03

Sain vihdoin ja viimein kirjoitettua jotain KirjastoWikissä olevaan Kirjastoalan etiikkatyöryhmän ehdotukseen tulleisiin kommentteihin.

Sinne vain rohkeasti pistämään lusikkanne soppaan!

http://wiki.kirjastot.fi/index.php/Kirjastoal...karyhm%C3%A4

Kiitos Kirjastoseuralle...

Heikki Poroila | 28.7.2008 22:43:46

..., jonka tuore kannanotto esto- ja suodatinjärjestelmistä kirjastossa on selkeä ja mielestäni perusteltu eettisesti hyvin viittaamalla kirjaston perustehtävään kansalaisten sananvapauden tukijana.

Kannanoton perusteluissa on mielestäni löydetty hyviä ilmaisuja (mm. ei-toivotut sivustot) ja kiinnitetty aivan oikein huomiota keinovalikoiman valintaan.

Hiukan tiukkapipoista hiostuttaa kappale "Kirjastojen tulisi myös olla perillä siitä, suodatetaanko niiden koneilla Internetin sisältöjä, millaista aineistoa ja millaisilla sanoilla suodatetaan. Samoin suodatuksesta tulee tiedottaa asiakkaille. Läpinäkyvyys edellyttää toimivaa yhteistyötä kunnan hallinnon ja kirjaston välillä.", jossa ikäänkuin hyväksytään suodattaminen, kunhan olla tietoisia ja tiedotetaan. Haluan kuitenkin tulkita tämän kohdan myönteisesti eli että on tarkoitettu alkuun ilmaisua "Jos nyt suodatinohjelma kuitenkin on asennettu...".

Heikki Poroila

Kirjastoseuran kanta esto- ja suodatinjärjestelmien käytöstä kirjastoissa

Sinikka Sipilä | 28.7.2008 15:13:16

Suomen kirjastoseuran hallitus on ottanut kantaa esto- ja suodatinjärjestelmien käyttöön kirjastoissa. Lausunto löytyy osoitteesta http://kirjastoseura.kaapeli.fi/etusivu/seura...sti_id=11755.

Suomen kirjastoseuran hallitus katsoo, että esto- ja suodatinjärjestelmien käyttö kirjastoissa ei ole suositeltavaa. Kirjaston perustehtävä on turvata kansalaisten vapaa pääsy tietoon ja tukea sananvapautta.

Kirjastoseuran hallitus suosittelee kirjastoille esto- ja suodatinjärjestelmien sijaan mediakasvatusta, jota mm. Kirjastoseuran Uimarengas mediatulvaan – kirjastoista ja Superkirtsi-hankkeiden kautta on tehty kirjastoammattilaisille tutuksi. Kirjastoseuran verkkosivuilta löytyy aineistoa aiheesta, ks. http://kirjastoseura.kaapeli.fi/etusivu/seura/mediakasvatus

Lausunnon tausta-aineistona ovat olleet Kirjastoseuran kesäkuussa 2008 julkaiseman raportin Suojelua vai suodatusta tulokset. Raportti on osa Kirjastoseuran mediakasvatushankkeita.

Re:Re:Etiikkatyöryhmän tehtävästä

Tapio Hyppänen | 28.6.2008 15:52:55

Jatkona edelliseen ja itse aiheeseen todettakoon, että edellisen viestini "ollaan kansaa varten mutta kansa ei saa päättää kaikesta" -esimerkki pätee toki aivan yhtä hyvin sensuuriasiassa, ja siksi olenkin tekopyhä pa*kiainen eli meillä päin sanottuna ihminen valikoidessani tarkasti sen mihin annan sen päteä ja mihin en ;). Ymmärrän hyvin ne lähtökohdat ja argumentit, joista sensuuriasiaa väännetään - varsinkin lasten kohdalla - vaikka en niitä sellaisinaan yksityishenkilönä ja alan tekijänä hyväksykään tämän yhteiskunnan tasolla vaikuttavan instituution kohdalla.

Re:Etiikkatyöryhmän tehtävästä

Tapio Hyppänen | 28.6.2008 13:21:26

Hieman offtopiciksi menee, mutta sananen äsköiseen:

"Pikkuisen kärjistäen: käyttäjät ovat kirjasto. Ja jos käyttäjät alkaisivat vaatia pornoa kirjastoihin niin eikö heitä tulisi kuunnella vaikka mieli ei tekisi? Asiakas on aina oikeassa etc. tai sitten ei ole."

Joku minua viisaampi on aikoinaan tokaissut, että edustuksellinen demokratia suojelee kansaa itseltään. Tällä hän tarkoitti, että jos vallitsevaksi mielipiteeksi kansan keskuudessa nousisi syystä tai toisesta vaikkapa antisemitismi, ei antisemitismistä tästä huolimatta saisi tulla hyväksyttyä, saati yhteisölle kirjattua sääntöä. Tässähän tapauksessa "suora demokratia" jää toteutumatta, mikä ei länsimaalaisen moraalin ja eurooppalaisen historian huomioon ottaen ole tässä tapauksessa millään muotoa huono asia.

Väittäisin, että kirjastoihin voi ja pitää osaltaan soveltaa samaa "edustuksellisen demokratian" ajatusta. Täällä ovat minua viisaammat jo todenneet, että kirjastot ovat osa maamme muistiorganisaatiota museoiden ja arkistojen ohella. Koska kirjastot ja kirjavarastot ovat kapasiteeteiltaan rajallisia, on suoritettava poistoja. Valintaa tehdään siis paitsi sisäänottovaiheessa, myös tehtäessä tilaa uudelle materiaalille. Muistettavaa on paljon, ja pitää tehdä valintaa mikä materiaali on "enemmän tasa-arvoista" kuin toinen. Jos kansaa olisi suoraan kuunteleminen, olisivat kirjastojen kokoelmat varmastikin toisenlaisia kuin ne nyt ovat. Tuskin kovinkaan moni kansalainen olisi ollut innolla säilyttämässä vaikkapa turkkilaista Orhan Pamukia, sillä lainauskertoja vaikkapa lähes vieressä sijaitsevan kohtuullisen suositun Judith Pellan (romanttinen lähestymistapa Toiseen maailmansotaan) teoksiin on reilusti vajaa kymmenesosa. Siitäkin huolimatta tämä vertauskuvallinen "edustuksellinen demokratia" kirjastossa tekee päätöksen, että myös tulevilla sukupolvilla on oikeus tutustua tuohon ensimmäiseen turkkilaiseen nobelistiin, Armenian kansanmurhan kritisoijaan sekä ensimmäiseen muslimivaltiossa asuneeseen kirjailijaan, joka ääneen tuomitsi Rushdielle langetetun fatwan. Pamukin sijaan poistettiin jokin muu teos, joka ei puolustanut paikkaansa ja säilyvyyttään hyllyssä yhtä hyvin argumentein, vaikka se olisikin joskus ollut hyvin suosittu.

Pikkuisen kärjistäen siis:

Kirjasto on käyttäjiään varten, mutta käyttäjäkunta ei yksin saa määrittää kokoelman sisältöä.

Olen aiemmin ottanut kantaa asian suhteen pienkirjastojen kannalta, joissa tällainen ajattelu ei aina ole mahdollista, kiitos paitsi hyvin rajallisen kapasiteetin, myös rahoitusjärjestelmän jossa suosittu aineisto ja tätä myöden suuremmat laina- ja kävijämäärät takaavat kirjastolle suuremman kakun käytettävästä rahamäärästä. Nyrkkisääntönä voi millä tahansa palvelulla olla, että kun mennään tietyn riman alle (tässä tapauksessa monimuotoisuudessa ja vapaudessa valita), kääntyy kiinnostus laskuun vääjäämättä.

Re:Re:Etiikkatyöryhmän tehtävästä

Anonymous | 26.6.2008 15:29:23

Piikin annan vielä takaisin.
Taisi sattua kysymykset aika kovasti ja omatunto kolkutella?
Tämä se on sitä keskustelua.

Re:Etiikkatyöryhmän tehtävästä

Anonymous | 26.6.2008 15:27:08

"Siihen en ota kantaa pitäisikö pornoa olla kirjastossa vai ei,"
Näin kirjoitin ja jäi lukematta ja tuli sitä inttämistä.
Ihanasti onnistuit irroittamaan asiat kontekstistään.

Niin, mitäpä järkeä tässä on kun ei tästä voi keskustella millään tasolla.

Idea oli että ei sensuuria, siinä ei ole järkeä ja sitä ei voi perustella.
Yhteinen eettinen koodeksi voisi olla ok.

Ja mitään arvorelativismiä en ajanut. jooj oosdjfioj
antaa olla, ei jaksa

Re:Etiikkatyöryhmän tehtävästä

Anonymous | 26.6.2008 14:54:32

Ei mitään pientä kärjistystä:
"Pikkuisen kärjistäen:
käyttäjät ovat kirjasto. Ja jos käyttäjät alkaisivat vaatia pornoa kirjastoihin niin eikö heitä tulisi kuunnella vaikka mieli ei tekisi? Asiakas on aina oikeassa etc. tai sitten ei ole. Ja ollaan kuntalaisten olohuone tai sitten ei olla. Keitä ovat ne suoraselkäiset, puhtaat, valaistuneet, johtamaan syntyneet yksilöt jotka voivat katsoa mikä on muille soveliasta?"

Otetaanko siis käyttöön täydellinen arvorelativismi: jos joku haluaa tätä, meidän täytyy sitä hankkia. Ostetaan kirjat huutoäänestyksellä.

Kirjastonhoitajan valintatyö ei todellakaan tarkoita että arvioisin mikä jollekulle on soveliasta - arvioin sitä mitä määrärahalla on järkevää hankkia.

Ei näin vahvalla kärjistyskellä mitään todellista keskustelua synny - inttämistä vaan. Hätkähdyttämisen halu on vissiin vahva?

Sensuurista ja hyvin vähäsen etiikasta + anteeksi

Anonymous | 26.6.2008 11:53:13

Osallistunpa kumminkin.
Sensuurille ei ole olemassa mitään perusteita. Se, että jotain voi nähdä ei ole millään muotoa pätevä peruste sensuroida
jotain. Kaikkein vähiten internetin ollessa kyseessä, menee virallisesti se lapsi pesuveden mukana. Se, että jotain voi nähdä
ei tarkoita sitä, että se on nähtävä. Vai onko tosiaan niin, että sensuurin ajajat joutuvat jatkuvasti katsomaan jotain jota
ei saisi katsoa?
Itse olen "pyörinyt" internetissä n. vuodesta 1996 lähtien, hyvinkin aktiivisesti, ja joudun myöntämään etten ole kertaakaan
törmännyt lapsipornoon, en edes vahingossa. Tosin, eipä ole tullut etsittyäkään. Olisi mielenkiintoista kuullu ihan
konkreettisia esimerkkejä miten siihen on vahingossa törmätty. Ja mikäli argumenttina sensuurin puolesta käytetään tätä
'vahingossa törmäämistä' niin vähintäänkin toivon, että argumentti myös höystetään konkreettisilla esimerkeillä siitä kuinka
siihen on vahingossa törmätty tai kuinka siihen voi vahingossa törmätä. Ollakseen "päteviä" näiden esimerkkien tulee/tulisi
myös olla toistettavissa.

Se ei ole mikään ongelma, että joku jättää pornosivun auki nettikoneelle kirjastossa. On ohjelmia jotka mahdollistavat
antaa käyttäjälle tietyn ajan käyttää konetta minkä jälkeen käyttäjä "pakko kirjoitetaan" ulos. Pienellä skriptillä tyhjenee
selaushistoria ja taitaa ihan olla selainten asetuksissakin mahdollisuus pyyhkiä "kaikki" tiedot pois kun (selain)ohjelma
suljetaan. Myöskään tiedonhakuun tarkoitetut koneet eivät ole ongelma. Tyhmät päätteet vaan kehille jos pelottaa että
joku siellä tiedonhaun lomassa pornoilee tai ei haekaan tietoa vaan lukee sähköpostia tai pomminteko-ohjetta.
Sitäpaitsi, joku voi tuoda kirjastoon pornolehden ja jättää sen näkyville...

Eikä se, että yksi (1) ihminen viidestäsadasta (500) menee kirjaston nettikoneella pornosivulle ole mikään ongelma, eikä
todellakaan mikään syy alkaa sensuroimaan (blokkaamaan mielivaltaisesta sivuja, kuin haulikolla ampuen).

Siihen en ota kantaa pitäisikö pornoa olla kirjastossa vai ei, kumminkin on syytä muistaa että sitäkin on vaikka minkälaista
ja molemmille sukupuolille ja vieläpä niillekin jotka ovat mielestään sukupuolettomia. Ja mikä sitä pornoa on? Muuttuuko
kirjallinen esitys pornoksi kun se puetaan kuviin? Ja miksi vaikutumme huomattavasti enemmän kuvista kuin tekstistä? Senkö
takia, että kuvallinen informaatio on nopeampaa käsitellä tai ainakin assosioida kuin kirjallinen?
Omasta mielestäni kirjastoissa ei välttämättä tarvitsisi olla aivan kaikkea viihdekirjallisuuttakaan jota siellä tällä
hetkellä on, mutta toisaalta sitä mennään käyttäjien ehdoilla tai ainakin pitkälti tulisi mennä.
Pikkuisen kärjistäen:
käyttäjät ovat kirjasto. Ja jos käyttäjät alkaisivat vaatia pornoa kirjastoihin niin eikö heitä tulisi kuunnella vaikka
mieli ei tekisi? Asiakas on aina oikeassa etc. tai sitten ei ole. Ja ollaan kuntalaisten olohuone tai sitten ei olla.

Keitä ovat ne suoraselkäiset, puhtaat, valaistuneet, johtamaan syntyneet yksilöt jotka voivat katsoa mikä on muille
soveliasta? Liekkö heitä edes olemassa vai tulisiko meidän katsoa hetki historiaan ja punnita näitä suuria yksilöitä jotka
ovat aikojen saatossa katsoneet olevansa velvoitettuja pitämään huolta kanssaihmistensä moraalista, eettisyydestä, hyvistä
tavoista, oikeaoppisesta ajattelusta yms.? Ja heitähän riittää...

Toiset ihmiset tappavat toisia ihmisiä, mutta me emme silti ole syntymästämme lähtien vankilassa, miksi? Emmekö me voisi
tappaa myös? Joku sekoaa lukemastaan ja tekee jotain sairasta. Miksi meillä on kirjallisuus, sehän voi vaikuttaa
hallitsemattomasti? Väkijoukko saa kohtauksen kuunneltuaan puhetta. Miksi meillä on lupa puhua, miksi kieliämme ei
leikata syntyessä tai korvia poisteta? Joukossamme on ihmisiä jotka kiihottuvat kuvista jotka yleisen mielipiteen mukaan ovat
epäeettisiä, miksi kaikilta muilta tulee evätä pääsy mm. sensuroimattomaan tietoon tämän takia? Miksi järjestämme ihmiset
rahan ja sosiaalisenaseman mukaan eri luokkiin, joissa toinen luokka saa potkia toista päähän? Miksi pukeudumme epäeettisesti
valmistettuihin vaatteisiin? Miksi toinen uskonto on toista parempi ja toinen jumala toista todempi? Miksi tämä ja tuo
poliittinen aate on juuri se joka vie meidät vapautukseen ja täydelliseen maailmaan, utopiaan?
Ja mikä ihme meitä ylipäätään vaivaa? Miksi asioille ei haluta tehdä mitään muuta kuin:
pois silmistä, pois mielestä?

Eräässä suomen kirjastossa (yritetään) estää pääsy nettisivuille jotka käsittelevät ufoja, rajatietoa ja okkultismia.
Näin se sensuuri toimii ja mitä järkeä tuossa ylläolevassa on?
Estolistat ovat salaisia, osa liikesalaisuuksia. Mitä ihmettä?
Ruotsissa opettaja soittaa hevibändissä ja hänet erotetaan (vuosi 2008 ja koulu on lukio), eh?
Matti Nikin tapaus, mitä ihmettä? Menikö kaikki lain mukaan?
Finnreactor ja laki ja sen tulkinta on reilusti hämmentävää.
Sähköinen äänestys, todella hämmentävää.
Internetyhteyksien sensurointi kirjastoissa, liekkö tuo laillista? Ainakin se on täysin sietämätöntä ja hämmentävin asia
ikinä.
Mikä on laillista ja mikä ei? Ja mikä on sen lain tulkinta?
Ja mikä/kuka ohjaa sensuuria?
Kun luodaan koneisto niin voiko joku todella sinisin silmin väittää ettei sitä käytetä väärin (mm. tarkoituksen vastaisesti)?
Ja kuinka monta askelta on sensuurista ihmisten tarkkailuun? Mitä he lukevat, millä sivuilla netissä käyvät? Ei kai vain
terrorismia harrasteta ihan kirjastoissa?

Jonkinlainen eettinen koodeksi voisi todellakin olla tarpeen kirjastopuolelle. Ja siihen ei tule sotkea moraalia eikä mitään
muutakaan täysin subjektiivisia asioita jotka vaihtelevat yksilön mukaan ja jotka muuttavat asian joksikin täysin muuksi
kuin etiikaksi.
Puhuaksemme tästä meidän on ensin luovuttava kohtelemasta kanssa ihmisiä oletusarvoisesti rikollisina ja huoltajaa
tarvitsevina. Se, että korotamme itsemme esim. kirjaston käyttäjien (nykyisin asiakkaiden) yläpuolelle ei edesauta tätä
keskustelua millään muotoa, eikä mitään muutakaan. Valtaosa kirjaston käyttäjistä on oikeustoimikykyisiä henkilöitä...

Lyhyesti sanottonu, omat mielipiteet, suuntaukset, mieltymykset, pelot yms. eivät kirjastotyössä saisi ohjata mitään
toimintaan.
Meitä on moneen junaan ja osa jäi asemalle, siitä huolimatta kaikille pitäisi pyrkiä tarjoamaan tasa-arvoisesti tietoa
ja kulttuuria. Siihen kai se kirjaston idea kiteytyy tai sitten olen täysin hakoteillä.

Pyydän anteeksi niiltä joita olen loukannut, pahaa en tarkoittanut.

T: Edelleen nimetön (ainakin helpompi dissata)

Re:Etiikkatyöryhmän tehtävästä

Anonymous | 25.6.2008 12:54:28

"Pekka Heikkinen
PS Nimimerkki Anonymous mainitsi minut perusteluksi siihen, miksi esiintyi nimettömänä… Varo vaan Anonymous-parka, Koston Käsi on pitkä. ”You can run but you cannot hide” "

Hehe,
no, uhkauksena tämä kai pitää sitten ottaa?

Re:Etiikkatyöryhmän tehtävästä

Anonymous | 24.6.2008 15:31:18

Maallikon mielestä juristin käsitys "sovittelevahkosta viestistä" näyttäytyy alati lisääntyvältä henkilökohtaiselta kettuilulta. Siten siis esiintyy juristiammattilainen, otsikkonsa mukaisesti. Itse keskusteluaiheeseen hän ei ole viesteissään tuonut mitään hedelmällistä.

Vielä kerran: miten esiintyä ammattilaisena - ja mitä se merkitsee

pekka heikkinen | 23.6.2008 14:54:25

Hei,

ja terveiset juhannuksenvietosta! Mette ei taaskaan pettänyt: sää suosi ja liha kärisi.

Heikin ja Heikkisen lienee korkea aika jatkaa keskinäistä ajatustenvaihtoaan sähköpostin välityksellä ja säästää tämä media muuhun tarpeellisempaan käyttöön. Tietynlainen sovittelevahko viesti tähän loppuun tuntuu silti tarpeelliselta. Onhan nimittäin niin, että yhteinen asiamme (Cosa Nostra) eli asiakaskunnan etujen ajaminen saattaa ajoittain edellyttää yhteistyötä - jopa juristien eittämättä epäilyttävän ammattikunnan kanssa.

Jossain tuolla alla, n. 20 viestiä syvemmällä, Heikki varoittelee kollegojaan suhtautumasta omiin viesteihinsä liian henkilökohtaisesti. Samaa toivon nyt häneltä. Heikki "in personam" on ollut aktiivisesti käynnistämässä keskustelua ammattieettisen koodiston luomisesta kirjastoalalle. Väite siitä, että KUKA TAHANSA meistä saattaa hairahtua ammattilaisena epäeettiseen toimintaan, luulisi siis olevan nimenomaan hänelle erityisen helposti nieltävissä. Emme kait ole laatimassa eettistä ohjeistusta vain muille, vaan emme itsellemme?

Tuohon vallankäyttöaspektiin ei tässä julkisessa viestittelyssä ole enää syytä laajemmin mennä. Sen verran toki Heikkiä tunnen, että uskon huokeasti vakuutuksen, että tällainen ajatus on hänelle henkilökohtaisesti täysin vieras. Itseni osalta en toisaalta voi sanoa samaa. Omaa pullisteluani lain arvovaltaisena selittäjänä tosin rajoittaa tehokkaasti se, että joudun nykyisellään toimimaan minulle perusteiltaan täysin vieraalla kentällä - eli kirjastomaailmassa. Joudun jatkuvasti kohtaamaan oman tietämättömyyteni tässä suhteessa. Ja jos se minulta unohtuisi, niin joku kirjastoammattilainen siitä minua totisesti muistuttaisi (jopa Heikki on ystävällisesti pariin otteeseen näin tehnyt ;). En myöskään pidä itseäni kirjastoammattilaisena, vaikka ”saankin elantoni kirjastojen asioita setvimällä” (ks. Heikin näkemys juridisesta ammattitaidosta viestissä 16.6.).

Heikin asema on tässä suhteessa eettisesti paljon haastavampi. Hän voi halutessaan toimia minun tapaani lain selittäjänä omaan ammattikuntaansa päin (ulkopuolisesta positiosta), mutta tarpeen tullen (kuten ilkeän juristin kommentoidessa) halutessaan aina vetäytyä vain ”yhdeksi MEISTÄ”. Minusta alla oleva viestittely on oiva esimerkki tällaisesta ”kaavunvaihdoksesta”.

Heikki korostaa nyt vaihteeksi (osin liioitellusti) laajaa tietämättömyyttään juridiikasta ylipäätään. Silti hän rohkenee esittää arvioita siitä, mitä kuuluu ja mitä ei kuulu juristin ammattitaitoon? Varjelkoon, jos minä ryhtyisin tässä ympäristössä heittelemään samanlaisia arvioita kirjastoihmisten ammattitaidon todellisesta tasosta..(jota tietysti arvostan yli kaiken ;)

Entiselle yhteiskuntatieteilijälle kaikenlaiset yritykset kyseenalaistaa perinteisten professioiden kuten juristien, lääkärien tai pappien asemaa ovat tervetulleita. Tämä ei silti tarkoita sitä, että kukin voisi halutessaan ryhtyä esimerkiksi kirjoittamaan reseptejä, perusteella ”eivät nuo lääkärit kuitenkaan mitään tiedä” tms. Nimenomaan KÄYTÄNNÖN ammatinharjoittamisen tasolla maallikko ajaa helposti metsään, nokkelia teoreettisia ajatuksia lääketieteestä tai laista voi lämpimikseen jokainen heitellä.

Vielä: tässä viestittelyssä on käytetty termiä ”tulkinta” hyvin väljästi, tarkoittaen kaikenlaista mielipiteiden ilmaisua jossa viitataan lain tekstiin. Tällaisen mielipiteen ilmaisun tulee tietysti olla kaikilla mahdollisimman avointa - kuten yhdessä tässä toistelemme. Juridinen tulkinta on kuitenkin ennusteiden esittämistä siitä, mitä joku TOINEN (eli tuomioistuin) asiassa kuultuna sanoisi. Tulkintaa ohjaavat sitten säännöt, joita ei ole kirjoitettu lakitekstiin. Eivät nämä säännöt yleensä kovin monimutkaisia ole, mutta nimenomaan ne turvaavat lain tulkinnan kohtalaisen ennustettavuuden.
– Tämä vuoksi oikeudellisessa tulkinnassa ei tunnetusti ole sijaa yksinäisille neroille, niin houkutteleva kuin villin ja vapaan individualistin rooli itse kullekin olisi.

Eli vaikka lainsäädännön kommentointi ja kritisointi on kaikkien suomalaisten oikeus ja jopa velvollisuus, tulkintaväitteiden esittäminen lain sisällöstä edellyttää jo vahvoja takapuolen lihaksia sekä kirotun työlästä opiskeluprosessia. Heikki toteaa, ettei juristin uralle meillä ketään pakoteta. No, ei se toisaalta keneltäkään juridisista asioista kiinnostuneelle kiellettyäkään ole...

Yhteenvetona: on hienoa, jos kirjastoammattilainen tiedostaa sen eettisen haasteen joka liittyy kahtalaiseen rooliin toisaalta ”vain yhtenä meistä” toisaalta ”keskimääräistä hiukan tietävämpänä maallikkona” (primus inter pares).

Jos ”heikin” tilalle vaihtaa vaikkapa X ja ”heikkisen” tilalle Y, niin toivottaavsti tämä viestittely antaa joitain eväitä ammattieettisen ohjeistuksen koostajille: miten esiintyä ammattilaisena ja mitä se merkitsee? Jatkossa malttanen silti jättää nämä ammattieettiset asiat ammattikunnan sisäiseen pohdintaan, saas nähdä..

Pekka Heikkinen
PS Nimimerkki Anonymous mainitsi minut perusteluksi siihen, miksi esiintyi nimettömänä… Varo vaan Anonymous-parka, Koston Käsi on pitkä. ”You can run but you cannot hide”

Re:Etiikkatyöryhmän tehtävästä

Anonymous | 18.6.2008 16:31:18

Unohdin aivan, että:
eipä heidän kanssaan jotka sensuuria ajavat ole mitään keskusteltavaa, eikä mitään syytä keskustella.
Voi vain sanoa että:
Public libraries in Nazi Germany = Public libraries in Nazi Finland.

Re:Kuka seuraavaksi, oikeuskansleriko?

Anonymous | 18.6.2008 16:18:37

Voimia herra Poroila.
Pekka Heikkinen on hieno esimerkki siitä miksi en näe mitään syytä osallistua näihin keskusteluihin nimelläni, enkä juuri muutenkaan mitään syytä.
Mistään asiasta ei voi keskustella, eikä ole varteen otettava ellei kilju kauhuissaan täysi järjettömyyksiä ja perustele niitä täysin mielivaltaisilla ja absurdeilla jutuilla lapsipornosta.
Ja tekijänoikeuslakihan on suomessa nykyään pyhä. Voi arvostelijoita. Organisoitu keskustelu on vaarallinen, kuten kukkaruukun osto tai hallussapito. Ups, en ole lakimies ja melkein kommentoin.

Kuka seuraavaksi, oikeuskansleriko?

Heikki Poroila | 17.6.2008 19:36:06

Onkohan tämä keskustelu mennyt liian vakavaan suuntaan, kun jotkut kokevat tarpeelliseksi pyytää avukseen ”asiantuntijapuheenvuoroja”? Olen aina esiintynyt ja tulen esiintymään tällaisilla foorumeilla vain ääneen ajattelevana yksilönä, joten vierastan tällaista sodankäyntiä. Mutta eihän sellaiseen toisaalta kohteelta lupaa pyydetäkään.

Itselläni ei ole ollut vähäisintäkään intressiä ”juridisoida” internetin suodattamiseen liittyviä ongelmia. Pidän kuitenkin ammattieettisesti välttämättömänä muistuttaa asian siitäkin puolesta, koska joillakin tuntuu olevan mielestäni virheellinen käsitys, että kirjastot voivat tehdä sitä ja tätä ihan noin vain. Tästä muistuttamisella ei ole mitään yhteyttä lapsenomaiseen vallan tai auktoriteetin kaipuuseen, johon Kansalliskirjaston lakimies Pekka Heikkinen vihjaa. Olen viitannut perustuslakiin, kun minulta on kysytty perusteluja näkemykselleni nettisuodattamisen laittomuudesta. Valta ja auktoriteetit eivät värisytä minua millään lailla, kaikkein vähiten henkilökohtaisena haluna.

Olen ilahtunut siitä, että tekstini saavat juristin tuntemaan puistatusta. Jos näin ei olisi, olisin huolestunut omasta henkisestä tilastani. En myöskään tunne vähäisintäkään huonoa omaatuntoa siitä, että voin maallikkona suhtautua lainsäädäntöön tavallisen kansalaisen silmin joutumatta siihen pidäkkeiden maailmaan, jota Pekka Heikkinen kuvaa. Käsittääkseni juristin uralle ei ketään meillä sentään pakoteta.

Ajatus, että lain tulkitseminen tavallisena kansalaisena merkitsisi ”epäsuorasti” vallankäyttöä keskustelukumppaneiden suuntaan, on minusta kummallinen. Jos keskustelija A sanoo laista jotain ja keskustelija B jotain muuta, ovatko he toisiinsa nähden tasa-arvoisia ja vallankäyttäjiä vain niiden suhteen, jotka eivät ole viitanneet lakipykäliin? Tässä annetaan lainsäädännölle ja sen takeena olevalle pakkovaltakoneistolle ihan tarpeetonta hohdetta. Kysymyshän on yhteiskunnallisista sopimuksista, joista osa on suhteellisen helposti ymmärrettäviä, osasta eivät lakimiehet itsekään ota selvää (kuten mm. monet tekijänoikeusjuristit ovat julkisesti valittaneet).

Ehkä Pekka Heikkinen ei ole sitä huomannut, mutta olen tekijänoikeuslakia kirjastoihmisille avatessani aina korostanut kirjoittavani maallikkona. En toisin sanoen ole yrittänyt omia itselleni mitään siitä arvovallasta, joka lakimiesten ammattikuntaa ja asiantuntemusta mahdollisesti ympäröi. Olen nöyrästi muistuttanut kollegoita siitä tosiasiasta, että monessa asiassa vasta oikeusistuimen lainvoimainen päätös on tulkintana pätevä. En toisin sanoen ole koskaan pyrkinyt esiintymään lakitieteellisenä asiantuntijana, korkeintaan keskimääräistä ehkä hiukan tietävämpänä maallikkona.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että jokaisella ajattelevalla kansalaisella on oikeus ja velvollisuus perehtyä lainsäädäntöön siinä määrin kuin asia tuntuu vaativan. En hyväksy ajatusta, että lainsäädännön tulkitseminen on lakimiesten ammattikunnan yksinoikeus. Siksi en myöskään hyväksy tätä yksinoikeutta puolustavia, maallikon ”vastuuttomuutta” moittivia näkemyksiä. Jos me kirjastoalalla olisimme aikoinaan jääneet odottamaan lakialan ammattilaisten tulkintoja, sillä tiellä oltaisiin edelleen. Neutraaleja juristeja ei maailmalla paljon liiku – lähinnä yliopistoilla -, eikä kirjastoilla ole perinteisesti ollut Suomessa varaa ostaa omia juristeja.

Pekka Heikkinen: ”Eli jos sanon asian turhankin suoraan, minusta Heikki toimii tässä viestittelyssä epäeettisesti, pukeutuessaan kirjastoammattilaisena lain tulkitsijan kaapuun - siis suhteessa kollegoihinsa.”

HP: Mielestäni Pekka Heikkisen syytös on perusteeton ja itse asiassa aika loukkaava. En ole missään tai millään tavalla pukeutunut ”lain tulkitsijan kaapuun” yli sen, mihin mielestäni jokaiselle kansalaisella on oikeus ja velvollisuuskin. Olen polemisoinut esimerkiksi Jari Paavonheimon tulkintoja kirjastojen oikeudesta harjoittaa internetin sisältöjen suodattamista, mutta miksi niin ei olisi saanut tehdä? Minun roolissani ei pitäisi olla kenellekään mitään epäselvää; olen musiikkikirjastonhoitaja, joka olosuhteiden pakosta on paneutunut tekijänoikeuslainsäädäntöön ja pienessä määrin sananvapauden perustana oleviin lakeihin. En esiinny juristina vaan lakeja ymmärtämään pyrkivänä kansalaisena.

Sitten – ilman mitään kaapua, ihan vain vallattomana yksilönä – pari kommenttia Pekka Heikkisen ranskalaisiin viivoihin.

Kirjastolaista on minunkin mielestäni turha etsiä sananvapauteen liittyviä kohtia, paitsi että sen toiminnallisia tavoitteita määrittelevä teksti määrittää palveluiden nauttijat mahdollisimman väljästi (”väestö”) eli tarkoittamaan ”kaikkia”. Tässä mielessä se velvoittaa kirjastoja edistämään mainittuja hyviä ”kaikille” tasapuolisesti.

Lakimiehen ammattitaitoon kuuluu epäilemättä kyky antaa jonkinlaisia valistuneita ”ennusteita” siitä, mihin oikeusistuin tulee päätymään. Mutta kuten tiedämme, lakimiesten valistuneet ennusteet eivät suinkaan aina pidä paikkaansa ja vastaavasti täysin ammattitaidottoman maallikon ”ennuste” voi osoittautua hyvinkin paikkansapitäväksi. Kysehän ei ole mystiikasta vaan monimutkaisten tekijöiden yhteisvaikutuksen arvioinnista. Minusta asiaan jotenkin perehtyneen maallikon vertaaminen säätä arvailevaan ”sammakkoprofessoriin” ei ole oikeudenmukainen. Sää kun on paljon monimutkaisempi kokonaisuus kuin sotkuisinkaan lakimiesten kirjoittama lakiteksti. (Kyllä, jokainen laki on ammattilaisten kirjoittama, vaikka amatöörit eli päättäjät siinä koko ajan häiritsevät.)

En ole puhut perustuslain osien ”soveltamisesta” vaan siitä, että yksittäisistä pykälistä löytyy tiettyihin aihepiireihin liittyviä määräyksiä. Pidän luonnollisena, että sananvapauteen liittyviä määräyksiä etsitään juuri pykälästä 12 eikä jostain ihan muualta. Totta kai sen lisäksi on otettava huomioon muitakin pykäliä, mutta mielestäni juuri perustuslakiin on maallikonkin erittäin sopivaa viitata, koska sen on kai tarkoitus olla jokaisen kansalaisen ymmärrettävissä ja noudatettavissa.

Mitä tulee siihen poliisin saamaan sakkoon, en ole analysoinut rangaistusta vaan esitellyt hovioikeuden muistutuksen ennakkosensuurin kiellosta. En ole väittänyt poliisin saaneen tuomiota perustuslain rikkomisesta vaan halusin kiinnittää lukijoiden huomiota hovioikeuden korostamaan periaatteeseen. Kun poliisihenkilölläkään ei ole oikeutta ennakkosensuuriin, miten sellainen oikeus voisi olla kirjastohenkilöllä?

Heikki Poroila
musiikkikirjastonhoitaja, kaavuton maallikko

Re:miten esiintyä ammattilaisena ja mitä se merkitsee

Tapio Hyppänen | 17.6.2008 15:48:10

Toisaalta, mitenkään epäilemättä yhdenkään juridisesti kouluttautuneen henkilön varsinaista kompetenssia, on kansalaisilta tullut tänä keväänä ulos harvinaisen paljon sen suuntaista mielipidettä, että tietoteknisistä ja nettiä koskevista asioista tekevät juridisia päätöksiä sellaiset henkilöt, joilla ei ole minkäänlaista tietoteknistä valmiutta esittää asioista asiantuntevia päätöksiä. Näissä tapauksissa laki on kuten se luetaan, eikä järjellä ole aina mitään osuutta keskustelussa. Tämä on omiaan herättämään keskustelua myös siitä, tulisiko paljon parjattuun kirjastolakiin tehdä kaivattuja lisäyksiä ja täsmennyksiä jotta nämä juupas-eipäs-tilanteet raukeaisivat. Olen samaa mieltä siitä, että netin luonne ja asema ovat muuttuneet SUURESTI vuoden 1998 jälkeen. Erityiset antipatiat minulta tulevat siitä, että internetin ja yksittäisen kirjaston kokoelmapolitiikan mukaan rajatusti valitun kokoelman välille asetetaan analogiaa jota niiden välillä ei ole.

Räikein esimerkki tästä tietoteknisen kompetenssin puutteesta lienee kuluneen kuukauden sisään tullut uutinen, jossa hovioikeuden tuomari velvoitti Matti Nikin nimipalvelimen ylläpitäjää sakon uhalla pitämään huolen että palvelimelta ei pääse käsiksi Nikin sivuston osaan, jonka hovioikeus katsoi poistettavaksi. Toisin sanoen pitämään huolen, että tiedot palvelimelta poistetaan tai ne sieltä muulla tavoin eristetään. Kuten hyvin moni vähääkään palvelintekniikoihin tai tietoverkkoihin perehtynyt tietää, nimipalvelin on hyvin eri asia kuin se palvelin, jolla tiedostot ovat, eikä kyseisellä nimipalvelimen ylläpitäjällä ole mitään mahdollisuuksia estää varsinaisen palvelimen tietoihin pääsyä. Tuomio oli täyttä WTF:ää.

Mitä tällaisen jälkeen pitäisi sanoa? Että juridisesti asia oli ehdottomasti täysin oikein ja asiantunteva? Henkilökohtaisesti suhtaudun jo suurella varauksella suureen osaan juridisia neuvoja ja tuomioita tietotekniikkaa ja nettiä koskien, kuten tuntuvat suhtautuvan myös esimerkiksi Turren lakimiehet blogissaan. Mikäli kirjastolaki ja -asetus eivät tule tarkentumaan, tulen suhtautumaan kyseisiin käsillä olevan asian suhteen "luovasti", kuten siihen nytkin internetin suhteen suhtaudutaan: Eri kunnat tarjoavat asiakkailleen saman lain ja asetuksen varjolla eriarvoisen palvelun silloin, kun eriarvoisia ei tarvitsisi minkään lain tai asetuksen mukaan olla.

miten esiintyä ammattilaisena ja mitä se merkitsee

pekka heikkinen | 17.6.2008 11:56:39

Pyydettynä kommentoin tätä uudelleen valloilleen ryöpsähtänyttä etiikka-keskustelua. On hienoa että keskustelua käydään. Tosin suuri osa alla olevista viesteistä ei minusta liity sen paremmin lainsäädäntöön kuin etiikkaankaan..

Lakimiehenä minusta on myös hassua, miten nopeasti keskustelut näillä ammattisivustoilla ”juridisoituvat”. Syynä tähän lienee se vallan ja auktoriteetin sivuvivahde, jonka omaan mielipiteeseen saa ympättyä, kun siteeraa PERUSTUSLAKIA ja sen pykäliä.

Tällä en tarkoita, että ”pysyköön kirjastoammattilaiset lestissään”. Totta kai kirjastoammattilaisten kuten muidenkin kansalaisten oikeus on lausua mielipiteensä lainsäädännöstä ja aktiivisesti toimia sen muuttamiseksi.

Pakko kuitenkin sanoa, että Heikki Poroilan tekstit ovat juristille ajoittain puistattavaa luettavaa. ”Juristien kuoro laulaa aina vankilassa”, kuten Lars D. Eriksson on muistaakseni joskus todennut. Tällä hän tarkoitti sitä, että juristia sitovat lain tulkinnassa ja hyödyntämisessä monenlaiset yhteisesti sovitut pidäkkeet sekä myös vastuullisuus ammattiyhteisön edessä. Heikkiä eivät maallikkona tällaiset ammattieettiset näkökohdat sido, vaan hän vetää vapaana sooloa omien mieltymystensä mukaan.

Tässä on aasinsilta myös keskusteluun ammattietiikasta. Lain säännösten tukena on aina valtion pakkovaltakoneisto poliiseineen jne. Kun ryhtyy tulkitsemaan lakia, ryhtyy tämän vuoksi epäsuorasti myös käyttämään valtaa suhteessa keskustelukumppaneihinsa. Juuri tästä syystä juristin ammatissa toimiva on joutunut sisäistämään monenmoisia pidäkkeitä toiminnalleen (ehkä tämä rinnastuu itämaisiin taistelulajeihin). Ammatti-ihmisenä joutuu sisäistämään tietoisuuden siitä vastuusta joka seuraa, jos joku hölmöyksissään ottaa tulkintasi todesta ja tosiaankin toimii niiden mukaisesti.

Sama pätee myös vaikkapa tutkijoihin. Tutkijoilla on vastuu paitsi tutkimustulostensa autenttisuudesta, myös tietty vastuu siitä miten he tutkimustuloksiaan julkisuuteen tuovat. Edelleen rajatummin jopa siitä, miten heidän tuloksiaan mediassa mahdollisesti tulkitaan. Tutkija, joka joutuu median ”höynäyttämäksi”, on huono tutkija.

Eli jos sanon asian turhankin suoraan, minusta Heikki toimii tässä viestittelyssä epäeettisesti, pukeutuessaan kirjastoammattilaisena lain tulkitsijan kaapuun - siis suhteessa kollegoihinsa.

Tämän johdannon jälkeen itse asiasisältö vain ranskalaisina viivoina

-on totta, että perustuslain säännöksiin liittyy vahva periaatevaikutus. Perustuslain säännökset eivät ole vain sääntöjä, vaan ne on aina otettava huomioon tavanomaista lainsäädäntöä tulkittaessa.

-vuorovaikutus toimii myös toisin päin. Eli kuten esim. Heikin ahkerasti siteeraamassa perustuslain 12§:ssä todetaan. ”tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla.” Vastaavasti esim. yksityisyys on perustuslain turvaama oikeus, silti säännöksiä yksityisyyden suojan käytännön ulottuvuudesta on voitu antaa rikoslaissa sekä henkilötietolaissa.

-minusta on varsin kyseenalaista, onko kirjastolaki tällainen laki jolla säädetään yksilöiden sananvapauden käyttämisestä. Sen sijaan siinä selvästi säädetään kirjastojen toiminnan tavoitteista: ”yleisten kirjastojen kirjasto- ja tietopalvelujen tavoitteena on edistää väestön yhtäläisiä mahdollisuuksia sivistykseen, kirjallisuuden ja taiteen harrastukseen, jatkuvaan tietojen, taitojen ja kansalaisvalmiuksien kehittämiseen, kansainvälistymiseen sekä elinikäiseen oppimiseen”. Tässä on kuitenkin kyse kirjastojen lakisääteisten tehtävien, ei yksilöiden perusoikeuksien tulkinnasta.

-aiemmassa veistissään Heikki toteaa, että saamme tulkinnan suodatinjärjestelmien laillisuudesta tai laittomuudesta vasta, jos joku vie asian oikeuteen. Tämä on täysin totta. Juristin ammattitaito onkin siinä, että hän kykenee (yleensä) antamaan jonkinlaisen valistuneen ennusteen siitä, mitä tuomioistuin tulee asiassa sanomaan. Ensi juhannuksen säätä voi kernaasti ryhtyä ennustamaan vaikka mikä sammakkoprofessori, mutta itse luottaisin tässä enemmän Mette Mannoseen (ei Mette erehdy, eihän!)..

-Heikki toteaa, että ”kun perustuslaki on jaettu aihepiireittäin osiin, kyllä näitä osia on lupa tutkia ja soveltaa myös sellaisenaan”. Tämä on jälleen puhdasta ”juristeriaa”. Oikeusjärjestelmä muodostaa kokonaisuuden, ei siitä kukin voi valita haluamaansa palaa omaa mielipidettään tukemaan.

-Heikki ajaa metsään todetessaan, että ”sekä poliisin että kirjaston kohdalla on kyse sananvapautta sääntelevän perustuslain kohdan tulkinnasta”. Poliisin kohdalla on kyse poliisin toimivaltuuksia sääntelevän lain tulkinnasta (pakkokeinolaki tai mikä lie ollut kyseessä tässä tapauksessa), kirjastojen kohdalla on kyse kirjastojen toimintaa sääntelevän lainsäädännön tulkinnasta. Jos tapaukset menevät tuomioistuimeen, molempien viranomaisten toimintaa arvioidaan myös suhteessa samaan sananvapautta koskevaan perustuslain pykälään – mutta tämä on jo vähän eri asia.

Vielä loppukaneetti: olen näilläkin sivuilla ajautunut pariin otteeseen eri raiteille Heikki Poroilan kanssa. Minusta tämä osoittaa vain sen, että hän on aktiivinen ja retorisesti taitava keskustelija, jollaisia kirjastoalalla totisesti tarvitaan.

Pekka Heikkinen

Kirjastojen toimintavapaus ja perustuslaki

Heikki Poroila | 17.6.2008 9:37:55

Mielestäni Jari Paavonheimo selostaa perustuslain ja erityislainsäädännön välistä suhdetta aivan oikein, mutta tekee silti minun mielestäni perustelemattomia oletuksia kirjastojen toimintavapaudesta.

Perustuslaki ei todellakaan ole "käytännön tilanteiden niksipirkka", mutta sen täsmällisesti ilmaisemat periaatteet ulottuvat myös käytännön tilanteisiin (mitäpä iloa olisi perustuslaista, joka on voimassa vain teoriassa). Kun perustuslaki on jaettu aihepiireittiäin osiin, kyllä näitä osia on lupa tutkia ja soveltaa myös sellaisenaan. Perustuslain ja erityislainsäädännön "dynamiikka" ei ole minulle tuttu käsite, joten en tiedä, mitä JP sillä tarkoittaa.

Kirjastolaki antaa kirjastoille väljyyttä toimintansa järjestämisen muotoihin, mutta kirjastolain kaltaisella erityislailla ei voida antaa väljyyttä toimia perustuslaissa täsmällisesti taattuja oikeuksia vastaan. Juuri tätä tarkoittaa, ettei erityislaki saa olla ristiriidassa perustuslain kanssa (ellei tähän ole erikseen annettu lupaa).

Wikipedian sijasta kannattaa tässä mielestäni lukea perustuslakitekstiä ja siitä oikeusistuimissa tehtyjä tulkintoja. Lakitekstissähän mainitaan sananvapauden elementteinä oikeus (1) ilmaista, (2) julkistaa ja (3) VASTAANOTTAA [korostus minun - HP] tietoja, mielipiteitä ja viestejä "kenenkään ennakolta estämättä". Kirjastossa asiakaspäätteellä kysymys on asiakkaan oikeudesta vastaanottaa internetin kautta välitettäviä viestejä kirjaston sitä ennakolta estämättä. Kyse ei ole lainkaan siitä, että kirjastoa vaadittaisiin levittämään jotain julkaisua (kirjaston ei internetin tapauksessa tarvitse tehdä mitään, ja juuri sen takia kyseessä ei ole mielestäni normaaliin kokoelmatyöhön assosioituva palvelu).

Internetin suodattaminen muuttuu ennakkosensuuriksi viestien vapaaseen vastaanottamiseen oikeutetun asiakkaan näkökulmasta, koska hän ei voi jo julkaistua viestiä ottaa vastaan kirjaston toiminnan takia. Kirjasto on tällöin aktiivinen vain viestin vastaanoton ehkäisijänä, siis sensorina.

JP: "Heikin viittaamassa hovioikeuden päätöksessä oli kysymys poliisin yrityksestä estää artikkelin julkaisu 7 päivää -lehdessä. Se ei siis mitenkään ole vertailukelpoinen kirjastotoiminnan kanssa."
HP: Kaikki oikeustapaukset, joiden päätöksessä viitataan perustuslakiin, ovat tärkeätä aineistoa lain tulkitsijoille. Kirjastolaitosta koskevia ennakkoluonteisia päätöksiä ei tietääkseni ole olemassa, joten ymmärryksen lisäystä on haettava muihin tapauksiin liittyvistä ratkaisuista. Kysymys ei ole siitä, että poliisimies ja kirjaston portinvartija olisivat täsmälleen samassa tilanteessa vaan siitä, että kummankin kohdalla kysymys on sananvapautta säätelevän perustuslain kohdan tulkinnasta.

Tässä suodatinasiassa on mielestäni yksinkertaisesti kyse siitä, että kirjasto pyrkii ennalta estämään tiettyjen viestien vastaanottamisen kirjaston internet-päätteellä (vai eikö pyri?) ja sen takia kyseessä on myös perustuslain takaaman sananvapauden rajoittamiseen liittyvä toimi. Tuolla poliisi-viitteellä halusin erityisesti korostaa sananvapaus-oikeuden laajuutta, sitä ettei edes viestin mahdollinen tai todennäköinen laittomuus oikeuta ennakkosensuurin kaltaiseen toimeen.

Pari näkökohtaa

Jari Paavonheimo | 17.6.2008 8:31:02

Maallikkona koen kiusalliseksi esittää tulkintoja lainsäädännöstä, koska haluaisin olla tarkka. Pari näkökohtaa kuitenkin näillä varauksilla. Jos joku juristiikan asiantuntija lukee tätä, pyydän häntä tarvittaessa tarkentamaan.

Wikipedia määrittelee perustuslain näin: ”Perustuslaki eli konstituutio on valtion kirjoitetuista laeista korkeimmassa asemassa ja se yleensä määrittelee valtion valtiomuodon ja eri hallintoelimet sekä niiden valtaoikeudet. Sen tarkoitus on myös asettaa suuntaviivoja valtion oikeusjärjestelmän rakenteelle. Tarkemmin perustuslain määräämistä asioista säädetään normaaleilla laeilla ja asetuksilla. Normaalit lait eivät saa olla ristiriidassa perustuslain kanssa.”

Kirjastoja toimintaa ohjaavat ensisijaisesti kirjastolaki- ja asetus, jotka eivät saa olla ristiriidassa perustuslain kanssa. Kirjastolaki ei ole mitenkään vaihtoehtoinen perustuslain kanssa, vaan sen tulee olla sen kanssa linjassa.

Perustuslaki ei ole luonteeltaan käytännön tilanteiden niksipirkka, kuten Wikipedian määrittelystäkin käy ilmi. Heikin päättelyn ongelmat johtuvat mielestäni siitä, että hän huomioi vain perustuslain yhden kohdan (toki hyvin tärkeän) ja ohittaa eri lakien välisen dynamiikan.

Kirjastolaki antaa kirjastoille hyvin suuren vapauden järjestää toimintansa. Se ei myöskään erottele tavoitteenasettelussaan informaation olomuotoa, eikä Heikki osaa esittää mitään muutakaan lakia, joka antaisi perusteen hänen tekemälleen erottelulle.

Sananvapaudesta Wikipedia toteaa muun muassa: ”Sananvapauteen ei kuulu oikeus saada muilta apua sanomansa levittämiseen, vaan oikeus levittää sanomaansa ilman, että muut sitä pakkokeinoin estävät.” Voin JULKAISTA ilman ennakkosensuuria omakustanteen, tehdä oman lehden tai verkkosivun, mutta en voi vaatia/pakottaa että mikään viestintäinstituutio levittäisi julkaisuani.

Miten kirjasto voisi harjoittaa ennakkosensuuria, kun kirjaston jakelema aineisto on jo JULKAISTU ennen kuin se tulee kirjaston seulaan? Heikin viittaamassa hovioikeuden päätöksessä oli kysymys poliisin yrityksestä estää artikkelin julkaisu 7 päivää -lehdessä. Se ei siis mitenkään ole vertailukelpoinen kirjastotoiminnan kanssa.

Re:Etiikkatyöryhmän tehtävästä ja kirjastolaista

Olli Savonen | 16.6.2008 21:44:48

Jari Paavonheimo: Sivuhuomautus Olli Savoselle: WWW:n kehitti Tim Berners-Lee vuonna 1990 ja esimerkiksi Internet Explorer otettiin käyttöön vuonna 1995. Nykyinen, voimassa oleva kirjastolaki tuli voimaan 1998. Siinä on huomioitu virtuaalisten verkkopalvelujen tarjoaminen asiakkaille.

-Mitähän tekemistä IE:llä on kirjastolain kanssa? Internetillä ja kirjastojen itsensä tarjoamilla verkkopalveluilla ei ole muuta yhteistä kuin se, että osa kirjastojen verkkopalveluista on käytettävissä myös internetissä.

En löydä kirjastolaista mitään viittausta kirjastojen asiakaskoneiden ja internetin korrelaatiosta. Tuskin kirjastolain laatijat vuonna 1998 vielä edes käsittivät globaalin internetin olemuksen ja merkityksen kirjastojen verkkopalvelujen käenpoikana.

Taisteluplaneetta Galaxy, kuuluuko? Tulen rauhassa, toistan, tulen rauhassa...

Heikki Poroila | 16.6.2008 20:38:43

Minä en ymmärrä, mitä vikaa Jari Paavonheimon mielestä on Suomen perustuslain 12 §:ssä tai siihen vetoamisessa. Astuinko perustuslaista mainitessani joillekin näkymättömille varpaille? Jos olen joutunut jotain toistamaan, johtuisiko se mahdollisesti siitä, ettei tätä perustuslain faktaa haluta ottaa todesta?

En myöskään ymmärrä, mitä Jarin viittaus tähän hovioikeuden päätökseen sisältää. Valitettavasti hän ei kerro, millä tavalla tästä perustuslain eräästä tulkinnasta kertominen on lukijoiden tyhmänä pitämistä. Tarkoitukseni oli tällä esimerkillä osoittaa, että toiseksi korkein oikeusistuin on vastikään antanut tulkinnan, jonka mukaan ennakkosensuuri - ei vain tämä yksittäinen poliisin toimi - on kiellettyä jopa silloin, kun epäillään laittomuutta. Mutta jotain liikavarvasta tämäkin uutinen ilmeisesti kolhaisi.

JP: "Ymmärrän, että Heikin suodatinvastaisen taistelustrategian kannalta ajatus suodattamisen laillisuudesta on kiusallinen. Se ei kuitenkaan anna perusteita sulkea silmiään ja korviaan ammattijuristien näkemyksiltä."
HP: "Ammattijuristi" kuulostaa varmaan kirjastomaailmassa rankalta, mutta se ei todellisuudessa tarkoita muuta kuin että ihminen saa elantonsa lakiasioita setvimällä. Jos olen jotain tekijänoikeusympyröissä oppinut, niin ammattijuristien inhimillisen epätäydellisyyden. Ei jokin asia muutu lailliseksi tai laittomaksi parin juristin lausumalla, kuten ei tupakkakaan muutu turvalliseksi, vaikka yhtiö ostaa nipun juristeja ja muita todistajia. Saamme oikeuden tulkinnan kirjastojen nettikoneiden suodattamisen laillisuudesta vain jos joku vie asian oikeuteen. Minä en ole ollenkaan kiusaantunut näistä lausumista. Sellaisia maailma on tulvillaan ja lisää mahtuu. Perustuslaki sen sijaan on ja pysyy, mitä nyt presidentin palli välillä heiluu.

JP: "Hyvä. Nyt ei enää tarvitse kuin olla samaa mieltä itsensä kanssa myös käytännön tasolla."
HP: Jari ilmeisesti ystävällisesti vihjaa, että sanojeni ja tekojeni välillä on ristiriita. Mielestäni ei ollenkaan, minä nojaudun perustuslain takaamaan sananvapauteen, jota katson puolustavani myös tässä nettisuodatusjutussa. Homma menee Suomessa niin, että alemman tason lainsäädännöllä ei voi kumota ylemmän tason lainsäädäntöä, ellei tähän ole annettu nimenomaista lupaa. Sananvapauskohdassa näin on tehty, mutta se varauma ei koske internet-päätteiden suodattamista yleisissä kirjastoissa. Ainakaan toistaiseksi.

JP: "Suodattamiseen liittyvä kiihkeys suoraan sanoen hymyilyttää, kun itse suhtautuu siihen asiana asioiden joukossa. Kirkasotsaisuuden synnyttämä propagandahenki kuitenkin estää asiallisen keskustelun ja se on harmillista."
HP: Miten asiallinen keskustelu on estynyt? Siksikö vain, että argumenttini herättävät sinussa Jari niin voimakasta kiihkeyttä, ettet jaksa pysyä asiallisena galaksin toisella laidalla kyhjöttävää kollegaa kohtaan? Minulle tämä ei ole lainkaan henkilökohtaista ja olen erittäin pahoillani siitä, että sinulle se tuntuu sitä jollain tavalla olevan.

Jarin mielestä fyysiseen kirjastoaineistoon ja internetin kautta tulevaan sähköiseen informaatioon ei kirjastossa tule soveltaa eri logiikkaa. Minusta eri logiikan soveltaminen on myös juridisesta näkökulmasta mielekästä. Me emme ole vastuussa fyysisten dokumenttien mahdollisesta laittomuudesta sen enempää kuin internetinkään sisällön laittomuuksista. Erona on kuitenkin se, että näitä fyysisiä teoskappaleita ostetaan kirjaston kokoelmaan ja kunnan omaisuudeksi, jolloin esimerkiksi jälkikäteinen tuomio saattaa merkitä kirjaston kappaleiden takavarikointia.

Internetin sisältöjen suhteen meillä ei ole tällaista suhdetta, ellemme ole itse sinne jotain ladanneet tai ellei kyseessä ole kirjaston ostama/hankkima verkkopalvelu, joka ei olisi asiakkaiden saatavilla ilman kirjaston nimenomaista hankintapäätöstä.

JP: "Voitko Heikki kertoa mihin säännöksiin esittämäsi jaottelu perustuu? Miten esimerkiksi ilmaisjakelulehden laittaminen suoraan paperinkeräykseen juridisesti eroaa vastaavansisältöisen verkkotekstin suodattamisesta kirjaston päätteellä? Juridinen erohan olisi kai oltava, jos toinen on mielestäsi ennakkosensuuria ja toinen ei. Uteliaana odotan, minkä lain esität."
HP: Anteeksi nyt kauheasti, mutta viittaan taas perustuslain 12 §:ään. Jos menet Jari vieraan postilaatikolle ja estät postinjakajaa sujauttamasta ilmaisjakelulehteä postilaatikkoon ja näin laatikon omistajaa saamasta lehden sisältämiä viestejä, syyllistyt sananvapauden rajoittamiseen (ekologisesti saat ehkä silti kiitoksen). Vapaasti saatavilla olevan yksittäisen ilmaisjakelulehden kierrätys suoraan paperinkeräykseen ei rajoita vapaata saatavuutta, mutta koko painoksen tuhoaminen kyllä rajoittaisi (tai jos se kierrätyskappale osoittautuisi ainoaksi maailmassa). Nettiä suodattamalla estetään kokonaan tiettyjen sivujen saaminen nähtäville kirjastossa, sillä tavalla syyllistytään sananvapauden rajoittamiseen. Minusta ero on selvä.

JP: "Mihin säännökseen puolestaan perustuu näkemyksesi, että enemmän rajattu internet-pääte ei ole sensuuria, mutta vähemmän rajattu on? Käyttötarkoitus on huono peruste, koska siihen myös suodattimia käyttävät kirjastot usein perustavat ratkaisunsa. Uteliaisuuteni kasvaa entisestään."
HP: En olekaan puhunut "enemmän rajatusta internet-päätteestä" vaan yhteen käyttötarkoitukseen varatusta päätteestä. Se ei ole "internet-pääte" vaan tarkoituksenmukaisuussyistä tärkeäksi katsottuun asiaan varattu työkalu. Varmaan muistat Jari vielä ajat, jolloin kirjastoissa oli sellaisia tyhmiä päätteitä, joissa ei ollut nettiyhteyttä, pelkästään oman kirjastojärjestelmän OPAC. Puhun tällaisista päätteistä, jotka on esimerkiksi invalidisoitu tyhmän OPACin tasolle harkitusti. Toki oletan tällöin, että tällaisessa kirjastossa on tarjolla myös rajoittamattoman nettipääsyn mahdollistavia koneita.

Minä en ole koskaan ajatellut tai esittänyt, että internet olisi "digitaalinen kirjasto", tästä asiasta olen Jarin kanssa harvinaisen samaa mieltä. Mutta minusta ei ole hyvää digitaalisen kirjaston valmistelua hankkia moralistisia irtopisteitä surkeasti toimivilla salaisiin listoihin perustuvilla suodatinohjelmilla. Siinä menee rahan lisäksi maine niitten kansalaisten silmissä, jotka älyävät, mistä on kysymys. Näitä kansalaisia me tarvitsemme sen digitaalisen kirjaston rakentamisessa ihan varmasti.

Etiikasta ja politiikasta

Heikki Poroila | 16.6.2008 19:53:54

Asia selvä, Olli Alanko on puhunut kirjastopolitiikasta, minä -etiikasta, joten ei ihme, jos välillä on mennyt kimurantiksi. Tunnustan heti, en ole erityisen kiinnostunut pornografian hankkimiseen liittyvistä kirjastopoliittisista ulottuvuuksista, joten jätän sen alueen vapaaehtoisesti muille mahdollisesti kiinnostuneilla.

Sen kuitenkin vielä lisään, että vaikka Olli on nyt tarjonnut kollegoille julkisuuttakin kestävän selityksen ja oikeutuksen pornografian torjunnalle (ja saa siitä varmasti myös kuulla kiitoksen sanoja), ei se muuta mielestäni yksittäisen portinvartijan päässä tapahtuvan prosessin vastuullisuutta miksikään. Kuten tämän keskustelun Laasas- ja suodatinsivujuonteista on voinut havaita, asenteet ovat aika jyrkkiä ja suvaitsemattomia (minusta on erityisen ironista, että Laasasta haukutaan naisvihamieliseksi, vaikka osoittaa naisilla olevan oletettua enemmän valtaa parisuhteissa; olisiko hän ollut kunnon feministi vain siinä tapauksessa, että hän olisi saanut toisenlaisia tutkimustuloksia?).

Minusta on huolestuttavaa, että kirjastoalan ammattilaisilla on niin paljon intoa torjua ja ennakkosensuroida. (BTJ:n viihdeäänestyksessä ei-äänet ovat nyt päässet niukasti niskan päälle, iloitsen siitä ainakin seuraavan tunnin, vaikkei edes yli 50% vielä päästykään).

Tervehdys kirjastogalaksin toiselta laidalta, osa 2

Jari Paavonheimo | 16.6.2008 17:35:47

Palaan vielä suodattamisen laillisuuteen.

Me ollaan juristeja kaikki, kun oikein silmin katsotaan… Vai?

Heikki Poroila toistaa mielipidettään suodattamisen laittomuudesta. Mielipide ei kuitenkaan hokemalla jalostu tai pätevöidy luotettavaksi asiantuntijalausunnoksi. Nyt olisikin jo korkea aika alkaa lyödä faktoja pöytään, jos niitä on tarjolla.

Huonolta näyttää: viittaus kirjastoon rinnastumattomaan hovioikeuden päätökseen valaisee enemmän Poroilan intentiota kuin asiaa. Anything goes. (Ks. uutinen: http://www.hs.fi:80/kotimaa/artikkeli/1135237097628?) . Pidätkö Heikki lukijaa ihan tyhmänä?

(Sivuhuomautus Olli Savoselle: WWW:n kehitti Tim Berners-Lee vuonna 1990 ja esimerkiksi Internet Explorer otettiin käyttöön vuonna 1995. Nykyinen, voimassa oleva kirjastolaki tuli voimaan 1998. Siinä on huomioitu virtuaalisten verkkopalvelujen tarjoaminen asiakkaille.)

Ymmärrän, että Heikin suodatinvastaisen taistelustrategian kannalta ajatus suodattamisen laillisuudesta on kiusallinen. Se ei kuitenkaan anna perusteita sulkea silmiään ja korviaan ammattijuristien näkemyksiltä.

Niitä lukisi mielellään lisääkin. Tarvitsemme neutraaleja ja päteviä, emme välttämättä itsellemme sopivia laintulkintoja. Toivottavasti etiikka-työryhmä perkaa tämän alueen huolella.

Heikki kirjoittaa eettisissä periaatteissaan oivallisesti: ”Työssäni sovellan lain määräyksiä kirjaimellisesti enkä pyri tulkitsemaan niitä omien arvojeni tai muiden arvojen mukaisesti lain tarkoitusta laajemmin tai suppeammin.” Hyvä. Nyt ei enää tarvitse kuin olla samaa mieltä itsensä kanssa myös käytännön tasolla.

Suodattamiseen liittyvä kiihkeys suoraan sanoen hymyilyttää, kun itse suhtautuu siihen asiana asioiden joukossa. Kirkasotsaisuuden synnyttämä propagandahenki kuitenkin estää asiallisen keskustelun ja se on harmillista.

Mielestäni asiaan voi suhtautua rauhallisesti: suodatinohjelmien laillisuus ei tarkoita suositusta hankkia niitä, vaan korkeintaan tarjoaa kirjastoväelle erilaisia vaihtoehtoja miettiä palvelujaan. Ammattieettisille pohdinnoille se asettaa lisää haasteita.

Asioista virkavastuulla päättäville kirjastoammattilaisille asiantuntijoiden laintulkinta on tärkeä osa kirjastotyötä. Selkänojaa laintulkinnoille ei voi hakea keskustelufoorumien mielipiteistä. Opetusministeriö on kirjastotoiminnasta vastaava valtion viranomainen, joten sieltä saatuja linjauksia ja tulkintoja ei tietenkään voi ohittaa. ”Mutta kun yksi kollega netissä vakuutteli…” on laiha eväs tiukassa paikassa. On outoa, että Heikki ei näytä olevan perillä perustuslain ja tavallisen lain (kirjastolain) suhteesta.

Heikki Poroila esittää, että fyysiseen aineistoon tulee noudattaa eri logiikkaa kuin sähköiseen informaatioon: ”Aineistonvalinta voidaan aina tulkita muuksi kuin ennakkosensuuriksi, mutta kirjastossa olevan nettipäätteen suodattaminen sen sijaan täyttää mielestäni ennakkosensuurin määritelmän oikein hyvin”. (Ontologiset erot ovat oma tärkeä keskustelunaiheensa; siinä mielessä Anne Appehlin esiin nostama netti maailmana -teema on kiinnostava. Nyt etsitään kuitenkin kirjastotoiminnan juridisia puitteita.)

Nykyisen kirjastolain tavoitteenasettelu ei kuitenkaan tee erottelua sähköisen ja painetun informaation välillä. Virtuaalisten verkkopalvelujen osalta kirjastolaissa korostetaan sivistyksellisten sisältöjen kehittymistä. Myös esimerkiksi verkkoviestinnän huomioiva sananvapauslaki (laki sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä/2003) koskee yhtä hyvin painettua kuin sähköistä informaatiota.

Voitko Heikki kertoa mihin säännöksiin esittämäsi jaottelu perustuu? Miten esimerkiksi ilmaisjakelulehden laittaminen suoraan paperinkeräykseen juridisesti eroaa vastaavansisältöisen verkkotekstin suodattamisesta kirjaston päätteellä? Juridinen erohan olisi kai oltava, jos toinen on mielestäsi ennakkosensuuria ja toinen ei. Uteliaana odotan, minkä lain esität.

Mihin säännökseen puolestaan perustuu näkemyksesi, että enemmän rajattu internet-pääte ei ole sensuuria, mutta vähemmän rajattu on? Käyttötarkoitus on huono peruste, koska siihen myös suodattimia käyttävät kirjastot usein perustavat ratkaisunsa. Uteliaisuuteni kasvaa entisestään.

On hyvä muistaa, että internet ei ole digitaalinen kirjasto kuin ehkä kalpean metaforisella tasolla. Ranskan kansalliskirjaston johtaja Jean-Noël Jeanneney on todennut, että tulevaisuuden digitaalisen kirjaston tulisi olla samalla tavoin huolellisesti, pitkäjänteisesti ja ammattitaitoisesti laadittu kuin fyysinenkin kirjasto.

Tässä mielessä yleisten kirjastojen luoma digitaalinen kirjasto on vasta lähtötelineissään. Mielestäni sen kehittämiseen tulisi sähköisiin palveluihin suunnatut voimavarat keskittää. Internet elää ilman kirjastojakin, digitaalinen kirjasto ei.

Vielä tarkennus

Olli Alanko | 16.6.2008 15:08:17

Heikki tulkitsee epätarkasti, että "Ollin mielestä on eettisesti hyvä torjua kirjastojen kokoelmista valokuvattu ja elokuvattu pornografia (poislukien Oshima & Co)." En pidä asiaa hyvänä, mutta en myöskään pornon vaatimista kirjastoihin. Mietin seurauksia: kuinka paljon, minkä laatuista, miten ikärajoista huolehditaan, tulevatko kaikki genren suuntaukset tasapuolisesti kohdelluiksi, miten kohdataan pornon vastustajat ... Epäilen, että nyt on väärä ajankohta, haitat ovat yksinkertaisesti hyötyjä suuremmat.

En siis perustele moraalinäkökohdilla torjuntaa vaan pidän kysymystä poliittisena. Politiikassa punnitaan erilaisia vaateita. Olen sitä mieltä, ettei nyt tarvita muuta kuin kirjastojen ilmoitus nykyisestä kokoelmapolitiikasta. Jos tämä herättää keskustelua, jossa vaaditaan pornoa kirjastoihin, siihen osallistutaan ja tehdään johtopäätökset. Keskusteluun kuuluu avoimuus: sen kuluessa on syytä valmistautua muuttamaan näkemystään.

Olen melko varma, että yleinen suhtautuminen pornoon on tulossa suvaitsevaisemmaksi. Minusta riittää, että kirjasto seuraa aktiivisesti tätä kehitystä ja muuttaa kokoelmapolitiikkaansa sen mukaan.

Luulen kuitenkin, että netin pursuavan pornotarjonnan takia koko ongelma on teoreettinen. Saa nähdä.

Ehkä tässä vielä täytyy vähän keskustella

Heikki Poroila | 16.6.2008 14:19:51

Ei, minä en näe "kirjastossa ilman pornoa jäävät uhreina". Minä näen ongelmana sen, ettei valinnan perusteista puhuta ääneen. Onko se jotenkin huonompi näkökulma, kun ei tunnu millään kelpaavan?

OA: "Yhdeksi syyksi pornon harrastajien hiljaisuuteen Heikki väittää syyksi julkisen leimautumisen pelkoa. Väite on täysin epäuskottava. Netissä on mahdollista esittää vaatimuksensa täysin anonyymisti ja netissä pornon harrastajat ovat tottuneet toimimaan.. Kaapistakin on jo tultu reippaasti kolistellen ulos kuten Rosa Meriläisen esimerkki osoittaa http://blogit.hs.fi/rosa/?p=32 ."
HP: En väittänyt, arvelin kuitenkin ja pidän arvelua edelleen uskottavana. Ei niihin vaalien akuankka- ja kirjastojen tilatkaajalluheti-lappuihin kukaan suhtaudu vakavasti. Arveluni pornografiasta kiinnostuneiden ja asian julkisesti toteavien määrän epäsuhdasta perustuu alan teollisuuden tuotantomääriin sekä mm. internetin hakukoneiden suosituimpien hakusanojen listoihin. Ollin suhtautuminen pornografiasta kiinnostuneisiin kansalaisiin vaikuttaa kuitenkin sen verran latautuneelta, että tästä ei kannattane kiistellä enempää.

Olli arvelee kirjallisen ja sarjakuvapornografian kirjastokelpoisuuden johtuvan niiden "taiteellisuudesta" sekä ajallisesta ja kulttuurisesta etäisyydestä. Niinpä niin. Kun tavaran paketoi "taiteeksi", portinvartijan ei ole huomaavinaan mitään. Asiaa tietenkin auttaa, jos kustantaja tai tekijä on nimekäs (tai siis joidenkuiden muiden arvostama). Mutta eikö juuri tällainen toiminta osoita, että kirjaston portinvartijan perusteet ovat heiveröiset? Vai tarkoitatko tällä, että kirjastoon ei hankita pornografista aineistoa, paitsi jos se on taiteellista, historiallista tai orientaalista?

OA: "Pitäisi nähdä pornon poikkeuksellinen asema kulttuurissamme. Sitä ei ole mielekästä verrata mihinkään muuhun kirjaston tarjoamaan materiaaliin."
HP: Jos pornografiaa ei sisältönä voi verrata mihinkään muuhun kirjaston tarjoamaan materiaaliin, sille pitää varmaan laatia oma sisällöllinen lokeronsa. En tosin tiedä, miten sen otsikoisi. Vakavasti puhuen tällainen johtopäätös on minusta kehäpäätelmä siinä kuin se mistä keskustelumme alkoikin: pornografian torjuntaa kirjastossa ei tarvitse perustella, koska sitä ei voi verra mihinkään muuhun kirjaston tarjoamaan materiaaliin. Minua tällainen ajatuskikkailu ei tyydytä. Sehän on vain kiertoilmaisu sille, että aiheesta on vaikea puhua ja antaa perustelut vaieta edelleen.

Mutta jos nyt oletan omasta puolestani ja Ollin viime viestin hiukan provosoivaan loppuhenkoseen tukeutuen, että Ollin mielestä on eettisesti hyvä torjua kirjastojen kokoelmista valokuvattu ja elokuvattu pornografia (poislukien Oshima & Co), meillä on ainakin yksi kantansa aika selvästi ilmaissut kirjastoalan ammattilainen. Minä en tosin tähän kirjastojen kulttuurista roolia kaventavaan näkemykseen yhdy, mutta se lienee tullut jo aiemmin selväksi.

Olimme kuitenkin yhtä mieltä ääneen sanomisen tärkeydestä, joten katson keskustelun tuottaneen ainakin jonkin verran yhteistä ymmärrystä lisäävää ainesta.

Hyvä niin

Olli Alanko | 16.6.2008 13:20:29

Heikki Poroila näkee kirjastossa ilman pornoa jäävät uhreina. Pornobisneksen yhteydessä on kyllä tavattu puhua vähän toisenlaisista uhreista. Yhdeksi syyksi pornon harrastajien hiljaisuuteen Heikki väittää syyksi julkisen leimautumisen pelkoa. Väite on täysin epäuskottava. Netissä on mahdollista esittää vaatimuksensa täysin anonyymisti ja netissä pornon harrastajat ovat tottuneet toimimaan.. Kaapistakin on jo tultu reippaasti kolistellen ulos kuten Rosa Meriläisen esimerkki osoittaa http://blogit.hs.fi/rosa/?p=32 .

Heikki pyytää minua selittämään miksi kirjastot ovat kuitenkin hyväksyneet kokoelmiinsa kirjallisen ja sarjakuvapornografian, joiden ainoa ero naturalistiseen kuvalliseen pornografiaan on "taiteellisuus". Juuri taiteellisuus ja ehkä myös jonkinlainen ajallinen tai kulttuurillinen etäisyys tekee pornosta pikku hiljaa hyväksyttävää: Intia, Kiina, Japani, historialliset postikortit jne. Hyvänä esimerkkinä on Oshiman Aistien valtakunta, jossa täysin sen kulttuuriseen kontekstiin perehtymätön katsoja ei voi nähdä mitään muuta kuin kovana pornona (hankkikaa nyt ihmeessä kirjastoihinne teoksesta dvd-versioita korvaamaan pilalle menneet vhs:t!).

Heikki kertoo aivan oikein, että porno on ollut hänelle vain yksi esimerkki, jonka avulla hän on ”koettanut kysellä, millä perusteilla kirjastoissa tehdään ratkaisuja”. Tämä juuri on ongelma. Pitäisi nähdä pornon poikkeuksellinen asema kulttuurissamme. Sitä ei ole mielekästä verrata mihinkään muuhun kirjaston tarjoamaan materiaaliin.

HP: ”Minusta olisi merkittävä askel sanoa Jos tällaisen saisi sanotuksi julki, olisi mahdollisesti toista mieltä olevilla kansalaisilla mahdollisuus reagoida asiaan ja kysellä perusteluja. ”

Lopputulemasta olemme täysin samaa mieltä: on sanottava ääneen, että ”kirjastot eivät hanki kokoelmiinsa valokuvattua ja elokuvattua pornografiaa.”

Lopulta kysymys on avoimuudesta ja julkisuudesta

Heikki Poroila | 16.6.2008 12:05:21

Kuten Olli Alanko toteaa, kirjastolain tehtäväksianto ei sisällä mitään sellaisia termejä, joiden perusteella mikään viihdetyyppinen aineisto olisi sinänsä tarpeen kirjastossa. Mutta juuri tämän takia Ollin kysymys siitä, edistääkö pornon tarjonta kirjastossa tämän tehtäväksiannon toteutumista, on pitkälti retorinen. Sen jatkeeksi kun voidaan luetella satoja muitakin aihepiirejä, joiden liittyminen "sivistykseen" on puhtaasti arvokysymys. Minun vastaukseni Ollin kysymykseen on siksi: pornografisen aineiston tarjoaminen edistää sekin pieneltä osaltaan väestön yhtäläisiä mahdollisuuksia sivistykseen.

Olli kysyi myös, miten eettinen kompurointi on muka tasa-arvo-ongelma, kun hän ei ole huomannut pornografian harrastajien tuoneen julki tyytymättömyyttään kirjastojen nykytilanteeseen. Minun mielestäni myös sellainen epätasa-arvo, jonka uhrit eivät pidä asiasta meteliä (esimerkiksi laittomien maahanmuuttajien oikeudet Euroopassa), on epätasa-arvoa. Pornogafian harrastajien hiljaisuuteen on kaksi ilmeistä syytä (jotka Ollikin todennäköisesti tietää): julkisen leimautumisen pelko ja internetin laaja tarjonta. Itse en lähtisi sille tielle, että kirjasto korjaa tarjontansa mahdollisia vääristymiä vain niissä tapauksissa, joissa harrastajat osaavat tai uskaltavat pitää kovaa ääntä (esim. sukututkijat osaavat ja uskaltavat).

Ollin arvio siitä, että "kirjasto on valikoitu kulttuurin kuva" ja heijastaa yhteisön näkemyksiä sopivasta ja sopimattomasta, on varmaan tosi. Mielestäni tällaisen toteamuksen hyväksyminen eettiseksi lähtökohdaksi - eli että se on myös hyväksyttävää - on kuitenkin ongelmallista. Ilmeisesti tämä on eräs niistä asioista, joista meillä ammattikunnan sisällä vallitsee pysyvästi ja syvällisesti erilaisia näkemyksiä.

Pornografisen aineiston näkyvyys - ja samalla ns. yleinen käsitys sopivasta ja sopimattomasta - on historiallisesti vaihteleva ilmiö ja heijastelee kulloisenkin ajan virtauksia. 1970- ja 1980-luvuilla tilanne oli Suomessa toinen kuin nyt, silloin sekä ns. erikoisliikkeet että R-kioskit tarjosivat värikuvapornografiaa avoimemmin kuin 1990- ja 2000-luvuilla on ollut tapana. Miksi näin oli, sitä voisi joku tutkia. Oma arvioni on, että tämä kansien eli pinnan siivoaminen (määrähän ei ole vähentynyt, kuten elokuvatarkastamon tilastoista voi lukea) on liittynyt feministisen naistutkimuksen vaikutuksen kasvuun ja ns. poliittisen korrektiuden käsitteen leviämiseen myös Suomeen lähinnä Yhdysvalloista. Prosessilla on ollut monia muitakin heijastuksia, mutta tyypillisimmillään kyse on ollut mielestäni juuri pintatason ilmiöistä ja reaktioista (esimerkiksi eduskunnan seksuaalisen häirinnän kohu on mielestäni tähän liittyvä ilmiö, jollaista ei olisi voinut esiintyä 1970- tai edes 1980-luvun henkisessä ilmapiirissä).

OA: "Viihde, sarjakuvat, musiikki ja elokuvat on aikanaan hyväksytty keskustelun jälkeen kirjastoihin. Näyttää siltä, ettei ainakaan vielä kulttuurinmuutos ole edennyt niin pitkälle, että olisi aika ottaa pornoa kirjastojen kokoelmiin."
HP: Niin, kun vielä Olli selität, miksi kirjastot ovat kuitenkin hyväksyneet kokoelmiinsa kirjallisen ja sarjakuvapornografian, joiden ainoa ero naturalistiseen kuvalliseen pornografiaan on "taiteellisuus". Sisällöissähän ei ole mitään eroja, jos puhutaan esimerkiksi pornografian "kovuudesta". Itseäni on kiinnostanut juuri tämä torjuntojen ja hyväksyntöjen perusteluiden taso. Se jää mielestäni edelleen ilmaan.

Ollin muistutus tavoista, jotka nyt vaan ovat sitä mitä ovat, pitää tietysti paikkansa. Mutta onko siitä nyt kysymys? Kuuluuko kirjastojen aineistonvalinta tapakulttuurin piiriin? Täytyykö sen kuulua? Ja jos kuuluu, mitkä kaikki tapakulttuurin arvot siellä vaikuttavat? Mitä tapakulttuurin arvoa edustaa torjunta, joka tehdään selkeästi ennakkosensoristella asenteella (viittaan internetin suodattamiseen)?

Tapakulttuurilla ja kirjaston palveluilla on mielestäni jotain olennaisia eroja. Minusta on kestämätöntä perustella mielivaltainen aineistonvalinta sillä logiikalla, ettei työpaikallakaan ole tapana esiintyä alusvaatteisillaan. Sillä saa kyllä taputuksia - "juuri noin!" - mutta puhutaanko samasta asiasta? Mihin tapakulttuurin elementtiin perustuu ratkaisu, jossa kirjasto jättää kokoelmiin ottamatta Susan Ruususen kirjan? Eikö todellakaan valinnan eettisissä ongelmissa (joista pornografia on vain yksi, joskin ilmeisesti merkittävin) ole muusta kysymys kuin sen oivaltamisesta, mikä on "hyvän tavan" mukaista?

Kun Olli pitää tiukasti kiinni tästä pornografia-teemasta, minun on pakko vielä kerran toistaa: se on ollut minulle vain yksi esimerkki, jonka avulla olen koettanut kysellä, millä perusteilla kirjastoissa tehdään ratkaisuja. Olli perustelee hyvän omantuntonsa tässä pornografia-asiassa konventionalismilla (sillä, että kirjasto toimii yhteisön enemmistön arvojen mukaisesti venettä kiikuttamatta ja kuten muutkin maailman kirjastot). Toivottavasti se ei estä häntä olemasta herkkä mahdollisesti muihin, vähemmän tavanmukaisesti sopimattomiin aiheisiin liittyvän kirjastonsisäisen torjunnan suhteen.

OA: "Heikki Poroila on tehnyt ansiokkaantyön pornoa koskevan näkymättömän sopimuksen paljastamiseksi. Hän kuitenkin erehtyy hakiessaan syitä yksinomaan kirjastohenkilökunnan asenteista. Syyt löytyvät kulttuuristamme."
HP: En ole mielestäni tehnyt työtä "pornoa korkevan näkymättömän sopimuksen paljastamiseksi" enkä oleta, että kirjastoammattilaiset olisivat asenteineen jotenkin riippumattomia ympäröivästä kulttuurista. Olen pyrkinyt etsimään selityksiä sille, miksi kirjastojen käytännön eettiset periaatteet näyttävät olevan paitsi epämääräisiä, myös joissakin ilmiöissä johdonmukaisesti sananvapautta kaventavia. Minua ei siis suuremmin kiinnosta pornografian rooli kirjastoissa sinänsä, vaan eettisten ratkaisujen taustalla olevat näkemykset ja arvostukset. Haluaisin ne julkisiksi ja näkyviksi, koska ne - julkisuus ja näkyvyys - ovat mielestäni jokaisen kirjastoa käyttävän kansalaisen oikeuksia.

Minusta olisi merkittävä askel sanoa ääneen, että kirjastot eivät hanki kokoelmiinsa valokuvattua ja elokuvattua pornografiaa. Jos tällaisen saisi sanotuksi julki, olisi mahdollisesti toista mieltä olevilla kansalaisilla mahdollisuus reagoida asiaan ja kysellä perusteluja. Saman julkisuuden toivon kaikille muillekin torjuville ratkaisuille, oli kyse Susan Kurosesta, Netta Muskettista tai vaikka poliitikkojen "muistelmista". Tässä asiassa näymme olevan Ollin kanssa täsmälleen yhtä mieltä. Hyvä niinkin.

Ongelmana tilanteen tulkinta

Olli Alanko | 16.6.2008 10:46:55

Heikki Poroila: ”Olli tyytyy näin kehämäiseen perusteluun. Otetaan ensin "rajattu tehtävä" (jota ei tietääkseni ole täsmällisesti rajattu), lisätään siihen "rajatut resurssit" (resurssit ovat aina rajatut) ja todetaan sitten, että tulos on "toimiva" lähinnä sillä perusteella, että marinaa kuuluu muutaman "moraaliteoreettista päänvaivaa" potevien suunnalta.”

OA: Tehtävällä viittasin vain kaikille tuttuun kirjastolain kuvaukseen, jonka mukaan ”yleisten kirjastojen kirjasto- ja tietopalvelujen tavoitteena on edistää väestön yhtäläisiä mahdollisuuksia sivistykseen, kirjallisuuden ja taiteen harrastukseen, jatkuvaan tietojen, taitojen ja kansalaisvalmiuksien kehittämiseen, kansainvälistymiseen sekä elinikäiseen oppimiseen”. Kysymys kuuluukin yksinkertaisesti: edistääkö pornon tarjonta kirjastoissa väestön yhtäläisiä mahdollisuuksia sivistykseen jne? Jos vastaus on myönteinen, olisi hyvä kuulla perustelut.

HP: ”Minua vaivaa eettinen kompurointi hyvin käytännöllisesti kansalaisten tasa-arvon toteutumisen näkökulmasta.”

OA: Kompurointihan on kovin inhimillistä, ja viittaa pikemmin erehtyväisyyteen kuin tarkoituksellisuuteen. Yritetään vähän täsmentää: mikä tasa-arvo-ongelma on kyseessä? Nykyään kuulee useinkin valitettavan syrjinnästä. Milloin naiset, erilaiset vähemmistöt ja nyttemmin myös miehet valittavat tasa-arvon puutetta. Asiasta kirjoitellaan eri foorumeilla ja joskus väitteet saavat laajaa ymmärrystä, toisinaan ne taas kiistetään. Ainakaan en ole huomannut, että pornon harrastajat olisivat kertoneet tyytymättömyyttään nykytilanteeseen.

HP: ”miksi se rajaus kulkee juuri pornografian kohdalla eikä jossain muualla”?

OA: Kirjasto on kulttuurin kuva, mutta ei edes dokumentteihin tallennetun kulttuurin kuva. Se on valikoitu kuva, ”laatuportaali”. Kirjaston arkisessa toiminnassa pätevät aivan samat käsitykset siitä mikä on sopivaa ja mikä sopimatonta kuin muuallakin yhteiskunnassa., mieluiten suosien kaikkein sallivimpia käsityksiä.

Varsinaista pornoa ei ole julkisissa eikä juuri yksityisissäkään tiloissa pidetä näkyvillä meidän kulttuurissamme. Heikin oman todistuksen mukaan jopa ”kauppiaalle kelpaavat kyllä pornografian ostajan eurot, mutta moralistien eurojen varmistamiseksi näytetään ulospäin häveliästä”. Juuri tämä on kulttuurin toimintatapa. Sitä voi nimittää vaikka tekopyhyydeksi tai kaksinaismoralismiksi. Uskoakseni useimpien moraalitajua tilanne ei häiritse lainkaan. Viihde, sarjakuvat, musiikki ja elokuvat on aikanaan hyväksytty keskustelun jälkeen kirjastoihin. Näyttää siltä, ettei ainakaan vielä kulttuurinmuutos ole edennyt niin pitkälle, että olisi aika ottaa pornoa kirjastojen kokoelmiin.

Kulttuurissamme riittää yllin kyllin tapoja ja tottumuksia, jotka eivät ole johdonmukaisia tai nojaa mihinkään rationaaliseen argumenttiin tai kestävään eettiseen perusteluun. Kuinka usein valehtelemme vastatessamme, että kiitos hyvää, kun meiltä kysytään mitä kuuluu? Vaikka tässä selvästi rikotaan yleisesti hyväksyttyä moraalisääntöä, ei monikaan meistä näe asiassa moraalista ongelmaa. Syykin on selvä: kaikki tietävät, että näin vain on tapana. Tapa on yhteisössä noudatettava vallitseva käytäntö ja käyttäytymissääntö. On tapana, ettei työpaikalla esiinnytä alusvaatteissa. En kuitenkaan tivaa miksi näin on vaikka voisin argumentoida, että se loukkaa oikeuksiani eikä alkkareissa esiintymistä ole missään laissa kielletty.

Tavat muuttuvat kun tarpeeksi monet toimivat toisin ja muut sopeutuvat muutokseen. Tämä on tunnetusti hidas prosessi. Pornon saamiseksi kirjastoihin ei ole taisteltu ei edes esitetty vaatimuksia. Sitä ei siis ole nostettu tasa-arvo-ongelmaksi. Voisiko olla, että tilanteen tulkitseminen moraaliseksi ongelmaksi ja tasa-arvokysymykseksi onkin erehdys?
Moraalituntoni saattaa olla kehittymätön, mutta tunnustan suoraan, ettei omatuntoni soimaa tässä kohtaa. Monessa muussa kirjastoasiassa se kyllä soimaa. En näekään pornokysymyksessä moraaliongelmaa vaan poliittisen ongelman.

Pornon sulkeminen ulos kirjastosta on yksinkertaisesti tavanmukaista. Olen vakuuttunut, että kirjastojen henkilökunta suhtautuu pornografiaan aivan kuten muukin väestö (siis monin eri tavoin), vain tavanomaisesti ilman sen suurempaa moralismia. Eikä nyt puhuta vain maan tavasta vaan näyttää siltä, että on olemassa kansainvälinen sanaton sopimus, jonka mukaan pornoa ei hankita kirjastoihin. Vai tietääkö joku, että pornoelokuvia olisi jonkun maan yleisissä kirjastoissa lainattavana?

HP: ”Kirjastojen aineistonvalinta perustuu laajasti henkilökohtaisiin arvostuksiin”.

OA: Tässäkin keskustelussa jo paljastunut tämän suuntaisia ikäviä esimerkkejä, mutta kun puhutaan ilmiön laajuudesta, yleistyksen pitäisi kai perustua laajoihin ja luotettaviin empiirisiin havaintoihin. Ilman vahvempaa näyttöä luotan siihen, että kirjastojen henkilökunta pyrkii suhtautumaan erilaisiin aineistoihin neutraalisti. Olen siis Heikin kanssa täysin samaa mieltä, että aineistoalueisiin kohdistuva omiin epämieltymyksin perustuva syrjintä on jyrkästi tuomittavaa.

HP: ”Se mikä yhdessä kirjastossa on "pornografia", voi toisessa olla "siviilipalvelus" tai "metsästys".

OA: Juuri tästä ei ole näyttöä. Epäilemättä lipsumista tapahtuu ja mieltymykset ohjaavat aina jossain määrin aineistonvalintaa. Tarvittaisiin kuitenkin kokoelmien ja hankintaprosessien evaluaatiota Heikin kuvaaman tilanteen todistamiseksi. Mutta juuri nyt tarvitaan kirjastoalan eettisiä ohjeita, että lipsahduksista päästään eroon.

Heikki Poroila on tehnyt ansiokkaantyön pornoa koskevan näkymättömän sopimuksen paljastamiseksi. Hän kuitenkin erehtyy hakiessaan syitä yksinomaan kirjastohenkilökunnan asenteista. Syyt löytyvät kulttuuristamme.

On ilmeistä, ettei voi olla olemassa mitään keskustelijoita tyydyttävää kirjaston rajatun tehtävän määrittelyä, jossa suljettaisiin vain eläväkuvaporno kirjastonkokoelmien ulkopuolelle.

Jos olemme tästä yksimielisiä, löydän äkkiseltään vain kolme toimintamallia:
1) hankitaan kokoelmiin pornoa
2) metsästetään edelleen kelvollista määrittelyä
3) myönnetään tilanne ja kirjastot ilmoittavat selvästi, etteivät ne hanki elokuvapornoa

Minusta sanaton sopimus on tehtävä näkyväksi. Kirjastojen tulisi kyetä julkisina laitoksina kertomaan selvästi mistä syistä on päätetty, ettei elokuvaporno kuulu niitten valikoimiin. Siitä ehkä alkaa prosessi, joka muuttaa tilanteen, ehkä ei.

Suodatus- eli ennakkosensuurin henkeä löytyy

Heikki Poroila | 16.6.2008 10:16:40

BTJ:n etusivulla on mainos Taru Björkmanin suodatinselvityksen sisältävästä kirjasta. Mainostekstissä Kirjastoseuran toiminnanjohtaja Sirkka Sipilä toteaa, ettei seura suosittele suodatinohjelmien käyttämistä kirjastoissa.

Samalla sivulla on nettiäänestys samasta asiasta. Kun kävin antamassa ääneni suodatusta vastaan 16.6.2008 klo 10, suodattamista kannatti 49%, vastusti 43% ja 8% ei osannut vastata.

Tiedän kyllä, että tällaiset kyselyt ovat lähinnä viihdettä, kun emme tiedä vastaajien määrää ja sama henkilö voi vastata useamman kerran. Silti ainakin minua hiukan hätkähdyttää tämäkin tulos sananvapauden näkökulmasta. Kun on juuri valmistunut tutkimus, joka tulokset osoittavat suodatinohjelmien käyttämisen ongelmallisuuden myös suodattamista kannavien näkökulmasta, niin eikö vain puolet vastaajista ole edelleen sitä mieltä, että ennakkosensuuri kirjastossa on hyvä juttu. Masentavaa.

Internet kirjaston palveluna

Heikki Poroila | 15.6.2008 19:23:47

Sekä Anne Appehl että Olli Savonen kiinnittävät huomiota olennaiseen asiaan, kun pohditaan kirjastojen oikeutusta nettikoneiden sisällönsuodattamiseen. Olen itse ollut aivan samaa mieltä siitä, ettei internetin sisältöön tulisi kirjastoissa suhtautua kuten aineistonvalintaan (sääntö nro 7 ehdotuksessani kirjastoalan eettisiksi koodeiksi: "7. Kirjaston tiloissa asiakkaille tarjottava internetpalvelu ei kuulu kirjaston aineistonvalinnan piiriin. Työssäni vältän kaikkia toimia, jotka vaikeuttavat yhteisöön kuuluvien mahdollisuutta hyödyntää avointa tietoverkkoa.")

Juuri tästä syystä internetin suodattaminen on perustuslain kieltämää ennakkosensuuria, mitä kirjastojen aineistonvalinta ei ole (vaikka satunnaisesti ratkaisut saattavat sen suuntaisesti vaikuttaa). Viittaan tässä yhteydessä vielä kerran tuoreeseen hovioikeuden päätökseen, jolla poliisi tuomittiin yrityksestä vaikuttaa artikkelin julkaisemiseen lehdessä.

Kyseisessä tapauksessa hovioikeus (sitaatti Helsingin Sanomain uutisesta) "muistuttaa, että laki kieltää ennakkosensuurin. Poliisilla ei ollisi oikeutta estää ennakkoon lehtijutun julkaisua, vaikka se olisi rikollistakin." Hovioikeuden mielestä ennakkosensuurin kielto koskee siis myös rikolliseksi arveltua aineistoa. Sensuurista voi päättää vain oikeusistuin jälkikäteen.

Aikovatko internetpäätteiden suodattamista harrastavat kunnat ja kirjastot ihan oikeasti odottaa, että joku kuntalainen haastaa ne oikeuteen laittoman ennakkosensuurin takia? Täytyy muistaa, että jokainen kuntalainen on oikeutettu kirjaston palveluihin.

Kunnalla ja kirjastolla on laillinen oikeus olla tarjoamatta internet-yhteyksiä kuntalaisille, jos katsovat sen olevan perusteltua ja hyväksyttyä kuntalaisten keskuudessa. Pitäisin myös laillisena hankkia internet-pääte johonkin tiettyyn, rajoitettuun tarkoitukseen (esimerkiksi pelkästään kirjaston oman luettelon käyttö), jolloin vapaa selailu voidaan estää käyttötarkoitukseen vetoamalla.

Mutta jos kirjastoon hankitaan yleiskäyttöinen internet-pääte, sisältöjä suodattavan ohjelmiston asentaminen ja käyttäminen rikkoo mielestäni perustuslain 12 §:n sananvapauskohtaa.

Sensuroimmeko?

Olli Savonen | 15.6.2008 12:50:26

Kuntaliiton ja opetusministeriön lakimiehet yrittävät soveltaa kirjastojen tarjoamaan asiakaskonekäyttöön lakia, joka on laadittu ennen internetiä. Kuten Anne Appehl totesi, internet ei ole ’aineistoa’, vaan digitaalinen ympäristömme. Sen sensuroiminen kyllä mielestäni rikkoo perustuslakia selkeästi.
Jos kirjasto haluaa valita osajoukon internetin aineistosta, voisi se (mikä on täysin järjetöntä) tarjota valittuja linkkejä ja tätä palvelua ei silloin voisi kutsua internetyhteydeksi.
Asian tekee vielä entistä kyseenalaisemmaksi se, että kirjasto itse ei olekaan suodattaja, vaan sen tekee kaupallinen yritys. Tuntuisikin oudolta, että virkailijat googlettaisivat työkseen internetin härskeintä pornoa ja luetteloisivat tuloksia estolistaan.
Kaupallisen yrityksen suodatus on tietysti pisnestä ja voi kuvitella sen ohjailtavuuden riskit;
’Suodatako kympillä kilpailijan saitit, kiitos?’
Lakimiehet näyttävän hyväksyvän valvomattoman sensuroinnin heppoisin perustein ja mitenkähän he suhtautuvat kirjastoa käyttävän nettipornotutkijan väitöskirjan aukkoihin?
Tutkijahan niin kuin ei virkailijakaan tiedä mitä oikeasti sensuroidaan

Suodattimista

Anne Appehl | 14.6.2008 18:11:05

Enpä malta olla kommentoimatta suodatinkeskustelua luettuani Kirjastolehden artikkelin aiheesta.

Mielestäni edes lasten koneiden suodatus ei ole hyvä ajatus. Kuten on nähty, suodattimet eivät suodata kaikkea sitä mitä pitäisi ja päinvastoin, suodattavat sitäkin mitä ei pitäisi. Vähän kuin laittaisi lapsen päähän pyöräilykypärän joka samalla estää näkyvyyden. Joiltakin kolhuilta hyvässä lykyssä vältytään, mutta samalla lisätään onnettumuusriskiä. Hollolassa on koettu, että ”vanhemmat tuntuvat muutenkin olettavan, että kirjastoissa on tällainen säätely käytössä”. Tietämättömät vanhemmat voivat siis kuvitella lastensa olevan ”turvassa” ilman sen kummempaa kasvatusta tai valvontaa, kun kerran kirjaston koneilla on suodattimet. Mutta ei varmaan kenenkään mieleen tulisi lähettää lasta koulutielle pelkästään sillä pyöräilykypärällä varustettuna tai ajatella että kyllä joku muu hoitaa sen liikennekasvatuksen ja opettaa tenavan ajamaan pyörää.

Hollolassa myöskin internet koettiin ongelmaksi siksi, että "netti oli kirjaston seinien sisäpuolella, mutta kirjastossa ei ollut minkäänlaista sananvaltaa sen sisältöön ja tarjontaan. Kirjasto ei voinut mitenkään soveltaa omia periaatteitaan siinä tilanteessa". Minun on vaikea ymmärtää näkemystä netistä ”aineistona”. Paremmin nettiä kuvaa mielestäni sana "maailma". Netin kautta voi kyllä saada aineistoja kirjaston käyttöön, niin kuin "oikean" maailman kirjakaupoista kirjoja ja lehtiä. Mutta samoin kuin oikean kirjakaupan kulmilla voi törmätä tappeluun tai leikkipuiston laitamilla namusetään, myös netissä on omat vaaransa ja epämiellyttävät puolensa. Oikeassa maailmassa vaaroja yritetään vähentää esim. laeilla, mutta myös omalla käyttäytymisellä on suuri merkitys. Aina löytyy niitä, jotka rikkovat lakeja, eivätkä lait suojaa esim. onnettomuuksilta. Siksi lapset kasvatetaan siten, että he osaavat sanoa ei ja pyytää apua jos eivät itse selviä vaikeassa tilanteessa. Eri ikäisille lapsille annetaan eri määrä vapautta ja vastuuta. Ei viisivuotiasta lasketa edes kirjastoon yksin ja kaksitoistavuotiaalla on eri kotiintuloajat kuin kuusitoistavuotiaalla. Näin pitäisi toimia myös nettimaailman suhteen: opetetaan lapsia ymmärtämään netin vaarat ja suojautumaan niiltä. Ainoa toimiva suodatin löytyy korvien välistä!

Rahan puute ja tietoinen torjunta eri asioita

Heikki Poroila | 14.6.2008 15:41:06

Anonymous: "Epäilen kyllä, että pienellä paikkakunnalla (ja toisinaan suuremmillakin) asuvilla henkilöillä on vaara jäädä paitsi ilman monia muitakin yleviä hengentuotteita kuin Henry Laasasta."

Hankintamäärärahojen vähyys rajaa tarjolla olevan valikoiman vääjäämättä, mutta tämä uhka koskee periaatteessa kaikkia hankintoja. Sitä ei mielestäni voi käyttää eettisesti kestävällä tavalla yksittäisen nimekkeen torjumiseen. On mahdotonta perustella, miten se raha loppuu juuri tietyn nimekkeen kohdalla.

Rahasta riippumattoman torjunnan uhka kyllä leijuu ilmassa, jos valitsija suhtautuu johonkin nimekkeeseen henkilökohtaisen pilkallisesti, kuten nimimerkki näyttää suhtautuvan Henry Laasasen tutkimukseen.

Re:Etiikkatyöryhmän tehtävästä

Anonymous | 13.6.2008 19:52:44

Epäilen kyllä, että pienellä paikkakunnalla (ja toisinaan suuremmillakin) asuvilla henkilöillä on vaara jäädä paitsi ilman monia muitakin yleviä hengentuotteita kuin Henry Laasasta. Mutta enpä viitsi käydä pauhaamaan resurssipulasta, kun en ole tätä koko keskustelua lukenut läpi.

Ongelmana asenteet, eivät sinänsä sisällöt

Heikki Poroila | 13.6.2008 15:51:28

Alangon Ollin perehtymättömyys R-kioskienkin tarjontaan on kyllä aidosti liikuttavaa, mutta seuraavalla kerralla käydessä voisit pikaisesti vilkaista sekä lehtien että DVD-levyjen valikoimaa. Ei niissä nykyään ole mitään kannessa levällään, mutta eiköhän siellä kansien välillä ole. Kyse on ehkä "häveliäisyydestä", minä käyttäisin tässä yhteydessä ilmaisua tekopyhyys. Kauppiaalle kelpaavat kyllä pornografian ostajan eurot, mutta moralistien eurojen varmistamiseksi näytetään ulospäin häveliästä. Ei myöskään pidä paikkaansa, ettei pornografiaa mainostettaisi, esimerkiksi kaikissa ilmaisjakelulehdissä on sellaisia pieniä ilmoituksia, joissa alan liikkeet muistuttavat olemassaolostaan. Ei sielläkään levitellä, mutta yleensä kolme XXX-kirjainta kertoo jotain tarjonnasta.

Ollin ajatus kirjaston rajatusta tehtävästä on kiinnostava, mutta pahoin pelkään, että tuon rajatun tehtävän määrittely on mahdotonta (paitsi että siihen ei kuulu pornografia?). Sitä paitsi en ole nähnyt kenenkään vaativan, että kirjastossa täytyy olla kaikkea. Lähinnä tässä on kiinnostanut, miksi se rajaus kulkee juuri pornografian kohdalla eikä jossain muualla.

Pornografian määrittelemistä en pidä ongelmana ollenkaan. Kuten olen monta kertaa ääneen todennut, kirjastoissa on jo kaunokirjallista ja sarjakuvapornografiaa, osa näistä erittäin rankkaakin. Tuskin ne kokoelmiin ovat lipsahtaneet vaikean määriteltävyytensä ansiosta.

Enkä minä usko, että pornografian torjumiselle löytyy eettisesti kestävää perustelua. Jos sellainen olisi olemassa, joku tuhansista kollegoista olisi sen varmasti julkistanut. Siksi pidän kohtuullisena olettaa, että mahdolliset erilaiset torjunnat perustelut ovat tavalla tai toisella hankaliksi todettuja, siis eettisesti.

Olli kuitenkin yrittää "mahdotonta": "Pornon poissulkemisen perusteluna tuntuu parhaiten toimivan kirjaston tehtävän rajaus ja rajalliset resurssit. Vastaus ei ole hyvä, mutta se on kuitenkin toimiva. Julkisesta keskustelusta päätellen tilanne näyttää olevan kohdallaan, eikä taida aiheuttaa sen vakavampia vammoja kuin muutamille moraaliteoreettista päänvaivaa."

Olen yllättynyt siitä, että Olli tyytyy näin kehämäiseen perusteluun. Otetaan ensin "rajattu tehtävä" (jota ei tietääkseni ole täsmällisesti rajattu), lisätään siihen "rajatut resurssit" (resurssit ovat aina rajatut) ja todetaan sitten, että tulos on "toimiva" lähinnä sillä perusteella, että marinaa kuuluu muutaman "moraaliteoreettista päänvaivaa" potevien suunnalta.

Ainakaan itselleni tämä aihe ei ole vähimmässäkään määrin teoreettinen ongelma. Minua vaivaa eettinen kompurointi hyvin käytännöllisesti kansalaisten tasa-arvon toteutumisen näkökulmasta (enkä siis puhu nyt pelkästä pornografiasta, se on vain näkyvin esimerkki). Jos kirjastojen aineistonvalinta perustuu laajasti henkilökohtaisiin arvostuksiin, palvelut ovat vääjäämättä sattumanvaraisia ja kansalaisten palvelu eriarvoista.

Jos sattuisin asumaan pienellä paikkakunnalla, jonka kirjaston portinvartijan mielestä Henry Laasasen kirja Naisten seksuaalinen valta on törkeän sovinistista soopaa, en todennäköisesti saisi sitä kirjastosta lainaksi. Jos näin kävisi, siinä on se ongelma, josta minä olen huolissani. Se mikä yhdessä kirjastossa on "pornografia", voi toisessa olla "siviilipalvelus" tai "metsästys". Minä en haluaisi kansalaisena, että julkisen palvelun kirjasto heijastaa kielteisellä tavalla palkatun henkilökunnan mielipiteitä. Kirjastoalan työntekijänä pidän mielipiteisiin nojautuvaa valintaa ammatillisena ongelmana, siksi tämä tekstin paljous.

Konventiot ja käytännöt

Olli Alanko | 13.6.2008 14:53:56

Samuli Kunttu: ” Suomessa ("varsinaista", "kovaa", tai mitä tahansa määritelmää nyt halutaankin käyttää ) pornoa myydään käytännössä kyllä melkein jokaisessa kioskissa ja maitokaupassa - videomyymälöistä ja vuokraamoista nyt puhumattakaan”.
Heikki Poroila: ”R-kioskit ovat vuosikymmeniä myyneet lehtiä ja myöhemmin videoita, jotka ainakin minä määrittelisin kuvalliseksi pornografiaksi”
OA: Voi olla, tunnustaudun genren suhteen aivan asiaan perehtymättömäksi. Vilkaisin nopeasti kolmen elokuvatarjoajan (Makuuni, R-kioski, Filmtown) nettisivujen leffahakua eikä yhdelläkään ollut kategoriana pornoa tai mitään sen kiertoilmaisua. Kovin häveliäästi ja matalalla profiililla tässä siis vielä liikutaan.

Samuli Kunttu: ”Kulttuuriset konventiothan juuri määrittelevät sen mitä milloinkin pidetään pornona.”
OA: Juuri niin! Ja tällainen häveliäisyys, jossa pornofilmejä ei mainosteta näkyvästi tv:ssä, sanoma- tai aikakauslehdissä on juuri kulttuurimme kuva – porno on läsnä poissaolevana.

Heikki Poroila: ”Miksi seksuaalisiin tarpeisiin liittyvä kiinnostus olisi jotenkin hylättävämpi tarve verrattuna kaikkiin muihin, mielestäni usein paljon kielteisempiinkin tarpeisiin (raakuus, väkivalta, kauhu, moottoriurheilu jne), joita tarjontamme tyydyttää. ”
OA: Tuskin tyydyttää, aikaan likkään kaikkea raakuuden ”tarvetta”. ”Tarve” onkin hankala käsite tässä yhteydessä: kirjastolla on rajattu tehtävä eikä sen tarvitse tyydyttää kaikkia tarpeitamme, varsinkin kun me ihmiset olemme loputtoman tuotteliaita ”halukoneita”.

Kannattaa muistaa, että kirjastossa on tarjolla paljon kaikenlaista myös seksuaalisten tarpeiden tyydyttämiseen liittyvää materiaalia, riippuu vain siitä kuinka aihepiiri rajataan. Esimerkiksi ”fetisismissä koetaan eroottista nautintoa tai voimakasta kokonaisvaltaista mielihyvää fetissin läsnäolosta. Fetissi voi olla periaatteessa mitä tahansa - esine, asia, ominaisuus, suhde, materiaali, ihmisen piirre tai ihmisryhmä … yleisiä fetissejä ovat ihmisen koko ja muoto (pituus, laihuus, pyöreys), ikä, hiusten pituus, muoto ja väri. Hyvin yleisiä fetissejä ovat vaatteet, kengät ja materiaalit (kumi, nahka, pitsi, silkki...). Samoin fetissejä monille ovat vallan symbolit (kuten univormut, puku, nahkatakki, lihakset), vallattomuuden symbolit (hentous, blondius?...) sekä roolit, toiminta ja ominaisuudet (sporttisuus, älyllisyys, boheemisuus...).” http://www.seta.fi/fi/setafi4h.htm

Kukaan ei kai ole vielä tässä keskustelussa vaatinut pornoa kirjastoihin (toivoisin, että joku vaatisi, niin päästäisiin asiaan). Heikkikin toivoo vain saavansa ”kuulla eettisesti kestävän ja loogisesti nitisemättömän perustelun sille, miksi pornografiaa EI pitäisi olla kirjastojen kokoelmissa.”

Rajanveto säilyy ongelmana: mistä alkaa porno? ("pornografia (rinn. porno) kirjallinen, kuvallinen tm. esitys, jonka päätarkoitus on kiihottaa sukupuolisesti. Kova [= vars. yhdyntää ja sukupuolielimiä yksityiskohtaisesti kuvaava] ja pehmeä [= edellistä hienovaraisempi ja viitteellisempi] pornografia" – Kielitoimiston sanakirja).

On osoitettu selväksi virheeksi etsiä pornon ulossulkemisen perusteluja moralistisesta paheksunnasta. Siitä kun seuraa kestämätön hetteikkö. Luulen, että vastausta on turha hakea myöskään määritelmistä tai ”eettisesti kestävistä ja loogisesti nitisemättömistä perusteluista”. Pelkään, että tämä tie johtaa elävälle elämälle vieraaseen tyhjään teoretisointiin – niin kivaa kuin älyllisten ongelmien pyörittely joskus onkin.
Vastauksen antaa käytäntö, niin kuin moneen muuhunkin elämän ilmiöön. Pornon poissulkemisen perusteluna tuntuu parhaiten toimivan kirjaston tehtävän rajaus ja rajalliset resurssit. Vastaus ei ole hyvä, mutta se on kuitenkin toimiva. Julkisesta keskustelusta päätellen tilanne näyttää olevan kohdallaan, eikä taida aiheuttaa sen vakavampia vammoja kuin muutamille moraaliteoreettista päänvaivaa.

Tarjoan kuitenkin huvikseni ehdokkaan tarkentavaksi määrittelyksi. Pornon yksi piirre näyttää olevan: jotain sellaista, joka rajataan ulos valtajulkisuudesta (johon kirjastotkin julkisorganisaatioina tietenkin kuuluvat).

P.S. Sähköpostiohjelmani suodatti aiemman viestini, jonka otsikossa oli sana porno ;)

Elokuvien ennakkotarkastus on lakiin perustuvaa...

Heikki Poroila | 13.6.2008 14:51:09

... mutta siitä ei seuraa, että kuka tahansa missä tahansa voi rajoittaa muiden lasten kuin omiensa katsomisia. Siteeraan jälleen perustuslain 12 §:ää: "Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä KENENKÄÄN ENNAKOLTA ESTÄMÄTTÄ. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla. Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia."

Tuo teksti ei anna esimerkiksi kirjastoille lupaa harkintansa mukaan rajoittaa lasten internet-käyttöä. Tarvitaan laki, jotta sananvapautta voidaan etukäteen rajoittaa. Kyse lastenosastojen nettikoneiden ennakkosensuroinnista ei siten ole millään tavalla pässinlihaa, ei edes raakaa sellaista.

Sillä, että jokin asia on "vuosikymmeniä ollut yleisesti hyväksyttävää", ei pitäisi olla mitään tekemistä julkisen kirjastopalvelun kanssa. Juuri äsken tuomittiin eräs poliisi hovioikeudessa syyllistymisestä ennakkosensuuriin, koska hän yritti estää laillisen dokumentin julkaisemisen. Kirjasto voi suodattaa laillisesti vain sellaista aineistoa, joka on Suomen lain mukaan laitonta. Joka on vaivautunut seuraamaan ns. lapsipornolain toteuttamista Suomessa (poliisin salainen lista sisälsi melkein pelkästään laillista aikuispornoa), ei toivottavasti suhtaudu välinpitämättömästi siihen, mitä kirjastojen koneilla suodatetaan.

Jos niihin suodattimiin jäisi vain laissa mainitut lapset, eläimet ja väkivaltaporno, tilanne olisi OK. Mutta kuten Taru Björkmanin tuore selvitys osoitti, näin ei ollenkaan ole tilanne vaan suodatus on mielivaltaista, pahimmillaan täysin kirjastoväen hallitsemattomissa olevaa toimintaa, josta ei edes kerrota kuntalaisille. Se pässinlihoista.

Re:Etiikkatyöryhmän tehtävästä

Tapio Hyppänen | 13.6.2008 14:07:26

Painotan siis vielä, koska jo yksi luki viestini täysin väärin, että en ole nettisuodattamisen kannalla aikuistenosastoilla. Lastenosastoilla katson homman olevan kuitenkin melko lailla pässinlihaa, sillä jo vuosikymmeniä on ollut yleisesti hyväksyttävää rajoittaa lasten ja nuorten pääsyä tietynlaisiin kuva-aineistoihin (väkivaltaiset elokuvat ja pelit... kts. Elokuvatarkastamo).

Re:Etiikkatyöryhmän tehtävästä

Tapio Hyppänen | 13.6.2008 14:02:52

Norjalaiseen black metal -bändiin huomiota kiinnittäneelle:

Kyseessä oli osaltaan sarkastinen huomautus sivujen ulkoasusta (Mayhemin taannoiset kepin nokassa killuvat naudanpäät vaikkapa tässä esimerkkinä), jota satunnainen ohikulkija saattaa kavahtaa. Tekstini ei ottanut kantaa siihen, pitäisikö kys. sivustoja suodattaa, vaan siihen että tietokoneiden näytöt on suunnattu tällä haavaa monissa kirjastoissa siten, että ohikulkeva asiakas törmää mahdollisesti epämiellyttävään näytöllä olevaan materiaaliin nimenomaisesti sattumalta ja omasta tahdostaan riippumatta.

Re:Etiikkatyöryhmän tehtävästä

Anonymous | 13.6.2008 14:02:35

"Jari Paavonheimolle ja "Kirjaston asiakkaalle" toteaisin, että suodatinohjelmat suodattavat lähinnä juuri pornoa. Mielestäni on oikeutettua kysyä miksi näin on? Syyksi ei riitä se, että jokin on "pornoa". "

Kysymys on todella aiheellinen, miksi pitäisi suodattaa? Suodattaa on huono termi koska kyseessä on sensuuri, eli pitäisi puhua asioista niiden oikeilla nimillä eikä teeskennellä.
Ja ne eivät todellakaan suodata lähinnä pornoa, ne suodattavat mielivaltaisesti mitä sattuu.

Pakollinen materiaali jokaiselle (ehheh):
http://www.effi.org/nettisensuuri-faq.html

Surullisena totean, ettei tuohon kukaan kumminkaan tutustu kun siellä ei ole sitä lapsipornoa rakastettuna, eikä samoja markkinapuheita kuin 'suodattimien' tuottajilla...

Re:Etiikkatyöryhmän tehtävästä

Samuli Kunttu | 13.6.2008 13:32:49

Unohdinpa minäkin kiireessä kirjautua sisään. Äskeisen lähetti siis yllekirjoittanut.

Re:Etiikkatyöryhmän tehtävästä

Anonymous | 13.6.2008 13:23:29

Tapio on varsin oikeassa puhuessaan näyttöjen sijoittelusta. Näyttää siltä, että useissa kirjastoissa näytöt on aivan tarkoituksella sijoitettu niin, että henkilökunta ja muut asiakkaat varmasti näkevät millä sivuilla surffaillaan. Melko ristiriitaista toimintaa, kun samaan aikaan esimerkiksi lainausautomaatteja kiittellään siitä, että asiakkaan yksityisyys on niillä paremmin suojattu kuin tiskillä.

Jari Paavonheimolle ja "Kirjaston asiakkaalle" toteaisin, että suodatinohjelmat suodattavat lähinnä juuri pornoa. Mielestäni on oikeutettua kysyä miksi näin on? Syyksi ei riitä se, että jokin on "pornoa".

Re:Etiikkatyöryhmän tehtävästä

Anonymous | 13.6.2008 12:56:32

Lisäys:
Sori Tapio, oli ehkä liian hätäinen, mutta ärsyttää tuo norjalainen black metal tuossa... ei kuulu asiaan.

Re:Etiikkatyöryhmän tehtävästä

Anonymous | 13.6.2008 12:55:08

Tapio Hyppänen:
"Olipa kyseessä sitten porno, väkivaltavideo, norjalaisen black metal -bändin kotisivut tai belgialaisesta teurastamosta kertova sivusto, siihen ei tarvitsisi kenenkään törmätä sattumalta..."

Ja miten norjalaisen black metal - bändin sivut liittyvät tähän? Aivan uskomatonta. Huhhuh.
Ja ei noihin törmää "sattumalta".
Ne jotka eivät tunne tekniikkaa minkään vertaa tuntuuvat törmäävän ties mihin kummallisuuksiin jatkuvasti...

Nettipäätteiden sensurointi (blokkaus, estolistat etc.) on erittäin vakava asia ja siitä tulee luopua välittömästi.
Kirjastot tarjoavat ihmisille, joilla ei esim. ole varaa 'omaan' nettiyhteyteen, sensuroidun yhteyden. Eli, jos olet köyhä sinulla ei ole oikeutta sensuroimattomaan tietoon... ja samaan aikaan monet kirjastot ja kirjastolaiset juhlivat kuinka tarjotaan vapaata pääsyä tietoon yms. Uskomatonta. Mikä tässä asiassa on niin vaikeaa? Milloin aletaan polttamaan kirjoja? Hui, kirjoissa on vaikka mitä. Ja entä sarjakuvat? Sarjakuvissa on kuvia! Väkivaltaisia, alastomuutta ja jopa norjalaiselta black metal bändin jäseneltä näyttäviä tyyppejä!
Ai niin, eipä tämä muuta olekaan kuin pisteiden kalastelua, kontrollihimoa, fasismia ja vielä paljon muuta kammottavaa.
Mitäs se Mikko Perkoila aikoinaan lauloikaan? "Moraalin vartijaksi kelpaa haaskalintukin, kun vain moraalin oikean suostuu oppimaan." (Suunnilleen noin)

Sen verran vielä, että tuntuu aika pahasti siltä että Heikki Poroila on niitä harvoja joilla on järkeä päässä ja jotka tajuavat mistä on oikeasti kyse.

Anonymous tällä kertaa, koska edellinen viesti oli niin ala-arvoinen etten tunnen mitään syytä ilmoittaa nimeäni...

Re:Etiikkatyöryhmän tehtävästä

Tapio Hyppänen | 13.6.2008 12:13:10

@Anonymous

"Asiakkaana en itsekään halua törmätä toisen asiakkaan katselemaan pornoon - en edes vilaukselta."

Olipa kyseessä sitten porno, väkivaltavideo, norjalaisen black metal -bändin kotisivut tai belgialaisesta teurastamosta kertova sivusto, siihen ei tarvitsisi kenenkään törmätä sattumalta, jos kirjastojen näyttöpäätteet olisi suunnattu yksityisyyttä ajatellen. Näinhän harvassa kirjastossa tällä hetkellä on. Tämäkin on tullut esille jotakuinkin n+1 kertaa keskusteluissa, mutta en nyt heti muista millä argumentilla se on jostain pusikosta tyrmätty. Varmaankin voyerismilla.

Lukematta ja kuuntelematta valitsemisesta

Heikki Poroila | 13.6.2008 12:05:48

Huolestuttavasti lisääntyvät nämä nimimerkin Anonymous lähettämät viestit. Kannattaa kirjautua keskusteluun niin tulee oma nimi näkyviin. Minusta olisi ainakin kiva tietää, kenelle seuraavassakin vastaan.

Anonymous: "Nimetön naiskirjastonhoitaja vastaa että ei ole lukenut Laasasen kirjaa. Niinhän sitä aineistovalintaa tehdään - kansitekstien, arviointien, tekijän haastattelujen ja muun materiaalin perusteella. Tuskin Poroilakaan kaikkea hankkimaansa musiikkia kuuntelee, mutta osaa siitä kyllä oman näkemyksen muodostaa. "

HP: Ei tosiaan kuuntele musiikin valitsijakaan kaikkea mistä valintaratkaisuja tekee. Mutta yksilön rajoittuneisuuden takia valintaa tekevätkin monet, enkä itse edes yritä mestaroida sellaisen musiikin parissa, josta en mitään tiedä. On paljon musiikkia, josta on tavattoman vaikeata muodostaa mitään näkemystä. Onneksi on kollegoja, jotka tietävät näistä enemmän kuin minä.

Valittavien sisältöjen huono ennaltatuntemus on kipeä ammatillinen ongelma, joka aina välillä näkyy epäonnistuneina valintoina (on ostettu, kun kustantaja kehuu ja valinta ei mene lainaa, kun kustantajan kehut olivat perättömiä). Tätä on vaikea kokonaan välttää, koska meillä ei ole aikaa eikä mahdollisuuttakaan tutustua kaikkeen ennalta.

Tiedon vähyys ja suoranainen puute toivottavasti saavat ammattilaisen varovaiseksi, mutta käytännössä kokoelmaan silti valitaan pääosin vähin ennakkotiedoin. Sille on vaikea tehdä mitään laajassa mittakaavassa.

On mielestäni kuitenkin eri asia valita kokoelmaan vähin tiedoin kuin jättää valitsematta oman ennakkoasenteen tai epämieltymyksen perusteella. Tämähän on se ydinasia - tai sivuraide näkemyksestä riippuen -, johon olen yrittänyt saada eettistä selvyyttä.

Kun jotain valitaan kokoelmaan, perusteluilla ei ole niin väliä, koska siellä se sisältö joka tapauksessa on kaikkien tarkasteltavana. Kun jotain ei valita, perusteluille on enemmän käyttöä kuten myös tiedolle. Minun monomaaninen katseeni on tarkentunut tähän ei-valintaan, koska sen perustelut eivät ole tuntuneet minusta kestäviltä. Nyt tässä ihan tuoreessa keskustelussa ovat jotkut suoraan sanoneetkin, että heidän mielestään valinta saa perustua henkilökohtaisiin arvostuksiin.

Luulisi edes tämän asian - onko aineistonvalinnan tekeminen valitsijan henkilökohtaisten arvostusten perusteella eettisesti kestävää - kiinnostavan jokaista kirjastoammattilaista. Ainakin asiakkaita se taatusti kiinnostaa aina kun he kohtaavat kokoelmassa olevan puutteen.

Perustuslakiakin olisi hyvä vilkaista

Heikki Poroila | 13.6.2008 11:49:32

Kun Jari Paavonheimo katsoo tarpeelliseksi rangaista meitä amatöörijuristeja sekä Kuntaliiton että OpM:n lakimiesten viisaudella, haluan puolestani muistuttaa, että Suomessa vain oikeusistuin tulkitsee lakia sitovasti, kaikki muut vain pohdiskelevat ääneen. Minulta on turha odottaa nöyryyttä lakimiesten edessä; he ovat tulkitsijoita siinä missä me amatööritkin ja tekevät virheitä. Tämä on omakohtainen kokemus.

Mutta kun siis olen amatööri, olen lähtenyt siitä periaatteesta, että otan mittapuuksi Suomen perustuslain, laeista ylimmän. Siellä todetaan yksiselitteisesti, ettei ennakkosensuuri ole sallittua muuten kuin lailla erikseen säädettävissä tapauksissa. Aineistonvalinta voidaan aina tulkita muuksi kuin ennakkosensuuriksi, mutta kirjastossa olevan nettipäätteen suodattaminen sen sijaan täyttää mielestäni ennakkosensuurin määritelmän oikein hyvin.

Opetusministeriön muistiolla ei ole laintulkinnan valtaa, vaikka ne voivatkin kertoa päättäjien ja valmistelijoiden näkemyksistä. Kunnes toisin oikeudessa päätetään, pidän kirjastojen yleisölle tarkoitettujen nettikoneiden suodattamista perustuslain kieltämänä ennakkosensuurina. En tiedä, miksi minun näkemykseni olisi sen kummemmin "disinformaatiota" kuin jonkun muun näkemys?

Jari Paavonheimo: "Arvostan kovasti Heikki Poroilaa musiikkikirjaston ja kirjaston tekijänoikeuskysymysten asiantuntijana. Sananvapauden/aineistovalinnan kysymyksissä hän mielestäni toisinaan hukkaa hyvätkin pointtinsa yhden näkökulman paradigmasokeuteen."
HP: Eli pysy Heikki lestissäsi? Mikä on se yksi näkökulma, ja sokeuteen minkä suhteen olen mielestäsi eksynyt? Jos olen syyllistynyt jankuttamiseen, voi siihen olla syynä myös vastausten epätyydyttävä laatu.

Toisin kuin Jari väität, en ole käynyt keskustelua sensuurista vaan aineistonvalintaan liittyvästä mielivallasta, joka saattaa johtaa ennakkosensuurin kaltaisiin toimiin. Minkä suhteen tämä keskustelu on sivuraide? Tarkoitatko Jari, ettei se nyt niin tärkeätä ole, millä perusteilla aineistoa kirjastoon valitaan?

Totta kai aineistonvalinnan problematiikka on monisyisempi kuin vain tämä yksi näkökulma, mutta eikö ole vain lohdullista, että jätän muillekin mediajulkisuuden mahdollisuuden eli tarttua miten räväkästi tahansa näihin muihin ongelmiin? Itse en ole etsinyt mediajulkisuutta vaan oman ammattikunnan eettistä keskustelua. Onko sitä nyt tullut jo liikaa, kun näin täytyy yrittää estellä?

Jari Paavonheimo: "Kirjasto joutuu jatkuvasti tekemään valintoja, priorisoimaan toimintojaan. Viime marraskuussa, kun Heikki Poroila murehti Helsingin Sanomissa pornon ja väkivallan mielestään mielivaltaista sensurointia kirjastojen aineistovalinnassa, kirjastossamme oli 800 kirjastoon valitun kirjan tilaus jäädytettynä rahanpuutteen vuoksi. Kovin ovat yhteismitattomat murheet kirjastogalaksin eri laidoilla."

HP: Luulisi sinun Jari tietävän, että Helsingin Sanomat kirjoittaa juttunsa kuten haluaa, ei se ollut minun valintani se käsittelytapa tai terminologia, vaikka muutaman pahimman mokan sain vängättyä pois. Minusta on aivan käsittämätöntä, että koet keskustelun yhdestä aiheesta olevan jotenkin pois keskustelulta toisesta aiheesta. Kuka sen päättää, mistä aiheesta milloinkin saa puhua? Täytyykö joltain raadilta saada lupa nostaa esiin jokin aihepiiri, jota pitää itse tärkeänä?

Enpä muista törmänneeni tätä aikaisemmin kirjastokeskusteluissa perusteluun että on sitä tärkeämpiäkin puheenaiheita. Varmaan on ja kukaan ei kai kiellä niistä tärkeämmistäkin keskustelemasta. Sana lienee vapaa keskustella kaikista Jarin esiin nostamista kirjastogalaksin toisen laidan pulmista. Lupaan näin julkisesti, etten mitenkään estä keskustelemasta ihan muista asioista.

Re:Etiikkatyöryhmän tehtävästä

Anonymous | 13.6.2008 11:45:10

Nimetön naiskirjastonhoitaja vastaa että ei ole lukenut Laasasen kirjaa. Niinhän sitä aineistovalintaa tehdään - kansitekstien, arviointien, tekijän haastattelujen ja muun materiaalin perusteella. Tuskin Poroilakaan kaikkea hankkimaansa musiikkia kuuntelee, mutta osaa siitä kyllä oman näkemyksen muodostaa.

Re:Etiikkatyöryhmän tehtävästä 2

Anonymous | 13.6.2008 10:53:26

aivan, kyllähän lastenkoneissa oleva suodatus on perusteltua, mutta kun lapset joutuvat myös näkemään mitä aikuiset koneelta katsovat - eiväthän lapset vain istu paikoillaan vaan kulkevat kirjastossa myös aikuisten osastoilla + saavat tunnuslukuja kavereiltaan ja näin ollen alle 15 vuotiaatkin pääsevät pornosivuille. Entäs kirjaston työntekijät - haluaisiko esim. Stockan hyllyttäjä sivusilmällä katsoa pornoa samalla kun tekee omaa työtään ? Asiakkaana en itsekään halua törmätä toisen asiakkaan katselemaan pornoon - en edes vilaukselta.

Re:Etiikkatyöryhmän tehtävästä

Kirjaston asiakas | 13.6.2008 10:29:14

Kiitos Jari Paavonheimolle varsinaiseen asiaan palaavasta mielenkiintoisesta kommentista.

Välillä on näyttänyt siltä, että Suomen kirjastolaitos on ammattieettisessä keskustelussaan jämähtänyt pornoon lopullisesti. Ei siinä sinänsä ole mitään pahaa, mutta asiakkaalle pornonpuute kirjastossa ei ole merkittävä ongelma. Isompi ongelma on ns. tavanomaisen aineiston puute ja kokoelmien kuluminen.

Asiakkaana ymmärrän, että kun kirjastojen hankintarahat eivät riitä edes peruskokoelman ylläpitoon, niin silloin pornografiasta, nanoteknologiasta, kananjalostuksesta tai jostain muusta erityisalasta kiinnostuneiden on tyydyttävä sukupuolivalistusoppaisiin, kotieläinkirjoihin ja yleisesityksiin teknologiasta. Kunnankirjasto on kuitenkin yleinen kirjasto eikä erikoiskirjasto. Tässä internetin aineistot täydentävät loistavasti yleisten kirjastojen kokoelmia.

Edellä mainitusta syistä haluan tietää, että millä perusteella kirjasto suodattaa aikuisten asiakkaiden käyttämiä koneita. Kuka käskee mitä? Lasten käyttämät koneet voidaan lastensuojelullisista syistä varustaa esto-ohjelmilla. kun kirjasto kertoo julkisesti perustelut.

Asiakas ei niele enää entisaikojen vastausta, että "kone ai annna tehdä sitä tai tätä." Kaiken takana on ihmisen tekemä päätös. Björkmanin selvityksestä käy ilmi, että niin ei kuitenkaan ole esto-ohjelmien käyttöönotossa. Ne ovat usein vain putkahtaneet jostain kirjastoihin. Olisiko tässä ryhtiliikkeen paikka kirjastoammattilaisille?

Tervehdys kirjastogalaksin toiselta laidalta

Jari Paavonheimo | 13.6.2008 8:39:08

Palaan keskustelussa hieman taaksepäin; suodatinohjelmien lainmukaisuuteen.

Georg Bernard Shaw kirjoitti, että ”helvetti on täynnä amatöörimuusikkoja”. Jo täällä maallisella vaelluksellamme meitä koetellaan ”amatöörijuristeilla”.

Heikki Poroila (4.6.2008) tulkitsee, että suodatinohjelmia käyttävissä kirjastoissa toimitaan lainvastaisesti: ”… näyttää siltä, että meillä on jonkin verran keskimääräistä ahdasmielisemmin johdettuja kirjastoja, joissa joko omatoimisesti tai kunnan johdolla on lähdetty harjoittamaan perustuslain kieltämää ennakkosensuuria. Huolestuttavan usein tätä tehdään vielä salaa.”

Tiedustelin Kuntaliiton ja opetusministeriön lakimiehiltä suodatinohjelmien lainmukaisuutta. Molemmilta tahoilta todettiin, että internetkäytön rajoittamista kirjastossa ei voi pitää lainvastaisena. Opetusministeriön lakimiehen lausunnossa todetaan muun muassa, että ”kirjastolaki tai perustuslaki eivät velvoita kirjastoja hankkimaan kaikkea mahdollista aineistoa eikä mahdollistamaan pääsyä kaikkeen aineistoon. Tämä koskee sekä painettua että sähköistä aineistoa.”

Lausunnossa todetaan myös, että kirjastolaki ei aseta kirjaston toiminnalle erityisiä rajoituksia, ”vaan pikemminkin tavoitteen, jossa nimenomaan verkkopalvelujen sivistykselliset sisällöt ovat kirjastotoiminnan keskiössä”. Lausunnossa viitataan myös kirjaston mahdolliseen moraaliseen vastuuseen lapsiasiakkaistaan.

Opetusministeriön muistiossa Turvallisten sisältöjen valikointi ja arviointi: tietoa verkkosisältöjen teknisistä suodatin- ja estojärjestelmistä (2006:8) todetaan: ”Suodatin- ja estojärjestelmien tai niitä koskevien palvelujen hankkijat voivat järjestelmien avulla rajoittaa pääsyä niihin sisältöihin, joiden he eivät katso kuuluvan toiminnassaan käytettäviin aineistoihin. Esimerkiksi kuntien kirjastoilla ja kouluilla on niitä koskevan lainsäädännön sekä viranomaismääräysten ja -ohjeistuksen rajoissa vapaus määritellä ne lasten kasvulle ja kehitykselle sopivat aineistot, joita käyttöönsä hankkivat.” Jos muita asiantuntevia laintulkintoja on saatavilla, niistä olisi hyvä kertoa tällä foorumilla.

Johtamassani kirjastossa ei ole suodatinohjelmaa käytössä, eikä tilauksessa, eikä nykytiedoilla suunnitteilla. Suodattimia koskevan keskustelun toivoisi kuitenkin olevan tolkullista ja disinformaatiota välttävää. Erilaisiin sukupuoliteorioihin viittaaminen tässä yhdessä laittaa puolestaan ihmettelemään, olisiko seuraavaksi ehkä sosiobiologisten kallonmittaussovellutusten vuoro. Kaikki on näköjään mahdollista.

Arvostan kovasti Heikki Poroilaa musiikkikirjaston ja kirjaston tekijänoikeuskysymysten asiantuntijana. Sananvapauden/aineistovalinnan kysymyksissä hän mielestäni toisinaan hukkaa hyvätkin pointtinsa yhden näkökulman paradigmasokeuteen.

Sensuurista puhuminen aineistovalinnan yhteydessä on vienyt kokoelmakeskustelun jo aikoja sitten sivuraiteille. Sensuuriretoriikka tarjoaa ehkä helppoa mediajulkisuutta, mutta kirjastoammattilaisten työlle se ei tee oikeutta. Aineistovalinnan problematiikka on monisyinen alkaen kirjastokoulutuksen sisällöstä, aineistovalinnan mekanisoitumisesta ja kokoelmatyön asemasta kirjastoissa aina aikakauden kulttuuriseen ilmapiiriin.

Kirjasto joutuu jatkuvasti tekemään valintoja, priorisoimaan toimintojaan. Viime marraskuussa, kun Heikki Poroila murehti Helsingin Sanomissa pornon ja väkivallan mielestään mielivaltaista sensurointia kirjastojen aineistovalinnassa, kirjastossamme oli 800 kirjastoon valitun kirjan tilaus jäädytettynä rahanpuutteen vuoksi. Kovin ovat yhteismitattomat murheet kirjastogalaksin eri laidoilla.

Jari Paavonheimo

Re:Oi porno, sinä hankala intohimojen kohde!

Anne Appehl | 12.6.2008 22:43:34

Minä taas luin jokin aika sitten Petra Östergrenin kirjan Porr, horor och feminister jossa selitykseksi monien naisten prostituution- ja pornonvastaisuuteen muistaakseni tarjottiin sitä, että on niin vaikea asettua toisen ihmisen asemaan ja ymmärtää omasta seksuaalisuudesta poikkeavaa seksuaalisuutta. Että joku oikeasti pitää lihavia naisia laihoja haluttavampina vielä erikoisemmista mieltymyksistä puhumattakaan. Tai tienaa elantonsa seksipalveluja myymällä vaikka muitakin vaihtoehtoja olisi. Eli jos kuvittelee itsensä niihin kauhistuttavina pitämiinsä tilanteisiin, joihin ei ikinä itse vapaaehtoisesti suostuisi, luultavasti haluaa toimia siten ettei niiden toistenkaan tarvitsisi moista kärsiä. Vaikkei ne toiset siitä kärsisikään. Ja tällä en tietenkään tarkoita esim. ihmiskauppaa.

En ole Laasasen teosta lukenut, mutta hänen selityksensä kuulostaa vähän kaukaa haetulta, samassa sarjassa niiden parinvalintateorioiden kanssa, joissa milloin minkäkin fyysisen ominaisuuden väitetään vaikuttavan siihen kenet potentiaaliseksi sukunsa jatkajaksi valitsee. Voipiha se olla niinnii vua voipi olla toisinnii. En kuitenkaan omien epäilyjeni vuoksi jättäisi Laasasen teosta hankkimatta kirjastoon jos se kokoelmaa muuten täydentäisi.

Minulla ei ole vastausta/valmista mielipidettä siitä, pitäisikö pornoa yleiseen kirjastoon hankkia vai ei. Porno on vaan siinä mielessä hyvä aihe, että se tuntuu olevan niin yleisesti hyväksytysti ei-hyväksyttyjen aineistojen listalla. Varmaan aika monessa kirjastossa palautelaatikoista löytyvät kirkkoveneillä koristellut laput "tilatkaa Jallu kirjastoon" automaattisesti siirretään ei-vakavasti otettaviin palautteisiin uhraamatta ajatustakaan teinin tiedonjanolle... Voisi kuitenkin luulla että lähdekriitiikin(kin) ammattilaisella alkaisivat hälytyskellot soida silloin kun jokin on "itsestään selvää".

Muitakin vaikeita aiheita kyllä riittää, esim. politiikka. Täällä Ruotsin puolella olen viime aikoina törmännyt ainakin kahteen keskustelua herättäneeseen tapaukseen. Toisessa koulukirjastonhoitaja kieltäytyi ottamasta kokoelmaan Forum för levande historian tuottamaa kirjaa kommunismin rikoksista ja toisessa pohdittiin, tulisiko asiakkaan hankintapyyntöä viikinkirokkareitten levystä toteuttaa, kun tiedetään, että kyseisen ryhmän entisellä jäsenellä on ollut uusnatsisympatioita ja kuulijakuntakin on enimmäkseen epäilyttävän kaljupäistä.

Ei aineistonvalinta tosiaankaan helppoa ole, niin monia asioita pitää ottaa huomioon, kun päättää, mihin niitä vähäisiä aineistomäärärahoja sijoittaa. Uskon, että henkilökohtaiset arvostukset eivät voi olla osaltaan vaikuttamatta vaikka miten neutrauliuteen pyrkisi. Mutta omien arvostusten kurissa pitämiseen on mielestäni aineistonvalintaa tehtäessä tähdättävä. Ja hankintaperitaatteiden tulisi olla julkisia ja kirjastojen kritiikille avoimia.

Olisi varmaan muutakin sanottavaa, mutta nyt en jaksa enempää kirjoittaa. Mielenkiinnolla seuraan keskustelua, vaikken lupaakaan siihen välttämättä enää tämän enempää osallistua. Kuten joku toinen jo aiemmin täällä kirjoittikin, vuorokaudessa on tunteja vain rajallinen määrä ja useimmiten muut asiat menevät tärkeysjärjestyksessäni kirjoittaen keskustelemisen edelle... Mielestäni on kuitenkin tarpeen, että kirjastotyön etiikasta keskustellaan julkisesti. Eri foorumeilla käytyjen keskustelujen perusteella näyttääkin siltä, että aihe kiinnostaa kirjastolaisia. Heikin kirja ja etiikkatyöryhmän perustaminen ovat hyviä avauksia tällä saralla.

Re:Etiikkatyöryhmän tehtävästä

Outi Kytömäki | 12.6.2008 21:58:31

Heh, on näitä juttuja onneksi välillä hauskakin lukea ja kuvitella keittokirjan innoittamaa munakkaan tekoa kirjastosalin hämärissä. Intiimiydessään lähes pornahtava ajatus, varsinkin jos se vielä syödään nautiskellen.

Kaipa kirjaston pitäisi olla arvoneutraali *huokaus* ja eikö vain se ihan rehellisesti pyri olemaankin, kun asia tiedostetaan. Juuri siksi keskustelu on tärkeää: ainakin minulle on hyvin antoisaa lukea erilaisia tuoreita ajatuksia - omassa pienessä päässä ei näet aina synny tarpeeksi liikettä ilman tönimistä. Mutta hei: eikös kirjasto juuri silloin ole hyvinkin arvoneutraali, kun sinne hankitaan hyvä, monipuolinen kokoelma, jossa on valtavirran ohella tasa-arvoisesti edustettuna myös vähäväkisempi kulttuurituotanto? Tällöin arvoneutraali kirjastomme tulee samalla selkeästi tukeneeksi viimemainittua, koska tämä on resurssien puutteessa muualla yhteiskunnassa esillä keskimäärin paljon huomaamattomammin. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Toivoisin joka tapauksessa, että kirjastoista löytyisi rohkeutta vaikkapa hankintojen perusteluun, jos joku sitä perää - mikä on ainakin meidän kirjastossa hyvin epätodennäköistä. Ettei enää esim. sattuisi näyttelyjen peruutuksia kun joku vähän älähtää. Vaikka helppohan tässä on puhua, kun en itse sattunut kohdalle.

Re:Etiikkatyöryhmän tehtävästä

Henry Laasanen | 12.6.2008 21:03:20

"Johtuuko naisvihan näkeminen Laasasen kirjassa (olettaen, että se on myös luettu) siitä, että sen viileän neutraalit toteamukset pakottavat ajattelemaan myös oman elämän ratkaisuja uudestaan?"

Olen tosiaan yrittänyt kirjoittaa kirjan neutraalisti. Jotkut kirjan lukeneista tosin sanovat, että sen antaa huonon kuvan miehistä, jotkut toiset (usein kirjaa lukemattomat) ajattelevat, että se antaa huonon kuvan naisista. Usein tuntuu siltä, että kuva kirjasta on muodostettu pelkästään kirjan nimen perusteella, vaikka kirjassa käsitellään sekä naisten että miesten seksuaalista valtaa ja pariutumismarkkinoiden toimintaa lähinnä yleisellä tasolla.

Ideologinen sensuuri?

Henry Laasanen | 12.6.2008 20:50:39

"Jos (nais) kirjastonhoitajana jätän jotain aineistoa, vaikkapa pornoa, hankkimatta kirjaston kokoelmiin, onko se sensuuria? Onko jossain tarjolla pornoa joka olisi kirjastossa tarpeen koska se tekee kokoelmasta paremman ja monipuolisemman? Onko kirjastonhoitajan perusammattitaitoni, aineiston valinta, ollutkin sensurointia? Henkilökohtaisesti pidän tutkija Laasasen näkemyksiä vanhanaikaista sukupuoliroolitusta pönkittävänä, jopa naisvihamielisenä. Toisaalta keskustelun herättäjänä kirja on varmasti kokoelmissa tarpeen joten kirjan hankkisin."

Ihmettelin kirjaani käsittelevässä blogissani aiemmin, miksi kirjaani oli tilattu kirjastoihin vain vähän, vaikka varauksia oli runsaasti. Nyt kirjaa on kohtuullisen paljon esim. Helsingin kirjastoissa. Kysymyksiä kuitenkin herättää se, miten kirjastonhoitajien asenne vaikuttaa siihen, miten paljon jotakin kirjaa tilataan tai jätetään tilaamatta ideologisin perustein. Voin esim. kuvitella, että feministisesti asennoituneet naiskirjastonhoitajat suhtautuvat kirjaani negatiivisesti ja jättävät sen tilaamatta.

Esimerkkinä voisin mainita Jyväskylän yliopiston kirjaston, jossa on hyllymetreittäin feminististä kirjallisuutta, mutta ei ainuttakaan niistä keskeisistä miesnäkökulmaa edustavista kirjoista, jotka jouduin lopulta tilaamaan Amazonista. Esim. Farren Warrellin kirjat ovat mielestäni erinomaisia tai jopa parhaita kirjoja sukupuolentutkimuksen alueelta.

Eli kysyisin, voinko olettaa, että koska naiskirjastonhoitajat ovat tyypillisesti (vai ovatko?) feministisesti orientoituneita, niin kirjaani ei sen suosiosta huolimatta tilata niin paljon kuin joitakin muita yhtä suosittuja kirjoja. Toisin sanoen epäilen olevani ideologisen sensuuri uhri, vaikka väitettä on vaikea osoittaa todeksi. Yllä lainattu naiskirjastonhoitajan kommentti vihjaa kuitenkin siihen suuntaan.

Oi porno, sinä hankala intohimojen kohde!

Heikki Poroila | 12.6.2008 20:25:56

Oletkohan nimetön naiskirjastonhoitaja lukenut Laasasen kirjan? Kirjan keskeinen viestihän nimenomaisesti kumoaa vanhanaikaisia sukupuolien rooleihin liittyviä stereotypioita, niin naisten kuin miestenkin. Onko sen toteaminen, että naisilla on seksuaalisuutensa kautta enemmän valtaa kuin perinteisesti on haluttu ajatella, naisvihaa? Johtuuko naisvihan näkeminen Laasasen kirjassa (olettaen, että se on myös luettu) siitä, että sen viileän neutraalit toteamukset pakottavat ajattelemaan myös oman elämän ratkaisuja uudestaan? Pyytäisin nimimerkkiä ystävällisesti antamaan edes yhden viitteen Laasasen kirjan sivusta, jolta on löydettävissä naisvihaa? Kirjahan suorastaan kieltäytyy jokaisesta mehukkaasta dramatisoinnin ja provokaation mahdollisuudestaan!

Sekä Anonymous että Alangon Olli ovat mielestäni väärillä jäljillä tässä pornoasiassa - ainakin niiltä osin kuin olen itse siitä puhunut (ja lienen eräs pääsyyllinen siihen, että aiheesta kirjastoalalla puhutaan). Kysymys ei ole missään vaiheessa edennyt kysymykseen siitä, PITÄISIKÖ kirjastoissa olla pornoa. Minä olen vuosikaudet yrittänyt kuulla eettisesti kestävän ja loogisesti nitisemättömän perustelun sille, miksi pornografiaa EI pitäisi olla kirjastojen kokoelmissa.

Kysyn asiaa näin päin, koska se näyttää olevan maailman laillisista ilmiöistä ainoa, jota lähtökohtaisesti ei pidetä kirjastokelpoisena edelleenkään (nyt en siis puhu kirjallisesta ja sarjakuvapornografiasta, jotka ovat päässeet portin läpi jo vuosia sitten). Minä en ole missään vaiheessa ottanut kantaa siihen, pitäisikö ja mitä, koska haluan ennen muuta selvittää, mihin tämä jyrkkä pornografian vastaisuus oikeastaan perustuu. (Voin sen verran vilauttaa, että mielestäni internet hoitaa pornografiaan liittyvät tarpeet nykyään niin hyvin, ettei kirjastolaitosta noin yleisesti ottaen tarvita avuksi. Mutta se ei ole tässä olennaista.)

Olli tarjoaa selitykseksi "kulttuurisia konventioita", mutta minusta niistä ei voi tehdä kirjastoa koskevia johtopäätöksiä. Toisin kuin Olli antaa ymmärtää, R-kioskit ovat vuosikymmeniä myyneet lehtiä ja myöhemmin videoita, jotka ainakin minä määrittelisin kuvalliseksi pornografiaksi (en tiedä, mitä muutakaan funktiota tällä aineistolla voisi olla - anatomian opetusko?). Minusta on perusteltua väittää, että kaupallisen seksin vyöry 1980-luvulta lähtien on tehnyt pornografiasta eri muodoissaan varsin yhteiskuntakelpoisen, vaikka se viimeinen tekopyhyyden vaatima huntu kannen päällä pidettäisiinkin. Minusta erityisesti R-kioskin tarjontaa voidaan pitää kansallisesti merkkinä hyvästä ja yleisestä saatavuudesta. Kaupallisen pornografian helppo saatavuus ei sinänsä kerro suoraan kansalaisten julkisen sallivuuden astetta, mutta sitä nyt on näin hankalan asian kohdalla muutenkin turha penätä.

Ollin mainitsema yhteiskunnallinen työnjako keveimmän hömppäviihteen kohdalla (oleta hänen tarkoittavan, että kioskit hoitavat sen myynnin) on osittain totta, mutta eivät kirjastot tätä viihteen lajia ole kokonaan kokoelmistaan torjuneet varsinkaan sen jälkeen, kun Helle Kannilasta aika jätti ja Netta Muskett kumppaneineen sai luvan käydä kunnankirjaston ovesta sisään ja ulos. Siihen ei ole satsattu, mutta ei myöskään kokonaan torjuttu.

Lopuksi Olli kysyy: "Ajattelevatko pornosta numeroa tekevät, että oikeus siitä saataviin seksuaalisiin kokemuksiin on jotenkin ihmisoikeus, jota kirjastojen tulisi muun hyvän ohessa edistää?" Ja minä vastaan että ehkä se on sitäkin, jos lähdemme liikkeelle asiakkaiden tarpeiden samanarvoisuuden periaatteesta. Sitä olen ainakin itse yrittänyt aina pitää korkealla sijalla, kun hankin musiikkikokoelmaan musiikkia, jota en itse kuuntelisi pyssyllä uhattunakaan.

Itse asiassa musiikki on ihan hyvä ajatuskokeen toinen puoli. Miksi seksuaalisiin tarpeisiin liittyvä kiinnostus olisi jotenkin hylättävämpi tarve verrattuna kaikkiin muihin, mielestäni usein paljon kielteisempiinkin tarpeisiin (raakuus, väkivalta, kauhu, moottoriurheilu jne), joita tarjontamme tyydyttää.

Nykyisenä nettipornon aikana voi olla vaikea asettautua siihen tilanteeseen, jossa sekä tietoa seksistä että siihen liittyvää materiaalia on äärimmäisen hankala saada. Lienee kuitenkin selvää, että osalle kansalaisista vähäinenkin kirjaston tarjonta tällä alueella on saattanut olla merkityksellinen ja tärkeä asia elämässä. Sillä vaikka yksilöillä on oikeus torjua pornografia ällöttävänä, kyse on siinä pohjimmiltaan kaikilla ihmisillä olevan seksuaalisen vietin tyydyttämisestä. Se koetaan intiimiksi asiaksi, mutta emme me keittokirjojakaan ole lainaamatta siinä pelossa, että asiakkaat rupeavat tekemään munakasta keskellä kirjastosalia.

Minusta Laasasen ajatus siitä, että naiset noin yleisesti ottaen haluavat torjua pornografian "kilpailusyistä", on edelleen kohtaamistani kirjastotorjunnankin selityksistä valovoimaisin.

Re:Etiikkatyöryhmän tehtävästä

Samuli Kunttu | 12.6.2008 20:14:32

Erikoisia vivahteita näyttää keskusteluun tulevan mukaan aina kun sana porno jossain vilahtaa. Väärintulkintaa (tahallista?), virheellistä tietoa, jne.

Vilpitön halu keskustelella mielenkiintoisesta aiheesta, johon ei välttämättä ole mitään yksinkertaisia vastauksia tulkitaan haluksi saada pornoa kirjastoihin. Mitään tämänsuuntaistakaan en käsittääkseni ole esittänyt. Lähinnä minua kiinnostavat perustelut sille, miksi pornon sensuroiminen on monille niin itsestään selvää.

Olli Alanko yrittikin asiaa hieman perustella. Kiitos siitä. Olli perustelee pornon poissaoloa kirjastoista kulttuurisilla konventioilla. Mielestäni vastaus ei ole kovin tyydyttävä, onhan pornon käsite selkeästi sidottu aikaan ja paikkaan. Kulttuuriset konventiothan juuri määrittelevät sen mitä milloinkin pidetään pornona. Ei tarvitse katsella kovinkaan kauaksi historiaan huomatakseen, kuinka joskus pornoksi luokiteltu aineisto onkin nykyään korkeakulttuuria.

Perusteluissaan Olli myös valitettavasti sortuu täysin virheellisen tiedon levittämiseen väittäessään, ettei varsinaista pornoa
"ole julkisesti myynnissä tavanomaisissa kirja- tai videokaupoissa tai edes vuokraamoissa. " Suomessa ("varsinaista", "kovaa", tai mitä tahansa määritelmää nyt halutaankin käyttää ) pornoa myydään käytännössä kyllä melkein jokaisessa kioskissa ja maitokaupassa - videomyymälöistä ja vuokraamoista nyt puhumattakaan.

Ollin mukaan seksuaalisiin toimintoihimme liittyy onneksi ja tunne-elämän rikkaudeksi edelleen viettelevää salamyhkäisyyttä. Jokaisella on tietenkin oikeus omaan mielipiteeseensä omista ja muidenkin seksuaalisista toiminnoista, mutta en täysin ymmärrä miten tämä liittyy kyseessä olevaan aiheeseen. Mitään yleistystä ihmisen seksuaalisuudesta ei oman mielipiteensä tai mieltymystystensä kautta kannata tehdä. Eikä varsinkaan sellaista joka vaikuttaa aineistonvalintaan.

Edellinen ja varsinkin Ollin viimeinen letkautus "pornosta saatavista kokemuksista ihmisoikeutena" sisältävät myös (jos ei aivan suoraan niin kuitenkin implisiittisesti) ainakin itselleni kovin vieraan käsityksen "oikeasta" ja "väärästä" seksuaalisuudesta.

Ei Linux mikään tuote ole

Heikki Poroila | 12.6.2008 19:57:01

Minusta Linux ei ole tuote, jonka mainostamisesta kirjasto voisi joutua vastuuseen. Jonkin tietyn Linux-jakelun mainostaminen sellaiseksi ehkä voitaisiin tulkita, jos kirjasto toimisi erittäin pontevasti. Mutta jos kirjasto toimillaan edistää maksuttomien tai halpojen ohjelmistoratkaisujen leviämistä, en näe sitä kovin erilaisena työnä kuin esimerkiksi energian säästämistä propagoivien kirjojen lainaamista.

Microsoftin kuolemanote kunnallishallinnon tietotekniikkaratkaisuista on tosiaan se varsinainen ongelma. Voi pojat jos me tietäisimme, mihin kaikkeen kunnat ovat eri firmojen kanssa sitoutuneet! Muistan hyvin tylyn vastaanoton, jonka joskus 1980-luvun lopulla sain kunnan sisältä kun ehdotin surkeasti toimineen kopiokoneen vaihtamista toisenmerkkiseen, jollaisista minulla oli hyviä kokemuksia. Minun annettiin hyvin yksiselitteisesti ymmärtää, että kaupunki pitää kiinni tekemistään sopimuksista eikä silloin koneen toimivuudella ole mitään merkitystä.

Linux vs. Microsoft

Olli Alanko | 12.6.2008 19:11:26

Microsoftin tuotteiden piilomainonta kirjastojen järjestämillään kursseilla ja asiakaskoneiden ohjelmistoissa taitaa kuitenkin olla se varsinainen ongelma. Kaiken takan on tietenkin kunta-organisaatioiden pysyvä kiinnittyminen Microsoftin tuotteisiin, ennen muuta virallisten asiakirjojen .doc-muotoon, josta on vaikeaa rimpuilla irti. Onneksi joku asiakas sentään uskaltautui paheksumaan Helsingin pääkirjastossa olevaa Bill & Melinda Gates –säätiön Access to Learning Award –palkintopystin esilläoloa.

Re:Etiikkatyöryhmän tehtävästä

Tapio Hyppänen | 12.6.2008 18:44:21

@Outi Kytömäki:

Olisin samaa mieltä vapaa-ajallani sen suhteen, että pientä on hyvä tukea. Mutta kun mennään sellaisen yhteiskunnan tukeman palvelun voimin, mikä vieläpä mielletään maassamme tietoyhteiskunnan yhdeksi peruspilariksi, kuuluttamaan yhtä tietoyhteiskunnan tuotetta toisen yläpuolelle pelkästään siksi että se on ilmainen ja vapaasti kehitettävissä, ollaan mielestäni sellaisilla vesillä että on hyvä hetken pohtia minne päin siitä suuntaa, ja millaisia vaateita kaupallisilta toimijoilta saattaisi kirjastoa kohtaan tällaisen päätöksen myötä tulla. Voisin hyvin kuvitella, että esimerkiksi Suomen Microsoft olisi onnessaan päästessään lobbaamaan "tietoyhteiskunnan puolesta" kirjastoihin. Toki voi sanoa, että kokoelmakin toimii mainostajana. Samaa tekee kuitenkin myös Suomen koululaitos, jossa tietääkseni ei laajemmalti vielä opetella Linuxia edes pintapuolisesti.

Otetaan huono aasinsilta käyttöjärjestelmistä politiikkaan. Jos kirjasto päästää vaikkapa Vihreät puhumaan kirjastoon, sen olisi myös päästettävä muiden puolueiden lobbaajat puhumaan omista näkemyksistään. Vaikka miten henkilökohtaisesti tekisikin mieli tukea ympäristöaatetta ja pientä puoluetta, on minun kuitenkin nähtävä tasa-arvo muuna kuin "puntit tasan toimijan koon mukaan". Nostetaanpa niskavillat pystyyn: Jos päästämme suuret puolueet puhujiksi, mitenköhän kirjastojen ulkopuolella suhtauduttaisiin pienen ja hiljattain perustetun Suomen Piraattipuolueen vaatimukseen päästä puhumaan tekijänoikeussuojan lyhentämisestä 5-10 vuoteen teoksen luomisesta, ohjelmisto- ja lääkepatenttien lakkauttamisesta tai kaiken ei-kaupallisen nettilatailun laillistamisesta. Vaikka edellä mainituista kuluttajana pitäisinkin, en ole niin naiivi ettenkö ymmärtäisi että edellä mainitut vaateet tekisivät varsin tyhjiksi esimerkiksi Yritys A:n T&K-kustannukset Yritys B:n plagioidessa tuotetta ilmaiseksi. Myönnän toki senkin, että on paska homma että köyhä valtio joutuu maksamaan todella kovia hintoja kipeästi tarvitsemistaan lääkkeistä, tai että ÄKT ei suostu neuvottelemaan kirjastojen kanssa vanhojen vinyylilevyjen varmistekopioinnista lainauskäyttöön.

Kiteyttäisin kuitenkin homman seuraavaan:

Jos kirjasto päättää ottaa vastaan jonkin toimijan näyttelyn tai mainoksen (ilmoituksen tjms), tarkoittaako tämä että kirjasto ottaa hiljaisesti kantaa kyseisen asian puolesta? Voiko kirjastolla olla kanta johonkin asiaan (esimerkiksi tässä tapauksessa Linuxiin, jos palataan alkuperäiseen tapaukseen), vai tulisiko sen olla tuotteiden ja toimijoiden suhteen kauttaaltaan arvoneutraali? Sama kysymys koskee toki aineistoa. Paraatiesimerkkinä olkoon nyt vaikkapa aiemmin tällä foorumilla mainittu Unkarin kansannousua koskeva aineisto.

Re:Etiikkatyöryhmän tehtävästä

Outi Kytömäki | 12.6.2008 17:51:54

Hienoa, että etiikkakysymyksiä nyt vihdoin pohditaan. Toivottavasti wikiin kertyy paljon perusteltuja mielipiteitä.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että nimenomaan kirjastojen pitäisi liput liehuen lobata Linuxia ja muita samantyyppisiä avoimia, ei-kaupallisia aatteita ja yritelmiä. Linux ja vastaavat kaupalliset toimijat eivät mielestäni edes ole kilpailijoita sanan tavanomaisessa merkityksessä. Näen tässä kysymyksessä analogiaa yleisempäänkin tilanteeseen, jossa markkinavoimat pyrkivät tallomaan kaiken muun jalkoihinsa, samalla kun kolmas sektori on kuitenkin osoittautumassa yhä tarpeellisemmaksi toimijaksi yhteiskunnassa. Ikävä kyllä valtiokin tuntuu olevan täysin rinnoin mukana markkinoilla, mm. kun verohallitus pyrkii ohjeistuksellaan jatkuvasti kiristämään yleishyödyllisten yhteisöjen verotusta, jottei ”kilpailu vääristyisi”. Siinä hötäkässä saattaa helposti jäädä huomaamatta, että samoilla markkinoilla ei usein edes ole kilpailua, joten ainoa tulos verotuksen kiristämisestä on vapaaehtoistoiminnan eli kansalaisaktiivisuuden vähittäinen tukahtuminen. Tästä seuraa ihmisten passivoituminen ja yhteiskunnan toiminnallisen kirjon kaventuminen entisestään – kohta tehdään, tuotetaan ja myös ostetaan vain sitä, mistä tulee jollekin eniten rahaa.

Suomessakin kaupallisten toimijoiden edustus on useimmilla aloilla ylivoimainen. Kirjasto voisi mielestäni käsittää tasapuolisuuden siten, että kaikenlaisen tarjonnan tasa- ja monipuolistamiseksi - siis rikkaan kirjon turvaamiseksi – on kirjaston seinien sisällä sallittua ja jopa toivottavaa tukea sellaisia näkökantoja, joiden muuten on resurssien puutteen takia vaikea saada ääntään kuuluviin. Yleensä tämä johtuu juuri siitä, että nämä alat eivät ole media- tai muulla tavalla seksikkäitä eivätkä siis kiinnosta ketään rahankeruumielessä. Näinhän olemme tehneetkin tukemalla vähälevikkistä kirjallisuutta ja muuta vähäväkistä kulttuurituotantoa. Tästä (media)seksikkyysnäkökulmasta katsoen en olisi niin vakuuttunut esim. pornon vahvasta tarpeesta kirjastossa… :o)

Myönnän itse hakeutuneeni ensiharhailujen jälkeen kirjastotyöhön tarkoituksella, ehkä jonkinlaisena epäkaupallisuuden arvostuksen osoituksena tai jopa protestina. Kirjastotyössä on havaittavissa häivähdys kolmannen sektorin toiminnasta, mutta kuinkahan kauan? Ainakin pääkaupunkiseudulla pärjäämiseksi tuntuu kokoelman houkuttelevuus ja ”freesiys”, kilpailu kauppakeskuksen asiakkaista, olevan päivän sana – ja onhan ruokkivan käden näykkiminen aika rohkeaa, ehkä jopa tyhmänrohkeaa. Huhhei, elämme vaikeita aikoja, ystävät hyvät. Yritetään silti pysyä hengissä elämämme loppuun saakka.

Porno ihmisoikeutena?

Olli Alanko | 12.6.2008 17:51:53

Pornon poissulkemiseksi kirjastoista tuskin löytyy asiaa tivaavia tyydyttäviä määritelmiä ja kriteerejä. Poissaolo perustuukin täysin kulttuurisiin konventioihin: varsinaista pornoa (ei, en tosiaankaan osaa määritellä tätäkään) ei ole julkisesti myynnissä tavanomaisissa kirja- tai videokaupoissa tai edes vuokraamoissa. Sitä myydään alan erikoisliikkeissä ja netissä.

Seksuaalisiin toimintoihimme liittyy (mielestäni onneksi ja tunne-elämän rikkaudeksi) edelleen viettelevää salamyhkäisyyttä, jopa näissä ultraliberaaleiksi itsensä ymmärtävissä maissa.

Kirjastolaitos sulkee tosiasiallisesti edelleen myös paljon kaikkein keveimmän luokan hömppäviihteeksi koettua aineistoa ulkopuolelleen – pystymättä perustelemaan valintaansa kovin johdonmukaisesti. Tätä voi perustellusti kutsua sensuuriksi. Tai sitten yhteiskunnalliseksi työnjaoksi. Minusta tuntuu, että tämä on useimpien mielestä ihan ok. Kovin paljon vaatimuksia ei ole vielä tullut valikoiman laajentamiseksi tähän suuntaan. Sen sijaan on monenlaista valtajulkisuuden hylkimää yhteiskunta- ja muuta kriittistä aineistoa, jonka toivoisi saavan enemmän näkyvyyttä kirjastoissa - vaikkapa keskustelu pornon luonteesta. Mutta eipä tällaistakaan juuri toivota. Mutta ehkä ajat muuttuvat. Onkin myönnettävä, että yleisten kirjastojen säilyttämistä dokumenteista kuvastuu pääosin vain jonkinlainen virallinen julkisuus.

Ajattelevatko pornosta numeroa tekevät, että oikeus siitä saataviin seksuaalisiin kokemuksiin on jotenkin ihmisoikeus, jota kirjastojen tulisi muun hyvän ohessa edistää?

Re:Etiikkatyöryhmän tehtävästä

Tapio Hyppänen | 12.6.2008 16:53:22

Prologi: Plääh, ajatuspieru aikaisemmassa, piti laittaa että sana torrent täydentää ketjun aiempaa blokkilistasanoitusta, jossa jo on edustavasti pornoa ja muuta mukavaa.

Itse asia, joka on kyllä pierua sekin: En voi olla hymyilemättä kun mietin sitä käytännön ongelmaa joka vaikkapa porskilehtien ylläpitämisestä kokoelmassa koituisi. Menisikö lehti lainauskerran vaiko kaksi ennen kuin alkaisi olla irti leikattuja kuvia, revittyjä sivuja? "Tätä lehteä tarkkaillaan!" -tarra kanteen ja tiskillä virkailijat pläräämään joka sivu ettei olla leikelty misuja vessan seinälle talteen. Lainausosaston kokouksessa painotetaan että K18-lehdet tarkistetaan takahuoneessa. All publicity is good publicity, sanovat kirjastotoimen- ja sivistystoimenjohtaja kun lehdet kirjoittavat kolmatta kuukautta kirjaston pornotarjonnasta.

Ajatuksen tasolla myönnän, että jonkin taidepornon ja vaikkapa toistaiseksi hyväksytyn valokuvauksen fetissitaiteen (kaasunaamari päähän ja yläosaton korsetti ylle ja avot, meillä on taidetta) ero on kuin veteen piirretty viiva, mutta väittäisin että käytäntö ei kyllä oikein vielä tue pornon hankintaa kokoelmiin :).

Re:Re:Etiikkatyöryhmän tehtävästä

Anonymous | 12.6.2008 16:31:51

Jos (nais) kirjastonhoitajana jätän jotain aineistoa, vaikkapa pornoa, hankkimatta kirjaston kokoelmiin, onko se sensuuria? Onko jossain tarjolla pornoa joka olisi kirjastossa tarpeen koska se tekee kokoelmasta paremman ja monipuolisemman? Onko kirjastonhoitajan perusammattitaitoni, aineiston valinta, ollutkin sensurointia?

Henkilökohtaisesti pidän tutkija Laasasen näkemyksiä vanhanaikaista sukupuoliroolitusta pönkittävänä, jopa naisvihamielisenä. Toisaalta keskustelun herättäjänä kirja on varmasti kokoelmissa tarpeen joten kirjan hankkisin. Enkä tosiaankaan kannata esim. nettisuodatusta.
Mutta pitäisikö kirjastosta tosiaan löytyä pornoa? Tähänastisen keskustelun perusteella tulkitsen (mies)kirjastonhoitajien olevan tätä mieltä.

Re:Etiikkatyöryhmän tehtävästä

Tapio Hyppänen | 12.6.2008 16:30:29

Pornografia ja väkivalta ovat varmasti vettä jakavia aiheita, mutta vaikeita aiheita löytyy toki muitakin. Hiljattain oli esillä Kirjastoseuran keskusteluissa tapaus, jossa asiakas pahoitteli ettei eräs kirjasto ottanut kunnalliselle ilmoitustaululleen Linux-käyttöjärjestelmää lobbaavaa julistetta. Kirjasto taas perusteli päätöstään sillä, ettei voi mainostaa jotakin tiettyä käyttöjärjestelmää (tässä tapauksessa mielestäni yleismaailmallisemmin ilmaistuna: "ohjelmistotuotetta").

Tapauksessa siis kärjistetyimmillään oli kyse mielestäni siitä, onko ei-kaupallisen, avoimeen lähdekoodiin perustuvan tuotteen lobbaaminen kirjastossa ok verrattuna kaupalliseen tuotteeseen. Eli: onko ilmaisuus ja avoin lähdekoodi sellaisia itseisarvoisia hyveitä, joita kirjaston toivotaan yleisesti tukevan ja edistävän.

Ohjelmistopuolellahan tämä olisi hyvin helppoa, kopioidaan ilmaisjakelussa olevat distrot (image-tiedostot ovat jaossa torrentteina, ja sanan torrent-myötä tämäkin ketju päätyi ilmeisesti jonkin blokkisoftan mustalle listalle *grin*) rompulle ja lainattaviksi (kunhan asia on ensin varmistettu distron tekijöiltä). Musiikin ja itse asiassa kaiken muun suhteen asia onkin jo toinen. Meillä ei ole ilmais-Madonnaa korvaamaan myynti-Madonna siinä mielessä, että tekijänoikeuksista vapaan musiikin voisi katsoa jollakin tapaa kilpailevan kaupallisen musiikin kanssa. Linuxin ja Windowsin yhteydessä tuotekilpailu on kuitenkin käynnissä, ja se on selvästi tunnistettavissa: Kunnat ja yritykset pohtivat säännöllisin väliajoin ottavatko käyttöön Linuxin vaiko Windowsin. Pelien parissa pelivalmistajat pohtivat tehdäkö Linux-tukea ensinkään, tai suodaanko moninpelin server-ohjelman olevan ajettava pelkän Win- vaiko myös Linux-palvelimen voimin (saattaa kuulostaa vähäpätöiseltä, mutta huomautan kuitenkin että peliteollisuus on tuotoiltaan elokuvateollisuuteen verrattavissa oleva teollisuudenala. Tosin PC-puoli on koko kakusta enää pienehkö osa, mutta yhtä peliä kohden voi maailmalla olla hyvinkin satoja, jopa tuhansia moninpelipalvelimia).

Vaikea kysymys, johon ei itsellänikään ole varsinaisesti selvää ja pysyvää vastausta. Toistaiseksi, tällä hetkellä ja tässä paikassa olen kuitenkin sitä mieltä, että jos minulle tulisi vastaava tilanne, joutuisin Linuxia lobbaavan julisteen suhteen torjumaan pyynnön asettaa se ilmoitustaululle, sillä tarjoaisin selvässä kilpailutilanteessa yhteiskunnan tukea kirjastosta. Ainakin kunnes olisin harkinnut asiaa perinpohjaisesti. Entä näyttely? Kävisikö samoin kuin taannoisen Kallion turkistarhanäyttelyn, soittaisiko kaupallisen käyttöjärjestelmän toimittaja kirjastoon ja antaisi moitteet: "Te purette, nuori nulikka, väärää kättä! Kunnallanne on sopimus meidän kanssamme vuoteen 20xx saakka!" :)

Re:Etiikkatyöryhmän tehtävästä

Samuli Kunttu | 12.6.2008 16:01:52

Kuten Heikki totesi, on hienoa että Heidi Häivälä myöntää avoimesti harjoittavansa henkilökohtaiseen arvomaailmaansa pohjautuvaa sensuuria.

Toisaalta on melko pöyristyttävää, jos jossakin kirjastossa oikeasti materiaalia sensuroidaan henkilökunnan mielestä "epäilyttävänä", jonka jälkeen asiakkaat saavat tulla keskustelemaan, jos linja ei miellytä. Tämän jälkeen sensori saattaa jopa muuttaa mielensä. Melko hurjaa mielivaltaisuutta.

Kuten Heikki, peräisin vielä perusteluja pornon erityiskohtelulle. Erikoista on, että Häivälänkään mukaan esimerkiksi ihmisten ja eläinten oikeuksien polkemista (ei-pornografisen aineiston) valintatyössä ei voi täysin todentaa. Tämä ei kuitenkaan estä aineistonhankintaa kokonaan. Miksi sama ei sitten päde pornon kohdalla? Se että jossain on joskus mahdollisesti julkaistu sellaista pornoa, jossa jonkun oikeuksia on loukattu, ei voi mitenkään olla peruste kaiken pornon tuomitsemiselle.

Mahdollisimman hyvä ja monipuolinen kokoelma

Heikki Poroila | 12.6.2008 15:37:25

Heidi Häivälä: "Siinäpä vasta tyhjentävä kuvaus: mahdollisimman hyvää kokoelmaa. Mikä se semmoinen on?"
HP: Ainakin musiikissa tehtävämme on koettaa vähällä rahalla löytää erilaisten musiikkien parhaimmisto. Suomessa on pidetty tavoitteena mahdollisimman suurta kirjoa eli kattavuutta, jottei mikään inhimillinen musiikillinen ilmaisu jäisi ulkopuolelle. Minusta se on aika hyvä tavoite myös kirjakirjastolle.

Heidi Häivälä: "Kirjastossa on töissä erilaisia ihmisiä joilla on arvoja, mielipiteitä ja tietoa eri asioiden taustoista, eri ihmiset tulkitsevat asioita eri tavoin. Se vaikuttaa väistämättömästi aineistonhankintaan. Ja minä en jaksaisi enää papukaijana toistaa, että mikään aineistonvalintapäätös ei ole lopullinen. Jos asiakkailla on huomauttamista valinnoista, niin keskustellaan."

HP: Kiitos rehellisyydestäsi. Useimmat aineistonvalitsijat nimittäin antavat ymmärtää, etteivät heidän arvonsa ja mielipiteensä vaikuta valintaan, joka on "objektiivista". Mutta oletko todella sitä mieltä, että valintoja on oikeutettua tehdä omien arvojen ja mielipiteiden perusteella? Minun mielestäni nimittäin ei. Me joudumme käyttämään ammattitaitoamme pystyäksemme siilaamaan paljosta esiin ne parhaat, mutta omassa työssäni olisin justsillään umpikujassa, jos ottaisin kokoelmaan musiikkia omien arvojeni ja mielipiteitteni (makuni) mukaan.

Voit ehkä vastata, että musiikki ja makuasiat ovat eri juttu kuin kirjavalinta. Minusta ei kuitenkaan ole ratkaisevaa eroa siinä, sovelletaanko subjektiivisia valintaperiaatteita kaunokirjallisuuteen, tietokirjallisuuteen tai musiikin kaltaiseen taiteenlajiin.

En ole myöskään ihan samaa mieltä kanssasi tuosta "mikään aineistonvalintapäätös ei ole lopullinen" -asiasta. Asiakkaan näkökulmasta nimittäin on ongelma, ettei hän voi koskaan tietää, milloin jokin ei-valinta on "tilapäinen" tai "lopullinen". Jos asiakas rohkenee kysellä, voihan se päätös osoittautua lopulliseksi, jos valitsija pitää kiinni ratkaisustaan. Asiakkaallahan ei ole veto-oikeutta portinvartijan tekemään päätökseen. Jos ei muu auta, meillä on aina "rahat eivät riitä" -argumentti.

Totta kai meillä täytyy olla valmius perustella ratkaisuja asiakkaille heidän kysyessään (eikä pelkästään, jos he älyävät huomauttaa). Mutta onko tasapuolista julkista palvelua laittaa osa asiakkaista huomauttelemaan vain siksi, että heitä sattuu kiinnostamaan aihe, jota yksittäinen aineistonvalitsija pitää "epäilyttävänä" tai jotenkin muuten kirjastoon sopimattomana?

PS:Lähettäjän nimeksi tulee Anonymous, jos ei ole kirjautunut sisään.

Re:Minua ei palkattu portinvartijaksi

Heidi Häivälä | 12.6.2008 14:44:56

Oops, edellinen oli siis minun, nimi ei tullutkaan enää automaattisesti lähettäjä-kenttään.

Re:Etiikkatyöryhmän tehtävästä

Anonymous | 12.6.2008 14:43:10

"minua ei tietääkseni ole palkattu portinvartijaksi vaan rakentamaan mahdollisimman hyvää ja monipuolista kokoelmaa"
Siinäpä vasta tyhjentävä kuvaus: mahdollisimman hyvää kokoelmaa. Mikä se semmoinen on?

"Olisin näin kärkeen udellut, miten ihmisten ja eläinten oikeuksien polkeminen valintatyössä oikein todennetaan?"
OMG, ei sitä voikaan, tietenkään, 100%sesti todentaa. Kirjastossa on töissä erilaisia ihmisiä joilla on arvoja, mielipiteitä ja tietoa eri asioiden taustoista, eri ihmiset tulkitsevat asioita eri tavoin. Se vaikuttaa väistämättömästi aineistonhankintaan. Ja minä en jaksaisi enää papukaijana toistaa, että mikään aineistonvalintapäätös ei ole lopullinen. Jos asiakkailla on huomauttamista valinnoista, niin keskustellaan.

Minua ei palkattu portinvartijaksi...

Heikki Poroila | 12.6.2008 14:17:14

Toisin kuin Heidi Häivälää, minua ei tietääkseni ole palkattu portinvartijaksi vaan rakentamaan mahdollisimman hyvää ja monipuolista kokoelmaa. Jos ottaisin sen rakentamisen lähtökohdaksi omantuntoni ja käsitykseni "epäilyttävästä materiaalista, jonka teossa on poljettu ihmisten tai eläinten oikeuksia", joutuisin luopumaan aineistonvalintatyöstä, jonka lähtökohtana on mielestäni henkilökohtaisten näkemysten ja mieltymysten minimointi.

Olen silti iloinen siitä, että joku sentään myöntää avoimesti roolinsa "epäilyttävää" aineistoa torjuvana portinvartijana. Siltä pohjalta asiasta voidaan keskustella.

Olisin näin kärkeen udellut, miten ihmisten ja eläinten oikeuksien polkeminen valintatyössä oikein todennetaan? Tuskin minkään julkaisun mainosteksteissä tunnustetaan tällainen polkeminen. Jääkö silloin ratkaisun tekeminen mutun varaan? Ja jos jää, onko se ihan oikeasti eettisesti kestävä peruste edes "epäilyttävän" aineiston kohdalla?

Tietenkin tekee mieli myös kysyä, mitä muuta epäilyttävää portinvartijan haaviin voisi jäädä kuin pornografia, jossa ehkä/mahdollisesti/todistettavasti on poljettu ihmisten oikeuksia? Jos suuren kustantajan kuvakirjassa esitellään itämaisia kankaita ja mattoja, jotka hyvinkin todennäköisesti voivat olla lapsityövoimalla tuotettuja, pitäisikö tällainen kirja torjua "epäilyttävänä"? Entä formulakisoja ja autoja esittelevä teos? Eikö se hankkimalla edistetä sekä tupakkateollisuuden etuja että ympäristön kiihtyvää tuhoutumista? Tai pitäisikö minun jättää hankkimatta varhaiset blues-levytykset sen takia, että tiedämme tuonaikaisten levy-yhtiöiden ryöstäneen esitykset jättäen artistit näppäilemään kitaroitaan ilman minkäänlaisia korvauksia?

Jos kirjaston portinvartija nojautuu ei-julkiseen, henkilökohtaiseen portinvartijanvaltaan (ja perustelee sen yleisellä palkatuksi tulemisellaan), eikö silloin olla aika lähellä mielivaltaa? Onko työnantajamme todellakin antanut meille sellaista valtaa palkatessaan meidän kirjastoon töihin?

Re:Tieteen arviointiin kuuluu perusteltu kritiikki

Heidi Häivälä | 11.6.2008 21:52:34

Laasasen kirjan kritisoiminen ei oikeastaan kuulu tähän ketjuun, olipahan vaan sivuhuomautus. Joten annan sen nyt olla.

"Kysyisin ystävällisesti, mistä tällainen oikeutus päättää asiasta asiakkaiden puolesta on peräisin?"
Aineistonvalinta (tai portinvartijana olo niin kuin joku sanoo) on iso osa minun työtäni, mm. sitä varten minut on palkattu, siinä se oikeutus. Ei minun omatuntoni salli hankkia epäilyttävää materiaalia jos sen teossa on poljettu ihmisoikeuksia (tai sen puoleen eläinten oikeuksia). Ja niin kuin sanoin, minä kyllä mielelläni kerron miksi hankin jotain ja jätän jotain hankkimatta ja siitä voi myös aina keskustella ja voin jopa muuttaa mieltäni.

Tieteen arviointiin kuuluu perusteltu kritiikki

Heikki Poroila | 11.6.2008 19:54:50

Heidi Häivälä: "Siis Laasasen teorioita ei ole pakko purematta niellä vaikka tyyppi olisi kuinka tutkija. Enkä niele."

HP: Miten nielemättä jättäminen edistää keskustelua tai vääräksi koetun teorian virheiden osoittamista? Eikö olisi paljon hedelmällisempää osoittaa niitä kohtia, joiden takia asiaa pitäisi pureskella - ja sitten osoittaa omalla argumentaatiolla teorian virheet. Jos Laasasen väittämät eivät kestä asiallista vasta-argumentointia, niitä ei pidäkään niellä. Mutta missä ne vasta-argumentit ovat? Tieteessä sellaiseksi ei yleensä riitä pelkkä erimielisyys (sivumennen sanoen pääosa lukemastani Laasanen kirjan kielteisestä kritiikistä on ollut täysin vailla perusteluja, äärimmillään "älkää lukeko tätä kirjaa, se on pelkkää soopaa" -tyyppistä).

HH: "Jos nyt alettaisiin kirjastossa sallimaan nettailu pornosivustoilla tai tilamaan pornolehtiä, kuka ottaa selvää missä julkaisussa/sivustolla esiintyy pakottamista? Kenellä on yleensä aikaa sellaiseen? Koska minun mielestäni laittomaan toimintaan perustuva materiaali ei kuulu kirjaston kokoelmiin tai palveluihin."

HP: Pornografian laillisuutta ei valitettavasti mitata osallistujien vapaaehtoisuuden asteella, vaan lajityypin mukaan. Se on suhteellisen selkeätä joissakin tapauksissa (lapset, eläimet), ja suhteellisen vaikeata eräissä muissa (väkivalta). Väkivallan simulointi (= näytteleminen) on yleistä sekä teatterissa, näytelmäelokuvissa että pornografiassa. Emme kai voi olettaa, että näytelmäelokuvassa kidutettavaa näyttelijää oikeasti kidutetaan ja kiellä elokuvaa sillä perusteella? Miksi niin tehtäisiin pornografisen elokuvan kohdalla, kyllä siinä näytellään siinä missä näytelmäelokuvissakin.

Kommentistasi voi lukea, että pidät itsestään selvänä, ettei kirjastossa sallita pornografiaa, koska jossain pornografisessa aineistossa esiintyy pakottamista, vaikka sitäkään ei sinänsä ole kriminalisoitu. Kysyisin ystävällisesti, mistä tällainen oikeutus päättää asiasta asiakkaiden puolesta on peräisin?

Eikö samanlaisin perustein voitaisi kieltää asiakkailta elokuvat, joissa esiintyy todennäköisesti pakotettuna erilaisia eläinhahmoja? Tai kiellettäisiin ainakin siihen asti, kunnes kyseisiltä eläimiltä on saatu vakuutus esiintymisen vapaaehtoisuudesta?

"Oikean" tutkijan mielipide

Samuli Kunttu | 11.6.2008 14:31:51

Seksuaalietiikkaa ja pornoa Helsingin yliopistossa tutkivan Tommi Paalasen mukaan pornossa on lieveilmiöitä, kuten kaikessa teollisuudessa. Se ei silti ole riittävä syy vastustaa kaikkea pornoa.

"Tyypillinen länsimainen porno ei hyväksikäytä ketään tai käytä naisia seksiorjina."

HS 30.5.2008

Re:Etiikkatyöryhmän tehtävästä

Heidi Häivälä | 11.6.2008 13:29:47

"Jos kirjasto jättää jotain hankkimatta, kerrotaanko asiakkaille perusteluita?"

Tietenkin kerrotaan ja kerronkin jos sitä kysytään. Olisi tosi kiva jos asiakkaat ja kollegat rupeaisivatkin kyselemään ja haastamaan kirjavalintoja enemmän. Vuoropuhelu on jees.

"Henry Laasanen - joka on ihan oikeasti tutkija"
Siis Laasasen teorioita ei ole pakko purematta niellä vaikka tyyppi olisi kuinka tutkija. Enkä niele.

"Jos pornografian vastaisuus juontuu pakottamisen torjumisesta, pitäisi kai pystyä tekemään ero eri lailla tuotettujen pornografisten materiaalien välillä. Olisiko jotenkin helpompi hyväksyä sellainen pornografia, jolle tuottaja tai esimerkiksi jokin naisjärjestö on antanut sertifikaatin "kaikki mukana vapaasta tahdostaan ja hyvällä palkalla"?"

Nimenomaan pitäisi pystyä. Ja tässähän se ongelma onkin kirjaston kannalta. Jos nyt alettaisiin kirjastossa sallimaan nettailu pornosivustoilla tai tilamaan pornolehtiä, kuka ottaa selvää missä julkaisussa/sivustolla esiintyy pakottamista? Kenellä on yleensä aikaa sellaiseen? Koska minun mielestäni laittomaan toimintaan perustuva materiaali ei kuulu kirjaston kokoelmiin tai palveluihin. Joten jos jollakin instanssilla on aikaa alkaa tutkia maailmanlaajuista pornobisnestä ja antamaan "reilun kaupan porno"-merkkejä, niin olkaa hyvä vaan.

Ihmiskaupan ja pornografian suhteesta

Heikki Poroila | 11.6.2008 12:37:58

Hyvä Heidi, tuskin Henry Laasanen - joka on ihan oikeasti tutkija, vaikka kirjoittaa hankalasta aiheesta - tai edes minä tavallisena kirjastotyöntekijänä ajattelemme, ettei sekä prostituutiota että pornografiaa ole "monentyyppistä". En kuitenkaan ymmärrä, miten sen toteaminen liittyy esittelemääni Laasaen selitykseen. Millä tavalla Laasasen esittämisen selityksen hyväksyminen edistäisi ihmiskauppaa tai seksiin pakottamista?

Miten voidaan edes teoriassa erottaa toisistaan pornografian vastaisuus, jonka motiivina on Laasasen esittämä oman seksuaalisen vaihtoarvon pitäminen korkeana tai sellainen pornografian vastaisuus, jonka motiivina on puolustaa seksityöhön pakotettujen ihmisten arvoa ja ihmisoikeuksia? Jos kirjasto jättää jotain hankkimatta, kerrotaanko asiakkaille perusteluita?

Vaikka osa pornografiasta tuotetaan epäilemättä pakottamalla ja muilla epäeettisillä tavoilla, on aika vaikea pitää uskottavana väitettä, että kaikki pornografia perustuisi pakottamiseen. Jos pornografian vastaisuus juontuu pakottamisen torjumisesta, pitäisi kai pystyä tekemään ero eri lailla tuotettujen pornografisten materiaalien välillä. Olisiko jotenkin helpompi hyväksyä sellainen pornografia, jolle tuottaja tai esimerkiksi jokin naisjärjestö on antanut sertifikaatin "kaikki mukana vapaasta tahdostaan ja hyvällä palkalla"?

Vai olisiko kuitenkin niin, että koska osa pornografiasta todennäköisesti tuotetaan pakottamisen avulla, on kätevää vedota tähän osaan ja torjua myös ei-pakottamalla tuotettu pornografia naisen seksuaalista vaihtoarvoa alentavana ilmiönä joutumatta ottamaan kantaa varsinaiseen syyhyn?

Pornografian tyypeistä

Urpo K.A. Heikkilä | 11.6.2008 12:34:26

Huomasittehan, että RKP:n puoluekokouksessa esitettiin "reilun pornografian" merkitsemistä.

"Motion 57

Rättvisemärkning av pornografiska produkter

Partidagen beslöt att sfp:s företrädare i riksdag och regering verkar för att man inför en internationell standard för rättvisemärkning av pornografiska produkter att det grundandas ett organ som internationellt övervakar industrin"

( http://sfp.fi/files/Partidagsbeslut08/Motioner_57-62.pdf )

Tästäkö apu? Tuleeko kirjastojen yhtyä vaatimukseen?

ukah

Re:Eräs selitys pornografian kaikenpuoliselle vastustamiselle

Heidi Häivälä | 11.6.2008 12:04:04

Naispuolisena kirjastotyöntekijänä on jo pakko kommentoida. Suodattimia en halua kirjastoomme, siihen liittyy enemmän ongelmia kuin ratkaisuja. Sen sijaan pornografiasta ja prostituutiosta puhuttaessa olisi hyvä muistaa, niin Laasasen (joka ei todellakaan ole mikään gendertutkimuksen auktoriteetti) kuin Poroilankin, että sitä on monentyyppistä. Vaikka suhtautuisinkin kirjastotyöntekijänä periaatteessa neutraalisti pornografiaan tai vapaaehtoiseen prostituutioon, en halua olla edistämässä millään tavalla ihmiskauppaa tai seksiin pakottamista. Joten ei tässä nyt olla pitämässä "omaa seksuaalista arvoa korkealla" vaan puolustamassa niiden seksityöhön pakotettujen ihmisten arvoa ja ihmisoikeuksia. (Ja turha väittää että kaikki seksialan työntekijät ovat alalla vapaaehtoisesti.)

Eräs selitys pornografian kaikenpuoliselle vastustamiselle

Heikki Poroila | 11.6.2008 0:37:55

Olen pitkän jonotuksen jälkeen kesälueskellut Henry Laasasen kiihkotonta ja hyvin perusteltua tutkimusta "Naisten seksuaalinen valta" (suosittelen molempiin pääsukupuoliin kuuluvien heteroiden luettavaksi - heteroiden siksi, että heitä kirjassa käsitellään ja vain heitä). Heitän kesäkeskusteluun yhden Laasasen teesin, joka liittyy myös suodatinselvityksen tuloksiin. Niiden mukaanhan pornografia on innokkaimpien netin suodattajien selkeä ykköskohde.

Laasanen esittää kirjassaan mielenkiintoisen näkemyksen siitä, minkä takia naiset noin yleisesti tuntuvat olevan pysyvästi pornografian (ja prostituution) vastaisia, vaikka esimerkiksi monissa feministitissä näkemyksissä on tuotu esiin myös näiden ilmiöiden myönteiset ulottuvuudet naisen yleisessä vapautumisessa ja itsemääräämisoikeuden lisäämisessä.

Laasasen mukaan kysymys on siitä, että sekä pornografia että prostituutio tarjoavat miehille perinteistä ihmissuhdetta halvemman tavan "saada seksiä" (Laasasen ilmaisu, jolla hän tarkoittaa laajasti ottaen seksuaalisia kokemuksia vastakkaisen sukupuolen kanssa; seksin saamisen hinnalla Laasanen tarkoittaa sekä aineellisia että henkisiä kuluja, joita miehille syntyy heidän pyrkiessään perinteiseen seksuaaliseen kanssakäymiseen). Vastustaessaan pornografiaa nainen siten Laasasen mukaan puolustaa omaa korkeaa seksuaalista arvoaan, jolle pornografia on eräänlainen ale-kilpailija. Pitämällä pornografian (ja prostituution) mahdollisimman vaikeasti saatavana nainen siis pitää omaa arvoaan korkealla.

En tiedä, ajatteleeko kukaan naispuolinen kirjastotyöntekijä tietoisesti näin pitkälle ja periaatteellisesti, mutta ei Laasasen ajatus ainakaan epälooginen ole. Joka tapauksessa se tarjoaa yhden vakavasti otettavan selityksen torjunnalle, jolle ei löydy muuten rationaalisia perusteluita.

Re:Etiikkatyöryhmän tehtävästä

Tapio Hyppänen | 4.6.2008 10:56:47

Kiitoksia, selvensi omalta osaltani uutista kummasti. Joku muukin on näemmä ehtinyt jo puuttua samaiseen asiaan hieman hanakammin, mikä ei ole ihme kun uutinen itsessään oli varsin lyhyt ja erittelemätön.

Internetin sisällön rajoittamisesta

Taru Björkman | 4.6.2008 9:39:39

Kyselyssä kysyttiin paitsi teknistä internetin sisällön rajoittamista suodatin- ja esto-ohjelmin myös muita kuin teknisiä sisällön rajoittamismenetelmiä. Tuo Hesarin uutinen, jossa kerrotaan, että yli puolet kirjastoista (54 %) rajoittaa internetin sisältöjä on oikein. Se sisältää silloin suodatin- ja esto-ohjelmien käytön sekä muut rajoittamiskeinot kuten ohjeistamisen ja valvomisen. Internetin sisällön rajoittaminen on eritelty taulukossa 1.: Internetin käytön rajoittaminen kirjastoissa.

Kirjastojen tietoja käsitellään anonyymisti niin, ettei yksittäisten kirjastojen tiedot ole tunnistettavissa. Kyselyssä kuitenkin kysyttiin myös kirjastojen maakuntakirjastoaluetta. Tulosta on siis mahdollisuus tarkentaa selvittämällä vielä suodattaminen maakunnittain. Myös kirjastojen kokoluokat ja väestömäärät könttinä on mahdollista laskea. Kunhan vain kerkiän :) Ihan pienillä kunnilla harvemmin on kalliita ohjelmia tai laitteita mahdollista hankkia.

Kuinka monen asiakkaan perusoikeuksia rajoitetaan?

Heikki Poroila | 4.6.2008 0:01:14

Monen muun ilmaan nousevan kysymyksen ohella Kirjastoseuran teettämä selvitys jättää vastaamatta sen, kuinka montaa suomalaista kirjastojen sisältösensuuri itse asiassa koskee. Taru Björkmanin selvityksessä kun ei ole tietoa vastanneista kirjastoista, vain lukumäärät tiedetään. Niissäkin voi piillä epävarmuutta, kun 21% kuitenkin jätti vastaamatta myös anonyymiin kyselyyn. Arkijärjellä olettaen näissä vastaamatta jättäneissä voi olla paljonkin suodatusta soveltavia, mutta julkisuutta karttavia kirjastoja.

Periaatteessa kirjaston soveltama ennakkosensuuri on tietenkin yhtä tuomittavaa siitä riippumatta, sovelletaanko sitä yhdessä pienessä tai sadassa suuressa kirjastossa. Itse pitäisin kuitenkin tärkeänä selvittää, onko suodatusinto lähinnä pienten kuntien ominaisuus vai löytyykö joukosta muitakin isompia kirjastoja kuin Vaasa.

Selvityksen tuloksia voi siis lukea monella tavalla, mutta muutaman asian ne kertovat kiistatta. Ensinnäkin - mikä on mielestäni ilahduttavaa - selvästi suurin osa kirjastoistamme ei juurikaan puutu internetin sisältöihin kirjastossa. Häiriköintiin puuttuminen ei nimittäin ole ollenkaan sama asia kuin suodatinjärjestelmän asentaminen.

Toiseksi - mikä on mielestäni liki uskomatonta - useimmissa suodatusta soveltavissa kirjastoissa ei asiasta ole tiedotettu kirjaston asiakkaille millään tavalla. Joissakin tapauksissa syynä on ollut se, ettei kirjastossakaan ole asiasta mitään tiedetty tai ymmärretty, koska kyseessä on ollut kirjaston ulkopuolella tehty päätös.

Kolmanneksi - ja tämä aivan erityisesti etiikkatyöryhmälle työllistalle - suomalaisissa kirjastoissa näyttää olevan runsaasti työntekijöitä, joiden mielestä heillä on sekä oikeus että velvollisuus puuttua siihen, mitä sisältöjä jopa aikuiset saavat kirjastossa lukea tai katsoa. Näille kollegoille perustuslain pykälä sananvapaudesta ei ole minkään arvoinen tai sitä ei ole lainkaan käsitetty.

Neljänneksi - ja tämän toivon menevän vinkkinä ainakin suodattamista harkitseville kirjastoille - selvitys osoittaa melko yksiselitteisesti, että suodatinohjelmat eivät ole toimiva ratkaisu mihinkään ongelmaan. Niillä saadaan joissakin tapauksissa suodatettua melkoinen osa pornografisista sivuista. Samaan aikaan kuitenkin suurin osa kirjastoista ilmoittaa, ettei pornografia internetissä ole kirjastossa mikään ongelma.

Selvityksen valossa näyttää siltä, että meillä on jonkin verran keskimääräistä ahdasmielisemmin johdettuja kirjastoja, joissa joko omatoimisesti tai kunnan johdolla on lähdetty harjoittamaan perustuslain kieltämää ennakkosensuuria. Huolestuttavan usein tätä tehdään vielä salaa. Mielestäni tämä on oikea ammatillinen ongelma, eettinen ongelma myös.

Heikki Poroila

Re:Etiikkatyöryhmän tehtävästä

Tapio Hyppänen | 3.6.2008 21:59:39

Ärsh, kun edit-namiska uupuu...

Tekstin mukaan siis 61% on käyttänyt suodatusta _joskus_, mutta ei _nyt_. Tämänhetkinen tilanne on siis se, että 257 kirjastoa _ei_käytä_ suodatusta, mikä on kyllä suurin osa vastanneista kirjastoista.

Re:Etiikkatyöryhmän tehtävästä

Tapio Hyppänen | 3.6.2008 21:51:00

Eikös suodattavia kirjastoja ole selvityksen mukaan (sivu 13 kuvio) haastatelluista kirjastoista (kaikkiaan 323 kpl) 55 kirjastoa? Hesari uutisoi että yli puolet kirjastoista rajoittaa netin sisältöjä o_O.

Internetin sisällönsuodatus kirjastoissa

Sinikka Sipilä | 27.5.2008 14:15:08

Kirjastoseura on osana Superkirtsi -mediakasvatushankettaan teettänyt opetusministeriön myöntämällä avustuksella selvityksen siitä, suodatetaanko kirjastoissa Internetin sisältöjä.

Tulokset käyvät ilmi raportista "Suojelua vai suodatusta? Internetin sisällönsuodatus kirjastoissa ", jonka julkistamistilaisuus on 3.6.2008 viestimille ja sidosryhmille. Samana päivänä raportti julkaistaan Kirjastoseuran verkkosivuilla ja BTJ Finland Oy:n julkaisemana kirjana.

Kirjastojen antamat tiedot on käsitelty selvityksessä anonyymisti. Yksittäisten kirjastojen tilanne ei siitä käy ilmi, vaan kokonaistilanne. Tiedossamme oli muista yhteyksistä kaksi kirjastoa, joilla suodattimet ovat käytössä ja yksi, jolla ei ole. Näitä kaikkia pyysimme tilaisuuteen kertomaan omista kokemuksistaan. Valitettavasti paikalle pääsee näistä vain yhden kirjaston edustaja. Tämä kirjasto ei suodata Internetin sisältöjä. Muut ovat tavoitettavissa puhelimitse.

Raportti on annettu etukäteen luettavaksi Etiikkaryhmän jäsenille ja myös Heikki Poroilalle, jotka kaikki kutsutaan julkistamistilaisuuteen.

Kirjastolehden seuraavassa numerossa 3/2008, joka ilmestyy myös 3.6.2008, on selvityksen laatijan, projektikoordinaattori Taru Björkmanin artikkeli tuloksista ja yhden suodattavan ja ei-suodattavan kirjaston puheenvuorot.

Kirjastoseuraa on pyydetty jo aikaisemmin, Heikki Poroilan kirjoittaman pamfletin Luurangot portinvartijan kaapissa julkaisemisen jälkeen, järjestämään etiikka-aiheisia keskustelutilaisuuksia eri puolilla maata. Tämän selvityksen jälkeen keskustelu etiikkakysymyksistä on entistä ajankohtaisempaa. Kolmen kirjastoseuran yhteinen Etiikkatyöryhmä miettii tätäkin asiaa.

Re:Etiikkatyöryhmän työtä sivuava hanke

Matti Sarmela | 27.5.2008 12:19:57

Kirjastot.fi-toimitus lähetti vahingossa Ammattikalenteriin kutsun Internetin sisällönsuodatus kirjastoissa – hankkeen tiedotustilaisuuteen. Kyseessä on kuitenkin vain kutsutuille tarkoitettu tilaisuus, johon mahtuu noin 30 henkeä. Kirjastoille järjestetään avoimia tiedotustilaisuuksia lomakauden jälkeen.

Matti Sarmela
Kirjastot.fi-toimitus

Etiikkatyöryhmän työtä sivuava hanke

Heikki Poroila | 27.5.2008 11:42:31

Tiistaina 3.6.2008 esitellään Lasipalatsin kohtaamispaikassa Kirjastoseuran Internetin sisällönsuodatus kirjastoissa -hanketta ja siihen liittyvää julkaisua. En ole itse ollut tietoinen tällaisen hankkeen tai julkaisun olemassaolosta, mutta rohkenen toivoa kirjastoseurojen etiikkatyöryhmän jäsenten voivan osallistua tähän tilaisuuteen. Pyrkimys avoimen tietoverkon sisältöjen suodattamiseen kun on jo ajatuksena hyvin keskeisesti eettinen ongelma, puhumattakaan siitä vaiheesta, kun kirjastossa tällaiseen suodattamiseen ryhdytään.

Lehdistötiedotteen mukaan paikalla tulee olemaan projektikoordinaattori Taru Björkmanin lisäksi ainakin yhden suodattamista vastustavan kirjaston (Turku) edustaja. Sen sijaan suodatusta soveltaviin kirjastoihin tarjolla on vain puhelinyhteys. Tämä on perin harmillista, sillä juuri suodatukseen myönteisesti suhtautuvien perusteluja olisi ollut tärkeätä kuulla. No, niitä ehkä on sitten tarjolla BTJ:n kustantamassa kirjassa "Suojelua vai suodatusta", joka julkaistaan kesäkuun tilaisuudessa.

Heikki Poroila

Hyvään vireeseen

Olli Alanko | 14.4.2008 9:59:19

Tuula Haavisto valaisi etiikkatyöryhmän alkutaivalta niin, etten näe enää mitään syytä suhtautua epäluuloisesti ryhmän toimintaan, vaikka alussa tiedottamisessa olikin puutteita. En kuitenkaan olisi Tuulan lailla ”pessimistinen” saadaanko keväällä pohjapaperia valmiiksi, koska mielestäni ”tuloksella” ei ole mitään hengenhätää. Tärkeintä on, että etiikkakysymystä pidetään esillä ja käsitellään eri foorumeilla.

Kun keskustelussa on jo mainittu Tsiisus ja enkelit, lienee perusteltua olettaa, että taivaan merkit työn edistymiselle ovat suotuisat ja asiaan on virittäydytty myönteisesti. Lähden siis ilomielin mukaan ryhmän toimintaan ja toivon, että - kaikesta pikku nokittelusta huolimatta – mahdollisimman monet kiinnostuvat asiasta ja panevat kortensa kekoon.

Taasko viritellään?

Vesa Suominen | 13.4.2008 0:31:22

Hauska, melkein hupaisa on Tuula Haaviston viestistä lukea, että tämän etiikka-asian ympärillä ollaan taas kerran virittelemässä keskustelua.

Muistan, kun kerran Suomen kirjastoseura kehotti keskustelemaan ammattietiikasta, taisinpa silloin jäidä ainoaksi keskustelijaksi siellä. Epäilemättä paikka oli kyllä erinomaisen huonosti valittu eli Kirjastoseuran jäsensivut, joilla tähän astikaan ei muistakaan asioista kovin moni ole minun lisäkseni käynyt keskustelemassa (Sinikka Sipilä sekä Seppo Verho virkansa puolesta ja Reijo Kumpulainen ei aivan niin viran velvoittamana, mutta ehkä vähän kumminkin, ovat olleet suunnilleen ainoat poikkeukset).

Taitaa olla tämä meidän keskustelu vähän kuin Jorma Eton suomalainen:

- keskustelee, kun ei käsketä,

- ei keskustele, kun käsketään,

- käskee, kun ei keskustella ja

- ei käske, kun keskustellaan.

Ilolla panen merkille, että nyt Tuula kuitenkin kiittää käydystä keskustelusa ja vihjaa, että sitä voisi hyödyntääkin (hullumminkin on joskus käynyt, kun tämän tai tuon asian vetäjä palaa maailmalta, ja huomaa, että on keskusteltu).

Mutta jotain outoa siinä on, että sellaiset ihmiset, joilla on jotain sanottavaa, ikään kuin joutuvat sanomaan sen ihan väärinä aikoina ja väärissä paikoissa, kun ne, joilla on taas sananvaltaa (pohtimatta enemmin, olisko myös sanottavaa) eivät mitenkään auliisti tahdo kuulla niitä, joilla taas oli sitä sanottavaa. Merkillinen juttu tämä keskustelu.

Re:Etiikkatyöryhmän tehtävästä

Tuula Haavisto | 12.4.2008 21:56:32

Tsiisus,

ihminen ei vajaaseen viikkoon ehdi lukea keskustelupalstojen antia ja sillä välillä niillä ehditään jo pinkaista etiikan merkeissä Timbuktuun ja takaisin…

Muutama fakta ja haukkapala etiikkatyöryhmän työstä:
- kokouksia on ollut kaksi, joista ensimmäinen 28.3., siis suhteellisen äskettäin
- siinä kokouksessa haarukoitiin aivan alustavasti, millaisista asioista esimerkiksi voisi jotain sanoa = tulkinnat julki tulleen listan alustavuudesta ovat oikeita
- siellä tehtiin alustava päätös, että vastoin kansainvälistä käytäntöä yritetään tehdä paperi, josta olisi jotain konkreettista hyötyä hankalissa tilanteissa; eettiset koodit ovat eri maissa keskimäärin hyvin yleisellä tasolla mutta tämä ryhmä yrittää kiteyttää näkemyksiä todellisiin valintatilanteisiin (vaikea ennustaa miten onnistutaan, mutta tästä lähdetään)
- asioita yritetään myös tarkastella kaikkien eri kirjastotyyppien kannalta, koska jo näissä parissa kokouksessa kävi ilmi että sama probleema voi käyttäytyä eri tavoin eri kirjastoissa; ja sitten on vielä ongelmia/ilmiöitä joita esiintyy vain esim. yleisissä kirjastoissa
- seuraavassa kokouksessa käytiin systemaattisemmin läpi työn peruslähtökohtia tyyppiä ilmaisunvapaus
- tausta-aineistoa haetaan arkistojen, museoiden, journalistien ja oman alan kansainvälisistä & muiden maiden eettisistä kannanotoista, joita on liikkeellä runsaasti

Huomatkaa sanat ’alustavasti’, ’yritetään’ jne. jotka kertovat että työ on tosiaan ahmotteluvaiheessa.

Koko etiikkapaperia ei tietenkään kannata tehdä ilman keskustelua, se on olennainen osa prosessia. Julkista keskustelua viritetään useampaa kautta. Verkkoon avataan foorumi, jolla voi ilmaista mielipiteensä. Mutta kun halutaan myös muiden kuin niiden viiden aktiivisen verkkokeskustelijan mielipiteet, laitetaan asiaa käsittelyyn myös osallistuvien järjestöjen omia kanavia myöten.

Tässä vaiheessa olen pessimistinen sen suhteen, saadaanko alustavaakaan paperia liikkeelle tänä keväänä. Yhteisiä kokousaikoja on ollut todella vaikea löytää, ja ennen kesäkuuta ehditään pitää max. yksi kokous. Tähänastisesta julkisesta keskustelusta on jo voinutkin tehdä sen johtopäätöksen että tarjolle kannattaa tuoda kunnolla keskusteltu pohjapaperi. Voi siis olla että ehdotusta / keskustelupaperia on odotettava syksyyn.

Mutta kaikki tähän asti tulleet kommentit kyllä hyödynnetään työryhmän työssä, kiitos vain.

Tuula Haavisto
etiikkatyöryhmän vetäjä

Muotoiluharjoituksia

Vesa Suominen | 12.4.2008 12:43:40

Menenpä sanoista tekoihin, ja laitan tähän hieman toistenkin arvioitavaksi yritystä muotoilla "sääntöjä" tai "kirjastotyöntekijän eettisiä ohjeita koskien noita erilaisten sisältöjen eli aineistojen arvostuskysymyksiä.

Tuossa muotoiluharjoituksessani olen koettanut muotoilla tätä tematiikkaa niin, että siinä tulisi esiin myös se vissi jännite, joka on siinä, kun tahdomme toisaalta puolustaa mahdollisimman suurta moni- ja tasapuolisuutta ja toisaalta ehkä kuitenkin on jotain, jota ihan kuin ammatin puolesta pitäisi vielä erikseen arvostaa (vaikkapa nyt Seitsemää veljestä). Noiden harjoitelmani muodostamien kahden osion peräkkäinkirjoittaminen itseasiassa konkretisoi Heikin näissä keskusteluissa aiemmin esittämää ajatusta, että voi samalla kertää positiivisesti arvostaa, vaikka ei negatiivisesti kielläkään (tms., en enää löydä sitä kirjoitusta).

Vielä johdannoksi sen verran, että en mitenkään tahdo käydä kamppailemaan juuri näiden muotoilujen puolesta, ne ovat vain harjoitelmia. Ne ovat myös hirvittävän paperikielisiä, mutta pelkkä pyrkimys eleganttiin ilmaisuun ei kyllä saisi johtaa siihen, että kaikki tähän asiaan liittyvä problemattisuus hukattaisiin. Siinä on myös vaara "hyvän puolesta pahaa vastaan -ilmiöstä", eli siitä, että ongelmat vältetään pysymällä liian yleisellä tasolla.

Myös jonkinlainen "piiloitsetäänselvyyys" uhkaa tällaisessa puuhassa alituiseen. Se voisi tyypillisesti ilmetä esim. "piilohumanismina" (missä en käytä sanaa humanismi siinä meillä niin yleisessä merkityksessä, joka tekee siitä ikäänkuin itsestään selvästi hyvän ja kannatettavan ja samantien harmittoman jokamiehen tunnustuksen, vaan viittaan humanismiin speisfimpänä ajatustapana, joka ei välttämättä ole aina niin sopusoinnussa kaiken sen kanssa, johon sitä niin helposti liitetään). Yhdenlaista "piilohumanismia" on myös alla olevissa muotoluharjoituksissani esim. toisen osion muotoluuihin piiloutuva "hyvän, toden ja kauniin kirjastofilsofia", jota kuitenkin sitten koetan pehmentää viimeisessä alakohdassa.

Tuota "piilohumanismia" voi hyvin koetella pohtimalla sitä, miten esimerkiksi erilaisiin uskonnon piiriin liittyviin asioihin voisi suhtautua. Pienessä kirjastofilsofiassani tuon esiin ajatuksen, että uskonto on itseasiassa eräänlainen ymmärryskyvyn, avarakatseisuuden ja hermeneuttisuuden koetinkivi nykyisessä nk. maallistuneessa kulttuurissa (mikä kaikessa epämääräisyydessään on toki jossain mielessä mielekäs ja tosikin luonnehdinta).

Siihen siis kannattaisi kiinnittää huomiota ikäänkuin metodisesti, esimerkillisenä "kriittisenä tapauksena" aivan riippumatta siitä, mitä meistä itse kukanenkin noin muuten uskonasioista ajattelee. Kun siis Heikki esim. on näissä keskusteluissa joskus tätä puolta käsitellyt mielestäni hieman "halki, poikki ja pinoon" menttaliteetilla. Itse olen koettanut olla tässä asiassa erityisen huolellinen, en pelkästään Pienessä kirjastofilsofiassa, vaan törmäsin siihen myös luokituksellisia kategorioita kirjassani Grammaattis-luokituksellinen johdatus .... (Oulu, 2004, oikein korostuneesti s. 107).

Osaltaan yllä mainittuihin ongelmiin liittyy se, että minusta tällaisessa eettisen koodin puuhassa, jos se otetaan todella vakavasti, täytyisi erilaisia "mahdollisesti arvokkaita asioita" tunnistettaessa pyrkiä toisaalta suureen rikkauteen, ja sitten kuitenkin vielä avoimuuteen, mistä johtuu monien luetteloideni perässä oleva "jne.", jota moni saattaa pitää epämääräisenä, ehkä tyylittömänä tms., mutta minä pitäisi tavallaan välttämättömänä. "Hyvän, toden ja kauniin kirjastofilosofiaakin" pyrin usein ikäänkuin avaamaan loppupäästä niin, että sinne saattaa tulla "pyhä", ehkäpä "hauska" jne. , ja loppuun kuitenkin vielä "jne."

JA SITTEN ITSE HARJOITELMA

Kirjastotyöntekijä työssään pitää keskeisenä velvoitteenaan sananvapauden ja tiedonsaannin vapauden edistämistä ja puolustaa niitä niin kirjastossa kuin yhteiskunnassa yleisemminkin sekä pyrkii edistämään erilaisten sisältöjen ja niiden edustamien näkemysten tasa- ja monipuolista mahdollisuutta tulla reaalisesti osaksi yhteiskunnallista keskustelua ja julkisuutta.

- aineiston valinnassa hän pyrkii käytettävissä olevien resurssien puitteissa ottamaan kokoelmaan mahdollisimman monipuolisesti ja tasapuolisesti erilaisia mielipiteitä, näkemyksiä, mieltymyksiä jne. edustavaa aineistoa sekä huomioimaan mahdollisimman moni- ja tasapuolisesti eri käyttäjien toiveita ja tarpeita;

- hän kiinnittää erityistä huomiota myös niiden sisältöjen esiintuomiseen, jotka muutoin yhteiskunnan valtajulkisuudessa eivät taloudellisista, poliittisista tai muista syistä pääse esille;

- hän ei omilla toimillaan aseta minkäänlaisia esteitä minkään aineiston esiin pääsylle tai saatavuudelle, paitsi milloin laki edellyttää tällaisia toimia. Myös yhteiskunnassa yleisesti kirjastotyöntekijä puolustaa ja tahtoo edistää mahdollisimman laajaa sanan- ja tiedonsaannin vapautta.

Kirjastotyöntekijä työssään tuo esiin historiallisesti ja kulttuurisesti, tiedollisesti, taiteellisesti, eettisesti ja yhteiskunnallisesti jne. merkittäviä sisältöjä ja pyrkii edistämään niiden tulemista entistä laajemmin osaksi yhteiskunnallista ja kulttuurista todellisuutta. Hän pitää velvollisuutenaan hankkia saataville sekä rohkaista käyttämään

- tiedollisesti luotettavaa sekä tasa- ja monipuolisesti erilaisia todellisuutta koskevia näkemyksiä edustavia sisältöjä, jotka antavat yksilöille ja yhteisöille mahdollisuuden rakentaa kriittisesti omaa todellisuuskäsitystään

- erilaisia esteettisiä suuntauksia, kauneuskäsityksiä, tyylejä, mieltymyksiä, makuja jne. edustavia sisältöjä, joiden avulla niin yksilöiden kuin yhteisöjenkin on mahdollista rikastuttaa ja kehittää o maa esteettistä elämäänsä (TEKISI MIELI LISÄTÄ ”ja asitimellisuuttaan”, ELLEI PERÄTI ”aistillisuuttaan”, KOSKA SITÄHÄN ESTEETTINEN ON, MUTTA EI TAITAISI ”MENNÄ LÄPI”)

- erilaisia moraalia, hyvää, oikeutta jne. koskevia käsityksiä joiden, jotka osaltaan voivat edistää sitä, että niin yhteisöjen kuin yksilöidenkin on mahdollista rakentaa omaa moraalista ja eettistä ymmärrystään ja toimintaansa;

- sekä arvostaa eri kulttuurien ja kulttuurin osa-alueiden, alakulttuurien ja yhteisöjen, tieteiden, tieteenalojen ja tieteellisten suuntausten, taiteiden ja esteettisten suuntausten, politiikan ja poliittisten suuntausten, moraalisten näkemysten, uskontojen jne. omia lähtökohtia ja arvioi aina niitä edustavia aineistoja ja sisältöjä nämä huomioiden.

Periksi antoa hieman täsmentäen

Vesa Suominen | 11.4.2008 11:51:57

Tuossa muutama puheenvuoro sitten "annoin periksi" (ikään kuin minulla mitään päätösvaltaa olisi) siitä, että eettinen koodi voisi koskea vain ammattilaisia, ei varsinaisesti kirjastoa.

Viittäsin siihen, että ammattilaisen moraaliin kuitenkin voisi kuulua sen edistäminen, että kirjasto kehittyy jonkin kirjaton ideaalin mukaisena, jolloin se ammattilaisenkin eettinen koodi jo koskettaisi sitä, mitä kirjaston pitäisi olla.

Mutta asiassa on vielä toisenkin puolen kytkentä kirjastoon. Vaikka tehtäisiin eettistä koodia nimenomaan ammattilaisille, ei siis kirjastolle itsessään, se ei tietenkään tarkoittaisi sitä, etteikö sen koodin edelleenkin tulisi nojata jonkinlaiseen käsitykseen kirjastosta. Muutoinhan se voisi olla yhtä hyvin vaikkapa apteekkarin eettinen koodi. Ja tätä kautta emme voisi välttää, jos siis järjellisesti asiaa tahtoisimme lähestyä, myöskään kysymystä siitä, mikä kirjasto oikeastaan on, mitä se voisi olla jne.

Ja koska kyseessä olisi koko ammattikunnan (toivottavasti kuitenkin kirjasto- eikä kirjasto- ja informaatioammattikunnan) eettiset lähtökkohdat, olisi myös asiallista ottaa huomioon melko systemaattisesti eri kirjastotyyppien ominaisluonnetta (yleiset, tieteelliset, tutkimuslaitoskirjastot, yksityisektin jne.). Tämä myös havainnollistaa sitä, miksi emme voi esimerkiksi laista, emme varsinkaan yksinomaan kirjastolaista lukea sitä, mikä kirjasto on.

Kun seikkaperäisestikin jo melkein on näistä perusteista kirjoiteltu, kannattaisiko käydä kokeenomaisesti tarkastelemaan erilaisia mahdollisia "sääntöjä", joita tuommoisessa koodissa voisi olla, pohtia argumentteja niiden puolesta tai niitä vastaan, koetella erilaisia muotoiluja jne.

Sanan-ja tiedonsaannin vapauksista

Vesa Suominen | 10.4.2008 16:51:51

JOs se ALA:n intellektuaalinen vapaus on suomen kielessä hankala käytettäväksi ja jos sen vuoksi päädyttäisiin ilmaisuun sananvapaus, ehkä olisi tarpeen sitten painokkaasti ilmaista se, että kyseessä ei ole sananvapaus vain siinä mielessä, että se nyt pitää sisällään tiedonsaannin vapaudenkin (Heikin mainitseman pykälän mukaan), vaan jotenkin näin

"Sananvapaus, niin tekijän kuin vastaanottajankin oikeudet huomioiden"

siis jossain strategisessa kohdassa, kun käsite otetaan käyttöön. Muutoin nimittäin tuo sananvapaus = intellektuaalinen vapaus helposti häivyttää koko aidon sananvapausprobelmatiikan, siis sanojan oikeuteen viittaavan, näistä pohdinnoista ja sitten ehkä siitä koodistakin. Ellei sitten erikseen päätetä, että kannetaan huolta tosiaan vain tiedonsaannin vapaudesta, mitä omasta puolestani en kannattaisi.

Sivistys- ja sivistyssanapiperryksessä taisin todella lukea huonosti. Siitä huolimatta tietysti tässä yhteydessä olisi asiallista pohtia,
1) onko sivitys käsite, jolla on tekoa kirjastoalan ammattietiikassa
2) jos on, mitä se sivistys tarkoittaa, ja ehkä vielä
3) voidaanko puhua velvollisuuksista sivistystä kohtaan (jossa on hiukan hämäävää se, että sivistys ei ole henkilö, joilla kuitenkin luontevimmin voisimme ajatella olevan oikeuksia, ja toisaalta yhden velvollisuus toista kohtaan jotenkin tuntuisi edellyttävän tuon toisen oikeuden. Itse kuitenkin mielelläni puhuisin myös velvollisuuksista sivistystä kohtaan, mutta pitää miettiä, miten sen täsmentäisi. Ehkä ne ovat velvollisuuksia yhteisöä kohtaan?)

Ammattimoraali & laki

Heikki Poroila | 10.4.2008 16:06:07

Vesa ihan oikein näki ristiriidan liian hätäisesti muotoilemassani ilmaisussa "riippumaton vaan ei ristiriidassa". Tarkoitukseni oli sanoa, ettei ammattikunnan moraalikoodi voi olla täysin vastakkainen sille, mitä laissa on täsmällisesti säädetty (olisi hankalaa esimerkiksi vaatia oikeutta kiihottaa kansanryhmää vastaan). Mutta totta kyllä, yksittäisissä kysymyksissä koodit voivat olla myös törmäyskurssilla. Voisimme esimerkiksi nostattaa keskustelua elokuvien ikärajoista sillä perusteella, että ne rajoittajat liikaa eri-ikäisten sananvapautta.

Heikki Poroila

Re:Etiikkatyöryhmän tehtävästä

Riikka Pohjola | 10.4.2008 15:32:09

Lähetänpä tämän viestini, vaikkakin vähän myöhässä: Heikki jo näyttää kirjoittaneen samoista asioista selkeämmin ja johdonmukaisemmin.

Olen yrittänyt parhaani mukaan ymmärtää noita kiinnostavia hegelistisiä hypähdyksiä ja olen Vesan kanssa hyvin samaa mieltä tuosta sivistyksestä. Ymmärrän, että kirjasto on yhteiskunnallinen toimija, että kirjaston toimilla instituutiona on vaikutuksensa ja että kirjastolla varmasti on yhteiskunnallisia tehtäviä ja tavoitteita. Minun on kuitenkin vaikea hahmottaa sitä, mitä olisi tällainen Kirjaston moraalinen toiminta lainsäädännön ja poliittisen päätöksenteon ulkopuolella tai siitä riippumatta. Onko kirjasto todellakin itsenäinen moraalinen toimija? Onko Kirjastolla oikeasti vapautta päättää asioista, asettaa tavoitteita tms. vai toimiiko se vain niissä puitteissa, jotka sille annetaan? Miten kirjasto esim. asettuisi puolustamaan tai ajamaan jotain lainsäädännön, poliittisen- ja virkamiespäätöksenteon vastaista ja mikä tämä kirjasto instituutiona sitten tiukan paikan tullen olisi? Kirjastoalako? Järjestöt, virkamiehet vai kuka? Yksilö tai ryhmä yksilöitä, esim. kirjastolaiset ammattikuntana, sen sijaan pystyvät asettumaan vastarintaan, ratkomaan käytännön tilanteita, joissa arvot ovat ristiriidassa, olemaan noudattamatta säännöksiä, kertomaan mielipiteensä siitä, millainen kirjaston tulisi olla jne. Siksi tämän kirjastoammattilaisen etiikan ymmärtäminen ja siitä puhuminen on paljon helpompaa.

Huom muuten: Sinänsähän Kaisa Myllymäki ei puhu sivistyspiperryksestä vaan sivistyssanoista ja akateemisesta piperryksestä, mikä on ihan eri juttu. Minusta nämä filosofiset pohdinnat ovat juuri sitä, mitä tällainen keskustelu etiikasta pohjakseen kaipaa. Vaikeaselkoisuudessaan ne nostavat toki kynnystä osallistua kirjoitteluun, minkä ei pitäisi tietenkään antaa vaikuttaa.

Intellektuaalisista oikeuksista, sananvapaudesta yms. puhutte asiaa. En tarkoittanut, etteikö sananvapaus tuottajankin näkökulmasta olisi kirjaston(kin) ydinkysymyksiä. Pelkän sananvapaus-termin tuijottaminen vain helposti johtaa harhateille.

Ehkä voisin antaa periksi

Vesa Suominen | 10.4.2008 15:20:19

Ehkä voisin antaa periksi siinä, että tämän kertainen koodi todella koskisi kirjastoammattilaisia, ei instituutiota.

Mutta sitten näkisin, että siellä voisi olla jotain sellaista, missä kirjastoammattilaiset näkisivät tehtäväkseen edistää kirjaston kehittymistä tietynlaisena (vaikkapa sananvapauden kanavana), koska jonkinlainen "kirjastoihannekin" minusta tähän kuvioon kuuluisi.

Heikki sanoo, että ammattikunnan moraali voi olla riippumaton laista, vaikkakaan ei ristiriidassa sen kanssa (jotenkin noin). Kyllä se minusta periaatteessa voisi olla ristiriidassakin. Ajatellaanpa, että vaikka Suomessa muutettaisiin joltain kohtin lakia niin, että se oikein kunnolla löisi korvalle jotain ammattietiikkaamme sisältyvää. Pitäisikö siinä sitten ammattietiikankin muuttua?

Organisaatioita ohjaavat laki ja säännöt

Heikki Poroila | 10.4.2008 14:43:05

Minusta eettisiä periaatteita on turha tunkea organisaatioihin, koska ne joka tapauksessa toimivat lakien ja omien sääntöjensä nojalla. Muu on helposti sanahelinää, koska organisaatiota tai yhteisöä on vaikea haastaa keskusteluun eettisistä periaatteista.

Minusta se, että kirjastolla on - toki - moraalista vastuuta, ei ole sama asia kuin kirjastoammattilaisen eettinen ohjeistus. Julkisen palvelun moraalinen vastuu kumpuaa kuitenkin lähinnä laeista ja hallinnollisista päätöksistä. Ammattityötä tekevän ihmisen ammattimoraali noteeraa nämä lait ja päätökset, mutta menee paljon pidemmälle konkreettisiin kysymyksiin.

Kirjasto ei mielestäni "tee tekoja", joilla olisi moraalisia ulottuvuuksia. Sen henkilökunta tekee kuitenkin periaatteellisia ja käytännöllisiä ratkaisuja, joilla näitä ulottuvuuksia on.

Siinä olen Vesa Suomisen kanssa aivan samaa mieltä, että ammattikunnan moraalikoodi ei voi olla vain laeista ja hallinnollisista säädöksistä johdettua. Riippumattomuus niistä (vaikka ei ristiriita niiden kanssa) takaa sen, että moraaliset perustelut myös kehittyvät yhteiskunnan kehittyessä. Ammattikunnan eettisten periaatteiden täytyy kyetä muuttumaan joustavammin kuin yhteiskunnallisten laitosten, vaikka niillä tietysti yhteys onkin.

Olen pitäytynyt yleistermiin "sananvapaus" pitkälti sen takia, että sillä Suomen perustuslaissa tarkoitetaan kaikkia intellektuaalisia vapauksia ALA:n tapaan. On siinä tietysti väärinymmärryksen vaara, joskaan en ole varma, onko termi "intellektuaalinen vapaus" semanttisesti selkeä suomalaisille.

Heikki Poroila

Sivistyspiperryksestä

Vesa Suominen | 10.4.2008 13:50:37

Kaisa Myllymäki kirjoittaa

"Joka tapauksessa pitäisi pohtia kaikkia niitä eettisiä kysymyksiä jotka vaikuttavat kansalaisten tasapuoliseen mahdollisuuteen saada kirjastopalveluita. Sivistyssanoja pursuavasta akateemisesta piperryksestä ei välttämättä ole kirjastoille iloa."

Kysymyksiä, jotka vaikuttavat kansalaisten tiedonsaantiin, pitää toki pohtia, mutta ne ovat yksi osa kokonaisuutta. Tähän liittyy vielä sekin, että eihän tässä ole kysymys vain yleisten kirjastojen (tai niiden ammattilaisten) eettisestä koodista, kun asialla on myös mm. Suomen tieteellinen kirjastoseura. Kyllähän nimenomaan kansalaisten tiedonsaanti on ennen kaikkea yleisten kirjastojen vastuuta (nähdäkseni kuitenkin vain yksi osa siitä vastuusta).

Sivistyspiperryksestä sitten hieman, vaikken tiedä, pitäisikö minun ottaa tätä kovin itseeni: en oikein osaa ajatella itseäni "akateemisena sivistypipertäjänä", vaikka olen kyllä tuota sivistys -kläsitettä ollut näissä keskusteluissa hiukan esiin tuomassa)

Joka tapauksessa, minäkään en kaipaa juhlakielistä sivistys -käsitteen käyttöä. Tärkeämpi on pohtia, mitä on se sivistys, josta kirjastolla (mahdollisesti) on vastuuta. MInun käsitykseni mukaan se on tietyllä tavoin aika vahvasti tiedollista sivistystä, nimittäin tietoisuuden lisääntymistä käyttäjien keskuudessa siitä, mitä kulttuuriseen perintöömme kuuluu, siis tavallaan tietoisuutta siitä, että ennenkin on ajateltu, toisetkin ovat ajatelleet jne. Se tulee melko lähelle lukeneisuutta tai oppineisuutta, siis oppineisuutta, joka voi olla myös kansalaisten oppineisuutta.

Esimerkiksi nk. sivistyneeseen keskusteluunhan kuuluu oleellisesti se, että tiedetään hiukan siitä, miten keskustelun alla olevasta asiasta on ajateltu ennekin, ehkä toisaalla, että ollaan siis tavallaan myös hiukan kiinni sen keskustelun peritneissä. Se ei ole mitään pelkkää akateemistä piperrystä (vaikka se tutkielmien rakenteessa esim. tuleekin vahvasti esiin).

Kun nimenomaan yleisen kirjaston ajatellaan olevan esimerkiksi kansanvallan yksi vahva tukipilari, usein käytetään perustelua, jonka mukaan kansanvalta tarvitsee valistuneita kansalaisia. Tuon valistuksen yksi oleellinen ulottuvuus taas saattaisi olla yllä kuvaamani sivistys. Pelkkä infolukutaito ei pitkälle kanna.

Sivisty ja kirjaston (mahdollinen) kasvatuksellinen tehtävä tulevat tässä lähelle toisiaan myös. Joka tapauksessa, jos tätä koodia nyt oikein vakavissamme tekisimme, kyllä meidän vähintään täytyisi myös hyvin vakavin mielin pohtia, onko näillä asioilla mitään tekoa kirjaston kanssa vaiko ei. Omasta puolestani olen sillä melko perinteisellä kannalla, että kirjasto on sivistyslaitos ja että sillä on kasvatuksellista vastuuta, vaikka tiedän esim. Heikin ajattelevan ainakin tuosta kasvatuksellisesta vastuusta jyrkästi eri tavoin (kun sitä tuossa joku aika sitten tällä palstalla puitiin).

Kirjaston moraali ja eri intellektuaalisten oikeuksien eri osat

Vesa Suominen | 10.4.2008 13:34:29

Ensiksikin siitä, olisiko se etiikka MYÖS KIRJASTON VAIKO VAIN KIRJASTOAMMATTILAISEN . Omasta puolestani kannatan kyllä ajatusta, että myös instituutiolla, kirjastolla esimerkiksi voi olla moraali ja moraalista vastuuta. Tämä on tavallaan semmoinen käytännön johtopäätös noista "hegelistisista hypähdyksistä", joita olen ehdotellut ja ainakin Olli kannattanut.

Instituutio, esim. kirjasto, on toimija, joka tekee tekoja. Tietysti instituution moraali määrittyy ehkä yksittäistä työntekijää enemän laista käsin, mutta ammattikunnalla pitäisi käsittääkseni olla myös oma, laista riippumaton näkemys siitä, millainen on kirjaston moraali ja moraalinen vastuu, siksikin, että ammattikunnan jäseniä aina silloin tällöin kuullaan asiantuntijoina, kun lakeja säädellään. Myös on niin, että instituution tasolla oleva moraalisuus ja siveellisyys on varsin merkityksellinen ehto sille, miten ammattilaiset voivat moraaliaan toteuttaa.

Sitten SANANVAPAUDESTA JA TIEDONSAANNIN VAPAUDESTA. ALA:n piirissähän käytetään ilmaisua intellektuaaliset vapaudet, jolla sitten on nuo kaksi alakäsitettä. Minusta kyllä kirjastolle kuuluu huoli molemmista. Yleinen kirjasto ei ole kansanvaltaa vain siksi, että kansalaiset saavat tietoa, vaan myös siksi, että ne, jotka jotain sanovat, voivat tälläkin tasolla saada sanottavaansa osaksi julkisuutta. Siinä kirjasto voi jopa omalla saatollaan hieman pehmentää sitä sananvapauden eriarvoisuutta, joka liittyy mahdollisuuteen käyttää eri kanavia ja josta tässä hieman aiemmin oli puhetta.

Vain ihmisellä voi olla moraali

Heikki Poroila | 10.4.2008 12:23:15

Olen samaa mieltä Riikka Pohjolan kanssa siitä, että tavoitteena tulee olla kirjastoammattilaisen ohjeistus, ei minkään organisaation. Moraali on ihmisen ominaisuus, eivät organisaatiot ajattele ja tunne. Riikan perustelut olivat mielestäni hyvät ja kannatettavat.

"Oikeus informaatioon" sisältyy ainakin Suomen perustuslain mukaan sananvapauden käsitteeseen. Pykälässä 12 todetaan : "Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä.”

Voi silti olla järkevää kirjastoalalla muistuttaa auki kirjoittamalla siitä, että kyse on molemminsuuntaisesta vapaudesta: ilmaista ja ottaa vastaan.

Heikki Poroila
ei ollenkaan köörissä laulamista harrastava, äijillä tahi ilman

Re:Etiikkatyöryhmän tehtävästä

Kaisa Myllymäki | 10.4.2008 12:18:22

Olen Riikka Pohjolan kanssa samaa mieltä siitä, että tarvitaan sellaista eettistä keskustelua mistä olisi hyötyä ihan jokapäiväisessä työssä kirjastossa. Kirjaston tehtävä on mahdollistaa yhtäläinen pääsy sivistykseen ja siksi meillä pitäisi olla jonkinlaisia yhteisiä toimintamalleja.

Taannoin puhuttiin kaukolainauksesta - voinko kaukolainata asiakkaalle teoksen joka on omasta kirjastosta lainassa? Jos eri kirjastot vastaavat eri tavalla, on kyse eriarvoisesta palvelusta eri puolilla maata.

Hankintaperiaatteissa törmätään moneen eettiseen kysymykseen. Mikä pitäisi olla ohjenuorana kirjaston hankinnoille? Onko laittomuus ainoa peruste aineiston hankkimatta jättämiselle? Jallua tai Kallea en silti moneen kirjastoon tiedä tilattavan.

Miten kirjastopalveluiden alueellinen tasa-arvo toimii maan eri puolilla?

Joka tapauksessa pitäisi pohtia kaikkia niitä eettisiä kysymyksiä jotka vaikuttavat kansalaisten tasapuoliseen mahdollisuuteen saada kirjastopalveluita. Sivistyssanoja pursuavasta akateemisesta piperryksestä ei välttämättä ole kirjastoille iloa.

Re:Etiikkatyöryhmän tehtävästä

Riikka Pohjola | 10.4.2008 11:57:14

Journalistin ohjeiden innoittamana varovainen kommentti tähän kiinnostavaan aiheeseen:
Miksei lähdettäisi luomaan oikeasti KIRJASTOAMMATTILAISEN eettistä ohjeistusta (etikkaa tms. eli mistä nyt sitten puhutaankaan)? Tästä keskustelusta tulee hiukan sellainen olo, että nyt ollaan luomassa jotain kirjastojen, kirjastoseurojen, kirjastoalan tms. moraalikoodia tai poliittista linjausta. Esim. journalistin hyödyllisiltä vaikuttavissa ohjeissahan näkökulma on yksittäisen journalistin - ei siinäkään muistaakseni puhuta niinkään toimituksesta tai tiedotusvälineistä yleisemmin.

Näin saataisiin periaatteet, joita kukin kirjastoammattilaiseksi itsensä kokeva - "virkamies", asiakaspalvelussa toimiva, johtaja, opiskelija, pätkätyöläinen, kouluttaja jne... - voisi työnantajasta riippumatta ihan konkreettisesti käyttää omassa työssään. Niihin voisi nojata, kun mietitään, miten kirjastoa kehitetään, millaisista käyttösäännöistä sovitaan, miksi yksittäisen asiakkaan kanssa toimii kuten toimii jne. mutta myös esim. silloin, kun työnantaja, työtoveri, kunnan päättäjä, yritys, jolta jotain ostetaan tms. muu taho yrittäisi jyrätä näiden ohjeiden ylitse.

Itse muuten näkisin tuon "oikeuden informaatioon" kirjastoalalla hedelmällisemmäksi lähtökohdaksi, kuin sananvapauden, joka se taas toimii paremmin journalistin näkökulmasta - mikä ei tietenkään tarkoita sitä, että yleisinhimillisemmällä tasolla sanoisin, että järjestys on tämä.

Enkelitä, onko heitä?

Olli Alanko | 10.4.2008 10:52:43

” Kirjastoammattilaisen etiikasta on tosiaankin syytä keskustella mahdollisimman avoimesti ja avoimella kokoonpanolla.” Tämähän kuulostaa oikein hyvältä.

”Äijäkööri” oli tässä yhteydessä alun perin minun luonnehdintani, ei Heikin. Se syntyi vähän kiusallisesta tilanteesta: kirjastoalan julkisiin keskusteluihin osallistuu ylivoimaisesti aktiivisimmin muutama herrasmies, joten toivoisin etiikasta käytävään keskusteluun lisää naisenergiaa, siinä kaikki. Mutten olen sitä mieltä, ettei tämän tyyppisissä asioissa sukupuolella ole juurikaan merkitystä.

Jos Pekan mukaan ”käsittelyssä oli tuolloin lähinnä Tuulan alustavia hahmotelmia” ja Sinikan mukaan "ensimmäisessä kokouksessaan ryhmä määritteli tehtävänsä”, taidan ajatella positiivisesti ja pitää ensimmäistä tulkintaa osuvampana.

Ehtisiköhän Tuula kiireiltään valaista työryhmän alkutaipaleen orientaatiota, että voisimme unohtaa turhat ennakkoluulot ja päästä joukolla käsiksi itse asiaan?

Tuulan enkelit?

pekka heikkinen | 10.4.2008 10:22:54

Osallistuin toissa viikolla yhteen etiikkatyöryhmän kokoukseen, Ahosen Harrin tuuraajana. Paikalla oli tuolloin minun lisäkseni kolme naista. Mistään Heikin kuvaamasta "äijäkööristä" ei siis ollut tietoakaan, niin mielelläni kuin olisinkin yksi "Tuulan etiikkaenkeleistä".

Tämän yhden käynnin perusteella minusta vaikuttaisi siltä, että Heikki tässä myös ampuu ns. tykillä hiirtä. Ymmärsin, että käsittelyssä oli tuolloin lähinnä Tuulan alustavia hahmotelmia, joiden avulla oli tarkoitus pitää työ edes jossain kuosissa?

Itsekään en ymmärtänyt jaottelua kokoelmat, palvelut ja asiakkaat - mutta pistin tämän puutteellisen kirjastotuntemukseni piikkiin. Sen sijaan sananvapaudesta eettisen ohjeistuksen yläkäsitteenä kyllä keskusteltiin ja se hyväksi havaittiin. Ongelmaksi koettiin lähinnä idean konkretisointi.

Kirjastoammattilaisen etiikasta on tosiaankin syytä keskustella mahdollisimman avoimesti ja avoimella kokoonpanolla. Eikö ryhmän jäsenyys olekin avoin? En tiedä, miten itsekään tähän ryhmään oikeastaan päädyin.. .Harrin kanssa edustamme tieteellisiä kirjastoja, ja olemme sopineet vuorottelusta.

Pekka Heikkinen

Etiikkatyöryhmän tehtävästä

Heikki Poroila | 9.4.2008 23:00:09

Rohkenen siirtää kirjastoalan järjestöjen etiikkatyöryhmää koskevan keskustelun omaan ketjuunsa, koska sillä ei ole sinänsä mitään tekemistä tuon "Sananvapausfobiaa?"-ketjun aloittaneen puheenvuoroni kanssa.

Asian - kirjastoalan moraalin - jonkinlaisena harrastajana haluaisin esittää muutaman kriittisen reunahuomautuksen perustetun etiikkatyöryhmän julki tulleista ajatuksista. Mielestäni keskeneräistä työtä ei pidä arvioida lopullisen näkökulmasta, mutta minulla olisi ihan tähän lähtökohtaan joitakin kommentteja.

Ensinnäkin lienee selvää, ettei neljän hengen työryhmä voi laatia kirjastoalalle eettistä ohjeistusta. Olisi jo suuri saavutus, jos se kykenisi laatimaan ehdotuksen tällaiseksi ohjeistukseksi. Toivottavasti tähtäin on tällaisessa ehdotuksessa, ettei meissä ulkopuolisissa synny vaikutelmaa, että joku jossain ratkoo vaikeaa asiaa muita kuulematta.

Työryhmän näkökulmavalinta on minusta aika yllättävä. En ymmärrä, miten kokoelmat, palvelut ja asiakkaat olisivat tässä suhteessa eri näkökulmia. Jos esimerkiksi valinnassa tehdään eettisesti kyseenalainen ratkaisu, se koskee näitä kaikkia "näkökulmia". En oikein keksi eettistä ongelmaa, jonka voisi eristää koskemaan vain jotain mainituista kolmesta näkökulmasta.

Työryhmän itselleen asettama tavoite "rajojen määritteleminen ja konkreettinen hyöty kirjastojen arjessa" herättää minussa kaksi kysymystä. Mistä rajoista työryhmä puhuu ja kenen tai keiden konkreettisesta hyödystä? Kysyn, koska olisin itse asettanut ryhmälle tavoitteeksi laatia kirjastoalalla toimivien avuksi eettisiä toimintaohjeita. Näiden ohjeiden avulla tavoiteltaisiin oletettavasti nykyistä parempaa palvelua.

Kun tarkastelen työryhmän alustavaa asialistaa, huomaan, kuinka eri tavoilla "kirjastoalan etiikkaa" voikin lähestyä. Tuula Haaviston puheenjohtama "äijäkööri" (Harri Ahonen, Pekka Heikkinen ja Robin Fortelius) on onnistunut välttämään kokonaan mielestäni täysin keskeiset käsitteet sananvapaus ja informaation saamisen oikeus (informaation vapaa liikkuminen). Epäilemättä niihinkin väkisin törmätään asialistan edetessä, mutta nyt jää tunne siitä, että ryhmän kokouksissa ei ole noussut esiin suuria tehtäviä, vaan asialistalle on kerätty monenlaista mieleen juolahtanutta.

Joittenkin asialistan kohtien yhteyttä kirjastoalan moraalisiin toimintaohjeisiin en vähäisellä mielikuvituksellani osaa oivaltaa. "Kirjasto yhteisöllisyyden luojana ja turvallisena tilana"? "Mediakriittisyyden ja informaatiolukutaidon edistäminen"? "Julkisten ja yksityisten palveluiden rajapinta"? Odotan jännityksellä, mikä esimerkiksi näiden aihepiirien yhteys moraalikysymyksiin tulee olemaan.

Rohkenen toivoa työryhmältä avointa ja vuorovaikutteista työskentelyä. Ennen muuta toivon aika ajoin julkisuuteen tupsahtavia pohdintoja, joista me aihetta jotenkin harrastavat voimme seurata prosessin etenemistä ja mahdollisesti antaa siihen oman osuutemme. Eettisistä toimintaohjeista ei kannata sopia äänestämällä.

Heikki Poroila

PS Olen Alangon Ollin varaumista huolimatta edelleen sitä mieltä, että hänen perehtyneisyytensä eettisiin kysymyksiin olisi järkevintä hyödyntää työryhmän sisällä. Me aidot diletantit voimme sitten lausahdella kommentteja täältä ulkopuolelta, jos siltä tuntuu.

Sisäänkirjautuminen