Intohimona musiikkikirjastot - Heikki Poroilan juhlaseminaari Metsossa 24.4.2015
Perinteinen kevään musiikkikirjastoseminaari järjestettiin jälleen Tampereen pääkirjasto Metsossa. Intohimona musiikkikirjastot houkutteli Pietilä-saliin lähes 100 kollegaa ja musiikkikirjastoammattilaista.
Seminaarin järjestäjänä toimi Suomen musiikkikirjastoyhdistys ry yhteistyössä Suomen kirjastoseuran musiikkityöryhmän, BTJ Finland Oy:n ja Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintaviraston kanssa.
Seminaaripäivän avasi Suomen musiikkikirjastoyhdistys ry:n puheenjohtaja Tuomas Pelttari. Ennen Kyösti Mäkelää puheenvuoron sai Suomen kirjastoseuran varapuheenjohtaja ja Tampereen kirjastopalvelujohtaja Pirkko Lindberg. Hän jakoi kunnianosoitukset kahdelle musiikkikirjastoalan hahmolle. Jyväskylän kaupunginkirjaston musiikkiosaston johtaja Kyösti Mäkelä sai Mikko Mäkelä -palkinnon. Pitkän musiikkikirjastouran tehnyt Mäkelä tunnetaan myös ansioistaan luettelointityön kehittäjänä ja alan kouluttajana. Lisää Mäkelän urasta Jyväskylän kaupungin verkkosivulla.
Musiikkikirjastovaikuttaja Heikki Poroila sai Suomen kirjastoseuran juhlavuoden ansiomerkin. Sotkamon ja Vantaan kirjastoissa sekä Tikkurilan musiikkivarastossa työskennellyt Poroila tunnetaan kirjastoalan aktiivisena keskustelijana ja musiikkikirjastotoiminnan puolestapuhujana.
Katso Poroilan pioneerimaista työtä ja musiikkikirjastojen merkitystä peilaava haastatteluohjelma Kirjastokaistalla. Lue myös Poroilan kiitospuheenvuoro Muuttuu vain ei katoa Tampereelta 24.4.
Puheenvuorossaan Musiikkia kirjastossa – marginaalista markkinoille, kortistoista konvertointiin Kyösti Mäkelä kertoi teräviä huomioita musiikkiaineistojen kysynnästä. CD-lainaus on yhä merkittävää, eikä soitonoppaiden ja nuottiaineistojen kysyntä laannu lainkaan. Vallitsevasta vinyylitrendistä huolimatta LP-levyjen kysyntä jää toistaiseksi yhteen prosenttiin. Mäkelä toi esiin myös musiikkiaineistojen lainaussuuntausten eroja miesten ja naisten välillä.
* * *
Tommi Viitamies Helsingin Pasilan kirjastosta toi esille pääkaupunkiseudun HelMet-alueen erilaisia musiikkikirjastotilanteita. Musiikin asema HelMet-kirjastoissa on kovin vaihteleva.
Seudullista yhteistyötä koordinoi ja ylläpitää Musahelmet-työryhmä. Se pitää yllä musiikkikirjastolaisten yleistä keskusteluyhteyttä, huolehtii HelMet-musiikkiaineistojen varausjonoseurannasta, Musahelmet työstää palvelusivuston musiikkiosiota, Facebook-sivu on jo avattu. Ryhmä koordinoi myös musiikkivaraston toimintaa, HelMet-musiikkiluetteloinnin yhteistä oheistusta sekä HelMet-kirjastojen musiikkiaiheisten tapahtumien yhteistyötä. HelMet-tapahtumien monistaminen seututasolle on mahdollista mutta aina haasteellista. Seudullista yhteistyötä ovat olleet BeatClub (Kymppi, Tikkurila, Espoo) sekä Ukulele-workshop (Kallio, Kymppi, Tikkurila, Sello, Kauniainen).
Helsinki haluaa korostaa tapahtumia. Vuonna 2015 asetettu Musko-teemaryhmä laatii palvelukuvausta Helsingin kaupunginkirjaston musiikkitoiminnasta, tavoitteena etsiä uusia näkökulmia kokoelmalähtöisyyden tilalle. Valmista pitäisi olla loppuvuodesta 2015.
Musiikkiharrastusten tukeminen on tärkeää, koska harjoittelutiloille on suuri tarve. Toiminnallisuus on jo esillä: Kirjasto 10:n musavalmentajat ja tapahtumakonsepti Kymppiklubi (vuosibudjetti 1000 €) ovat tulleet jäädäkseen. Kymppiklubin asiakaskyselyn mukaan on toivottu "sivistäviä ja osallistavia" tapahtumia.
Kirjasto 10:n Stagella pyritään toteuttamaan osallistavia musiikkitapahtumia, joissa hyödynnetään myös kirjaston aineistokokoelmia: live-konsertteja, haastatteluja ja yleisökeskusteluja. Erityisesti oman kaupunginosan yhteisöllisyyttä korostava Kallion kirjasto on profiloitunut runsaalla musiikkitapahtumatarjonnalla.
Espoossa kirjastojen musiikki- ja pajatoiminta lähentyneet toisiaan: Sellossa, Omenassa ja Tapiolassa Paja ja musiikkipalvelut toimivat ainakin osittain samoissa tiloissa. Espoon Entressen musamestana toimii Jukeboksi. Sellossa Sellon Paja tuottaa musiikkiinkin liittyvää toimintaa. Tapiolan kirjastoon avattin uusi musiikkistudio. Kauniaisissa painotus pysyy laadukkaassa fyysisessä kokoelmassa. Aineistomäärärahaa ei leikata, koska musiikin lainaus kasvoi 2014 yli 5%. Kauniaisissa painotetaan myös laadukkaita tapahtumia ja esityksiä. Ukulelesoiton alkeis- ja jatkokurssit olivat erittäin suosittuja.
Vantaa on kaventanut musiikkikirjastotyötä tekevien ammattilaisten määrää. Syksyllä 2014 lakkautettiin organisaatiouudistuksen yhteydessä koko Vantaan tasoinen johtavan informaatikon pesti. Vantaan ainoalla virallisella musiikkiosasto Tikkurilassa on vain kolme vakinaista työntekijää, Tikkurilan HelMet-musiikkivarastossa ei ole lainkaan vakituista henkilökuntaa. Resurssipulan vuoksi tapahtumien järjestäminen on satunnaista, mutta musiikkiosaston studio on vilkkaassa käytössä ilman mainostustakin. CD-lainaus putosi Vantaalla vain 0,3%, nuottilainaus taas kasvoi 7,7%, joskin lukemat ovat osin musiikkivaraston ansiota.
Viitamiehen kaneeteissa tiivistyy sekä optimismia että huolta musiikkikirjastopalvelujen tulevaisuutesta:
-
tapahtumat edellä mennään, mihin jäivät kokoelmat
-
HelMet-alueen palveluresurssoinnin isot erot: toiset kukoistavat, toiset kituvat
-
ikuisuusaihe: kuinka mitataan “uusien palvelujen” vaikuttavuus, kun kävijä- ja lainaustilastot notkahtelevat
-
tehdään yhteisesti kaikki se, mitä on tehtävissä (aineistotietokanta, verkkopalvelut) sekä paikallisesti se mikä on toiminnalle luonteenomaista (fyysiset kokoelmat, tapahtumat)
* * *
Musiikkivieraaksi saapunut Duo Ambrosius esiintyi Heikki Poroilan juhlaseminaarissa kokoonpanolla Olli Virtaperko & Veli Kujala. Musiikkia Heikille oli ilahduttavaa sellon ja harmonikan juhlaa. Duon kansanmusiikkiviritteisten kantaesitysten lisäksi setissä oli mukana myös kaksi Frank Zappan sävellystä. Tunnelma oli korkealla myös esiintyjillä. Olli Virtaperko: “Rakkaan ystävän kunniaksi järjestetyssä juhlassa on kyllä ihan oma fiiliksensä soittaa!”
Virtaperkon ja Kujalan esityksen jälkeen Mäkelä ja Poroila saivat Suomen musiikkikirjastoyhdistys ry:n kunniakirjat suurten aplodien saattelemina. Puheenjohtaja Pelttari jakoi tunnustukset ansiokkaasta ja menestyksekkäästä yhdistyksen hyväksi tehdystä työstä.
Ennen lounastaukoa Kirjastot.fi luovutti Poroilalle DVD-tallenteen haastatteluohjelmasta Kirjastouria. Kirjastokaistan toteuttamassa reilun tunnin pituisessa ohjelmassa Poroila kertoo suomalaisen musiikkikirjastokulttuurin vaiheista ja työurastaan. Poroilan kerronta on mitä olennaisinta musiikkikirjastoasiaa. Tampereella katsottiin ohjelmasta katkelma, jossa pohditaan äänentoiston mullistaneen CD-soittimen ja uuden ääniteformaatin tarvetta Sotkamon kunnankirjastossa 1980-luvun puolivälissä (kohta 24:00).
* * *
Musiikkikirjastoyhdistyksen kevätkokouksen jälkeen puheenvuoron sai Pekka Gronow, musiikkikappaleen Vilgiens no Rigas no Valgun siivittämänä. Kun CD-soittimia ei enää tehdä – musiikkikirjastot verkkomaailmassa keskittyi musiikkikirjastopalveluiden nykytilaan ja tulevaisuuteen. Gronow otti esiin perustavaa laatua olevan kysymyksen: mitä musiikkikirjastojen tulisi tehdä tulevaisuuden digimaailmassa? Äänitelainauksessa on voimaa vielä pitkäksi aikaa.
“Vaikka CD-levyjen merkitys tuleekin seuraavien 10–20 vuoden aikana vähenemään, levyjen lainauksella on vielä pitkään tärkeä sija kirjastoissa. Tyhmintä tässä vaiheessa olisi ryhtyä ajamaan alas hyvin toimivaa järjestelmää ja luoda negatiivista kierrettä, joissa palveluita heikentämällä karkotetaan asiakkaat. Sen sijaan pitäisi analysoida tarkemmin kysynnän rakennetta ja pohtia, missä kohdin palveluita voidaan kehittää.”
On kuitenkin hyvä tiedostaa, että lukemattomia tallenteita ei voi tällä hetkellä lainata eikä kuunnella verkossa lainauksen ja digitaalisen jakelun esteiden vuoksi. Jos uutta yhteistyötä ei luoda alaamme voi uhata umpikuja.
Suomalaisen kirjastoverkoston musiikinjakelu on toisaalta kehittynyt, toisaalta ei. Gronow otti yleisten kirjastojen, erikoiskirjastojen ja Ylen yhteistyön kehittymättömyyden kuvaamiseen mallia Stubbin hallituksen epäonnistuneesta sote-uudistuksesta. Gronowin yhteistyömalli kannustaa uudenlaiseen yhteistyöhön ja esteettömyyteen.
Suomen kirjastojärjestelmä muistuttaa monessa suhteessa terveyspalvelujen organisaatiota, jossa keskussairaala, terveysasema, työterveydenhuolto ja yksityinen lääkäriasema eivät keskustele keskenään. Niinpä potilas kuljettaa laboratoriotuloksiaan paperilla paikasta toiseen. Kansalaiset eivät ole tasavertaisia. Työterveydenhuollon käyttäjät saavat parempia palveluita kuin terveysasemien asiakkaat.
Kuntien ylläpitämiä terveysasemia vastaavat kunnalliset kirjastot. Molempien taso vaihtelee, mutta perusasiat toimivat.
Erikoissairaanhoitoa vastaavat tieteelliset kirjastot. Kirjallisuussa järjestelmä on selkeä, musiikin puolella ei. Musiikkiaineistoa on kansalliskirjaston musiikkiosastolla, Sibelius-akatemian kirjastossa, Sibelius-museossa ja monissa muissa erikoiskirjastoissa ja –arkistoissa. Yhteistä kansallista kehittämissuunnitelmaa ei ole, asiakkaan tarvitsema aineisto ja dokumentit eivät kulje laitosten välillä.
Musiikin ja audiovisuaalisen aineiston jakelussa löytyy myös työterveydenhuoltoa vastaava organisaatio. Yleisradio on Suomen suurin av-tuottaja ja se palvelee (verovaroilla) omia asiakkaitaan tehokkaasti, mutta vain omien tavoitteittensa mukaisesti. Yleisradion toiminta-ajatuksena on uuden ajankohtaisen aineiston välittäminen katsojille ja kuulijoille. Vaikka arkistoja avataankin silloin tällöin käyttäjille verkossa tai uusintoina, suurin osa Yleisradion historiallisesta aineistosta on käytännössä vaikeasti käytettävissä. Yleisradio tarjoaa asiakkailleen vain aineistoa, jonka toimittajat ovat valinneet, ja suurin osa aineistosta on käytettävissä vain rajallisen ajan.
Kun Suomen elokuva-arkisto vuonna 2008 muutettiin Kansalliseksi audiovisuaaliseksi arkistoksi (nykyisin Kansallinen audiovisuaalinen instituutti), se ryhtyi tallentamaan uusia radio- ja televisio-ohjelmia tutkijoiden käyttöön. Vanhemman aineiston säilytys jäi radio-ja televisio-yhtiöiden omalle vastuulle, eikä sen avaamiseksi tutkijoiden käyttöön ole tehty juuri mitään. Tilanne on verrattavissa siihen, että Tuntemattoman sotilaan saisi luettavakseen ainoastaan käymällä WSOY:n arkistossa.
Yksityistä terveydenhoitosektoria vastaavat kustantajat, kirjakaupat, musiikkikaupat ja verkkopalvelut. Kirjallisuuden alalla yksityisen ja julkisen sektorin välillä on vallinnut tasapaino. Vaikka kustantajat joskus muistuttavatkin, että kirjastot ovat kilpailijoita, ne ovat myös merkittäviä kirjallisuuden ostajia. E-kirjallisuus ei Suomessa vielä ole vallannut merkittävää markkinaosuutta, kirjastotkin ovat kehittäneet sähköistä lainausta varovaisesti, mutta tulevaisuudessa tällä sektorilla voi ennustaa hankausta. Musiikin puolella yhteistyö ei aina ole ollut yhtä kitkatonta. Tällä hetkellä kaupallinen sektori on ylivoimainen verkkopalvelujen kehittämisessä, ja syntyy helposti käsitys, että ”kaikki musiikki on jo verkossa”. Näin yksinkertainen tilanne ei kuitenkaan ole, ja julkisilla palveluilla tulee olemaan merkittävä rooli myös verkossa.
Gronowin mukaan kirjastojen ja Ylen yhteistyössä on nähtävissä valtavasti mahdollisuuksia, jos vain työnjaosta halutaan toden teolla sopia. Gronowin esittämät ajatukset loivat uskoa tulevaisuuteen, vaikka avoimia kysymyksiä riittää.
Miten Ylen äänitearkiston digitoidun aineiston käyttöä voidaan edistää? Ylen änitearkiston fyysiset aineistot eivät ole lainattavissa eivätkä digitoidut sisällöt yleisessä verkkojakelussa.
Gronow otti asian puheeksi suoraan, Fono-tietokannasta vastaava Ylen äänitearkiston Lauri Saarikoski vastasi. Saarikoski ei pitänyt fyysisen aineiston lainausfunktiota yhtä tärkeänä kuin sujuvaa verkkokäyttöä. Poroila oli samaa mieltä. Pelttari tarjosi Saarikoskelle Musiikkikirjastot.fi:n aineistokuvailuja blogista Levyhyllyt Fono.fi:n käyttöön. Kansalliskirjaston tietojärjestelmäasiantuntija Tarja Mäkinen korosti, että kuvailun osalta tehdään jo yhteistyötä. Rakenteita on jo olemassa. “Olemme avoimia yhteydenotoille ja yhteistyölle. Kokoava näkymys olisi hyvä kirjata ylös”.
Gronow tiivisti esityksensä lopuksi sanomansa:
-
Maailma muuttuu, tarvitaan tutkimuksiin perustuvia ennusteita myös musiikkikirjastotoiminnan kehityksestä
-
Nykyistä toimintaa (mm. CD-levyjen lainaus) tarvitaan pitkään, mutta on varauduttava kysynnän supistumiseen
-
Visio musiikkikirjastoista digimaailmassa
-
Tarvitaan musiikkikirjastojen (ja kaiken informaatiopalvelun) sote-uudistus
Tehtävää musiikkikirjastopalvelujen parantamisen eteen riittää nyt ja tulevaisuudessa.
* * *
Jari Petäjäniemi esitteli uutta palvelukonseptia BTJ Finlandin tarjoamien kahvien lomassa. BTJ Audiopalvelut tarjoaa kirjastolle mahdollisuuden huippulaatuiseen musiikin kuunteluun ja ammattimaisen 5.1 -laitekokonaisuuden avaimet käteen -periaatteella. Pietilä-salissa puhui myös BTJ:n kanssa yhteistyötä tekevä Akun Tehtaan tuottaja Tomi Pietilä. Hän on ollut rakentamassa kotiteatterilaitteistoja Tampereen Metsoon ja Lielahden kirjastoon.
On mielenkiintoista nähdä, miten uusi palvelukonsepti otetaan Suomessa vastaan, 5.1 monikanavaäänitteet ja LP-levyjen uusintapainokset kun ovat nousussa oleva osa kirjastoaineistoa. Musiikin kokemuksellisuuden välittäminen huippulaitteistolla voi hyvin olla kirjastojen asiakkaille iso juttu.
* * *
Kirkkonummen kirjaston erikoiskirjastonhoitaja Jyrki Valto esitti Heikki Poroilan kunniaksi stand up -komiikkaa. Valto kertoi Poroilan kanssa kokemistaan tilanteista esimerkiksi musiikkikirjastoyhdistyksen hallitustyössä. Mieleen jäivät ainakin Anna Puu sekä erittäin hyvänmakuinen vadelmamehu. Oivallisen hersyvä ohjelmanumero sai kohteeltaan lämpimiä kommentteja jo esityksen aikana.
Kolmen vartin mittainen musiikkivinkkaus Talking blues tuli Tampereelle Rovaniemeltä. Nelihenkinen bluesyhtye oli herkullista kuultavaa. Rennon tyylikkäät vinkkaajat olivat Pietilä-salin lavalla kuin kotonaan. Saimme slideshow’n rinnalla mallikkaita live-paloja bluesin ytimestä.
Heikki Poroila puhui seminaariyleisölle yhteisöllisyyden merkityksestä. Monet musiikkikirjastoammattilaiset tekevät työtään yksin, ilman välitöntä apua tai ammatillista tukea. Ammattikuntamme yhteishenki on meille aina ollut tärkeä voimavara, ja se korostuu joka vuosi Tampereen kevätseminaarissa.
Poroilan esille ottamaan salaliittoon on helppo yhtyä:
"Meillä on myös eräänlainen yhteisen kiinnostuksen kohteen ympärille rakentunut salaliitto asiakkaidemme kanssa. Se on aina auttanut, kun kaikki muu on tuntunut mahdottomalta. Yhteytemme musiikin tekijöihin muistuttaa ehkä enemmän salasuhdetta, mutta on yhtä kaikki välttämätön edellytys tässä työssä jaksamiselle."
Heikki kiitti innoituksesta Pekka Gronowia. Lea Tastula sai Heikiltä varauksettomat kehut ja kukkakimpun:
"Tampereella kun ollaan, teitä kaikkia hiljaisia hienon työn sankareita saa edustaa Tastulan Lea, jota omistautuneempaa ja asiantuntevampaa musiikin tietopalvelun toteuttajaa – myös verkkomaailmassa, muistakaa kirjoitussarja Etsivä kirjastonhoitaja paljastaa! – on vaikea edes kuvitella. Kun ympäröivä maailma on niin kiittämätön, annetaan edes omassa porukassa kehuja sinne, minne ne oikeasti kuuluvat. Hyvä Lea!"
Lue Heikin koko puhe täältä.
* * *
Tuomas Pelttari päätti seminaarin Pietilä-salin parvelta otetun yhteiskuvan jälkeen. Historialliseen kuvaan tallentui kaikenikäisiä alan ammattilaisia, myös kutsuvieraina mukana olleita eläkeläisiä. Inspiroitunutta ohjelmaa, keskustelua, epävirallisia tapaamisia, kollegoiden kohtaamisia, yhteistä musiikkikirjastolaisten aikaa. Sitähän se kaikki on. Vuosittaisen seminaarin tarve on meille ja ammattikunnallemme jälleen astetta kirkkaampi.
Kiitos kaikille osallistujille, esiintyjille, järjestäjille, kollegoille ja taustavoimina toimineille. Erityiskiitos kaikesta säädöstä Metson musiikkiosastolle. Kiitos vuosikymmenten mittaisesta inspiraatiosta ja innoittamisesta, Heikki ja Kyösti!
Tavataan taas ensi keväänä!
Tuomas Pelttari
Puheenjohtaja
Suomen musiikkikirjastoyhdistys ry
Kuvat: Jarkko Rikkilä, Tuomas Pelttari
Yhteiskuva: Eva Kallioranta
Teksti: Tuomas Pelttari
