Satu Lund on toiminut Mikkelin kaupunginkirjasto-Etelä-Savon maakuntakirjaston musiikkiosaston johtajana vuodesta 1991. Suomen kirjastoseuran musiikkikirjastotoimikunnassa hän oli jäsenenä vuodet 1994-1999, joista puheenjohtajana vuodet 1995-1999. Lundin kestosuosikit löytyvät 60- ja 70-lukujen popmusiikista, mutta "jos yhdellä artistilla pitäisi loppuelämä pärjätä, se olisi Sinatra".
Satu Lundin levyhyllystä:
Olin intohimoinen musiikin kuuntelija 1990-luvulle asti, sen jälkeen kuunteleminen kotona on vähentynyt huomattavasti kahdesta syystä: hankimme kaiken kevyen musiikin näytelähetysten kautta. Keskimääräinen "viikkoannos" on 30 CD:tä, jotka kuunnellaan läpi, ei toki kokonaan mutta kuitenkin. Töissä tulee muutenkin kuunneltua tosi paljon muiden töiden taustalla. Toinen "painavampi" syy on 3-vuoden ikäinen poika, jolla ääntä riittää. Niinpä kuuntelen hiljaisuutta nykyään aina, kun se on mahdollista. Tämä näkyy myös valinnoissani, jotka ovat lähes kaikki tuolta 1960-1980 -luvuilta.
Kaikki valitsemani levyt ovat sellaisia, joita olen kuunnellut tasaisesti läpi vuosien eikä kyllästytä vieläkään.
Danny Kristiina Johnny Carola Eddy : I-II. Scandia, 1967
Tästä kaikki alkoi! Nämä 2 levyä kuuntelin todella puhki. Taidanpa osata vieläkin jokaisen kappaleen ulkoa. Näistä alkoi myös elinikäinen ihastus Johnnyn ja Dannyn (vanhaan) tuotantoon.
Beatles: Sgt. Pepper's lonely hearts club band. Emi, 1967
Voisi olla vaikka maailman paras pop-(rock?)levy. Beatlesien tuotannosta voisi napata jonkin muunkin levyn, tämä kuitenkin rakkain.
Cat Stevens: Tea for the tillerman. Island, 1970
Kaikenlainen uskonnollinen "hurahtaminen" ärsyttää, tässä tapauksessa erityisesti. Maailma menetti lahjakkaan lauluntekijän. Persoonallinen ääni ja kappaleiden monipuolisuus viehättää.
Janis Joplin: Pearl. CBS, 1971
On vain 1 naispuolinen "raspikurkku" ja se on tässä. Todella intensiivistä. Saa ihon kananlihalle.
Hector: Nostalgia. Love, 1973
Suomirockin peruspilareita. Hectorin "vanhat" levyt miellyttää, tämä niistä eniten.
Agit-Prop: Lauluja kaikille. Love, 1974
Teiniliitto ja työväenlaulut. Olennainen osa nuoruutta.
Omara Portuondo: Omara Portuondo & Martin Rojas. Love, 1974
Kuubalainen laulajattaren ja sokean kitaristin upea kokoelma laulelmia ja poliittisia lauluja.
Paras kuulemani tulkinta kappaleesta Gracias a la vida.
Herbert Grönemeyer: 4630 Bochum. Emi, 1984
6 saksassa viettämäni vuoden aikana tuli tutustuttua myös saksalaiseen populaarimusiikkiin.
Jo 1970-luvulta musiikkia tehnyt ja näyttelijänäkin tunnettu Grönemeyer "tarttui" mukaan.
Perusrockia, jossa sanomaakin. Koko tuotanto tutustumisen arvoinen.
Frank Sinatra
Se on siinä! sanoisi Mertaranta. Jos pyydetään valitsemaan joku tietty levy, vastaan "siihen ei eläin pysty!"
Jos yhdellä artistilla pitäisi loppuelämä pärjätä, se olisi Sinatra, eikä siitä sen enempää.
Olavi Virta
Sama vika kuin edellisessä, en osaa yhtä tiettyä levyä valita. Ehdottomasti ylitse muiden suomalaisessa tanssi- ja viihdemusiikissa.
Jose Cura: Boleros. Warner, 2002.
Olen yleensä ollut sitä mieltä, että suutari pysyköön lestissään. Tämän levyn kuunneltuani, jouduin kuitenkin tarkistamaan kantani. Curan ääni on kuin tehty näitä latinaisamerikkalaisia rakkauslauluja varten. Niin kaunista, että sydän pakahtuu. Taidan olla romantikko!
Fröbelin Palikat: Kaikki parhaat. FB2002.
Tätä se arki nykyään on! Kivaa lastenmusaa ja lauluihin liittyvät leikit mukavia. Ei ehkä kauhean monipuolista, mutta lapsi tykkää, eikä nuo laulut pahalta kuulosta omassakaan korvassa.