Verkkopalvelu osoitteessa http://www.laulut.fi
Harvemmin ajatellaan populaarimusiikin yhteydessä tekstintekijäpoloisia. Maineen loisteessa paistelee yleensä joko esittävä artisti tai joskus harvemmin säveltäjä. Kuitenkin monen suosituksi tulleen laulun koukku on enemmän sanoissa kuin sävelissä. Tähän saumaan ja suomalaisten kohtalaiseen yhteislauluinnostukseen yrittää iskeytyä uusi Laulut.fi -palvelu.
Sen takana on joukko "Suomalaisia musiikinkustantajia", kuten etusivulla huonoa suomen kieltä viljellen kerrotaan. Palvelu on käytännössä toteutettu Suomen Musiikkikustantajat ry:n ja tekijänoikeusjärjestö Kopiosto ry:n yhteistyönä. Palvelun idea on yksinkertainen: tarjolla on kotimaisten suosikkilaulujen sanoja PDF-tiedostoina suoraan tilaajan sähköpostiosoitteeseen.
Kuulostaa kivalta idealta, ja varmaan tällaiseen on myös todellista tarvetta illanvietoissa, yhteislaulutilaisuuksissa jne. Mutta jo kohdassa "Käyttöoikeudet" alkaa kulmakarva kohota. Teksti on juristien käsialaa, eikä jätä tulkinnoille tilaa: "Luvansaaja sitoutuu siihen, että tilauksen yhteydessä luovutettu lauluvihkojen digitaalinen kopio tuhotaan välittömästi kun tilattu lauluvihkomäärä on valmistettu."
Tässä vaiheessa alkaa selvitä hitaammallekin, ettei tässä nyt sentään ilmaiseksi olla Mikko Alatalon laulatettavia palvelemassa. Palvelun osiossa "Laulujen hinnoittelu" päästään itse asiaan eli rahaan. Yhden sanoituksen yhden kopion hinta on 9 senttiä, siis 0,09 euroa. No se ei kuulosta hirmusummalta, Suomen rahassa tuollaiset 55 penniä. Jos haluaa tilata 50- vuotisjuhliinsa 25 laulun valikoiman 50 hengelle, se tekee siis... hetkinen... 123,75 euroa.. eipäs kun portaittain halpenevan taksan mukaan vain tuollaiset runsaat 100 euroa eli kuutisensataa Suomen markkaa. Jaahas, se ei kuulostakaan enää niin vähältä rahalta. Tämähän on kuin valokuvia tilatessa, jos vähänkin innostuu. Tuolla rahallahan ostaisi esimerkiksi upouuden parinsadan laulun Laulumatti-kokoelman (WSOY) kolmelle juhlavieraalle omaksi tai 90 laulun kokoelman Ystävän laulu (Kirjapaja) omaksi jo seitsemälle vieraalle.
Miksi minulla on sellainen tunne, että tämä palvelu on antiinsa nähden itse asiassa aika kallista? Ja miksi minusta tuntuu oudolta ja suorastaan käsittämättömältä, että Musiikkikustantajat perivät samat 9 senttiä myös laulusta Hepokatti, jonka tekijä "trad." ei liene saamassa minkään sorttista rahalähetystä Kopiostosta? Hepokatti, kuten kymmenet muutkin tarjolla olevat kansanlaulut ja tradit, on tekijänoikeudellisesti täysin vapaa teos. Kuka tahansa meistä suomalaisista voi milloin tahansa kopioida näiden samojen perinnetekstien sanat niin monena kappaleena kuin ikinä haluaa ja tehdä niillä ihan mitä lystää. Eikä tarvitse siihen lupaa Musiikkikustantajilta tai Kopiostolta. Eikä tarvitse maksaa siitä hyvästä kenellekään mitään.
Sekin on syytä huomata, että maksaessaan tuosta 25 laulun kokonaisuudesta 51 juhlijan iloksi 100 euroa tilaaja ei saa muuta kuin paino-originaalin (PDF-muodossa) ja käyttöoikeuksia. Ne vihkot täytyy itse tulostaa ja nitoa. Tuollaisen nipun monistamiseen tarvitaan riisi tahi pari aanelosia. Kopiointikin täytyy jollain tavalla kustantaa. Todellisuudessa tuohon sataseen täytyy laittaa jokunen kymppi vielä päälle, ennen kuin posket hehkuvan punaisina odottavat yhteislaulajat saavat sievät lauluvihkoset näppeihinsä.
Silti täytyy kaiken ironian keskellä muistaa, että tässä ei ole kysymys meistä tavallisista pulliaisista vaan runoilijoista ja ...hm, muista tekstinikkareista. Miksi emme soisi heillekin roposta, kun tarvitsemme heidän sulosäkeitään muuhun kuin yksityiseen käyttöön? Onko syytä kadehtia, jos kaikesta siitä julkisesta laulamisesta, jota Suomenkin suvi on pullollaan, jokin osa siirtyy korvauksena myös tekstin tekijöille? Eipä varmaan, mutta mutta. Minusta käyttöehdot ovat Laulut.fi -palvelussa aivan liian tiukat, hinnat korkeat ja tekijänoikeudellisesti vapaiden tekstien rahastaminen eettisesti täysin tuomittavaa.
Kannattaa silti käydä tutustumassa. Minulla on sellainen tunne, että tässä nyt kokeillaan, mistä kaikesta ihmiset ovat valmiita maksamaan ja kuinka paljon. Oma ennustukseni on, että näillä ehdoilla ja hinnoilla kauppa ei rupea viuhumaan. Minimiostoskin on 9 euroa, eli ihan muutaman laulun takia ei kannata vaivautua. Asiallisesti ottaen tällainen palvelu sopii lähinnä sellaisille institutionaalisille laulattajille, joilla täytyy olla menevää materiaalia ja luvat kunnossa. Mutta kuten liikemaailmassa tavataan sanoa, ei hullu ole se joka paljon pyytää vaan se joka paljon suostuu maksamaan.
Heikki Poroila