15. joulukuuta 2011 21:58
Julkisten musiikkikirjastojen palveluajatus on ollut koko 2000-luvun pohdinnassa, kun on odotettu musiikin verkkojakelun rävähtämistä. Odottelua on riittänyt, koska musiikkiteollisuus on tehnyt tapansa mukaan kaikkensa hidastaakseen väistämättömiä muutoksia ja koska ihminen on osoittanut syvän kiintymyksensä esineisiin. Ylihintaisia CD-levyjä ostetaan edelleen valtavia määriä ja samasta syystä niitä myös tuotetaan.
Musiikkikirjastoissa suhtautuminen verkkoon on vääjäämättä ristiriitainen. Verkkohan tarjoaa loistavat tekniset mahdollisuudet toteuttaa hyvän musiikkikirjastopalvelun idea siitä, että kaikki maailman musiikki olisi kenen tahansa kiinnostuneen ulottuvilla. Idea on ja pysyy, mutta tekijöiden suojaksi laadittu lainsäädäntö varmistaa sen, ettei tuota ideaa ainakaan kirjastojen palveluilla voida toteuttaa. Vain perinteinen palvelu on tekijänoikeusmuurin ulkopuolella.
Kirjastot ovat ottaneet varovaisia askelia verkkomusiikin suuntaan. Kun maailmalta on löytynyt muutama halullinen ja liiketavoiltaan siedettävä sisällöntarjoaja, moni suomalainen yleinen kirjasto on maksanut Naxos Music Libraryn kaltaisesta verkkopalvelusta lisenssimaksuja. Kun palvelu on ollut sisällöllisesti rajallista ja taloudellisesti pienimittakaavaista, homma on toiminut perinteisten palveluiden rinnalla varsin luontevasti. Palvelun ja musiikkikirjastotyön periaatteita ei ole tarvinnut panna kokonaan uusiksi.
Nyt ehkä täytyy, kun HelMet-joulupukki on tuomassa meille kokonaan uuden paradigman. Helsingin johdolla kirjastot ovat liittymässä yhteispohjoismaiseen musiikin verkkojakelusysteemiin, jonka nykyinen versio kulkee nimellä BibZoom. Valmistelut on jostain syystä tehty ja neuvottelut käyty visusti poissa julkisuudesta, joten lähinnä sattumalta asiasta nyt kirjoitan. Itse en ymmärrä tällaista ei-avoimuutta ollenkaan. Mutta keskitytään nyt itse asiaan ja puhutaan menettelytavoista joskus toiste.
Ollaanko nyt tekemässä radikaaleinta musiikkikirjastopoliittista linjanmuutosta sen jälkeen, kun yleisille kirjastoille annettiin lupa lainata äänitteitä? Minun mielestäni juuri niin ollaan tekemässä ja asia koskee meitä kaikkia. Linjanmuutoksesta olisi tietenkin pitänyt puhua jo aikaa sitten ja koko alan voimin, mutta koska musiikkikirjastoja koskevat asiat eivät enää kuulu musiikkikirjastotyötä käytännössä tekeville, täytyy taas painua ratakierrokselle, jolla muut ovat jo niillä kalkkiviivoilla.
* * *
Uusi musiikkikirjastojen paradigma näyttää olevan se, että ainakin erillisistä musiikkiosastoista hankkiudutaan vähitellen eroon. Homma aloitetaan musiikkiäänitteistä, joihin liittyvät palvelut ulkoistetaan ostamalla käyttöoikeuksia yhteispohjoismaiselta sisällöntarjoajalta. Hankintamäärärahat (ainakin huomattava osa niistä) siirretään lisenssimaksuihin. Aineistonvalintatyö vähenee (sen hoitaa sisällöntarjoaja), samoin dokumentointi (tyydytään siihen, mitä sisällöntarjoaja on vaivautunut tekemään). Kun uusiin äänitteisiin ei käytetä rahaa, kirjastossa asiointi käy niin vähäiseksi, että myös asiakaspalveluhenkilökuntaa voidaan huoletta vähentää.
Tarkoittaako uusi paradigma musiikkikirjastotyön ammattilaisuuden päättymistä? Ei varmaan kaikille, mutta osalle luultavasti kyllä. En yhtään ihmettelisi, vaikka jo nykyisiin suunnitelmiin liittyisi jonkinlaisia työvoimapoliittisia kaavailuja. Jos palvelut ostetaan muualta, omaa työvoimaa ei kerta kaikkiaan tarvita.
Oliko tuo kohtuuttoman inhorealistista liioittelua? Jos asiaa tarkastelee kirjaston budjetin valossa, uusi paradigma vaikuttaa suorastaan ihanteelliselta. Kansalaiset saavat mitä haluavat (helposti käytettävissä olevaa musiikkia verkosta ilman maksua), samoin kirjastot (säästöjä). WinWin.
Yksi ongelma kuitenkin jää jäljelle. Musiikkikirjastopalvelut eivät ole pelkästään äänitteiden lainaamista. Mutta liekö tuo suurikaan ongelma muille kuin niille harvoille, jotka käyttävät hyväksi kirjastoihin kertyneitä nuottien, musiikkikirjojen ja -lehtien tai kuvatallenteiden kokoelmia? Kyllähän asiakas osaa nuottinsa hyllystä poimia, ja jos ei osaa, aina voi tehdä varauksen. Kirjasto 10:ssä on uutta paradigmaa jo harjoiteltu kaventamalla musiikkipalveluiden käytössä olevaa aluetta ja korvaamalla se millä tahansa muulla.
* * *
Vaikka joulupukki ehkä tuo juuri sitä, mitä jotkut kovasti odottavat, lahjalla ei taida olla palautus- tai vaihto-oikeutta. Kun valinta- ja dokumentointivalmius on ajettu alas, tulee kovin kalliiksi käynnistää se uudelleen. Musiikin tapauksessa sellaiseen ei liene haluakaan.
Toivottavasti kukaan ei nyt erehdy ajattelemaan, että tässä on kyseessä vain joku pääkaupunkilainen hassutus, joka ei kosketa muuta maata. Tavoitteena ainakin palvelun myyjällä on varmasti saada mukaan kaikki yleiset kirjastot. Vähäväkisissä kunnissa kustannus ei ole ehkä kohtuuton (esimerkiksi 30 senttiä per asukas vuodessa), ja jos siitä hyvästä voi lopettaa äänitteiden ostamisen, niin mikä ettei. Omassa kirjastossani Vantaalla BibZoom maksaisi saman verran kuin nyt käytetään kaikkiin musiikkiaineistohankintoihin vuodessa. Se panee ajattelemaan.
Kysymys ei ole siitä, että kirjaston tarjoamassa BibZoom-tyyppisessä palvelussa olisi jotain pahaa. Kysymys on siitä, millä hinnalla tuota palvelua hankitaan ja tarjotaan. Toivottavasti olen väärässä. Mutta pahasti näyttää siltä, että hintana on perinteisen aineistonhankinnan – siis tallenteiden – radikaali vähentäminen. En usko olevani ainoa, joka olisi halunnut pohtia asiaa perusteellisesti ennen liikkeellelähtöä.
* * *
Musiikkikirjastojen palvelutarjonnan uudistaminen on tärkeä asia. Jos BibZoom-hanke toteutuu valtakunnallisesti, palvelutarjontamme kyllä uudistuu ja radikaalisti. Mutta uusiutuuko se hallitusti ja mietitysti? Löytyy varmasti kollegoita, jotka hykertelevät käsiään. Taas tehtiin, eikä jääty turhaan miettimään seurauksia.
No, minä olen tässä suhteessa vanhanaikainen. Minusta palvelutarjonnan uudistamisen tulee olla musiikkikirjastotyötä tekevien ihmisten vastuulla. On toki kivaa, jos vaikka Kirjatalkoiden hengessä joku tarjoaa resursseja tyyriiden verkkopalveluiden maksamiseen. Sellaista tarjousta ei taida nyt vaan olla saatavilla. Oma laiha lompakko vaan esiin, kollegat! Pöytä on katettu!
Joulunalusviikolla olisi tarkoitus kokoontua pohdiskelemaan Kiasmaan musiikkikirjastojen tulevaisuustyöpajaan. Juuri ennen sitä voi olla luvassa julkista faktaa BibZoom-hankkeen tiimoilta. Onko tämä marssijärjestys vain sattuman ironiaa?