Tilaisuus oli houkutellut paikalle 70 kirjastoalan ammattilaista ympäri Suomea (Kuva © Heikki Poroila)
Musiikkikirjastoväki ja oikeudenhaltijat tapasivat 15.9.2006 Kansalliskirjaston Fabianian auditoriossa. Kirjastoseuran ja Suomen musiikkikirjastoyhdistyksen järjestämä tilaisuus veti yleisöä paremmin kuin osattiin odottaa, kaikki halukkaat eivät edes mahtuneet paikan päälle.
Seminaari aloitettiin alustavilla puheenvuoroilla, joiden avulla pyrittiin kartoittamaan eri osapuolten ajatuksia tulevasta, erityisesti musiikista verkkomarkkinoilla. Oman näkemyksensä esittivät
Pekka Heikkinen (Kansalliskirjasto)
Arto Alaspää (Ääni- ja kuvatallennetuottajat ÄKT ry)
Risto Salminen (Teosto ry)
Martti Heikkilä (Säveltäjät ja sanoittajat Elvis ry)
Tommi Lindell (Säveltäjät ja sanoittajat Elvis ry)
Heikki Poroila (Kirjastoalan tekijänoikeusryhmä)
Puhetta johti aluksi Suomen musiikkikirjastoyhdistyksen puheenjohtaja Ulla Ikäheimo, paneelikeskustelua Tampereen kirjastotoimenjohtajana piakkoin aloittava Tuula Haavisto.
Alkupuheenvuoroja pitämässä Ulla Ikäheimo, Arto Alaspää, Pekka Heikkinen, Risto Salminen ja Martti Heikkilä (Kuva © Heikki Poroila)
Pekka Heikkinen selvitti Kansalliskirjaston roolia kansallisen kulttuurin tallentajana, missä roolissa on jo kerätty talteen 620000 verkkosivua ja tiedostoa. Tulevaisuudessa Kansalliskirjasto on se paikka, jossa voi tutustua mihin tahansa suomalaiseen musiikkiin, oli se julkaistu verkossa tai muilla keinoilla.
Arto Alaspää oli puhujista huolestunein kirjaston roolista musiikin markkinoilla nähden välitystoiminnan uhkana musiikin kaupalliselle levitykselle. Alaspää piti ajatusta CD-levyjenkin lainauksen karenssiajasta edelleen mielekkäänä ja tarpeellisena toimena.
Risto Salminen suhtautui kirjastojen rooliin verkkoympäristössä suhteellisen neutraalisti, mutta totesi kirjastojen joutuvan kaupallisten markkinoiden lakien alaiseksi, jos musiikkitiedostoja halutaan verkon kautta lainata. Se on mahdollista, mutta vain sopien ehdoista ja hinnoista.
Martti Heikkilä ja Tommi Lindell toivat tilaisuuteen säveltäjien ja sanoittajien näkökulman, jossa korostui kirjaston roolin tunnustaminen sivistävänä laitoksena, mutta myös tekijöiden oikeus saada korvausta kirjastokäytöstä.
Heikki Poroila esitti viisi perustelua sille, miksi on hieno juttu kaikille, että julkiset kirjastot voivat Suomessa osallistua musiikin tunnetuksi tekemiseen ja levittämiseen. (Perustelut löytyvät tämän jutun lopusta). Viiden kohdan ohjelman pohjalta Poroila esitti muille kaksi kysymystä vastattavaksi paneelikeskustelussa:
1. Oletteko valmiit myöntämään kirjastoille oikeuden sopimuslisenssin nojalla valmistaa pelkästään verkossa jaettavista musiikkitiedostoista lainattavia CD-levyjä?
2. Oletteko valmiit maksamaan kirjastoille korvausta, jos ottavat jatkossa hoitaakseen myös verkkomusiikin dokumentoinnin ja PR-toiminnan.
Samalla paneelin osanottajille jaettiin Teoston ja Suomen musiikkikirjastoyhdistyksen syksyllä 1995 tekemä tutkimus kirjastojen musiikkiäänitteiden lainauksen vaikutuksesta kopiointiin ja ostoihin (julkaistu Intervallissa 1/1996).
Paneelikeskustelua tullaan erittelemään tarkemmin Intervalli-lehden numerossa 4/2006 (ilmestyy joulukuussa), mutta vilkkaan keskustelun kuluessa kävi ilmeiseksi monia tulevaisuuden elementtejä. Kirjastojen näkökulmasta maailma on muuttumassa, koska verkkomusiikin kanssa voidaan olla tekemisissä vain sopimuspohjalta, ei lain nojalla. Tässä yhteydessä kävi ilmeiseksi, että läsnä olleista järjestöistä Teosto ja Elvis edustivat näkemystä, jonka mukaan kaikenlaiset järjestelyt ovat mahdollisia, kun niistä vain sovitaan. ÄKT:n linja oli selvästi tiukempi, mutta senkin puolella voi olla valmiutta keskustella esimerkiksi lisensoitavista CD-levykoosteista, kunhan niihin liittyy riittävä suoja- eli karenssiaika. Valitettavasti paikalla ei ollut ylipääsemättömien vaikeuksien takia Gramexin (esittäjät) eikä opetusministeriön edustajaa.
Kirjastojen rooli dokumentoijana ja tiedottajana sai paljon tukea, ja Elvis olisi valmis tukemaan kirjastoja jopa taloudellisesti, mutta vain kotimaisten säveltäjien osalta. ÄKT:n mielestä kaikki kirjastojen palvelut täytyy jatkossa hoitaa julkisin varoin. Siitä vallitse jonkinasteinen yksimielisyys, että kirjastojen rooli musiikkiin liittyvän tiedon kerääjänä ja järjestäjänä on korvaamaton.
Palaamme aiheeseen Intervallissa 4/2006, pysykää kuulolla.
* * *
Miksi on hieno juttu kaikille, että kirjastot voivat Suomessa osallistua musiikin tunnetuksi tekemiseen ja levittämiseen / Heikki Poroila 15.9.2006
* Kirjastot edustavat ihmiskunnan muistia myös musiikissa. Kokoelmista löytyy sekin musiikki, jota ei voi ostaa ja jota esimerkiksi radioasemat soittavat äärimmäisen satunnaisesti, jos ollenkaan. Kirjastojen tarjoamille aarteille ei ole mitään vaihtoehtoista lähdettä, joka olisi esimerkiksi jokaisen luovan musiikintekijän ulottuvilla. Pitämällä huolta kaiken mahdollisen musiikin saatavuudesta kirjastot tekevät korvaamattoman tärkeätä kulttuurityötä.
* Kirjastot tekevät koko ajan vastikkeetonta ja pyyteetöntä työtä musiikin tunnetuksi tekemiseksi ja leviämiseksi uusille kuulijoille. Kirjastojen kokoelmatietokannat ovat internetissä tarjolla 24 tuntia vuoden jokaisena päivänä. Tietokantoihin on dokumentoitu perusteellisesti ja informatiivisesti käytännöllisesti katsoen kaikki kotimainen musiikkitarjonta. Vastaavaa tietopankkia ei tarjoa yksikään kaupallinen yrittäjä. Mikään internetissä tarjolla oleva tietopankki ei pysty tarjoamaan samalla lailla organisoitua musiikki-informaatiota kuin kirjastojen tietokannat.
* Kirjastot ostavat kaiken musiikin, jonka tarjoavat asiakkaille lainattavaksi. Vuonna 2005 Suomen yleiset kirjastot ostivat 127407 musiikkiäänitettä. 20 euron keskihinnan mukaan laskien kirjastot tukivat musiikkia noin 2,5 miljoonalla eurolla. Suomalaisen musiikin osuutta ei ole laskettu, mutta se on arviolta ainakin puolet.
* Kirjastojen tarjonta ei kilpaile kaupallisten uutuuksien tarjonnan kanssa. Pääosa lainoista syntyy vanhalla kokoelmalla, uutuudet ruokkivat hyvin pientä ihmisjoukkoa. Suurimpienkin kirjastojen uutuustarjonta on vähäistä myyntilukuihin verrattuna. Esimerkiksi Maija Vilkkumaan levyä Se ei olekaan niin ostettiin HelMet-kirjastoihin (Suomen suurin kirjastojärjestelmä) 57 kappaletta. Kun laina-aika uutuuksilla on 2 viikkoa, ehti levy teoriassa käydä yhden kuukauden aikana runsaalla sadalla asiakkaalla. Samana aikana levyä myytiin kymmeniä tuhansia (kokonaismyynti on ollut yli 47000 kpl). Mahdollisuus tutustua levyyn kirjaston kautta on todennäköisesti innostanut monet ihmiset levyostoksille vähän myöhemmin uutuusostojen jo hiljennyttyä.
* Kirjaston maksuton lainaus ei lisää merkittävästi kopiointia yksityiseen käyttöön. Jos joku haluaa kopioida levyn itselleen, siihen on runsaasti muitakin kanavia. Kopioinnista maksetaan myös hyvitysmaksua viimeisen päälle. Useimmat kirjaston asiakkaat eivät vaivaudu tekemään lainkaan kopioita. Tämä kävi ilmi Teoston ja Suomen musiikkikirjastoyhdistyksen yhteisestä selvityksestä 1990-luvulla. Ei ole erityisiä syitä uskoa, että tilanne olisi muuttunut. Nuorimmat ikäpolvet eivät edes käytä enää kirjastoa vaan hankkivat haluamansa suoraan verkosta – laillisesti tai laittomasti.
Paneelissa Arto Alaspää, puheenjohtaja Tuula Haavisto, Martti Heikkilä ja Tommi Lindell (Kuva © Heikki Poroila)]