Maailmanmusiikin merkityksiä

Teksti Jaana-Maria Jukkara
Toiminnanjohtaja
Maailman musiikin keskus

Termi World Music, maailmanmusiikki, ankkuroitui nykyisin tunnettuun käyttöönsä 90-luvun alkupuolella. Sen käyttöönoton syy oli hyvin käytännönläheinen; musiikkiteollisuus ja –kauppa tarvitsi uuden termin.

Termin tuli parhaalla mahdollisella tavalla kuvata maailmanlaajuisesti suosiota saavuttanutta uutta kansanmusiikkia, jossa tyypillisesti akustisten instrumenttien rinnalla käytettiin sähköisiä soittimia, ja kansanmusiikin ja musiikin modernimpien virtausten elementtejä yhdisteltiin ennakkoluulottomasti.

Vuosien varrella termiä ja sitä, mitä sen alle kuuluu, on määritelty joskus hyvinkin kiihkeästi. Itse suhtaudun siihen sen suuremmitta intohimoitta; maailmanmusiikki on varsin salliva ja hyväksyvä, laajaa musiikin kirjoa kuvaava käsite – sen alle voi toisessa ääripäässä hahmottaa likimain puhtaan perinnemusiikin tai kansanmusiikin, kun taas toisessa päässä voi olla rajustikin esimerkiksi erilaisia populaarimusiikin uusimpia muotoja perinnemusiikkiin yhdistelevä musiikillinen kokeilu. Tällä hetkellä yksi tuoreimmista maailmanmusiikkiin vakiintuneista alalajeista on WorldDJ – eli maailmanmusiikin tiskijukkkien oma musiikin tekemisen ja esittämisen muoto.

Maailmanmusiikki-ilmiön kautta ylikansalliseen maineeseen nousseiden tähtien suosio perustuu usein siihen, että musiikki tavoittaa yleisöjä yli musiikin tyylilajien. Esimerkiksi Suomessa jo pitkään suosiota nauttineiden fado-laulajien kuten Mísian ja Marizan musiikkia kuuntelevat niin Portugalin ja portugalilaisen musiikin ystävät, kuin laaja joukko ihmisiä joiden musiikillinen kiinnostus yleensä liikkuu iskelmä-, viihde- ja klassisen musiikin alueella.

Vastaavasti esimerkiksi senegalilaisen Oussou N’Dourin tai malilaisen Salif Keitan musiikkia kuuntelevat innokkaasti eivät vain afrikkalaisen musiikin fanit, vain myös laaja populaari- ja jazzmusiikin yleisö kautta maailman. Näissä tapauksissa, kuten myös suomalaisen nykykansanmusiikin menestyksestä maailmalla voidaan hyvällä syyllä puhua kansojen musiikin riemuvoitosta. Kukapa olisi uskonut, että tänä päivänä karjalainen runolaulu ja kantele soivat konserttilavoilla, musikaaleissa ja elokuvissa maailmanlaajuisille yleisöille?

Tiedonlähteitä

Mistä sitten etsiä ja löytää tietoa maailmanmusiikin laajalta alueelta? Alan kansainvälisistä lehdistä keskeisiä ovat mm. englantilaiset fRoots ja Songlines, ranskalainen Trad Magazine, ruotsalainen Lira, saksalainen Folker, tanskalainen Djembe, pohjois-amerikkalaiset Dirty Linen ja SingOut! sekä italialainen World Music Magazine. Suomessa Friitin sijaan on juuri alkanut ilmestyä TRAD.

Kirjastopalvelun Aksentti-lehdessä on kaikenlaisen musiikin, myös maailmanmusiikin levyarvioita ja joskus laajempiakin artikkeleita. Tietolähteenä toimivat myös radioasemien, toimittajien tai suurten levykauppojen maailmanmusiikin TOP10 tai TOP20 –listat. Näihin voi tutustua mm. fRoots –lehdessä.

Muutamiin levymerkkeihin tutustuttuaan niiden toimintaa kannattaa seurata. Suomessa mm. Aito Recordsin, Rockadillo Recordsin sekä Alba-Recordsin tuotanto on keskeistä. Kansanmusiikki-instituutin sekä Maailman musiikin keskuksen GMC-julkaisujen sarjat tarjoavat kiintoisaa materiaalia. Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osaston levysarja on kunnianhimoinen, ja myös Suomen Kansanmusiikkiliiton myyntivalikoimaan kannattaa tutustua.

“Yksi mielestäni hieno levymerkki, joka julkaisee sekä uutta että vanhaa musiikkia, on ranskalainen Buda Musique, joka on tehnyt mm. mainion 21-osaisen Ethiopiques-sarjan”, sanoo Emu Lehtinen Digelius Music –levykaupasta Helsingin Viiskulmassa. “On aika jännää, kuinka etiopialaisesta musiikista on yht’äkkiä tullut niin suosittua, että sitä myydään Suomessakin jopa markettien levyhyllyissä. Ja kaikki perustuu itse asiassa vain siihen sattumaan, että se soi Jim Jarmuschin Broken Flowers –elokuvassa”, Lehtinen jatkaa. Buda Musiquen katalogissa on kaikkiaan satoja julkaisuja ympäri maailman. Mutta mitä muita mainittavia levymerkkejä?

“Voisi mainita vielä englantilaisen World Circuit –merkin, joka on julkaissut Buena Vista Social Club –sarjaa. Tällä levymerkillä on paljon hyviä levyjä, Omara Portuondoa, afrikkalaista, esimerkiksi Ali Farka Tourèn ja Toumani Diabatén levy In The Heart Of The Moon – erittäin kiva levy. Toumani Diabatélta on myös tulossa uusi levy. Tuntuu siltä, että tämän levymerkin kaikki levyt ovat kiinnostavia”, sanoo Lehtinen.

Suuryhtiöt saavat hänet mietteliääksi: “Suuret levy-yhtiöt ovat aika laiskoja julkaisemaan maailmanmusiikkia, ehkä EMI kuitenkin voidaan mainita. Lisäksi, EMIn jakelussa toimii Real World Records, jonka levyt saavat suuryhtiön jakelun myötä paljon näkyvyyttä – nythän Värttinänkin uusi levy komeilee kansainvälisessä lehdistössä kokosivun mainoksina.”

Kurkkulaulukansa omaa luokkaansa

Emu Lehtinen suosittelee seuraamaan tiedonhakijoita seuraamaan alan kansainväliä lehtiä; mm. ruotsalainen Lira ja englanninkieliset Songlines ja fRoots saavat niin monipuolisten artikkeliensa ja levyarvioidensa suhteen häneltä hyvä arvosanan. Kirjoista The Rough Guide to World Music –julkaisu on tietolähteenä suhteellisen tuore ja ajan tasalla.

Digeliuksen levytarjonta ja asiantuntemus on tietolähteenä todella varteenotettava. Emu Lehtisen mukaan maailmanmusiikista kiinnostuneita ei voi erityisemmin kategorisoida; joukossa on kaikenikäisiä ihmisiä – äkillinen kiinnostus maailmojen musiikkeihin on “maallikolle” usein syntynyt jonkin matkan aikana, konsertissa tai kaverin innostuksesta. “Senegalilainen ja länsi-afrikkalainen musiikki muutenkin on ollut esillä meillä jo pitkään mm. sellaisten artistien kuin Oussou N’Dour tai Hasse Walli ansiosta, mutta siitä länteen  Malin alueen ja sen lähiympäristön musiikki on ollut nousussa, tulee mieleen mm. sellainen artisti kuin Oumou Sangaré. Etelä-amerikkalainen musiikki on myös hyvin suosittua, varsinkin brasilialainen musiikki on ollut valtavan suosittua, on sitä edelleen ja suosio vain näyttää jatkuvan”, Lehtinen sanoo.

Kiinnostus voi luonnollisesti myös liittyä ammattiin tai harrastukseen. “Kurkkulaulukansa on aivan oma porukkansa, itse asiassa hyvin kapean musiikinalueen todella aktiivinen harrastajajoukko, johon mahtuu pitkään asiaan perehtyneitä, uusia tulijoita – ja kaikenikäisiä, usein nuoret kundit tulevat tänne kysymään aiheen perään”, Lehtinen kertoo. “Harrastajaryhmistä nousevat luonnollisesti myös afrotanssin ja vatsatanssin harrastajat, ja itämaisen musiikin ystävät laajemminkin.”

Elävän musiikin äärelle

Konserttikokemus on tiedonlähteenä yksi parhaista. Kotimaisista festivaaleista löytyy listauksia kätevästi mm. Finland Festivalsin sivuilta, www.festivals.fi. Näiden ulkopuolelta mainittakoon mm. Etnosoi!-festivaali Helsingissä. Festivaaleihin kannattaa tutustua avarin mielin; maailmanmusiikkitarjontaa on maailmanmusiikki-, kansanmusiikki-, jazz- sekä yleisfestivaalien ohjelmistoissa.

Edellämainittu Etnosoi! kuuluu perustajajäsenenä kansainväliseen European Forum of Worldwide Music Festival (www.efwmf.org) – verkostoon, johon kuuluu lähes 50 pääsääntöisesti eurooppalaista tapahtumaa. Konserttitalojen ohjelmistoja kannattaa myös seurata tarkkaan; mm. Savoy-teatterin ohjelmistossa Helsingissä maailmanmusiikilla on pysyvä sija.

Radiostakin maailmanmusiikkia voi kuulla. Yleisradion kuuntelijapalvelu (kuuntelijapalvelu@yle.fi) toimittaa pyydettäessä listauksen tarjonnasta. Listaa pyydettäessä kannattaa kuitenkin muistaa mainita myös kansanmusiikki, jottei saldo jää aivan aivan olemattomaksi. Helsingissä mm. Lähiradion (100,3 MHz) ja Radio Helsingin (95,2 MHz) ohjelmakarttaan kannattaa tutustua.

Maailmanmusiikki voi laajan sisältönsä vuoksi tuntua perehtyjälle uuvuttavaltakin urakalta, jos sen sellaisena ottaa. Masennukseen ei kuitenkaan kannata vaipua; kyse on mahdollisuudesta tutustua maailmaan ja kanssaihmisiin musiikillisten elämysten kautta, vähä vähältä, ja edeten juuri sen mukaan mikä musiikillinen polku itsestä omalta tuntuu.

Maailmanmusiikin tapahtumia voi seurata mm. seuraavien verkkolehtien kautta.

Yleensä jokainen lehti toimii myös portaalina eteenpäin runsaiden linkkisivustojensa kautta.

Folk Roots
http://www.frootsmag.com/

Dirty Linen
www.dirtylinen.com

Global Rhythm
http://www.globalrhythm.net/

Songlines
http://www.songlines.co.uk/index.php

The Living Tradition
http://www.folkmusic.net/