Hei,
minua kiinnostaisi sävellykset, joissa soittajat voisivat ainakin joltain osin teoksen aikana päättää, miten teos etenee. Yksinkertaisimmillaan tämä kenties tarkoittaa sitä, että jossain kohdin nuottiin on jollekin soittajalle merkitty soolo sen kummemmin erittelemättä mitä soolon tulee sisältää, ts. improvisaatiota. Haen kuitenkin enemmän teoksia, jossa nuotinnoksella & teoksen rakenteella on leikitty jotenkin muuten.
Konkreettinen esimerkki:
Terry Riley - In C (1968)
Terry Rileyn In C:hän toimii niin, että soittajat saavat itse päättää, milloin etenevät yhdestä teoksen "luupista" toiseen. Näitä luuppeja teoksessa taas on yhteensä 53 kappaletta, minkä takia teos onkin erilainen jokaisella soittokerralla.
Muita ajatuksia joita minulle tulee mieleen: teokset, jossa jotenkin pitää reagoida siihen, mitä joku toinen soittaa; kappaleet missä noppa tms. satunnaisuutta luova elementti ohjaa soittoa jollain tavalla; teos jonka nuoteissa on vaihtoehtoisia etenemisreittejä.
Jos tällaiselle musiikille löytyy joku yleiskäsite, olisi sekin mahtava tietää, niin pystyisi myös itse etsimään tällaisia juttuja - nyt omat hakuammuntani eivät ole pahemmin tuottaneet tuloksia.
Taustatietona: haluaisin siis järjestää jonkinlaisia soittoiltamia, joissa tällaisia oivaltavia metodiikkoja voitaisiin tutkiskella ja kuunnella, mitä niiden avulla saa aikaan. Järjestin jo In C -soittajaiset kerran, mmutta en ole sittemin löytänyt muita vastaavia teoksia. En sinänsä etsi toki pelkästään teoksia, joihin löytyy kirjastoista nuotit tai CD, joten saa ihmeessä suositella sellaisiakin, jos mieleen juolahtaa!
Kiitos paljon jo etukäteen!
Vastaus
Termi, jota kuvailemastasi musiikista käytetään, on aleatorinen musiikki (englanniksi aleatory, aleatory music, joskus myös aleatoric music). Termi pohjautuu latinan sanaan alea, joka tarkoittaa arpaa. Kirjastoissa käytössä olevassa musiikin asiasanastossa termi on määritelty näin: ”1950-luvulla alkunsa saanut sävellys- ja esitystekniikka, jossa teoksen osa tai koko teos muodostuu säveltäjän tai esittäjän (esittäjien) sattumanvaraisten valintojen mukaan.” Tässä yhteydessä käytetään myös termejä indeterminismi (indeterminacy, indeterminate music) ja sattumamusiikki (chance music).
Suuressa musiikkitietosanakirjassa (Weilin & Göös, 1989), osassa 1, on Juhani Nuorvalan kirjoittama tiivis artikkeli aleatorisesta musiikista (s. 49-51). Siinä mainitaan myös esimerkkejä sävellyksistä, joissa tätä tekniikkaa on käytetty.
Kaikki musiikki tarjoaa esittäjälle valinnanvapauksia, koska mikään notaatio ei ole täydellinen. Säveltäjät ovat tietoisesti antaneet esittäjille vapauksia jo varhaisemmassakin musiikissa, esim. konserttojen kadensseissa. Esimerkiksi Mozartilla on nopanheittoon perustuva sävellys Musikalisches Würfelspiel, KV516f. Aleatorisella musiikilla tarkoitetaan kuitenkin yleensä vain 1900-luvun ilmiöitä. John Cage on käyttänyt aleatorisuutta monissa sävellyksissään. Ääriesimerkki hänen teoksistaan voisi olla kappale 4’33”.
En löytänyt mitään valmista listaa sävellyksistä, mutta monissa lähteissä mainitaan säveltäjien ja joskus myös teosten nimiä esimerkkeinä. Kirjastojen luetteloista asiasanalla ”aleatorinen musiikki” voi löytää joitakin teoksia tai julkaisuja, mutta ei kaikkia. Jotain löytyy esimerkiksi Monihaulla (http://monihaku.kirjastot.fi/fi, kirjoita avainsanaksi ”aleatorinen musiikki”) ja Finnasta (https://finna.fi, kirjoita hakusanaksi ”aleatorinen musiikki”). Varminta on etsiä tiettyjä teoksia säveltäjän ja teoksen nimellä. Tässä joitakin esimerkkejä:
Cage, John: Variations
Stockhausen, Karlheinz: Zeitmasse
Stockhausen, Karlheinz: Klavierstück XI
Lutoslawski, Witold: Gry weneckie (= Jeux vénitiens)
Lutoslawski, Witold: Paroles tissées
Boulez, Pierre: Sonaatit, piano, nro 3
Tiensuu, Jukka: Prélude non-mesuré
Lindberg, Magnus: Play I
Kaipainen, Jouni: Ladders to fire, op14
Kommentoi vastausta