Suomen kirjastoseuran kirjastoautotyöryhmän delegaatio, Gisela Eckert, Juha Manninen ja Kalle Varila, osallistuivat pohjoismaiseen kirjastoautotapaamiseen Ribessä, Tanskan länsirannikolla, 4. – 5. syyskuuta 2010. Matkan tarkoituksena oli tutustua pohjoismaisiin kollegoihin, heidän työtapoihinsa ja työvälineisiinsä, eli kirjastoautoihin. Lisäksi oli tarkoituksena perehtyä tapaamisen järjestelyihin silmällä pitäen ensi vuoden Mobile Library Festivalin organisoimista ja etsiä hyviä pohjoismaisia ja eurooppalaisia esiintyjiä Turkuun. Sekä tietenkin markkinoida omaa festivaaliamme Riben osallistujille.
Lensimme Kööpenhaminaan perjantaiaamuna ja jatkoimme sieltä junalla Ribeen, jonne saavuimme iltapäivällä. Ribe on kuntaliitosten myötä osa läheisen Esbjergin kaupungin mukaan nimettyä kuntaa. Esbjergin kirjastoauto kiertää koko uuden kunnan alueella. Ribessä on oma kirjasto vanhan keskustan liepeillä. Tuohon kirjastoon saimme tutustua perjantai-iltana, jolloin siellä järjestettiin vastaanotto ja illanistujaiset paikalle jo saapuneille parille kymmenelle osallistujalle. Mukana olivat mm. falkenbergiläiset, jotka olivat ajaneet päiväreittinsä jälkeen kahdella autollaan Ribeen, norjalaisen Coman-koritehtaan edustajat, Saksan tanskalaisvähemmistöä autollaan palveleva Sven Sörensen ja britti Ian Stringer, joka eläköidyttyään toimii IFLAn ’kirjastoautokonsulttina’. Kanssakäyminen oli vilkasta ja antoisaa ei vähiten loistavan monipuolisen salaattipöydän ja virvokkeiden ansiosta.
Loput sadasta ja yhdestä osallistujasta saapuivat perjantaiaamuna ja parkkeerasivat kaksikymmentäviisi kirjastoautoaan lähellä keskustaa sijaitsevalle paikoitusalueelle.
Tänne oli tuotu iso aggregaatti autojen akkujen latausta varten sekä peräkärry-kahvikoju ja bajamajat osallistujille. Tutustuimme osaan autoista alustavasti jo tässä vaiheessa. Ennen puolta päivää vaelsimme noin kilometrin päässä sijaitsevaan Fritidscenter og Svømmebadiin, missä alkoi päivän ohjelma.
Päivän avasi ja juonsi Hella Hostrup Esbjergin kirjastosta. Ensimmäisen puheenvuoron käytti Annette Brøchner Lingaard aiheenaan ’Biblioteksbetjening i landdisktrikterne (Kirjastopalvelu maaseudulla). Hän suositteli, että pidetään yhteyttä koko yhteisöön, myös heihin jotka eivät käytä kirjastopalveluja, jotta voidaan molemmin puolin korjata mahdollisia väärinkäsityksiä. Hän piti myös tärkeänä, että auton aineisto seuraa tietoyhteiskunnan kehitystä. Vaikka asiakkaat eivät odottaisikaan, että autoissa on nettiyhteyttä ja digitaalista aineistoa, on tärkeätä että auto välittää niitä. Jos näin ei tehdä, on vaarana että autoja pidetään menneisyyden palveluna. Lopuksi hän tähdensi, miten tärkeää autojen palvelujen markkinointi on. Tämä vaatii kekseliäisyyttä, läsnäoloa ja ennen kaikkea aitoa kiinnostusta näihin ihmisiin, jotka ovat valinneet asuinpaikakseen maaseudun. Näissä asioissa nimenomaan kirjastoauton työntekijät ovat parhaita asiantuntijoita.
Seuraavana oli vuorossa Ian Stringer otsikolla ’IFLA Mobile Library Guidelines and Mobile Libraries in 6 Continents. Jäätyään eläkkeelle Ian Stringer on työskennellyt vapaana konsulttina, mutta aktiivisuus IFLAssa on jatkunut. Ian esitteli tuoretta IFLAn Public Libraries Sectionin nimissä julkaistua Mobile Library Guidelines –raporttia. Raportti on erinomainen perusteos, varsinkin maille, kaupungeille tai kylille, jotka ehkä suunnittelevat ensimmäisen liikkuvan kirjaston hankintaa. Se kertoo sanoin, valokuvin ja piirroksin, mitä kaikkea pyörillä liikkuvan kirjaston suunnittelussa tulisi ottaa huomioon. Suomalaisena erikoisuutena mukana on Tampereen Netti-Nysse. Maailmassa ei liene kirjastoammattilaista, joka olisi ollut mukana suunnittelemassa useampia kirjastoautoja kuin Ian on, ja hänen kertomansa kokemukset ja yksityiskohdat saivat aikaan useita “näin mekin teemme ensi kerralla” –tyyppisiä reaktioita.
Ianin jälkeen järjestyi puheenvuoro Kallelle, joka esitteli ja mainosti Turun ensi vuoden festivaalia MLF2011-nettisivujen avulla. Juha puolestaan piti lyhyen mutta napakan esityksen Turun kulttuuripääkaupunkivuodesta 2011. Nettisivut saivat aikaan sievän huokausten ja innostuksen aallon. Tämän jälkeen siirryimme lounaalle, jonka muodostivat tanskalainen voileipä ja virvokkeet. Sikseensä hyvää, mutta lämmin ruoka olisi kyllä ollut poikaa.
Ianin ja meikäläisten esityksiä lukuun ottamatta kaikki puheenvuorot pidettiin tanskan kielellä. Annettella oli powerpointit, joista pysyi hieman kärryillä ajatusten kulusta.
Iltapäivän viimeisenä esiintyi Johs. Nørregaard Frandsen (Institutleder SDU) otsikolla ’På herrens mark! Om dansen mellem land og by 1950-2010’. Hänen eloisa, kiihkeäkin tunnin pituinen puheensa herätti tämän tästä naurunremakan yleisön joukossa. Esitystä oli hauska seurata, vaikka siitä ei ymmärtänyt sanaakaan. Illemmalla kävi ilmi, että se meni ohi myös monilta ruotsinkielisiltä. Onneksi pääsimme seuraavaksi kahvipöydän ääreen, missä kaksi tanskalaista kollegaa ystävällisesti kertoi meille, mistä oli ollut puhe: uusliberalismi on vallannut Tanskan politiikan, ja sen melskeissä ei pieni ja kaunis rehota. Tämä koskee myös kirjastoalaa: voimat keskitetään isoihin yksiköihin, pienet ja ’tehottomat’ kirjastot saavat mennä. Tanskasta ollaan tekemässä tehokas, mutta kylmä yhteiskunta. Puheenvuoro antoi kuulemma viljalti ajattelemisen aihetta.
Kahvin jälkeen kävelimme takaisin autojen luo. Seurasi kolme tuntia intensiivistä tutkimusta, valo-kuvausta ja keskustelua. Tanskalaisista kirjastoautoista noin puolet oli pieniä, pakettiauton pohjalle rakennettuja veikeitä vekottimia, jotka oli suunniteltu jotakin erityispalvelua varten: lapsia, vanhuksia, kielivähemmistöjä jne. Aineistoja oli kyydissä aika vähän, tarkoituksena oli enemmänkin opastaa ja ohjata. Tilauksia ja varauksia toimitetaan paljon, tarjolla on täkyjä. Aineistot on aseteltu kauniisti näytille, autot ovat houkuttelevan näköisiä.
Boblebusseniksi nimetyn auton ikkunankarmiin kiinnitettiin aina saippuakuplakone pysäkin ajaksi; siellä oli myös lainattavana pieniä kapsekkeja, jotka sisälsivät kukin jonkin aihepiirin materiaalia lapsille: lentäminen, Pieni tulitikkutyttö, viidakon eläimiä jne. Niitä sopi esim. päiväkodin lainata satutunteja ja vinkkausta varten. Isot tanskalaiset autot muistuttivat paljolti meidän omiamme ja olivat suurelta osin suomalaista tekoakin. Kiitokorin edustaja Olli Aarnio olikin ainut suomalainen osallistuja lisäksemme. Yksi erikoisuus tanskalaisilla oli, mihin me emme varmaan koskaan pääse: Lokal borgerservice. Monet kirjastot ja kirjastoautot toimivat ’kansalaisten palvelupisteinä’, joista voi saada poliisin, Kelan, sossun palveluita – passin, ajokortin… Todellista yhden luukun palvelua!
Schleswig-Holsteinin alueelta Saksasta oli paikalle ajanut neljä kirjastoautoa: kaksi pientä ja kaksi isoa. Toinen pakettiautoista oli edellisiltaisen tuttumme Svenin noin seitsenmetrinen Mersu, jonka ulkoseinään saatiin screeni elokuvaesityksiä varten ja jonka kaiuttimet soittivat mielevää musiikkia väkijoukolle. Auton takaosan lattia oli hyvin matala, joten sisään pääsi helposti.
Sven kiertelee Pohjois-Saksan tanskankielisen vähemmistön asuinalueilla. Toinen saksalaisista isoista autoista tuli Husumista ja oli tutun oloinen: aineistoja oli enemmän kuin tanskalaisissa autoissa ja sisustus asiallisen selkeä. Toinenkin oli sisustukseltaan kotoinen, mutta ulkokuosi ei: se oli rakennettu kuorma-auton alustalle. Auto oli päältä ja sisältä hyvin selkeä ja tyylikäs kaksitoistametrinen hopeakylki. Kiintoisa oli läpinäkyvistä plekseistä rakennettu sisätilan välikatto, joka kuulemma alensi auton sisälämpötilaa kesähelteillä 5 – 10 astetta. Kirjastotilan ja ajohytin väli oli avoin. Auton oli rakentanut Makoben Fahrzeugbau Höhndorfista. Väittivät kuorma-auton alustalle rakennettavan kirjastoauton tulevan noin kolmanneksen halvemmaksi kuin bussialustalle…
EU-direktiivit ovat muuten kummallisia: meillä ja Ruotsissa kirjastotilan ja ajohytin välissä täytyy nykyään olla lastinsuojaovi, Tanskassa ja Saksassa ei. Tuon suojaoven rakentaminen syö pahimmillaan metrin tai kaksi kirjastotilasta ja monimutkaistaa auton sisustamista.
Ruotsista oli paikalla kaksi Falkenbergin autoa: toinen Mersun Sprinterille tehty ja toinen Mersun 1832 kuorma-autoalustalle. Sprinter on seitsenmetrinen matalalattiainen monitoimiauto vaihdettavine moduulihyllyineen, 1832 puolestaan kymmenmetrinen yleisauto normaalireiteille. Molempien suunnittelussa näkyy toiminnan tarpeiden huomioiminen. Myös tässä autossa kirjastotilan ja ajohytin
väli oli avoin.
Kolmituntinen vierähti nopeasti mielenkiintoisten ja innostavien ihmisten ja autojen parissa. Tämä vapaamuotoinen kiertely autojen ja ihmisten parissa on näiden tapaamisten tärkeintä antia: hyvin konkreettista kokemusten, innovaatioiden ja ongelmanratkaisujen vaihtamista. Meidän täytyy varata siihen Turussakin riittävästi aikaa.
Sitten tuli aika valmistautua illalliselle, joka pidettiin samaisessa Fritidcenterissä 19.30 alkaen. Alkumaljat tarjottiin rakennuksen ulkopuolella suuren grillin ympärillä. Grillin vierellä hääräili mustapukuinen keittiömestari, joka ystävällisesti raotti kantta ja näytti herkkujen kypsymisastetta. Istuuduttuamme pöytiin, keittiömestari selitti meille, mitä tulemme saamaan syödäksemme ja kuinka toimia, jotta kaikki sujuu sutjakasti. Kymmeneltä orkesteri aloitti soitannon, ja se oli sitten menoa… Rockin klassikot menneiltä vuosilta näyttivät tehoavan yleisöön hyvin.
Sunnuntaina aamupäivällä oli jäähyväisten aika ja kirjastoautot lähtivät paraatinomaisesti kotimatkalleen. Meillä oli nyt iltapäivä aikaa tutustua pohjoismaiden vanhimpaan kaupunkiin ja käydä pyöräretkellä noin 10 kilometrin päässä olevalla rannikolla.
Maanantaiaamuna matkasimme junalla takaisin Kööpenhaminaan. Olimme Ribessä tavanneet ’entisen kirjastoautolaisen’, Karen Sejerøen, joka nykyään hoitaa Rådhusbiblioteket’iä Kööpenhaminan keskustassa. Hän oli luvannut esitellä meille kirjastonsa sekä 1892-1905 rakennetun kaupungintalon, jossa kirjasto sijaitsee. Siellä meillä vierähtikin melkein koko iltapäivä, sillä molemmat olivat vaikuttavia elämyksiä. Rådhusbiblioteket kerää kaikkea Kööpenhaminaan liittyvää aineistoa ja se on avoinna sekä kaupunkilaisille että tutkijoille. Aineistoa on useilta vuosisadoilta: siellä voi esim. tarkistaa, kuka asui missäkin osoitteessa vaikkapa elokuun 5. päivä 1753. Rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Martin Nyrop aivan pienimpiä yksityiskohtia myöten. Ja niitähän riitti tuossa valtavassa rakennuksessa! Kalle viehättyi erityisesti tyylikkäistä lavuaareista ja hanoista. Rakennuksessa on mm. sisätoriksi ajateltu lasikattoinen halli, pieni puisto sisäpihalla sekä juhlahuoneisto, missä on omat istuimensa myös kuninkaallisille. Karen ohjasi meidät kapeita puuportaikkoja myöten myös talon kattotasanteelle, mistä avautui upea näkymä yli Kööpenhaminan. We were overwhelmed, mitä sanontaa myös Ribessä toistimme. Olimme haltioituneita.
Tämän jälkeen oli vielä aikaa pienelle kanavaristeilylle, missä saimme nähdä kaupungin tärkeimmät nähtävyydet matalammasta perspektiivistä. Sitten olikin aika kiiruhtaa Kastrupiin ja päästä iltalennolla takaisin Suomeen.
Gisela, Juha ja Kalle
Lisää kuvia kirjastoautotapaamisesta täällä.