Marjatta Lahti
Länsimäen kirjasto
Vantaa

Matkakertomus

Osallistuminen WSIS-kokoukseen 9.-13.12.2003 Genevessä

Tausta

YK:n tietoyhteiskuntaa käsittelevän huippukokouksen (World Summit on the Information Society, WSIS) ensimmäinen osa ja siihen liittyvä messutapahtuma pidettiin Genevessä 8.-13. joulukuuta 2003. Sitä ennen oli International Telecommunication Unionin (ITU) johdolla järjestetty kahden vuoden aikana useita valmistelevia kokouksia eri maanosissa. Huippukokouksen seuraava osa pidetään 16. - 18. marraskuuta Tunisissa.

Huippukokouksen lähtökohtana on, että nykyaikainen tieto- ja viestintäteknologia tulee saada hyödyntämään kaikkia maailman maita ja niiden asukkaita sekä edistämään YK:n vuosituhatjulistuksen päämäärien saavuttamista. Konferenssin pyrkimyksenä on löytää tehokkaita ja innovatiivisia tapoja, joilla tieto ja teknologia saadaan palvelemaan kaikkien ihmisten kehitystä. Konferenssin keskeisenä pyrkimyksenä on löytää keinoja ns. digitaalikuilun (digital divide) poistamiseksi eri maiden ja eri yhteiskuntaryhmien väliltä.

Geneven kokous jakaantui kahteen pääosaan. Valtion päämiesten ja hallitusten delegaatioiden välinen huippukokous keskittyi pyöreän pöydän keskusteluissa viimeistelemään yhteistä julistusta ja toimintaohjelmaa tietoyhteiskunnan kehittämiseksi kaikkialla maailmassa. Julistus saatiin kuin saatiinkin aikaiseksi, vaikka toki lievemmässä muodossa kuin aluksi oli toivottu. Mm. ihmisoikeudet, internetin hallinta ja erityisen solidaarisuusrahaston perustaminen venyttivät keskusteluja. Myös toimintaohjelma saatiin aikaan, ja nämä kummatkin dokumentit löytyvät osoitteesta <http://www.itu.int/wsis> . Näihin hallitusten välisiin neuvotteluihin osallistui n. 6000 henkeä lähes kaikkialta maailmasta.

Konferenssin toinen osa muodostui mittavasta näyttelystä ja oheistapahtumista seminaareineen ja keskusteluineen, jotka pidettiin lentokentän vieressä sijaitsevassa Palexpo-messuhallissa. Ohjelma löytyy myös yllä olevasta osoitteesta. Joidenkin tietojen mukaan tähän tapahtumaan osallistui n. 14 000 ihmistä. Koska en kuulunut Suomen viralliseen delegaatioon, minulla oli pääsy "vain" messuosastolle. Tosin sielläkin suurten näyttöjen kautta saattoi halutessaan jossain määrin seurata valtion päämiesten ja muiden hallitusten edustajien puheita.

Tiistai 9.12.

Messujen koosta antanee jotain osviittaa sekin, että ennakkoilmoittautumisesta huolimatta pääsylipun ja konferenssimateriaalin saaminen vei kaksi tuntia.

Illalla pääsin Sinikka Sipilän mukana International Federation of the Library Associationsin (IFLA) palaveriin, jossa IFLAn johtohenkilöt ja paikalliset sveitsiläiset kirjastonhoitajat valmistelivat kannanottojaan ja toimintastrategioitaan kokouspäivien ajaksi. IFLA pitää WSIS:ksen toimia erittäin tärkeinä kirjastojen kannalta, ja se oli tuonut kirjastonäkökulmaa esiin voimakkaasti koko valmisteluprosessin ajan. Niinpä toimintasuunnitelman loppuasiakirjassa kirjastot mainitaan useissa kohdin tärkeinä tietoyhteiskunnan rakennuselementteinä. Erityisesti korostetaan kirjastojen merkitystä "access pointeina" eli paikkoina, joissa tietotekniikka on kaikkien saavutettavissa ja jossa myös saa asiantuntevaa opastusta. Jatkossa kirjastojen toivotaan kaikissa maissa ottavan aktiivisesti osaa tietoyhteiskuntien rakentamiseen ja käyttämään myös näitä WSIS:sen dokumenttejä hyväkseen.

IFLAn kokouksessa herätti ihastusta se, että mistä tahansa asiasta olikin kyse, osanottajat kilvan ilmoittautuivat vapaaehtoisiksi toimijoiksi: seuraavan päivän esitysten pitäjiksi (mm. Sinikka Sipilä), viime tingassa 2000 esitteen laatimiseksi ja monistamiseksi, jne. Ainoita kysymyksiä heräsi esimerkiksi siitä, pitäisikö esitteiden olla mustavalkoisia vai värillisiä!

Keskiviikko 10.12.

Ohjelman ja näkemisen paljouden vuoksi oli vaikea valita päällekkäin menneiden mielenkiintoisten esitysten joukosta ne oikeat. Valittavana oli yli 50 seminaaria, paneelikeskustelua ja työpajaa. Lopulta oli vain tyydyttävä siihen, että konferenssin annista saattoi hyödyntää vain osan.

Osallistuin aamupäivällä seminaariin, joka osoittautuikin enemmän stimuloivaksi keskustelutilaisuudeksi - Creating Free and Open Source Software (FOSS). Sain ansaitsematonta huomiota osakseni, koska tulin maasta, jota kutsutaan the Heart of Linux. Jouduin kuitenkin tunnustamaan olemattomat taitoni Linuxin suhteen, mutta keskusteluista muodostui silti mielenkiintoiset. Koko messujen ajan Linux ja muut vapaat lähdekoodit olivatkin hyvin esillä niin seminaareissa, keskusteluissa kuin näyttelyissäkin. Malesialainen Tengku Sariffadeen kertoi, että Malesiassa valtio nykyään käyttää sekä Linuxia että Microsoftia rinnan. Henkilökohtaisena mielipiteenään hän kertoi, että Linux oli käytöltään varmempi ja kokonaiskustannuksiltaankin halvempi. Todettiin, että muita Linuxin hyviä puolia ovat mm. sen avoimuus ja nopea ongelmien ratkaisu. Lukuisten ympäri maailmaa asuvien vapaaehtoisten työntekijöiden vuoksi se on tällä hetkellä myös halvempi siksi, että kalliita lisenssejä ei tarvita. Samoin ainakin tähän asti sitä on ollut turvallista käyttää, sillä se on ollut lähes virusvapaa. Vaikka ohjelmien tekemiseen osallistuu niin paljon ihmisiä maailman joka kolkalta, yhteisten standardien ylläpidon tärkeyttä korostettiin. Hiukan huvittavana yksityiskohtana panin merkille, että Linuxin kannattajissa oli mm. IBM:ssä eli siis Microsoftin kilpailijafirmassa leipätyönsä ansaitsevia.

Yleisenä teemana näytti konferenssissa olevan, että ns. kovan teknologian edustajat esim. Nokia ja Microsoft esiintyivät enemmänkin yhteiskuntavastuullisina yrityksinä, joilla oli hyviä mm. nuorison koulutukseen liittyviä hankkeita yhdessä hyväntekeväisyysjärjestöjen kanssa. Tekniikan esittely olikin jätetty tässä kokouksessa varsin vähälle.

Kiertäessäni messualuetta tapasin eteläafrikkalaiset Nonkululeko Wokon ja Felicity Nxumalon (Suomen kirjastoseuran entiset kirjastotieteen stipendiaatit), jotka nyt kummatkin olivat Etelä-Afrikan virallisen delegaation jäseniä. Lounaan aikana kuulin varsinkin Nonkululekolta neuvottelujen kulusta Etelä-Afrikan perspektiivistä katsottuna. Etelä-Afrikan delegaation johtaja sanoi maansa lähtevän toteuttamaan toimintaohjelmaa huolimatta siitä, että solidaarisuusrahastosta ei tehty päätöstä. Köyhän maan ei hänen mukaansa kannattanut jättäytyä jälkeen tietoyhteiskunnan kehityksestä. Esimerkkinä mainittiin Irlanti, jonka sanottiin sijoittaneen voimakkaasti tietoyhteiskuntaan viime vuosien aikana, ja sen talous on ehkä tästäkin syystä lähtenyt kasvuun.

Konferenssin avajaiset näkyivät messuhalliin suurelta näytöltä, ja osuin sen ääreen juuri presidentti Halosen puhuessa. Kovasta hälystä huolimatta kuulin hänen mm. sanovan: "Kaikilla ihmisillä on oltava pääsy tietoon ja hallitusten tehtävänä on taata tiedon saatavuus. Tässä kokouksessa me kaikki sitoudumme ihmiskeskeisen, osallistumista ja kehitystä edistävän yhteiskunnan rakentamiseen." Hän myös muistutti digitaalisen kuilun jakolinjan kulkevan maiden lisäksi myös nuorten ja vanhojen, koulutettujen ja koulua käymättömien välillä. "Meidän kaikkien tehtävämme on kuroa umpeen tämä kuilu."

Iltapäivällä osallistuin seminaariin How can ICT make a difference in National Development efforts ? : Policies, ICT and the shaping of the future: Government leaders from Bolivia, Finland, Malaysia and Mali discuss different perspectives.

Tässä kokouksessa todettiin, että vaikka yllämainitut maat eroavat paljolti toisistaan, niissä kaikissa on kehitetty tietoyhteiskuntastrategioita, joita nyt sovelletaan myös käytännössä. Suomen edustajana puhui ulkomaankauppa-ja kehitysministeri Paula Lehtomäki.

Lehtomäki mm. totesi, että tietoyhteiskunnan rakentaminen on osa yhteiskunnan rakentamista kokonaisuutena. Sen toteuttamiseen tarvitaan yhteiskunnan kaikki ihmiset ja instituutiot. Tietoyhteiskunnan rakentamisessa Suomessa on otettava huomioon hyvinvointiyhteiskunnan, traditionaalisen skandinaavisen yhteiskunnan malli. Tämä pitää sisällään sosiaalisen ja alueellisen yhdenvertaisuuden, eri osapuolten välisen luottamuksen, korkean koulutuksen ja vankan tuen tutkimukselle ja kehitykselle. Informaatioyhteiskunnan rakentaminen edellyttää konkreettista suunnitelmaa päämäärien saavuttamiseksi. Tähän tulee nivoa sekä valtio, kansalaisyhteiskunta että liikemaailma.

Myös muut puhujat korostivat tietoyhteiskunnan mahdollisuuksia luoda avoimempaa ja demokraattisempaa yhteiskuntaa, jossa kaikilla olisi mahdollisuus osallistua päätöksentekoon ja oman elämänsä kehittämiseen. ICT:n avulla luodaan hallintoon läpinäkyvyyttä, jonka avulla voidaan yrittää vähentää myös korruptiota. Malesian edustaja huomautti, että tietoteknologian käyttöönotto ei ollut vapaaehtoinen valinta vaan se oli monin tavoin välttämättömyys. Malin edustaja kertoi konkreettisena esimerkkinä, miten harvaan asutussa pitkien etäisyyksien maassa internet oli otettu menestyksellisesti käyttöön terveydenhoidossa.

Torstai 11.12.

Osallistuin seminaariin Multistakeholder partnerships : meeting the challenge of the millennium development goals.

Tarkoituksenmukaisemmilla Multistakeholder partnershipeillä (MSP) eli jonkinlaisella kolmikantayhteistyöllä voisi olla avaimet vuosituhatkehityksen päämäärien saavuttamiseksi. Vaikka tällainen idea yhteistyöstä on kaikkialla tunnustettu hyväksi, sen alalla on tähän asti saavutettu varsin vähän. Todettiin, että kaikkien osapuolten tulisi yrittää lähentyä toisiaan, " a change of mind is needed": hallitusten tulisi pelkän kontrollin ja sääntöjen sijasta antaa sijaa myös luovuudelle, yksityissektorin tulisi nähdä sosiaalinen vastuu tekijänä, joka tuottaa sen antajalle myös etua, ja kansalaisyhteiskunnan tulisi kritisoinnin lisäksi esittää myös positiivisia vaihtoehtoja.

Iltapäivän ohjelmaan kuului seminaari Smart Solutions : overcoming the barriers to equitable access.

Puheenjohtaja Pete Cranstonin mukaan on mielenkiintoista, että nyt pikkuhiljaa siirrytään suurista näytöistä pieniin, siis tietokoneista kännyköihin. Puhujina olivat mm. Veli Sundbäck ja Karin Delgadillo, kansalaisjärjestöaktivisti Equadorista.

Karinin mukaan on harhaanjohtavaa puhua digitaalisesta kuilusta, kun itse asiassa on kyse poliittisesta ja taloudellisesta kuilusta.

Veli Sundbäckillä ja siis Nokialla oli vankka käsitys siitä, että vuoteen 2015 mennessä puolet maailman väestöstä on matkapuhelinpalvelujen ulottuvilla. Siihen tarvitaan hinnaltaan edulliset tarvikkeet ja nykyisten esteiden poistaminen - kovin yksinkertaiselta se kuulosti:
Nokia ja muut kehittävät hinnaltaan halvempia välineitä, ja ne ovat myös nykyisiä käyttäjäystävällisempiä. Standardeja kehitetään niin, että samoja malleja voidaan käyttää kaikkialla maailmassa, ja myös täten hinnat saadaan halvemmiksi. Kolmikantakonseptia kehitetään ja kannatetaan. Vapaa kilpailu tulee sallia ja korkeat verot tietotekniikalta poistaa. Yksityisten ihmisten halukkuutta oppia uutta tulee kannustaa. Näillä eväillä ICT:n käytön hinta saadaan laskemaan kolmannekseen nykyisestä.

Seurasi vilkas keskustelu, josta mm. kävi ilmi, että monissa maissa valtioilla on teleoperaattorina monopoli. Ne pitävät yllä suhteellisen korkeita hintoja, joita myös sen omat ministeriöt ja muut laitokset joutuvat maksamaan. Näin kehitystä jarrutetaan monilla aloilla.

Perjantai 12.10.

Viimeisen päivän seminaari oli nimeltään Open source software: pros and cons from a development perspective. Paneelin osallistujina oli neljä kehitysmaalaista ja yksi amerikkalainen, joka edusti CompTIA-järjestöä, joka tuntui nostattavan kuumia tunteita Linux-kannattajien keskuudessa. Näitä oli koko suuri sali täynnä, niin teollisuus- kuin kehitysmaistakin, ja panelistien esityksiä seuranneen yleiskeskustelun vertaista olen hektisyydessään harvoin kuullut. Siinä mielessä seminaari oli iloinen lopetus konferenssille, sillä säkenöivää debattia oli hauska kuulla. Lähinnä kuitenkin argumentit olivat tuttuja jo aikaisemmista yhteyksistä. Vaikutelmaksi kuitenkin jäi, että avoin lähdekoodi ei ole vain tekniikkaa, vaan suurelta osalta se heijastaa tietotekniikan alalla myös uudenlaista globaalia maailmankatsomusta, johon lukuisat vapaaehtoiset ympäri maailmaa panevat kaiken tarmonsa ja uskonsa.

Seminaarien väliajat kiertelin messuosastolla, jossa oli yli 200 näytteillepanijaa 80 maasta. Osastot olivat huolellisesti ja näyttävästi kokoon pantuja, ja varsinkin perjantaina väen vähennyttyä, sai pitää varansa, ettei joutunut vedetyksi jokaiseen kojuun kuuntelemaan varsin pitkiä esittelyitä useista aiheista. Vain Suomen alue teki tässä iloisen poikkeuksen. Kuljin huomaamatta sen ohi kolme kertaa, ja vain tarkkaan karttaani lukien sen viimein löysin. Se oli tyylikäs ns. kylmä asema, jossa ei ollut ainuttakaan sisäänheittäjää - eikä siten juuri vierailijoitakaan.

Kuten sanottu, messut eivät juuri keskittyneet teknisiin uutuuksiin, mutta joitain välineitäkin kuitenkin oli näytteillä:
- HP:n osastolla näytettiin intialaista keksintöä, joka ei kuulemma ollut aivan vielä valmis. Sen avulla kuitenkin saattoi jo nyt netin kautta lähettää käsin kirjoitettua tekstiä. Mahtaneeko olla tarvetta ja tuleeko kaupalliseen levitykseen, se jää nähtäväksi.
- Japanilaisen DoCoMon osastolla esiteltiin kamerapuhelimia, joissa puhujat saattoivat seurata myös kuvan avulla toistensa puhetta.
- Useissa pisteissä tietotekniikkaa esiteltiin taas etäkonferenssien apuvälineenä, vaikka asia onkin jo monelle tuttu.
- Siemensin pisteessä esiteltiin meille tuttua sähköisen henkilökortin lukijan tapaista laitetta, mutta siihen oli yhdistetty myös tunnistusmahdollisuus sormenjäljen kautta.

Valtioiden, yliopistojen, yritysten ja YK:n eri järjestöjen lisäksi messualueella esittelivät toimintaansa myös useat kansalaisjärjestöt, jotka levittävät tietotekniikan taitoja ja välineitä kehitysmaihin.

Perjantain lopuksi lähdimme IFLAn edustajien kanssa illalliselle fondue-ravintolaan, jonka sveitsiläiset kolleegat olivat meille neuvoneet. He itse olivat voipuneet joko paikalla riehuneen flunssan kouriin tai ilmeisesti liiallisen työtaakan alle. Illallisella totesimme, että huippukokous oli selkeästi ollut siihen panostetun suuren työn arvoinen. IFLAn omaan tilaisuuteen oli tullut jopa odotusten vastaisesti paljon kiinnostuneita kuulijoita, vaikka se jostain syystä pidettiinkin delegaatioiden tilassa, johon esimerkiksi minulla ei ollut ollenkaan pääsyä. Myös IFLAn näyttelypöydän luona messualueella oli ollut jatkuvasti kävijöitä, ja näyttelytilan valvojina toimineet pääasiassa sveitsiläiset kirjastotieteen opiskelijat olivat parhaansa mukaan yrittäneet vastata moninaisiin kysymyksiin. Kaikki tämäkin osoittanee, että kirjastoilla katsotaan olevan tärkeä rooli tietoyhteiskunnassa, ja sen kehittämiseksi on paljon vielä tekemistä.

Seuraava kokous on siis kahden vuoden päästä Tunisissa. Siihen mennessä toivotaan, että maailmalla olisi otettu ensimmäiset askeleet toimintasuunnitelman toteuttamisessa. Vaikka Suomea joissain yhteyksissä kohdeltiin konferenssissa tietoyhteiskunnan mallimaana, itse tiedämme, että myös täällä on vielä paljon tehtävää demokraattisten osallistumismahdollisuuksien aikaan saamiseksi kaikille.

Kotimatka alkoi lauantaina 13.12. Anekdoottina kerrottakoon, että Kööpenhaminasta lähdettäessä osuin istumaan nuoren herran viereen, joka oli palaamassa kotiin Kanadasta. Puhe kiertyi Geneven konferenssiin, ja esittelin pitkään myös Linuxin hyviä puolia. Lopulta uusi tuttavuuteni uskaltautui kertomaan, että hän Kanadassa tekee töitä Microsoftin laskuun. Olimme kai kumpikin yhtä huvittuneita.

Suomessa

Kansalaisjärjestöt Suomessa ovat kummastelleet sitä nuivaa suhtautumista, jota suomalaiset päämediat osoittivat huippukokousta kohtaan. Kokouksessa sentään käsiteltiin koko maailmaa koskettavia asioita, ja paikalla oli melkoinen joukko Suomen korkeinta valtion ja liike-elämän johtoa. Samoin kokouksen järjestelyissä Suomi oli näyttävästi mukana. Joitain maakuntalehtiä (esim. Kaleva) lukuun ottamatta, huippukokous ei lähes ollenkaan näkynyt täällä tiedotusvälineissä. Tietenkin samaan aikaan oli Brysselissä EU:n HVK-kokous, mistä väistämättä tulee mieleen, että Suomeen mahtuu vain yksi ulkomaan uutinen kerrallaan. Geneven huippukokouksen anti ei myöskään ollut kovin konkreettinen, sensaatiomaisesta puhumattakaan. Tulee tahtomattaankin kuitenkin taas kerran kysyneeksi, millaisen tiedonvälityksen varassa me oikeastaan täällä elämme.